maanantai 31. heinäkuuta 2023

Kesä ja kukkaset

Kesä, kesämökki ja kesämökillä kasvavat kukkaset. 💜 Kuvissa esiintyvät - mikäli olen kaikki oikein tunnistanut - kesäkuulla kukkineet ruskolilja, kevätvuohenjuuri, puna-ailakki, voikukka, ojaleinikki, suolaheinä ja pihlaja.

Tunnistamisessa käytin apuna Luontoportti-sivustoa, jossa on kätevä erilaisiin ominaisuuksiin perustuva tunnistusjärjestelmä Suomessa luonnonvaraisina esiintyvistä kasveista, sienistä, linnuista, nisäkkäistä, perhosista ja kaloista, sekä Itämeren asukkaista.








Lisää kukkakuvia löytyy Ihanat kamalat ötökät- , Miten käy, jos jättää nurmikon leikkaamatta?- ja Ken on heistä kaikkein kaunein?-jutuista.

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Seikkailu Pohjois-Norjassa

Vietimme mieheni ja kolmen koiramme kanssa kuuden yön reissun Pohjois-Norjassa. Matkan toteutus oli kompromissi meidän ihmisten kiinnostuksen kohteista ja koirien mukana olemisen mahdollistamisesta. Retkeilyssä oli lisäksi huomioitava vanhimman, 14,5-vuotiaan koiramme jaksaminen, jonka vuoksi myöskin lähdimme kotiin yhtä päivää suunniteltua aikaisemmin.

Norjan majoituksen suhteen olimme miettineet erilaisia vaihtoehtoja teltasta matkailuauton vuokraamiseen, mutta päädyimme valitsemaan meille käytännöllisimmät hotelli- ja mökkiyöpymiset. Varasimme kaikki majoituspaikat puhelimitse - nettisivujen kautta ei joko saanut tehtyä lemmikkihuone-/ -mökkivarauksia tai lemmikeistä ei ollut nettisivuilla mainintaa.

Heinäkuu helli meitä kauniilla kesäkeleillä koko reissumme ajan ja osa päivistä oli liiankin lämpimiä, mutta parempi sekin kuin kaatosade. Reissuautonamme oli neliveto-farmari automaattivaihteistolla, joka kuljetti meidät oikein kivasti sinne ja takaisin. Norjan puolella kilometrejä kertyi reilu 900.

    Maisemaa tieltä matkalla Kilpisjärveltä Yykeänperälle.


Tässä reissumme tiivistettynä päiväkohtaisesti, kartta lopussa. Osasta kohteita on jo linkit, joissa tarkemmat kertomukset niistä kuvineen. Myöhemmin tulossa lopuistakin, kunhan ehdin kirjoitella - lisään sitä mukaa linkkejä tänne, joten kannattaa seurailla joko tätä julkaisua tai koko blogia, jos aihe kiinnostaa. Saapi toki myös kysyä, jos haluaa jostain aiheesta lisätietoja.

Saapuminen Norjaan

Alunperin ajatuksena oli mahdollisuus mennä Norjaan Ruotsin kautta. Norjassa (kuten Suomessakin) kuitenkin vaaditaan koirilta ekinokokkoosi-lääkitys (mikä ekinokokkoosi?), mikäli tulevat maahan Ruotsin kautta, joten valitsimme yksinkertaisimman vaihtoehdon eli ajaa suoraan Suomesta Norjaan.

Menimme Norjaan käsivarresta Kilpisjärven läpi. Käsivarren tie oli pääosin hyvää asvalttia, mutta pitkästi reunoistaan murtunutta ja paikoin erittäin pomppuista, joten ajamisen kanssa sai väliin olla tarkkana. Loppumatkasta tienreunan levennyksiä oli hyvinkin usein ja yllättävissä paikoissa maisemien katselua varten.

Pysähdyimme Kilpisjärvellä tullissa näyttämään koirien lemmikkieläinpassit (mikä lemmikkieläinpassi?). Tämä kuuluu jokaisen koiran, kissan, fretin tai hillerin kanssa matkustavan tehdä automaattisesti.

        Kilpisjärven tulliasema.

Päivä 1

Ensimmäisen Norjan päivän vietimme Yykeänperällä (Skibotn), tie sinne oli ylä- ja alamäkinen sekä mutkainen, mutta hyväkuntoinen asvalttitie. Olimme varanneet kahdelle yölle majoituksen Strandbu Campingistä (mikä Strandbu Camping?), joka vaikutti nettisivujen perusteella kivalta paikalta. Pienimmän mökin hinta oli noin 70€/yö.

Kävimme koirien kanssa kävelyllä leirintäalueelta oikealle lähtevällä rantapolulla sekä syömässä keskustan Arktos Bistro - ravintolassa (mikä Arktos Bistro?). Kaupat ovat sunnuntaisin kiinni Norjassa, joten ilta- ja aamupalatarvikkeet ostimme Circle K-huoltsikalta (mikä Circle K?).

Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni Strandbu Campingistä ja sitä ympäröivistä ulkoilureiteistä.

        Maisemaa tieltä matkalla Kilpisjärveltä Yykeänperälle.

Päivä 2

Toisena päivänä tutustuimme koirien kanssa lisää Yykeänperän maisemiin. Kapusimme Hengen vesiputoukselle, kävimme Nallevuopion toisessa rannassa, kipusimme osan matkaa Bullmansveien/Lyngenlinja-reittiä, olimme kävelyllä leirintäalueelta vasemmalle lähtevällä rantapolulla ja syömässä Olderelv Campingin (mikä Olderelv Camping?) terassilla, koska Arktos Bistro oli maanantaisin suljettu.

Ajelimme hyvää asvalttitietä pitkin katsastamaan Yykeänperän "naapuripitäjän" Olderdalenin, matkalla oli useampi tunneli, vuorenrinteiltä laskeutuvia pieniä vesiputouksia ja söpöjä satama-alueita. Toisenkin yön vietimme mökissämme Strandbu Campingissä.

Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni retkestä Hengen-vesiputoukselle.
Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni vierailusta Nallevuopiolla.

        Maisema matkalla Yykeänperä-Olderdalen väliltä.

Päivä 3

Lähdimme heti aamusta ajelemaan kohti Tromssaa (hyvät asvalttitiet koko matkan), jonka lähettyvillä pidimme tauon Laksvatn P-paikalla, jossa pääsi kävelylle vesiputouksen viereen. Fjellheisenin (mikä Fjellheisen?) gondolihissillä matkasimme Storsteinen-vuorelle, myös koirat olivat tervetulleita hissiin. Edestakainen kyyti maksoi 35€/hlö.

Stromssan keskustassa teimme koirien kanssa kävelylenkin, söimme Waltor Leonard Grill & Bistrossa (mikä Waltor Leonard?), jonka terassille reunapöytään sai tulla koirien kanssa, ja olisimme käyneet parissa museossa, mutta koirien kanssa niihin ei saanut mennä sisälle.

Erinomaista aamupalapöytäänsä mainostava Scandic Ishavshotel (mikä Ishavshotel?) oli lepopaikkamme tälle yötä, huonehinta 150€. Lisäksi koirista meni lisämaksu 20€ ja parkkipaikka autolle kustansi myös noin 20€.

Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Laksvatn P-paikasta vesiputouksineen.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni retkestä Storsteinen-vuorelle Fjellheisen gondolihissillä.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Tromssan kaupungissa pesivistä lokeista.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Tromssan kaupungin hienoista rakennuksista ja hotellimajoituksestamme.

       Ylhäällä Storsteinen- vuorella, alhaalla näkyy Tromssan saari.

Päivä 4

Kävimme aamukävelyllä keskustaa toiseen suuntaan kuin eilen, jonka jälkeen lähdimme ajamaan Sommaroyta kohden aloittaen matkan Stromssan alla kulkevista tietunneleista. Lähes koko "alatie" Sommaroyhin oli kuoppainen ja töyssyinen, tasaisia asvaltinpätkiä oli harvemmassa.

Pysähdyimme Brensholmenin rannalle Sandvikslettaan ja Sommaroyssa kävimme vähän kävelemässä koirien kanssa, mutta +27 asteen helteen vuoksi jätimme väliin pidemmän retkeilyn. Ruokaa, ei tosin hyvää, saimme Havfrua Krosta (mikä Havfrua Kro?), jonka terassilla koirat saivat olla mukana.

Palatessa katsastimme jonkin perinnetalotyyppisen museon, mutta en löydä sille enää nimeä enkä kartastakaan sijaintia. Tromssassa kävimme vielä piipahtamassa Scandicista suositellulla Bahpajavri-järven puistoalueella, jonka jälkeen menimme yöksi ihan uuteen Moxy hotelliin (mikä Moxy?). Yöpyminen maksoi noin 100€ (ei sisältänyt aamupalaa) ja koirista meni lisämaksu noin 25€.

       Maisema kohti Sommaroyn saarta.

Päivä 5

Lähdimme aamulla ajelemaan hyviä teitä pitkin Breidvikiin/Breivikeidetiin, jossa odotti noin 11€ maksava ja 20 minuuttia kestävä lauttamatka (mikä lauttamatka?) Svensbyyn. Teimme retken Nesset Lenangsoyraan, jonka jälkeen suuntasimme Yykeänmuotkaan (Lyngseidet). Tiet olivat ihan hyvässä kunnossa, Lenangsoyrassa vähän kapenevat.

Kävelimme koirien kanssa keskustassa ja ruokailimme Best-huoltsikan pihapöydässä. Kävimme tutustumassa Åroybukt fortin bunkkereihin ja samalla alueella olevaan Aurora Spirit Distilleryn (mikä Aurora Spirit?) ympäristöön. Majoituimme Magic Mountain Lodgessa (mikä Magic Mountain Lodge?), jossa huone aamupalan kera oli noin 120€ ja koirista meni lisämaksu 10€.

    Maisemaa Nesset Lenangsoyralla.

Päivä 6

Retkeilimme vuoristojärvi Aspevatnetille sekä kävimme uudelleen Åroybukt fortissa. Ajoimme jokusen tunnelin kautta takaisin lähtöpaikkaamme Yykeänperään (Skibotn), jossa kävelimme ensimmäisellä Nallevuopion rannalla sekä Ivgojohka-joen rantaa mukailevalla tiellä.

Kävimme syömässä Arktos Bistron terassilla koirien kanssa ja yövyömme Olderelv Campingin pikkumökissä, jonka hinta oli noin 70€.

Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan käynnistämme Mesta-yhtiön pihassa.
Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni vierailusta Nallevuopiolla.


    Maisemaa Aspevatnetilla.


Päivä 7

Lähdimme kotimatkalle, ensin vielä pysähdyttiin Rovijoen vesiputouksella.

    Maisemaa tieltä matkalla Yykeänperältä Kilpisjärvelle.

Tässä vielä kartalla suunnilleen koko reissu, ihan jokaista ajopätkää ei Google Mapsiin pystynyt laittamaan välipysäkkien määrän ollessa rajattuna kahdeksaan. Todellinen ajomatka oli tosiaan sellainen reilu 900km ja vietimme Norjan puolella viisi kokonaista päivää ja kaksi osittaista päivää. Tälläkin suht pienellä alueella, jolla olimme, olisi ollut nähtävää ja koettavaa helposti vielä vähintäänkin viikoksi lisää.

Google Mapsin antamaan ajoaikaan ei kannata luottaa, sillä todellisuudessa matkanteko on hitaampaa kuin Mapsin arvio. Mikäli ei halua ajaa tukka putkella ja vain kuluttaa istumalihaksiaan autossa, vaan myös pysähdellä nauttimaan paikoista ja maisemista, niihin tutustumisesta puhumattakaan, lisääntyy matkoihin käytetty kokonaisaika vielä huomattavasti.


Jos Pohjois-Norja ei ole juuri nyt ajankohtainen, muutama kotimaanmatkailuvinkki löytyy jutusta Viisi kivaa kesäretkikohdetta.

torstai 20. heinäkuuta 2023

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle, Keski-Pohjanmaalle ja Satakuntaan.

Satakunta

Karvia
Jalasjärvi-Kankaanpää väliselle tieosuudelle jäävä Karvia on käymisen, tai edes ainakin ohiajamisen arvoinen paikka. Meidän yhden päivän geokätköilyreissulla Karvialle vuonna 2015 loppui kuntaan tutustumisessa aika kesken, nähtävää - ainakin geokätköjä, olisi ollut niin paljon. Karvialla on paljon kivoja luontokohteita, lisäksi kunta on tunnettu tienvarsia elävöittävistä lukuisista, äkkiseltään aidonnäköisistä ihmishahmoista. Reissaaminen pitkin poikin karviaa sujui mainiosti myös koirakavereiden kanssa.


Keski-Pohjanmaa

Kokkolan merialueella sijaitseva Tankarin saari on alunperin ollut hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohta, jonne pääsee nykyään helposti säännöllisesti liikennöivällä matkustaja-aluksella. Saarta kiertää 1,5 km mittainen luontopolku ja sieltä löytyy majakan ja museoiden lisäksi myös venesatama, kahvila, majoitustiloja ja söpöjä, yksityisomisteisia kesämökkejä. Tankariin pääsee ja siellä voi yöpyä myös koirat mukanaan.


Etelä-Pohjanmaa

Vimpeli - kuntoportaat ja näkötorni järvimaisemalla
Lakis-laskettelumäen reunasta kohoaa ylös noin 400 metrin pituiset kuntoportaat, joita kiipeillessään voi nauttia upeasta järvimaisemasta. Mäen päällä, kuntoportaiden lepotasanteen vieressä, kohoaa lisäksi 16 metrinen näkötorni, jonka rapuista selviytyvät reippaat koiratkin. Alueelta löytyy myös useampi laavu evästelyyn, pururata lenkkeilyyn, frisbeegolfrata ja aivan mäen laelta jopa rullaluisteluratakin.


Pohjanmaa

Teerijärvellä sijaitseva reitistö on erittäin hyvin ylläpidetty, kiertelee kivoissa metsä-, joki- ja järvimaisemissa, ja sen varrelle on sijoiteltu lukuisia paikallisen taiteilijan puuveistoksia, joiden voimalla lapsetkin jaksavat hyvin kulkea eteenpäin, sekä geokätköjä. Reittivaihtoehtoja on useita parista kilometrista lähemmäs kymmeneen, ja laavun lisäksi kierroksilta löytyy ainakin pari muutakin taukopaikkaa.


Kunin vaellusreitti
Mustasaaren pohjoispuolella olevaan Kunin kylään on helppo poiketa E8-tieltä. Vaellusreitillä on 6,4km ja 7,9km kierrokset, jotka on mahdollista yhdistää myös yhdeksi pidemmäksi 12,5km reitiksi. Polusto on pääosin helppokulkuinen ja kuiva, mutta joitakin vähän haastavampiakin pätkiä sinne mahtuu mm. puunjuurakoiden muodossa. Tauko-/grillipaikkoja löytyy reittien varrelta ihan mukavasti ja maisemat ovat mukavan metsäiset ja paikoin kallioisetkin.

tiistai 18. heinäkuuta 2023

Koirien juhannus

Juhannusperjantai mökillä oli suht viileä. Ei nyt noin niin kuin muuten, mutta bolognesen mittapuulla - se paleli ja siten tarvitsi päälleen takin, jonka juuri kevättalvella sille tekaisin (itse tehty takki koiralle). Kyllä vaan lapinkoirien kanssa onkin niin helppoa. Ei niiden kanssa tarvitse koskaan miettiä, että mikä keli ulkona on, senkus mennään ja ollaan vaan. Pikkubolognese on vähän toista maata.


Mesta on aina mielellään siellä, missä minäkin. Vähintäänkin se haluaa olla tietoinen siitä, missä minä olen, jotta halutessaan se voi sittenkin tulla myös itse sinne, missä minäkin olen. Tältä näyttää, kun Mesta jää eri paikkaan, minne minä menen, mutta kuitenkin se on lähtövalmiina muuttamaan suunnitelmaa.


Uudesta mökkilaituristamme modattiin lautta, jonka kyytiin kaikki yhdeksän ihmistä ja kolme koiraa mahtuivat mukaan hassunhauskalle juhannusajelulle. Olin ensin hieman epäuskoinen kuultuani tästä suunnitelmasta, mutta niin vain suunnitelmantekijät tiesivät, mitä suunnittelivat.


Juhannusviikonloppuun sattui mahtavat suppailukelit ja vietettiinkin koirien kanssa vesillä paljon aikaa. Sattuipa myös ensimmäinen koira yli laudan tilanne, kun Lumes tapansa mukaan seisoskeli ihan keulassa ja sitten lipsahtikin etutassut yli. Sillä on ollut sama tapa kaikki nämä suppailuvuodet ja on ollutkin vain ajankysymys, milloin se molskahtaa keulasta keikkumasta veteen. Pelastusliivien ansiosta sain autettua Lumeksen nopeasti ja helposti takaisin laudan kyytiin.




Kun välillä huomasi Lumeksen kadonneen, yleensä sitä kannatti aina etsiä jostain kohtaa mökistä. Oli erittäin todennäköistä, että Lumes on huomannut jonkun tekevän jotain ruokaan liittyvää, ja Lumeshan on aina siellä missä ruoka, ja ruuanlaittoa ja herkutteluahan ihmisillä juhannuksena riitti. Pikkubolognese ja Mesta eivät ole ollenkaan niin intensiivisiä ruuanlaitonvahtijoita kuin Lumes, joka ei vahtipaikastaan hevillä luovu.


En tiedä, mikä pakko se on aina ottaa koirista uusia ja uusia kuvia. Ihan kuin niitä kuvia ei olisi jo ennestäänkin vaikka millä mitalla: koira eestä, koira takaa, koira istuu, koira makaa. Ja silti, silti, niitä ottaa vain lisää ja lisää, kuten tälläkin kertaa...



Sunnuntaina meidän oli tarkoitus lähteä heti aamusta kotiin ja kotoa suoraan toiselle mökille jatkamaan juhannuksen viettoa. Vaan minkäs teet, kun meri oli niin rauhallinen, että oli ihan pakko käydä ensin Mestan kanssa vähän suppailemassa. Laitoinkin jo puolivitsillä viestiä, että ei me täältä nyt mihinkään päästä, kun on liian hyvä suppailukeli eikä tekisi millään mieli meloa takaisin rantaan.



Koirat olivat siellä, missä ihmisetkin, ja koiria saikin jatkuvasti pyytää siirtymään pois mölkyn ja petankin vaara-alueilta - pelipaikat kun tuntuivat olevan kaikista houkuttelevimmat oleskeluun. Mesta tykkäsi myös kävellä mölkkykalikoiden keskellä, ottaa niitä suuhunsa ja piehtaroida petankkikuulien päällä, ja oli vähän pettynyt, kun sellaista ei nyt oikein olisikaan saanut tehdä.



Nuorin juhannuksenviettäjistä oli hyvä koirien viihdyttäjä. Herkkupussi vaan käteen ja koirat seuraavat mukana kaikkialle. Pikkubolognese on erityisesti hänen mieleensä, kun kokosuhde tuntuu sopivan turvalliselta. Mutta on se kyllä ihanaa, ja helppoa, kun koirat tulevat toimeen ihan kaikenikäisten ihmisten kanssa ja ne voi ottaa mukaan minne vaan.


Siinä, missä Lumes, 14v6kk, Mesta, 10v4kk ja Pikkubolognese, 10v4kk, sekä Meri-suomenpystykorvakin, 14v9kk, osallistuivat koko ajan kaikkeen toimintaan, Vallu-lapinkoira, 14v9kk, vetäytyi jossain kohdin omaan piilopaikkaansa päiväunille. Onneksi sen piilo tiedettiin, muuten olisi saanut hetkisen etsiä, missä se oikein on.



Instagramiin ja Facebookiin on muuten ilmestynyt muutamia kuvia Pohjois-Norjan reissustamme. Kunhan ehdin, kirjoittelen tännekin reissukertomusta kuvien kera, mutta ensimakua löytyy noista kanavista.

maanantai 10. heinäkuuta 2023

Ihanat, kamalat ötökät

Miltä näyttää perhonen alapuolelta katsottuna? Onnistuiko yksikään ritariperhosen kuva? Voiko leppäkerttu näyttää pallolta? Kuinka monta erilaista kimalaista osui kuvattavaksi? Näyttikö kukkakärpänen kimalaisvauvalta?

Kesämökillä tulee tarkkailtua ympäristöään tarkemmin kuin kotosalla ja lisäksi kannettua enemmän kameraakin mukanaan. Valokuvien kautta on myöhemmin kiva palata tarkastelemaan yksityiskohtia.















Tiedätkö, miltä näyttää ritariperhosen toukka? Käy kurkkaamassa kuvat Suomen perhoset-sivustolta.

Tiedätkö, että leppäkerttuja, tai siis oikeammin leppäpirkkoja, on olemassa vaikka kuinka monta erilaista? Käy kurkkaamassa kuvat Suomen leppäkertut-kirjan sivulta.

Tiedätkö, että kimalaisilla on pitkä kieli, jolla ne keräävät mettä? Kurkkaa kimalaistietoa Lajit.fi-sivustolta.

Tiedätkö, että kuten leppäkertun toukat ja aikuiset leppäkertut, myös moni kukkakärpäsentoukka syö kirvoja. Kurkkaa kukkakärpästietoa Ötökkätieto-sivustolta.

Tiedätkö, miltä näyttää ristihämähäkki kärpässaaliinsa kanssa? Kurkkaa kuvat täältä blogista löytyvästä Ristihämähäkki paketointipuuhissa-jutusta.

perjantai 7. heinäkuuta 2023

Kuinka mokata rally-tokokokeissa?

Rally-toko on sinänsä helppo laji, että siinä suoritettavat tehtävät ovat luokasta riippumatta melko yksinkertaisia opettaa koiralle kuin koiralle. Lajin haastavuus ei tulekaan niistä yksittäisistä tehtävistä, vaan siitä, että samantyyppisiä tehtäviä on monia erilaisia, radalla tehtävät tulevat nopeasti peräkkäin ja ovat joka kokeessa osittain erit ja eri järjestyksessä, sekä koiran että ohjaajan tulee olla koko ajan keskittyneitä suoritukseen ja ohjaajan myös perillä lajin suoristusohjeista ja säännöistä.


Kullakin koirakolla on koeradalle lähtiessään pisteitä täydet 100 ja mahdolliset virheet vähentävät pisteitä -1, -3 tai -10 ja osasta virheistä on seurauksena jopa suorituksen hylkääminen. Hyväksyttyyn tulokseen koirakolla on suorituksen päättyessä oltava pisteitä jäljellä vähintään 70, ja kolmen tuloksen jälkeen koira saa kyseisen luokan koulutustunnuksen (alokasluokasta RTK1 ja siitä eteenpäin 2,3 ja 4).

Rally-tokokokeissa on periaatteessa kahdenlaisia virheitä: koiran tekemiä (esim. ääntely, koira häiritsee ohjaajaa, koskee houkutukseen) ja ohjaajan tekemiä (esim. koskee koiraan, suorittaa tehtävän väärässä kohtaa, ohjaa koiraa liian voimakkaasti). Toki osa koiran tekemistä virheistä voi useinkin johtua ohjaajan tekemästä virheestä tai siitä, että kyseinen tehtävä on koiralle puutteellisesti tai virheellisesti opetettu.


Olen Mestan ja Lumeksen kanssa osallistunut kolmiin rally-tokon alokasluokan kokeisiin, niistä selvisin puhtain paperein. Mestan kanssa avoimen luokan kokeita on myös takana kolme ja siellä minun olikin sitten hyvä aloittaa ohjaajavirheiden keräily: koiran tullessa eteeni istumaan, otin vahingossa apuaskeleen, jonka johdosta pisteitä lähti pois -3. Houkutus-tehtävän kahdeksikon kierrossa menin sekaisin ja tein yhden ylimääräisen kierroksen, joka oli sitten -10 pistettä pois.

Voittajaluokan kokeissa kävimme neljä kertaa. Yhdessä niistä liian myöhään annettu ohje koiralle johti liikkeen uusimiseen, josta -3 pistettä. Toisessa kokeessa taas päästin epähuomiossa koiran vapaaksi jo ennen kehäänmenoa, jonka seurauksena suorituksemme hylättiin (rally-tokossa koira on alokasluokassa koko suorituksen kytkettynä, muissa luokissa vain kehään menon ja poistumisen).

Mestariluokassa koekäyntejä meillä on vasta kaksi, mutta olen ehtinyt sieltäkin jo ohjaajavirheitä keräilemään: kääntyminen väärään suuntaan -10 pistettä, liian myöhään annettu ohje koiralle ja sen johdosta liikkeen uusiminen -3, varpaiden jättäminen koiran tallottavaksi -3.

Seuraavia mokailuja odotellessa...


Kuvat Lumeksesta ja Mestasta vuodelta 2019 epävirallisesta alokasluokan rally-tokokokeesta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Kuinka monta koiraa mahtuu sup-laudalle?

Se, kuinka monta koiraa sup-laudalle mahtuu, riippuu monistakin eri tekijöistä. Minkä kokoisia koirat ovat, entä lauta ja ihmissuppailija? Mikä on laudan kantokyky? Kuinka koirat käyttäytyvät sup-laudalla? Suppaileeko ihminen seisten vai polvillaan?

Isoja koiria luonnollisesti mahtuu kyytiin vähemmän ja laudan painorajakin tulee helposti vastaan. Rauhattomia, sinne tänne häsääviä koiria on vaikeampi ottaa laudalle useampia, kun taas rauhallisia, aloillaan pysyviä koiria on helpompi mahduttaa mukaan enemmänkin kuin vain yksi. Mikäli ihmisen tasapainotaidot mahdollistavat suppailun kokonaan seisten koirienkin kanssa, vie ihminen itse siten vähemmän tilaa ja vapauttaa paikan lisäkoiralle verrattuna polvillaan suppailijaan.


Meidän sup-lautamme on 320cm pituinen ja leveimmältä kohdaltaan 81cm levyinen Jobe Yarra, jossa suppailijan suosituspaino on max 120kg. Alkujaan suppailin aina yhden lapinkoiran kanssa kerrallaan, kun oletin jotenkin automaattisesti, etteivät ne mahtuisi samalla kertaa kyydille. Kun lopulta päätin kerran ottaa molemmat mukaan, ei mahtumisessa ollutkaan mitään ongelmaa, ja siitä edespäin ovatkin lähes aina olleet kumpikin yhdessä mukana.

Kahden rauhallisen koiran kanssa suppailu on vielä hyvin sujuvaa. Yleensä ne ovat molemmat keulassa, toisinaan toinen edessä ja toinen takana. Laudan painorajaankin on vielä parisenkymmentä kiloa varaa, eikä lauta toki uppoaisi heti liikapainostakaan, mutta sen käyttöominaisuudet kärsisivät.



Kun sitä sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta, päätin viime kesänä napata vielä bolognesen kolmanneksi koiraksi mukaan sup-lautailemaan. Sinänsä mahduimme kaikki laudalle ihan hyvin, mutta minulla alkoi olla vähän ahdasta meloa. Seisten olisi varmasti onnistunut paremmin kuin polviltaan, mutta niin uhkarohkea en ole, että kolme koiraa laudalla seistenmeloisin, kun kahdenkin koiran kanssa teen sen vain peilityynessä vedessä.

Kuinka monta koiraa siis mahtuu sup-laudalle? Kyllä sinne kaikki kyydille mahtuvat, mutta mukavinta suppailu on, jos lauta ei ole ihan tupasen täyteen ahdettu.




Lisää sup-lautailusta Harrastuksena suppailu, toisenlaisia vesipuuhia Veneily koiran kanssa.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Mitä kesämökillä voi tehdä talvella?

Mitä kesämökillä tehdään talvella? Alla kuvakavalkadi meidän talvimökkeilyistä.  Kesämökillä syödään eväitä ja syötetään koirille niiden omi...