Odottavan aika on pitkä

Postilaatikolla ollaan vaan ja hengaillaan, kun postii odotellaan...

Jokohan täällä sittenkin olisi jotain?

Ei sitä kyllä vieläkään kuulu postiauton hurinaa.

Huh huh, kyllä odottavan aika on pitkä!

No viimeinkin, kato, mitä me saatiin!

Miksi koiralle kannattaa opettaa temppuja?

Miksi olen opettanut koirilleni niin monia erilaisia temppuja? Eivätkö temput ole ihan turhanpäiväisiä taitoja?

1. Opettamalla temppuja opin opettamaan koiriani. Mitä enemmän opettaa, sitä enemmän oppii opettamisesta ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän osaa opettaa - myös kaikenlaista muuta kuin vain niitä temppuja.

2. Opettelemalla temppuja koirani oppivat oppimaan, ja mitä enemmän opettelevat, sitä enemmän oppivat oppimaan - myös kaikenlaista muuta kuin vain niitä temppuja.

3. Kaikenlainen yhdessä tekeminen, myös temppujen opettelu ja jo opittujen temppujen parissa yhdessä puuhailu,  parantaa minun ja koirieni välistä suhdetta ja yhteistyötä. Mitä enemmän teemme aktiivisesti yhdessä juttuja, sitä vahvemmaksi suhteemme muodostuu ja sitä parempaa yhteistyö välillämme on.

4. Koirani eivät tule onnellisiksi pelkällä sohvalla makaamisella ja kävelylenkeillä, vaikka joskus harhaanjohtavasti voikin siltä tuntua. Ne tarvitsevat monenlaista tekemistä ollakseen onnellisia ja temppujen opettelu ja suorittaminen on yksi keino, jolla voin varmistaa, ettei koirieni elämä ole liian tylsää.

5. Tykkään ottaa paljon kuvia koiristani ja erilaisilla niiden osaamilla tempuilla saan kuviin monenlaista vaihtelua.

6. Temput ja niiden harjoittelu lisäävät koirien fyysistä aktiivisuutta, ketteryyttä ja kehonhallintaa.

7. Osa tempuista on myös oikeasti hyödyllisiä arjessa koirien kanssa. Hoitotoimenpiteitä helpottavat esimerkiksi käskystä kuonon pitäminen kämmenellä ja kylkimakuulle meneminen. Jännittävissä tai kiihdyttävissä tilanteissa temppujen teko rauhoittaa ja saan koirien huomion takaisin itseeni.

8. Temppujen opettelu - ja se, että onnistuu siinä - ja jo osattujen temppujen tekeminen on kivaa niin minun kuin koirienikin mielestä.

9. Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi treeneissä tai lenkeillä, koirien lempitemppuja voi käyttää niille myös palkintoina.

10. Vieläkö löytyisi yksi hyöty temppujen opettelusta, niin saadaan täysi kymppi täyteen?


Temppujen hyödystä koiran eläinlääkäripelon lievittämiseen olen kirjoittanut täällä. Erilaisia anna tassu-tempun versioita kuvina täällä. Voiko kanille opettaa temppuja, siitä kirjoittelin aiemmin täällä.

Puu kaatuu... Hypätään päälle!

Meillä on ollut parin päivän puunkaatourakka, eikä se vieläkään valmiiksi tullut. Ensimmäisenä päivänä en ollut koirien kanssa mukana, mutta silloin olisi ollut hyvät, kaadetut puunrungot koirien tasapainoilla niiden päällä.

Toisena päivänä kokonaisia runkoja ei enää ollut tarjolla, mutta monenlaista aktiviteettiä tasapainoiluun ja kehonhallintaan saatiin silti koirien kanssa kehitettyä. Ei tarvinnut kuin ottaa herkut esiin, niin koirat jo itse tarjosivat temppuja.

Mestaa olisi kiinnostanut kiivetä tikapuillekin, mutta alumiiniversio oli vähän liian hankala koirantassuille. Yritys hyvä kymmenen kuitenkin!

Yhdellä puulla runko oli ihanasti sydämen muotoinen, siitä pitäisi melkein siivuttaa pari palaa kotiin koristeeksi. Pajunkissojakin oli jo vaikka kuinka paljon, niitä veinkin kimpullisen oksia jo ovenpieleen.

Käytiin vähän kiertämässä peltoakin ympäri moottorikelkanjälkiä pitkin. Plussakelien seurauksena lumi on tällä hetkellä tosi pehmoista urillakin, ja umpihangessa kantoa ei ole yhtään. Tämän sai Pikkubolognesekin ikävästi huomata hypätessään kelkkauralta hankeen - ja upotessaan sinne koko koiran syvyydeltä.

Helppo, valmis kulkureitti hyvällä näkyvyydellä houkuttelee vapaana olevia koiria välillä etenemään liian pitkälle ihmisiin nähden. Teimmekin useita odottamis- ja luoksetuloharjoituksia, tässä ollaan herkkuja odottamassa palkkioksi. Instagramista (linkki) löytyy videokin yhdestä luoksetulosta.

Pikkubolognesen näppärä fleece-paita on tehty seuraavalla ohjeella https://teamvallattomat20.blogspot.com/2023/05/itse-tehty-takki-koiralle-superhelppo.html .

Voiko kanille opettaa temppuja?

Kanit ovat älykkäitä ja oppivaisia eläimiä, kunhan niille vain annetaan siihen mahdollisuus. Temppujen opettamiseen kaneille pätevätkin ihan samat lainalaisuudet kuin koirillekin, ja se on hyvää virikettä ja virkistystä kaneille - ei niillekään tee hyvää liian tylsä elämä.

Ensin täytyy löytää jokin motivaattori, eli syy, miksi kani ylipäätään tekisi mitään, mitä ihminen haluaa. Helpoin vaihtoehto motivaation lähteeksi on ruoka. Itse käytin palkkana enimmäkseen kanien täysravintopellettejä, toisinaan kuivan leipäpalasen nakerrusta. Jokin suht nopeasti syötävä ruokapala on paras, koska silloin toistoja saa nopeammin, kun kanin ei tarvitse pitkään mupeltaa ruokapalaa.

Motivaation ollessa kohdillaan, voikin seuraavaksi miettiä, mitä kanille haluaisi opettaa ja kuinka kyseinen asia olisi helpoin kanille opettaa.

Itse olen suosinut halutun käytöksen poimimista eli niin sanottua naksutinkoulutusta (mikä naksutinkoulutus?), eli kun kani oma-aloitteisesti tekee jotain, mitä haluan, se saa siitä (naksautuksen ja/tai) salamaakin nopeammin ruokapalan ulottuvilleen.

Jos käyttää naksutinta, eikä pelkkää suorapalkkaa, täytyy naksuttimen äänen merkitys ensin opettaa kanille, eli että naks tarkoittaa ruoka tulossa. Tämä tehdään toistamalla kanille useamman kerran useana päivänä sarjaa naks-ruoka suuhun, naks-ruoka suuhun jne niin pitkään, että kani ymmärtää naks äänen tarkoittavan ruokaa.

Toisiin asioihin taas on sopinut paremmin houkuttelu, eli namilla olen ohjannut kania tekemään haluamaani asiaa ja sitten heti perään antanut sen houkuttelunamin palkaksi.

Toisin kuin koirilta, kaneilta ei kuitenkaan voi jättää herkkupalkkioita pois. Kanit tarvitsevat aina tempuistaan herkkupalkkion - muuten ne hyvin nopeasti lopettavat ihmisen ohjaaman toiminnan suorittamisen.

Alla olevalta videolta löytyvät seuraavat neljä temppua:

Takajaloilla seisominen

Takajaloilla seisominen on kaneille luontainen ympäristön tarkkailuasento ja korkeampien tavaroiden/huonekalujen tutkailuasento.

Saadakseni takajaloilla seisomisen vihjeestä toimivaksi tempuksi, houkuttelin herkkupalalla ensin kania nostamaan päätään ylöspäin -> siitä sai namin. Kun tämä onnistui hyvin, eli kani oli heti kohottamassa päätään, kun herkkupala tuli sen yläpuolelle, siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli herkkupalan sai vasta, kun etutassutkin nousivat hieman ilmaan kanin kurkotellessa herkkua kohden.

Kolmannessa vaiheessa houkuttelin kania herkkupalan avulla nostamaan koko kroppansa pystyyn ja vasta siitä sai herkkupalkinnon syödäkseen. Kun kani oli oppinut nousemaan takajaloilleen herkkupalalla houkutellen, jätin välillä houkuttelukädestä ruuan pois, jotta tempun vihjeeksi riittäisi niin sanotulla tyhjällä kädellä suuntaa kanin yläpuolelle näyttäminen.

Esineen nostaminen

Kaneille on luontaista tarttua asioihin kiinni hampaillaan - ne järsivät, purevat, kiskovat, siirtävät ja nostavat. Kaneille, jotka mielellään käyttävät hampaitaan, on helppo opettaa myös vihjeestä toimiva nostamistemppu.

Kätevintä tähän opettamiseen on käyttää naksutinta tai tuoda herkkupala ihan supernopeasti kanille suuhun, kun se hampaillaan tarttuu haluttuun esineeseen. Usein pelkkä esineen asettaminen kanin eteen saa aikaan nostoreaktion, ja sitä vahvistetaan palkkiolla.

Alkuun kannattaa käyttää jotain sellaista esinettä, jota kani itsenäisestikin mieluusti käsittelee hampaillaan - se auttaa kania nopeammin ymmärtämään tempun idean. Sitten vaihdetaan tilalle jokin toinen, helposti nostettava esine, jolla taitoa vahvistetaan. Näin kani oppii, että aina, kun sen eteen asetetaan tuo esine, siihen tartutaan kiinni ja nostetaan ylös.

Halutessaan esineen nostamista voi opetella vielä useammillakin, erilaisilla tai vaikkapa johonkin tiettyyn teemaan liittyvillä esineillä, tai jalostaa siitä vaikkapa pienemmän esineen pudottaminen suuremman sisään.

Toisinaan kaneille tulee kesken temppuilun jokin oma ajatus mieleen tai ne muuten vain yhtäkkiä kyllästyvät juttuun. Näin kävi välillä tämän esineen nostamisen kanssa, kun yhtäkkiä kani häippäsikin esine mukanaan pois.

Luoksetulo

Minulla kanit ovat saaneet asua vapaana asunnossa. Joskus on kätevää tai muuten vain mukavaa, että saa kanin itse tulemaan luokseen/ luoksetulon myötä haluttuun paikkaan.

Luoksetulon voi opettaa monellakin tavalla. Voi olla vaikkapa jokin rapiseva herkkupussi, jonka rapinan kani oppii tunnistamaan, ja loikkii paikalle aina sen kuullessaan. Tai voi opettaa kanin tunnistamaan nimensä ja liittämään sen herkkujen saantiin.

Itse opetin luoksetulon kanille "lattiakoputuksella". Kun kani oli jo valmiiksi lähelläni, laitoin herkkupalan lattialle ja sitten napsutin lattiaa sormillani, jolloin kani tuli uteliaana katsomaan ja näytin sille herkkupalan. Kun tätä toisti monta kertaa monena eri päivänä, kani yhdisti lattian napsutus-äänen herkkuun ja kääntyi heti napsutuksen suuntaan.

Vähitellen pidensin välimatkaa kanin ja minun välillä niin, että lopulta luoksetulo toimi eri huoneestakin asti - tosin kaneille tyypilliseen tapaan vain silloin, kun sitä huvitti.

Ali

Jakkaran alta kulkemisen opetin herkuilla houkuttelemalla. Ensin herkkua sai, kun kurkotti päätään jakkaran alle, sitten ottamalla askeleen pari kurkottamisen mukana ja lopulta päästiinkin jo sujahtamaan alitse kokonaan toiselle puolelle.

Mikäli video ei näy, linkki Youtubeen.

Koirien temppuja löytyy blogista temput-kategorian alta, Instagramista tarinoista ja Facebookista seinältä.

Mikä puunhalausviikko?

Tällä viikolla on vietetty sekä puunhalausviikkoa, Suomen luonnon päivää että nuku yö ulkona- haastetta. Kaikilla niillä on sama tavoite - lisätä ihmisten arvostusta meitä ympäröivää luontoa kohtaan ja kannustaa viettämään siellä enemmän aikaa.

Puunhalausviikkoa on vietetty vuodesta 2016 alkaen tarkoituksenaan muistuttaa viherympäristöjen merkityksestä niin maalla kuin kaupungissa. Puistot, lähiluonto ja lenkkipolut, metsät, pihapuustot ja luontopolut, ovat tärkeitä kehon ja mielen virkistyspaikkoja.

Tiesitkö, että maailmassa lasketaan olevan yli 60000 puulajia? Tiesitkö, että yhdessä grammassa maaperää, voi olla 100-1000 miljoonaa pieneliötä? Tiesitkö, että puut parantavat ilmanlaatua sitomalla lehtiinsä pienhiukkasia ja kaasumaisia ilmansaasteita? Nämä ja paljon muuta mielenkiintoista puu-asiaa löytyy puunhalausviikon virallisilta sivuilta Puunhalausviikko (vyl.fi).

Minulle metsä, ja luonto ylipäätään, on ollut hyvin tärkeä asia lapsuudestani alkaen. Omasta metsä- ja luontosuhteestani olenkin kirjoitellut jo aiemmin otsikolla Tutkittuja terveysvaikutuksia - metsä parantaa. Ja samoin kuin ihmisten, myös koirienkin henkinen ja fyysinen hyvinvointi kohenee niiden päästessä liikkumaan luontoon - ja mikä parasta, me saamme mennä sinne niiden kanssa yhdessä.







Halaa puuta- temppu koirille

Kuvituksena otoksia nelijalkaisista puunhalaajistani. Tuorein kuvista on otettu tänään, vanhin on vuodelta 2018. Kuvien temppu on yksinkertainen ja helppo opettaa koirille, ja teeman mukaisesti sopii täydellisesti metsälenkeillä toteutettavaksi.

Koira houkutellaan nameilla kapuamaan etujalkojen varaan puunrunkoa vasten ja palkitaan tästä herkulla, tai mieluusti vaikkapa useammallakin. Pidetään kuitenkin huoli, että namit tulevat vain silloin, kun koiralla on vähintäänkin toinen etujalka puuta vasten, jotta saadaan vahvistettua sitä haluttua asiaa.

Harjoitus toistetaan muutaman kerran peräkkäin samaan puuhun ja lenkin aikana vaikkapa muutaman kerran muutamaan eri puuhun. Mukaan voidaan ottaa jokin sana, jonka halutaan tarkoittavan puuta vasten asettumista, vaikkapa "hyppää", "puuhun" tai "nouse".

Kun temppua harjoitellaan silloin tällöin lenkeillä ja koira saa siitä aina herkkupaloja palkkioksi, se oppii nopeasti, mistä on kysymys. Mikäli koira sattuu oma-aloitteisesti tarjoamaan tempun suorittamista, kehu heti iloisesti ja anna nami, mikäli niitä mukana on.

Koiran oma-aloitteinen kontaktinhaku ihmiseen, vaikkapa näitä temppuja tekemällä, on ehdottomasti positiivinen asia. Siitä olen kertonut enemmän Oletko koirasi mielestä kiinnostava-otsikon alla. Samaan tyyliin, kuin puu-tempunkin, koiran voi opettaa hyppimään myös kiville ja muille sopiville kohteille.

Kun koira on oppinut hyppimään puita vasten kehoituksesta ja/tai oma-aloitteisesti, ja pitää sitä kivana juttuna, voi namipalkkaa vähitellen satunnaistaa, että välillä herkkuja saa ja välillä ei, mutta iloiset kehut pidetään mukana aina.

Olisi muuten mukava nähdä kuvia myös teidän puunhalaajistanne!

Kaksin aina kaunihimpi

"Kaksin aina kaunihimpi, kaksin kaiketi parempi. Kaksin on meren kalatkin, kaksin ilman lintusetkin." Kanteletar

Anna tassu!

Tassun antaminen on ehkä yksi yleisin temppu, jonka koirat osaavat. Se kuulostaa ihan tavalliselta perustempulta - "anna tassu" ja siinäpä se. Koira voi kuitenkin antaa tassua monellakin eri tyylillä ja asenteella, onko se söpöilevä vai vaativa, rauhallinen vai vauhdikas, neutraali vai täynnä asennetta.

Tässä 14-vuotias Lumes ja 10-vuotias Mesta esittelevät, mitä tapahtuu, kun niille sanoo "anna tassu".

Koirat ja lehtikasa

Pihassamme kasvaa suuri ja komea haapa, joka järjestää meille aina syksyisin lehtienharavointioperaation. Yleensä lehdet tippuvat alas vähitellen, mutta tällä kertaa syysmyrsky sai riisuttua puun kertaheitolla lähes kaikista lehdistään.

Koirat olivat hengailukavereinani haravointipuuhissa. Heittelin niille välillä ruokapaloja lehtien sekaan, niin saivat hyvää tekemistä niitä etsiessään. Koirat ovat paljon tyytyväisempiä, kun saavat nähdä hieman vaivaa ruokansa eteen. Muutamassa sekunnissa hotkaistu ateria ei paljon mieltä lämmitä.

Työnteon lomassa piti toki vähän temputtaakin koiria. Kaikki pieni, arkinenkin yhdessä tekeminen vahvistaa suhdetta koiraan ja saa sen olemaan kiinnostuneempi omista ihmisistään. Mesta oli heti valmiina hyppäämään kottikärryjen kyytiin, se nauttii saadessaan erilaisia tehtäviä.

Kun yksi kolmesta saa ekstrahuomiota, löytävät loput kaksikin yleensä nopeasti paikalle. Eihän kukaan halua jäädä paitsi hauskanpidosta, eikä varsinkaan siihen mahdollisesti liittyvistä herkuista. Ja pakkohan näin intensiivisesti poseeraavat kaverukset on makupaloilla palkita.

Raittiissa ulkoilmassa kavereiden kanssa puuhastelun, ruuan etsimisen ja temppujen teon jäljiltä onkin hyvä ottaa päiväunet auringon mukavasti lämmittäessä. Mutta kuinka siivotaan lehtikasa pois, kun siinä nukkuu lapinkoira?

Eläinlääkäriä pelkäävä koira

Miten lievittää koiran eläinlääkäripelkoa? Kuinka eläinlääkärissä pelkäävään koiraan tulisi suhtautua? Voiko eläinlääkäripelkoa ennaltaehkäistä?

Pikkubolognese (Millainen koira on bolognese?) on näin yleisesti ottaen oikein reipas otus, joten olin hieman yllättynyt kuullessani sen pelkäävän eläinlääkärikäyntejä. Onneksi sain kuitenkin tietää asiasta etukäteen, jotta olin ehtinyt jo valmiiksi miettiä vastauksia yllä oleviin kysymyksiin.

Saavuttuamme eläinklinikan parkkipaikalle Pikkubolognese hyppäsi mielissään ulos autosta ja kipitteli pihassa terhakkaasti eteenpäin. Astuessamme klinikan ovesta sisään, sen olemus kuitenkin muuttui täysin - tärinää, häntä alas, passivoitui, ei ottanut kontaktia.

Tässä kohtaa olisi ollut virhe surkutella koiraa, se olisi vain vahvistanut sille tunnetta, että jotain on nyt huonosti. Sen sijaan näytin Pikkubologneselle nameja, jos ne innostaisivat, mutta namit eivät kiinnostaneet sitä normaaliin tapaan, vaikka antaessani aina namin söikin.

Pääsimme lääkärin huoneeseen lähes samantien. Lääkäri tervehti meitä molempia ja istui sitten tietokoneensa ääreen, kyseli minulta Pikkubolognesta ja kirjoitti vastauksia muistiin. Samanaikaisesti itse kyykin lattialla tärisevän Pikkubolognesen vieressä ja yritin saada sitä suorittamaan muutamia osaamiansa temppuja eli pyörähtämään ympäri, istumaan ja seisomaan.

Pikkubolognese oli alkuun haluton - tai paremminkin kyvytön - kuuntelemaan ohjeitani. Kun sain sen pari kertaa namin perässä pyörähtämään ja istumaan ja sitä myöten kehuttua ja palkattua sitä, se alkoi keskittyä enemmän minuun ja miettimään vähemmän paikkaa, jossa olimme.

Vähitellen Pikkubolognese alkoi rentoutua ja muistuttaa enemmän normaalia itseään. Lääkärikin sai esitiedot kirjattua ylös ja tuli rapsuttelemaan Pikkubolognesea. Lääkäri oli muuten aika herttainen, kun kuultuaan minun kehuvan Pikkubolognesea ruotsiksi (se on alunperin ruotsinkielinen), hän puhui sen jälkeen sille ruotsia ja minulle suomea.

Nostin Pikkubolognesen tutkimuspöydälle ja lääkäri kuunteli sydän- ja hengitysääniä sekä kurkkasi hampaat. Pikkubolognese sai kehuja ja nameja aina lääkärin koskiessa siihen, ja pidin uutta namia koko ajan näkyvillä, jotta se muistaisi tämän olevan samanlainen tilanne kuin kotonakin käsittelyharjoituksia tehdessäni. Olin hyvilläni, kun Pikkubolognese pysyi saavutetussa, toimintakykyisessä tilassa myös rokotuspistoksen jäljiltä ja käveli ulos suht iloisin mielin häntä heiluen.

Vaikka olin alkuun ihmetellyt  rokotuskäynnille varattua 20 minuutin aikaa, kun lyhyempikin riittäisi (ja ehkä maksaisi vähemmän), niin siinä Pikkubolognesea temputtaessani olin kiitollinen, ettei tilanteessa ollut mikään kiire. Olisi ollut ikävä tuoda pelkäävä koira lääkäriin, jossa sille olisi vain tuikattu piikki niskaan sen edelleen ollessa koko kropaltaan ja mieleltään jännittynyt.

Maksoin mielelläni siitä, että leppoisasti sujunut lääkärikäynti oli lopulta koiralle ihan miellyttävä kokemus, ja ehkä se ensi kerralla pelkää lääkärikäyntiä jopa hitusen aiempaa vähemmän. Jos lähimmälle eläinklinikalle ei olisi puolen tunnin ajomatkaa, kävisin Pikkubolognesen kanssa muutaman kerran ihan vain mielentilatreenissä klinikan ovesta sisään, tehtäisiin muutama temppu namipalkalla ja hyvällä mielellä poistuttaisiin ulos. Nyt jatkamme lääkäritilanteiden harjoittelua kotosalla.