Koirien omat villasukat

 Miltä näyttävät koirien omat villasukat? Riittääkö niistä lämpötehoja kovillekin pakkasille?

Aloitetaan Mestasta, jolla on meidän koirakolmikon muhkeimmat villasukat. Tässä kuvattuna etutassut.

Tassujen alapuolelta kuvattuna paljastuu villasukkien todellinen muhkeus. Kyllä näillä kelpaa ulkona kuljeskella, vaikka lämpömittari näyttäisi kylmääkin kylmempää.

Takatassujen villaisuus on samaa luokkaa etutassujen kanssa, lämmikettä riittää. Vaikka suomenlapinkoira ei kuulu trimmattaviin rotuihin, eikä sen turkkia saa näyttelyihin käsitellä, osa omistajista leikkaa kaikki nämä ulkonevat villahapsut veks saadakseen siistit, pyöreät tassut.

Tassunvälikarvoituksen tehtävänä on suojata tassunpohjia kylmältä ja vahingoittumiselta - ja minun mielestäni ne ovat myös ihan tosisöpöt. Tassukarvojen leikkaamista lyhyeksi suositellaan paljon siisteyteen ja helppohoitoisuuteen vedoten, ja toki se kannattaa silloin tehdä, jos haluaa minimoida villatupsujen mukana sisään kulkeutuvan roskan määrän tai koiralla on tassujen terveysongelmia.

Lumeksen villasukat ovat hieman maltillisempaa laatua kuin Mestalla. Tässä kuvattuna etutassut. Suomenlapinkoiran rotumääritelmä (klik) kuvailee tassuja seuraavasti: "Korkeahkot, pikemmin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät. Päkiät ovat kimmoisat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat." 

Etutassujen pohjissa olevat villatupsutkin ovat Lumeksella selvästi Mestan omia pienempiä, vaikka tuuheat ja rotumääritelmän hyvin täyttävät nämäkin ovat.

Lumeksen tassuja hieman paleli alkuvuodesta niissä yli -30C pakkasissa ulkoillessa, mutta varmuutta ei ole, johtuiko se korkean iän (Lumes on jo 15-vuotias) tuomasta mahdollisesta kylmänsiedon heikkenemisestä vai Mestan tassuja vähäisemmästä villamäärästä - vaiko kenties molemmista yhdessä.

Pikkubolognesen villasukka-look ei ole täysin luonnollinen - sen turkki pidetään lyhyemmässä kotitrimmissä, koska täyspituisen turkin hoito (takuttomana pitäminen) on todella työlästä. 

Vaikka Pikkubologneseltakin pörreitä tassukarvoja löytyy, bolognesen karvanlaatu ja -määrä eroaa lapinkoirasta suuresti. Bolognesen villasukat eivät nimittäin tassuja lämmitä, vaan sitä paleltaa jo muutaman asteen pakkasellakin, jos joutuu aloillaan olemaan, ja liikkeessäkin tassujennostelu alkaa viimeistään siinä -10 asteen tienoilla.

Kaikilla koirilla villasukat myös hämäävät tassujen koon arviointia. Suuret sukat saavat tassutkin näyttämään suuremmilta, kuten tässä Pikkubolognesen takatassujen todellinen koko on puolet villatupsujen antamaa oletusarvoa pienempi.

Koirien villasukkia tositilanteissa pääset katselemaan muun muassa jutun Mitä kesämökillä voi tehdä talvella? kuvista (klik).

Runokirja ystävänpäivälahjaksi?

Pidätkö runoista? Haluaisitko tutustua runoihin? Oletko  runouden ystävä? Puuttuuko kirjakokoelmastasi runokirja?

Tänään vietettävän ystävänpäivän teemaan sopivasti haluan lahjoittaa yhdelle blogini lukijalle, "blogiystävälle", mahdollisuuden tutustua Ulla Ollankedon runokirjaan Rakkaudella merkitty.

Olen kertonut kyseisestä runokirjasta enemmän kansainvälisenä onnellisuuden päivänä vuonna 2021, jutun pääset lukemaan täältä.

Ehkä se olet juuri sinä, jonka postilaatikkoon tämä ystävänpäivälahja kolahtaa?

Miltä koirankarva näyttää?

Oletko miettinyt, miltä koirankarva näyttää? Siis sillä tavalla ihan oikeasti näyttää, ei vain se, mitä näin äkkiä siitä paljain silmin näkee?

Itse en ole asiaa juurikaan sen kummemmin ajatellut, kunnes kerran näin koirien vesikipossa kummallisen heijastuman. Säikähdin, että mikä mato ja mistä on koirien vesikippoon joutunut, onko täällä joku sisäloisinfektio meneillään.

Lähempi tarkastelu toi nopean helpotuksen. Kyseessä oli lapinkoirankarvan varjo, joka heijastuessaan veden läpi paljastaa karvan solurakenteen - tai näin ainakin kuvittelen asian olevan.

Wikipediasta löytyvien tietojen mukaan karvat kiinnittyvät eläimen ihossa oleviin karvatuppeihin ja tupen sisällä karvanystyyn, joka kytkee karvan eläimen hermostoon ja verenkiertoon. Karvanystyyn välittyy verisuonia pitkin ravintoaineita.

Karvanystyn pinnalla ja reunoilla on ohut tyvisolukerros, jonka solut tuottavat karvan pintakerroksen suomusoluja. Nystyn keskellä olevat tyvisolut puolestaan tuottavat kuitusoluja. Karvan kasvuvaiheessa tyvisolut tuottavat jatkuvasti uusia karvasoluja mitoosin eli solunjakautumisen tuloksena. Tyvisolukerroksen yhteydessä on myös melanosyyttisoluja, joiden muodostama väripigmentti eli melaniini antaa karvojen luonnollisen värin.

Karvanystyn päällistä osaa kutsutaan karvasipuliksi. Sipulissa tapahtuu keratinisoituminen, jossa tyvisoluista irtaantuneet keratinosyyttisolut tuottavat muut solut vähitellen täyttävää keratiinia. Keratiini kovettaa solun tuman ja hävittää vähitellen muutkin soluelimet, ja kun solu on käyttänyt kaikki energiavarastonsa keratiinin tuottamiseen, se kuolee. Karvan varsi muodostuu näistä kovettuneista keratiinia sisältävistä soluista.

Joillain eläimillä karvoille on kehittynyt erikoisominaisuuksia: siilien ja piikkisikojen piikit ovat oikeasti karvoja, joihin on muodostunut tarkoitukseen sopiva kova pintakerros. Myös muurahaiskäpyjen suomumaiset levyt ovat kehittyneet karvapeitteestä.


Mutta miltä näyttää 14-vuotias koira? katso täältä Tai miltä näyttää joutsenen jalka? kurkkaa täältä