Kotipihan kunnostustöitä

Omakotitalon ja sen ison pihan kunnossapitäminen on jatkuva työmaa, jossa ei valmista tule. Kesäaikana yksi suurimmista työllistäjistä on tietysti ruohonleikkuu ja kaikenlainen muukin kasvillisuus. Tähän liittyen keskustelimme muutama vuosi sitten, ostaisimmeko suurta nurmialuettamme varten päältä ajettavan ruohonleikkurin vai robottiruohonleikkurin. Hinta kumpaisellekin olisi ollut melko sama, jos robotti olisi ostettu asennuspalvelulla.

Olin hieman skeptinen robotin toimivuudesta meidän pihallamme, kun se tieto, mitä robottileikkureista löysin, kertoi, että nurmialueen pitäisi olla kuivaa ja tasaista, mutta meillä on monenlaista kumparetta ja vähän kesästä riippuen myös hyvin kosteitakin paikkoja. Lisäksi siihen aikaan meillä liikkui paljon sammakoita, enkä halunnut robotin silppuavan niitä - itse leikatessa ehtii nähdä sammakoiden loikkivan karkuun ja väistää ne. Robotin leikkaamien alueiden lisäksi jäisi joka tapauksessa vielä itsellekin leikattavaa, joten tuntui, että ihan sama sitten leikata kaikki itse.

Niin meille tuli sitten päältäajettava ruohonleikkuri, jolla saa huristella noin 1-1,5 tuntia, että on kaikki paikat leikattu. Se ei sinänsä ole paljon tuo tunti viikossa, mutta nyt lapsen kanssa on kuitenkin alkanut miettiä, että olisiko se robotti kuitenkin ollut kivempi. Säästyisi sekin tunti johonkin muuhun. Sammakoitakaan ei ole enää pariin vuoteen näkynyt entisen lailla.

Mutta miten käy, jos jättää nurmikon leikkaamatta? Siitä olen kertonut täällä ---->.

Nurmikonleikkuun jäljiltä jää vielä valitettavan paljon trimmeröitävää. Sitä ei tosin jakseta tehdä joka viikko vaan noin kerran kuukaudessa, aikaa saa varata puolisen tuntia.

Olen aloittanut urakan trimmeröintitarpeen vähentämiseksi muun muassa kaivamalla puiden juurilta kasvustoa pois ja samalla madaltamalla joidenkin puunrunkojen vierellä kohonnutta maata, jotta ruohonleikkurilla pääsee ajamaan ihan puuhun kiinni asti.

Tämäkään ei ole toki pysyvä ratkaisu, kun kasvit kasvavat takaisin hetken päästä, mutta sentään vähän hitaammin ja vähän harvempana kuin pelkän trimmeröinnin tuloksena. Mielessä olisi jokin kaulurityyppinen ratkaisi näihin puunrunkojen juurelle estämään ruohon ja muut kasvit, mutta toimiva toteutus vielä uupuu. Hyviä ideoita tähän otetaan mielellään vastaan.

Talonympäryssora on ollut oman onnensa nojassa jo pitkään ja sen seurauksena se on päässyt sammaloitumaan aika pahasti. Kolme vuotta sitten aloitin sen kunnostusprojektin haravoimalla sammalia pois, kuva ja video otettu silloin.

Sammaleenkasvu kuitenkin istuu sitkeässä eikä tuo yksi poisharavointi riittänyt. Olen nyt joka vuosi saanut uusia urakan, vaikka ihan näin pahaksi tilanne ei tietenkään yhdessä vuodessa ehdi. Ehkä siihen pitäisi tuoda uudet sorat, jotta sammaloitumisesta pääsee eroon, vai luovuttaakohan sammal lopulta, jos vielä toisetkin kolme vuotta sitä haravoin pois?

Videolla apurina hiljattain edesmennyt Lumes (juttu Lumeksesta täällä), joka tykkäsi kaivaa leluille (ja minun hanskoilleni) kuoppia, vaikka pudottikin lelut niihin vain silloin, jos kukaan ei nähnyt.

Vanhan piharakennuksemme seinustoille on vuosien saatossa kerääntynyt polttopuukasoja. Tarvitsemme polttopuita niin harvoin, ettei niiden ole tarpeellista olla näin esillä pihassa, ja ovathan nämä myös vähän epäsiistit sekä hankaloittavat ruohonleikkuuta.

Keväällä kannoimme kaikki polttopuut piharakennuksen sisälle siistiin pinoon ja purimme puukasojen tukirakenteet katoksineen pois. Vähäsen oli kasvuston perkaustöitä vielä siihen lisäksi, mutta nyt on siistit seinustat! 

Aika iso pino polttopuista tuli sisälle. Ajatus oli, että ne saisi laitettua siten, etteivät mene ikkunan eteen, mutta vähän joutui tästä ajatuksesta joustamaan, että kaikki puut sai mahtumaan samaan paikkaan. Huomatkaa kuvassa oleva nelijalkainen halkopinontarkastaja. Työnlaatu taisi läpäistä kriteerit, kun seuraavassa kuvassa tarkastajakin jo ottaa rennosti.

Kun muuten siistitään pihaa, niin eihän silloin tarvitse puhua siitä, miten epäsiistiä ja mitä kaikkea ylimääräistä vanhan piharakennuksen sisällä on? Sehän on ihan toinen tarina se. Kuvan hella jo on onneksi sentään saatu heivattua pois turhaa tilaa viemästä.

Kurkkaa myös aiempia pihahommiamme: "Toisen roska on toisen aarre" täällä -----> , "Puu kaatuu, hypätään päälle" täällä ------> ja "Koirat ja lehtikasa" täällä ------>

Oho, hups!

Olen useiden viikkojen ajan lupaillut lapselle saippuavaahtoleikkejä, mutta lupauksen toteuttaminen on vain jäänyt ja jäänyt. Sitten kohtalo puuttui peliin...

Meidän pyykinpesukoneessa on vetolokero, joka jakautuu kolmeen osaan: jauhemaisen pesuaineen kerta-annosteluun, nestemäisen pesuaineen automaattiannosteluun ja huuhteluaineen automaattiannosteluun. Jauhemaista pesuainetta laitetaan siis yhdellä pesukerralla tarvittava määrä, mutta nestemäisille aineille on pienet säiliöt, joista kone itse annostelee pesuaineen/huuhteluaineen, jos pesuohjelmaan on sen valinnut.

Olin ostanut uuden pullollisen nestemäistä pesuainetta ja ajattelin näppäränä nopsasti tässä täyttää säiliön samalla kun kone pyörittää pesuohjelmaa. Niin nopsasti minä sen tein, että vahingossa hulautin pesuaineet sinne kertatäyttöiselle puolelle, josta ne valuivat muutaman sekunnin viiveellä suoraan pesukoneen sisälle. Muutaman sekunnin viive tarkoitti sitä, että ehdin tyhjentää melkein koko pullon, ennen kuin tajusin virheeni. 

Lopputulos näytti sitten tältä. Tai tältä se siis näytti, kun välittömästi annosteluvirheen huomattuani sammutin koneen, koska tuumin, että pullollisesta pesuainetta mahtaa tulla mahtavat saippuvaahdot. Oikea lopputulos, jos en olisi sammuttanut konetta, olisi saattanut ollut elokuvakaltainen, jossa vaahtoa pursuaa ulos koneen sisuksista. 

Onko jollain kokemusta, tapahtuuko niin oikeasti, vai mitähän tästä olisi seurannut, jos olisi vain antanut ohjelman pyöriä loppuun?

No, lapsi sai nyt viimein saippuavaahtoleikkinsä ja kiva leikki olikin, ja minä sain pyörittää monta koneellista huuhteluohjelmaa, kun jokainen suurmäärällä pesuainetta kuorrutettu pyyhe piti käyttää koneessa erikseen, että edes suurinosa pesuaineesta huuhtoutuisi pois.

Joulupukki autotallissa

Meillä on eräs sukulainen, joka antaa joululahjaksi aina joulukoristeita. Kun hän löytää itselleen jonkin kivan joulukoristeen, hän ostaa niitä samalla muutaman ylimääräisen joululahjoina annettavaksi. Jostain syystä heillä ja meillä onkin aika paljon samanlaisia joulukoristeita...

Eräänä jouluna saatiin häneltä neulottu joulumuori, joita oli ollut jossain joulumarkkinoilla myynnissä. Muori on reilunkokoinen ja pystytetty puujalustan päälle. En yleensä niin perusta näistä joulukoristelahjoista, kun kaikilla on omanlaisensa tyyli koristella kotiaan jouluksi, mutta tämä muori on kyllä tosi kiva ja päässyt aina paraatipaikalle kutomuksiaan jatkamaan.

Pari vuotta sitten marraskuun lopulla ajoin auton talliin vähän turhan lähelle seinähyllyjä. Avatessani auton takaovea, nostin hyllyltä pois isohkon paperikassin, joka oli aukeavan oven tiellä. Saatuani lapsen ulos autosta, kurkkasin paperikassiin ihan mielenkiinnosta - olen utelias luonne - ja siellähän seistä möllötti joulupukki.

Sen verran olin hämmästynyt, että otin joulupukista kuvan, jonka lähetin miehelleni kysyen, että mistä tämä joulupukki meille on tullut. Samantien lähetettyäni viestin, mieleeni tuli, että mitä jos mies olikin ostanut sen yllätykseksi - joka selittäisi sen, miksi joulupukki oli autotallissa paperikassissa piilossa - mutta mies ei tiennyt joulupukista sen enempää kuin minäkään.

Onko joulupukki saatu lahjaksi samalla kertaa muorin kanssa, mutta jostain syystä vain muori on tuotu sisälle ja pukki kassissaan jäänyt avaamattomana talliin? Vai onko pukki saatu ennen tai jälkeen joulumuoria, unohtunut autoon ja nostettu kassi vain myöhemmin johonkin pois? Erikoiseksi tämän löydön tekee se, että olemme siivonneet ja järjestelleet autotallissa kaksi kertaa joulupukin ilmestymistä edeltävinä kolmena vuotena, eikä meillä kummallakaan ole silti minkäänlaista muistikuvaa mistään joulupukista.

Tuntemattomat ovat joulupukin tiet, mutta onneksi hän lopulta pääsi takaisin rakkaan muorinsa viereen.

Kiinnostaisiko lukea lisää jouluaiheisia juttuja? Kertomus meidän joulusta täällä ja mietintää, milloin joulukoristeet tulisi siivota pois, täällä. Kotitontustamme kerron täällä ja lahjavinkkejä sinulle, hänelle tai koiralle löytyy täällä.

Rakastu puuroon

Oletko kyllästynyt yhdistelmään kaurapuuro + mansikkahillo? Eivätkö puurot ole sinun juttusi? Vaihtoehtoja, miten syödä puuroa, on paljon. Kurkkaa tästä meidän perheen puuroilut!

Meillä käytetään hyvin vähän hilloja. Hillojen sijaan meillä laitetaan puuroon erilaisia Bonne-hedelmäsoseita tai ihan vaihtelevan valikoiman tuorehedelmiä palasiksi pilkottuina. Puuro hedelmillä höystettynä saattaa näyttää erikoiselta, mutta ne sopivat todella hyvin yhteen.

Kun puuron keittää veden sijaan maitoon, siitä tulee aivan erimakuista. Kaurapuuroakaan ei enää tunnista kaurapuuroksi, kun se on tehty maitoon. 

Puurohiutaleiden valikoima on myös suuri - kaurahiutaleita, ohrahiutaleita, tattarihiutaleita (tattaripuuro onkin meidän suosikki), neljän viljan hiutaleita, kaura-ruis sekoitushiutaleita, vehnähiutaleita, riisihiutaleita - ja kaikilla näillä on oma makunsa.

Perunasuurimoista tehty helmipuuro on koostumukseltaan hyvin erilaista niin sanottuun tavalliseen puuroon verrattuna, mutta hyvää. Mannaryyneistä voi tehdä mannapuuron lisäksi erilaisia vispipuuroja (perinteisen puolukan voi korvata hyvin vaikka omenalla tai mansikalla), vehnämannan lisäksi kaupoista löytyy myös kauramannaa. Ruisjauhoista tulee myös ihan omanlaisensa puuro, samoin ohrasuurimoista. Riisipuuroa voi syödä muulloinkin kuin jouluna.

Puuroa voi syödä myös ilman, että varsinaisesti syö puuroa. Kun puuroon sekoittaa kananmunia ja paistaa puuro-kananmunasekoituksen pannulla, saa makoisia puurolättyjä. Myös puurorieskat ovat hyviä!

Olisi hauska kuulla, millainen puuro on sinun tai sinun perheesi suosikki?

Toisen roska on toisen aarre

Toisen roska on toisen aarre - negatiivisuuden kautta positiivisuuteen, eikö vaan? Kiva! Mutta mitäs sitten, kun se toisen roska on toisenkin roska?

Asumme talossa, jonka aiempi tai aiemmat asukkaat ovat heittäneet tarpeettomat, rikkinäiset tai muuten vaan ylijäämätavarat piharakennuksen viereen joutomaalle. 

Toissakeväänä halusimme ottaa tuon joutomaan käyttöön ja rakentaa siihen pienen katoksen. Ensimmäisenä jouduimme työhön, jota olimme kaikki aikaisemmat vuoden vältelleet - keräämään kaikki edellisen asukkaan roskat pois.

Tavaraa kertyi iso kuomukärryllinen. Tässä muutamia kuvaotoksia teidän iloksenne. Löydättekö aarteita vai onko kaikki roskaa, kuten me ne luokittelimme? 

Meidän joulu

Olen itse käynyt koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni viettämässä joulua äiti lapsuudenkodissa siihen saakka, kunnes hänen vanhemmistaan aika jätti, ja tämän jälkeen vielä yhden kerran siskoni emännöimänä.

Nämä olivat sellaisia perinteisiä jouluja, joissa oli syömistä kystä kyllän, ja kaikki äidin sisarukset ja meidän serkut olivat paikalla. Minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot näistä jouluista ja aikuistuttuani ne olivat usein vuoden ainoat hetket, kun näin esimerkiksi serkkujani.

Toki olen vanhempiani ja sisaruksiani nähnyt tämänkin jälkeen joulunpyhinä, mutta ne ovat olleet sellaisia tavallisia kyläilyjä joulunhengessä, eivät varsinaista joulunviettoa.

Lapsi kuitenkin muutti kaiken. Toivon hänellekin samanlaisia ihania joulumuistoja, kuin minullekin on aikanaan kertynyt, joten viime vuonna ensimmäistä kertaa ikinä niin sanotusti itse järjestin joulun.

Onhan minulla joulukoristeita toki ennenkin ollut, koska täällä olen miettinyt, miten kauan joulukoristeet joulun jälkeen saavat olla esillä,  ja kinkkukin on aina paistettu tai valmiina ostettu, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt oli kuitenkin ruokaa kystä kyllän ja vanhempani ja sisarukseni perheineen kutsuttu meille joulunviettoon. Tykkäsin, oli ihana viettää taas perhejoulua ja tänä vuonna sitten otettiin uusinta.

Jouluruokavalikoimamme varmasti muuttuu vähitellen niin sanotusti meidännäköiseksi. Nyt se on yhdistelmä kahden suvun "mitä joulupöydässä kuuluu olla" ruokia ja lisukkeita, mutta onko jouluna tosiaan pakko olla vain juuri niitä perinteisiä jouluruokia vai voisiko se olla jotain muuta?

Tänä jouluna meillä olikin jo tarjolla myös karamellisoitua nyhtökanaa ja se teki erinomaisesti kauppansa. Viime jouluna tein hedelmäsalaattia, mutta tänä vuonna en jaksanut, vaikka sille varmasti olisi riittänyt syöjiä. Kahvipöydän tarjottavat olivat molempina jouluina siskoni käsialaa.

Viime jouluna lapsi oli toki vasta niin pieni, ettei hän joulusta juuri ymmärtänyt, ja tänä vuonna ihmisten määrä vähän ahdisti, mutta eiköhän jo ensi vuonna päästä siihen, että hänkin nauttii, kun tuttuja tulee tupa täyteen ja seuranpitäjiä riittää.

Lapsen ulottuvilla olevat joulukoristeet saivat olla yllättävän rauhassa, vaikka ensin epäröin, voinko laittaa koristeet samoin kuin ne viime joulunakin olivat. Muutamia kertoja hän on käynyt niitä ottamassa, mutta kun on aina selitetty, että ne ovat koristeita, ja haettu hänelle jotain vastaavaa tilalle, niin aika vähän ne sitten loppuviimein ovat kiinnostaneet.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä ruudun toisella puolen oli hyvää mieltä jouluna, ja toivon teille runsaasti onnea ja iloa uuteen vuoteen!

8+5 lahjavinkkiä koiralle ja omistajalle

Nappaa talteen toimivat lahjavinkit niin koiralle kuin ihmisväellekin oli sitten joulu tai synttärit, ystävänpäivä tai nimipäivä, isäinpäivä, äitienpäivä, kesäjuhlat, muuten vaan juhlat. Kivat yllätykset piristävät aina!

1. Mainos Icebug

Olen itse ollut Icebug-nastakenkien uskollinen käyttäjä siitä asti, kun yli kymmenen vuotta sitten sain ensimmäiset Icebugini lahjaksi äidiltäni. Icebugien nastat ovat pitäneet minut pystyssä hulluimmillakin pääkallokeleillä ja on ihana tunne, kun voi vain kävellä rennosti eikä tarvitse jännittää jalkojaan liukastumisen pelossa.

Mutta miksi ostaa nastakengät irrallisten piikkipohjallisten tilalta, eivätkö ne ole sama asia? Icebugeissa nastoja on koko kengän pohjan pituudelta kantapäästä varpaisiin asti, joten pito on taattu askeleen jokaisessa vaiheessa. Kun nastat ovat integroituna kengän pohjaan, kävelytuntuma on normaali ja miellyttävä, ja myös juokseminenkin onnistuu erinomaisesti. Nastakenkien kanssa voit olla varma, että turvallinen liikkumisesi on varmistettu koko ulkoilun ajan.

Itse käytän Icebugeja läpi talven luottokenkinäni. Myös lumiset tiet voivat joskus olla liukkaita aurauksen tai tamppaantumisen jäljiltä, ja Icebugien kanssa tiedän aina kulkevani varmoin askelin.

Ostin muutama viikko sitten itselleni uudet Icebugit, ne kymmenen vuotta vanhat kun alkavat olla jo palvelusikänsä päässä, ja nyt on taas hymy huulilla, kun lähden koirien ja lapsen kanssa kävelylle.

Olen kirjoittanut Icebugeista myös ihan oman blogitekstin otsikolla Talven parhaat ulkoilukengät, se löytyy täältä, ja olen avannut vähän laajemmin sitä, miksi Icebugit ovat suosikkini.

Kiinnostuitko? Tutustu valikoimaan - tässä linkki Icebug verkkokauppaan. 

2. Mainos Koiratarvike Haukkula

Haukkula on täysin kotimainen pienyritys, jonka varasto sijaitsee Vantaalla. Muista nettikaupoista  Haukkula erottuu Tassuväki-bonusohjelmallaan, jossa bonusta saa ostosten lisäksi myös esimerkiksi tykkäämällä heidän Facebook-sivuistaan, lisäämällä lemmikin syntymäpäivän ja arvostelemalla ostamiaan tuotteita. Bonuspisteitä keräämällä saa melko helposti ostoksistaan jopa 15% alennusta - ja ensimmäisestä ostoksesta saa aina -10% bonuksista riippumatta.

Suosittelen Haukkulan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistettuja, haitta-aineettomia Ozami pururullia ja purutikkuja. Treeninamiksi sopii erinomaisesti Boost lihaisa koiranmakkara, joka kiinteän koostumuksensa ansiosta on helppo pilkkoa suuhunsopiviksi palasiksi. Kotiin, autoon ja retkille sopivaan lemmikin ensiapulaukkuun on valmiiksi koottu kaikki perustarvikkeet pienempiä ja vähän suurempiakin hätätilanteita varten.

Valopanta tai pantaan/valjaisiin kiinnitettävä irtovalo parantaa koirien näkyvyyttä pimeässä ja useammalle koiralle voi hankkia jokaiselle vaikka oman värinsä, niin tietää, missä päin pihaa kukainenkin viipottaa.  Tämä on meillä ihan pakollinen varustus bolognesella, kun se ei aina huomioi luoksetulokutsuja ja saattaa myös poistua pihasta tai piileskellä jossain. Sinisenä loistava valo paljastaa nyt sijainnin aina. Valopannat toimivat loistavasti myös lasten käytössä, ja toki aikuisillakin, ja niitä on perusheijastimia hauskempia käyttää ja näkyvyyskin huomattavasti taatumpi.

Klikkaa itsesi Haukkulan verkkokauppaan tästä.

3. Itse tehty koirantakki

Meidän bolognese-koiramme on kovin kylmänarka ja palelee ulkona nopeasti jo alle +10 asteen lämpötiloissa. Takkeja on onneksi hyvin helppo tehdä itsekin, jos ei tarvitse niihin mitään monimutkaisia ominaisuuksia, joten bolognese on saanut näitä tee se itse-versioita.

Täällä blogistani löytyvä ohje superhelppoon takkiin koiralle.

4. Mainos Renkaat.com

Olen huomannut, että moni vierastaa uusien autonrenkaiden ostoa kesken kauden. Ei haluta ostaa uusia kesärenkaita enää syksyllä, tai uusia talvirenkaita kesken talven. Usein kuulee puhuttavan myös siitä, miten halutaan ajaa renkaat loppuun ennen kuin hankitaan uudet. Toisinaan tämä aiheuttaa valitettavasti vaaratilanteita joko kyseiselle autoilijalle itselleen sekä myös muille tielläliikkujille.

Liikenneturvan sivuilla kerrotaan, että talvirenkaiden kulutuspinnan pääurien syvyys tulee olla vähintään 3mm ja kesärenkaiden 1,6mm. Tämä ei kuitenkaan tarkoita turvallista urasyvyyttä, vaan lainvaatimaa minimiä, jolla renkaiden pito-ominaisuudet märällä tai lumisella tiellä ovat jo selvästi heikentyneet.

Välillä törmää myös virheelliseen käsitykseen siitä, että kun renkaita autoon laittaessa mitataan urasyvyydeksi juuri tuo minimi, niin renkaita voisi sitten käyttää huoletta vielä koko sen kesän tai talven. Jos esimerkiksi kesärenkaiden urasyvyys on maaliskuun lopulla juuri ja juuri 1,6mm, se on - ajomääristä riippuen tietysti -  lokakuun lopulla jo paljon vähemmän kuin tämä vaadittu minimimitta.

Kolahtiko - siis ajatuksen tasolla, ei toivottavasti konkreettisesti. Tästä pääset Renkaat.comin sivuille vertailemaan uusien, turvallisia ajokilometrejä varmistavien renkaiden hintoja.

5. Mainos Kodin1

Koiramme ovat olleet jo monen vuoden ajan raakaruokinnalla ja ruokien säilytyspaikkana luonnollisesti on tällöin pakastin. Ennen koiramme söivät kuivaruokaa ja ruokasäkkien kanssa oli alkuun säilytysongelma - ruuan pitäisi olla helposti saatavilla, mutta kuitenkin johonkin kauniisti ja sisustukseen sopivasti piilotettuna. Tällöin ratkaisuksi valikoituivat pystymalliset, kannelliset pyykkikorit. Kurkkaa esimerkiksi Pyykkikorit Candy harmaa, Komari tumma puu/valkoinen tai Kalthota valkoinen, joihin kaikkiin mahtuu helposti 15kg ruokasäkki.

Hierontavasaraa tai hierontapistoolia, kumpaa nimitystä siitä haluaakaan käyttää, kohtaan minulla oli alkuun epäluuloja. Sattuuko se? Auttaako se? Onko se ihan turhake? Epäluulot hälvenivät nopeasti, kun vekotin pääsi käyttöön - sillä on todella kätevä hieroa hartiaseutua ja selkää, tuntuu miellyttävältä ja ihan oikeasti se jopa auttaa niihin lihasjumeihin.

Sukella Kodinykkösen verkkokauppaan tästä.

6. Itse tehdyt namit koiralle

Tätä koirien lihapannaria tein yhteen aikaan ahkeraan ja koirilla olikin treeneissä aina itse tehdyt herkut tarjolla. Nämä namit eivät tahraa tai murusta, ja ovat koirieni mielestä herkullisia.

500g broilerin hienoksi jauhettua, luutonta jauhelihaa
4 kananmunaa
2,5dl perunajauhoja

Sekoita ainekset (broilerin tilalle voi toki halutessaan vaihtaa muuta lihaa tai sisäelimiä) keskenään kulhossa, kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Peitä taikina leivinpaperilla, se estää kuoren muodostumisen.

Paista keskitasolla uunissa 175C noin 35-45 minuuttia, jonka jälkeen paloittele ja anna jäähtyä ennen pusseihin tai rasioihin pakkaamista.

Ohjeen mukaisesti tehdystä pannarista tulee namipalasia noin 650g. Pannarinpalaset säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, joten osa annoksesta kannattaa pakastaa ja ottaa aina sulamaan tarpeen mukaan.

7. Mainos BookBeat

Ääni- ja E-kirjapalvelu BookBeat on kätevä aineeton lahja sinulle tai hänelle, jolla on jo kaikkea muuta. Yli miljoonan kirjan valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotain.

Lukaise oma käyttökokemukseni BookBeatistä tai hyppää suoraan BookBeatin tilaukseen - ensimmäiset 30 vuorokautta ovat uusille käyttäjille ilmaiset.

8. Maalaa taulu

Kuinkahan monta vuotta olen haaveillut siitä, että tekisin koiran tassunjälkitaulun? Kuinkahan monta kuukautta olen haaveillut siitä, että tekisin lapsen jalanjälkitaulun? Kaikki taiteilijatarvikkeet on jo hankittu, joten olisiko aika ryhtyä tuumasta toimeen...

Löydä oma sisäinen taiteilijasi ja toteuta haaveesi, niin kuin minäkin yritän tehdä.

Koirien ja vauvan viides kuukausi

Koirien ja vauvan viides kuukausi oli uusia asioita täynnä. Ensinnäkin tuli talvi. 

Olin jo pikkupakkasilla huolissani, miten vauva tarkenee nukkua ulkona kärryissä. Toki tiesin, että  kärryissä on paljon lämpimämpi kuin suorassa ulkoilmassa, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin ylipuin vauvaa, eikä sekään ole ihan tarkoituksenmukaista.

Pelastukseni oli Lastentarvikkeelta (https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/) saatu Capidi Premium itkuhälytin, jonka vauvayksikössä on integroitu lämpömittari. Tämän kun sujautti kärryjen sisään, niin aikuisen yksikön näytöltä oli helppo tarkistaa lämpötila kärryissä.

Muutamien lämpötilatarkkailujen jälkeen sain vähentää vauvan säänmukaisesta "ulkopukeutumistaulukosta" yhdet välivaatekerrat pois. Lisäksi uskalsin nyt hyvillä mielin nukuttaa vauvaa ulkona myös yli -10 asteen pakkasillakin, kun olin saanut varmuuden, että kyllä vauva siellä tarkenee.

Ihan mielenkiinnosta oli pakko myös kokeilla, toimisiko itkuhälyttimen puhetoiminto (aikuisen yksiköstä voi puhua vauvayksikölle) koirien etäkäskyttämiseen. Laitoin vauvayksikön Mestan kaulapantaan, kävelin 20m päähän ja sanoin hälyttimen kautta "maahan", "temppu" ja "syömään" - ainoa reaktio oli pään kallistelu, kun jokin hassu ääni kuuluu korvanjuuresta.

Pidemmän ajan käyttökokemuksen Capidi Premium itkuhälyttimestä olen kirjoittanut tänne.

Vauva sai pallomeren ja olikin heti mielissään siellä leikkimässä. Pallot kahisivat mukavasti, kun niiden seassa heilutteli jalkoja, ja mikä loputon määrä ihanan värikkäitä "syötäviä", namsk namsk.

Jossain kohtaa aloin ihmettelemään, miten pallomeressä tuntuu olevan enemmän koirankarvoja, kuin mitä sinne satunnaisesti voisi ajatella lattialta leijailevan. Ei se niin muuten mitään, mutta kun vauva tosiaan on siinä iässä, että kaikki laitetaan suuhun, niin koirankarvaiset pallomeripallot eivät siihen ole niin hyvä yhtälö.

Tämä koirankarvamysteeri ratkesi, kun kerran kummastelin olohuoneesta kuuluvaa erikoista ääntä. Mennessäni katsomaan, mitä siellä oikein tapahtuu, niin Lumes se tyytyväisenä seisoi keskellä pallomerta ja kauhoi palloja tassuillaan. Toisena päivänä taas yllätin Mestan pallomerestä istuskelemasta ja lelunkin se oli sinne ottanut mukaan.

Ensilumi satoi ja suli pois. Sitten tuli lunta toisenkin kerran, mutta sekin suli pois. Kolmas kerta toden sanoo, saatiin sanoa, kun kolmannella yrittämällä lumi jäi viimein pysyväksi.

Tänä talvena lumisateet ovat olleet minulle vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Toisaalta lumi kuuluu talveen ja sitä saa olla paljon, mutta vauvan kanssa kärryttelyjä se hankaloittaa, kun teiden talvihoito välillä on mitä on.

Lapinkoirat sen sijaan rakastavat joka vuosi talvea ja lunta yhtä paljon. Välittömästi ensilumen sadettua oltiinkin jo onnellisina tekemässä "lumienkeleitä". 

Aina lumikelikään ei silti ole lapinkoirille edullinen, vaan tietynlaisella koostumuksella se takertuu ikävästi jalkakarvoihin kiinni. Lapinkoiran menoa nämä lumipallerotkaan eivät tosin paljon hidasta, suurempi ongelma ne ovat bologneselle - pienelle koiralle ne ovat suhteessa paljon raskaampia ja peittävät isomman osan koirasta.

Vauva kasvaa ja kehittyy. Hän löysi varpaansa (yhtenä päivänä sitä oltiin vaan, että oho, mitäs nämä ovat), oppi kääntymään selältä vatsalleen (ja huh huh, miten salamannopeasti se kääntyminen tapahtuukaan) ja on yhä kiinnostuneempi leluista ja leikkimisestä.

Tapahtui myös se, mitä on alusta asti odotettu, eli vauva huomasi koirat. Hän katselee koiria, hymyilee niille ja haluaa koskea koiriin.

Vauvan refleksi rutistaa kätensä nyrkkiin, kun käteen ottaa jotain, tarkoittaa koirien kohdalla ikävää turkin tukistelua. Tämän vuoksi koirien silittely tehdäänkin aina aikuisen kanssa yhdessä, jotta vauvan kämmen pysyy avonaisena.

Koirien arki on sujunut tavalliseen tapaansa. Mesta ja Pikkubolognese ovat oppineet, että ulkovaatteiden pukeminen vauvalle tarkoittaa ulkoilua, ja siinä kohtaa, kun nostan niin sanotun valmiin paketin syliin, ovat koirat jo eteisessä odottamassa.

Minun on ollut vaikea löytää aikaa koirien harjaamiselle. En ole koskaan ollut mikään ahkera koirien harjaaja, eikä lapinkoirien turkki jatkuvaa hoitoa tarvitsekaan, mutta nyt, kun sitä ei ole tehnyt enää ollenkaan, huomaa, että irtoava pohjavilla alkaa takkuuntua.

Lopulta keksin laittaa koirien harjan vauvan kärryjen alakoppaan, ja aina tullessani kävelyltä, harjasin muutaman minuutin jompaa kumpaa lapinkoiraa. Tämä oli tosi hyvä ja helposti toteutettava oivallus ja mikä parasta, koirat alkoivat taas olla kivan siistissä kunnossa.

Vaikka vauva ei kärryissä maatessaan paljon maisemia pysty katselemaan, niin kyllä sieltä jotain mielenkiintoista usein näkyy - ainakin sen perusteella, että vauva haluaa aina alkulenkistä kärryjen kuomun olevan auki, ja sen saa nostaa ylös siinä vaiheessa, kun vauvalla alkaa olla unentulo lähellä.

Mitä vauva kärryistä sitten näkee? Oletukseni mukaan taivasta, pilviä, ehkä joskus jonkun linnun, katuvaloja, puidenoksia - ja tietenkin minut kärryjä lykkimässä. Ymmärrettävästi se on mukavampi katsella edes jotain muuta, kuin vain pelkkää kuomua, ja onhan kärryissä paljon avarampi fiiliskin kuomun ollessa auki.

Varsinkin tien ylle kaartuvien puunoksien kiinnostavuus vauvan virikkeenä oli aika selkeää, sillä aina kävelylle lähdön alkumatkan, jossa tien molemmin puolin on isoja puita, vauva oli tyytyväinen. Pieni kitinä alkoi joka kerralla aina samassa kohtaa tietä, jossa nämä puut oksineen loppuivat.

Eikä sillä, puiden latvustojen katselu on kyllä minunkin mielestäni jotenkin mieltä rauhoittavaa ja ehkä vähän jopa hypnoottista. Harrastin yhteen aikaan koirien kanssa monta vuotta henkilöetsintää, jossa koirat opetetaan etsimään ihmisiä metsästä. Tässä yhteydessä tuli itsekin makoiltua varvikoissa ja sammalmättäillä treenikavereiden koirilta piilossa, puiden latvustojen välistä pilkottavaa taivasta katsellen - eikä ollut yhtään tylsää pötkötellä siellä jopa puolta tuntia kerrallaan.

Koirien ja vauvan neljännessä kuukaudessa (se löytyy täältä) kerroin siitä, miten olin löytänyt kätevän keinon saada vauva helposti nukahtamaan päiväunille omaan sänkyynsä.

No, yhtäkkiä vauvalla sitten taas systeemit muuttuivat (puhutaan "neljän kuukauden ikäisen vauvan hulinoista", ehkä liittyi siihen) eikä omassa sängyssä päiväunien nukkumisesta enää tullut mitään millään niksillä.

Onneksi kärryissä nukkuminen edelleen sujui hyvin, joten olemmekin sitten olleet niin ahkeria, että kävelylle on lähdetty kaksi kertaa päivässä - vauvan molempien päiväunien aikaan. Koirille tämä on tietenkin ollut tosi mukavaa, jotain hyötyä niillekin vihdoin vauvasta.

Rahanmenoa ei voi estää. Viime kesän, syksyn ja alkutalven aikana meiltä on hajonnut telkkari (tai no oikeastaan Playstation ja digiboksi, jotka ukkonen vaurioitti, mutta oli samanhintaista ostaa uusi tv, joka toimii ilman härpäkkeitä, kuin uudet pleikkari ja boksi), astianpesukone ja pyykinpesukone.

Ilman tv:tä oltiin reilu pari viikkoa. Elektroniikasta kiinnostunut sukulaispoika tarkisti pleikkarin, jos se olisi ollut helposti korjattavissa, mutta hänellä ei ollut tarvittavia työkaluja, mitä korjauskokeilussa olisi tarvittu. Sen jälkeen odoteltiin vielä hetki vähän eri kauppojen tarjouksia, mistä kannattaisi uusi tv hankkia.

Uudet pesukoneet olikin sitten pakko käydä ostamassa nopeammalla aikataululla, kun ne ovat arjessa aika välttämättömät vempeleet. Astioita ei kovin montaa päivää jaksa käsin pestä ja aikaakin siihen kuluu. Koko perheen pyykinpesu käsipelillä taas on jo ihan mahdottomuus, kun kyse ei ole mistään yksittäisistä vaatekappaleista.