sunnuntai 27. elokuuta 2023

Mikä puunhalausviikko?

Tällä viikolla on vietetty sekä puunhalausviikkoa, Suomen luonnon päivää että nuku yö ulkona- haastetta. Kaikilla niillä on sama tavoite - lisätä ihmisten arvostusta meitä ympäröivää luontoa kohtaan ja kannustaa viettämään siellä enemmän aikaa.

Puunhalausviikkoa on vietetty vuodesta 2016 alkaen tarkoituksenaan muistuttaa viherympäristöjen merkityksestä niin maalla kuin kaupungissa. Puistot, lähiluonto ja lenkkipolut, metsät, pihapuustot ja luontopolut, ovat tärkeitä kehon ja mielen virkistyspaikkoja.

Tiesitkö, että maailmassa lasketaan olevan yli 60000 puulajia? Tiesitkö, että yhdessä grammassa maaperää, voi olla 100-1000 miljoonaa pieneliötä? Tiesitkö, että puut parantavat ilmanlaatua sitomalla lehtiinsä pienhiukkasia ja kaasumaisia ilmansaasteita? Nämä ja paljon muuta mielenkiintoista puu-asiaa löytyy puunhalausviikon virallisilta sivuilta Puunhalausviikko (vyl.fi).

Minulle metsä, ja luonto ylipäätään, on ollut hyvin tärkeä asia lapsuudestani alkaen. Omasta metsä- ja luontosuhteestani olenkin kirjoitellut jo aiemmin otsikolla Tutkittuja terveysvaikutuksia - metsä parantaa. Ja samoin kuin ihmisten, myös koirienkin henkinen ja fyysinen hyvinvointi kohenee niiden päästessä liikkumaan luontoon - ja mikä parasta, me saamme mennä sinne niiden kanssa yhdessä.







Halaa puuta- temppu koirille

Kuvituksena otoksia nelijalkaisista puunhalaajistani. Tuorein kuvista on otettu tänään, vanhin on vuodelta 2018. Kuvien temppu on yksinkertainen ja helppo opettaa koirille, ja teeman mukaisesti sopii täydellisesti metsälenkeillä toteutettavaksi.

Koira houkutellaan nameilla kapuamaan etujalkojen varaan puunrunkoa vasten ja palkitaan tästä herkulla, tai mieluusti vaikkapa useammallakin. Pidetään kuitenkin huoli, että namit tulevat vain silloin, kun koiralla on vähintäänkin toinen etujalka puuta vasten, jotta saadaan vahvistettua sitä haluttua asiaa.

Harjoitus toistetaan muutaman kerran peräkkäin samaan puuhun ja lenkin aikana vaikkapa muutaman kerran muutamaan eri puuhun. Mukaan voidaan ottaa jokin sana, jonka halutaan tarkoittavan puuta vasten asettumista, vaikkapa "hyppää", "puuhun" tai "nouse".

Kun temppua harjoitellaan silloin tällöin lenkeillä ja koira saa siitä aina herkkupaloja palkkioksi, se oppii nopeasti, mistä on kysymys. Mikäli koira sattuu oma-aloitteisesti tarjoamaan tempun suorittamista, kehu heti iloisesti ja anna nami, mikäli niitä mukana on.

Koiran oma-aloitteinen kontaktinhaku ihmiseen, vaikkapa näitä temppuja tekemällä, on ehdottomasti positiivinen asia. Siitä olen kertonut enemmän Oletko koirasi mielestä kiinnostava-otsikon alla. Samaan tyyliin, kuin puu-tempunkin, koiran voi opettaa hyppimään myös kiville ja muille sopiville kohteille.

Kun koira on oppinut hyppimään puita vasten kehoituksesta ja/tai oma-aloitteisesti, ja pitää sitä kivana juttuna, voi namipalkkaa vähitellen satunnaistaa, että välillä herkkuja saa ja välillä ei, mutta iloiset kehut pidetään mukana aina.

Olisi muuten mukava nähdä kuvia myös teidän puunhalaajistanne!





keskiviikko 23. elokuuta 2023

Hengen-vesiputous, Skibotn, Pohjois-Norja

233 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava Hengen-vesiputous Pohjois-Norjan Skibotnissa/ Yykeänperällä on melko helposti saavutettava, käymisen arvoinen luontokohde. Putousta pääsee ihastelemaan kolmesta eri kohtaa: alhaalta (jonka me harmillisesti unohdimme), ylhäältä edestä päin ja ylhäältä putouksen päältä.

Polku Hengenille oli sinänsä hyväkulkuista, mutta nousuosuuksia luonnollisesti mahtui mukaan. Kulkua kuitenkin kevensi se, että koko matka ei ollut yhtäjaksoista nousua, vaan myös tasaisempaakin kohtaa välillä löytyi. Maisemat tietysti tulivat sitä upeammiksi, mitä ylemmäs vuorenrinnettä eteni.







Me olimme liikkeellä Hengenille heti aamusta. Saimme kulkea ja ihastella maisemia aivan omassa rauhassamme. Muihin retkeilijöihin emme törmänneet kuin vasta ihan paluumatkan loppupuolella, jolloin muutama henkilö tuli vastaamme. Melko rauhallinen paikka Hengen kyllä ilmeisesti on päiväsaikaankin.

Ötököitä, joiden määrää pohjoisessa ennakkoon hieman pelkäsin,  emme täällä nähneet missään muualla kuin pysähtyessämme kerran pitämään juomataukoa, eikä niitä silloinkaan montaa ympärillä pyörinyt. Ihan rauhassa siis sai tältäkin osin nautiskella matkanteosta ja putouksen näkymistä.






Hengenin putoukselle aikoessa virallinen parkkipaikka on kauempana keskustassa. Me jätimme kuitenkin auton reitin lähtöpaikkaa vastapäisen, Olderev Campingille kääntyvän tien alussa olevalle levennykselle. Koiristamme vanhin ei enää ole nuoruuden kunnossaan ja halusimme säästää sen voimia, koska reippailua oli tiedossa lisää koko Norjan reissumme ajalle.

Polku Hengenille on pituudeltaan noin 1,5km. Halutessaan, ja kuntonsa riittäessä, voi matkaa jatkaa viedä edemmäskin, sillä vuorireittejä alueella riittää, kuten alla olevasta kartasta näkyy. Me tyydyimme ainakin tällä kertaa palaamaan Hengeniltä samaa reittiä alaskin päin.  Vuorille nousemisen rasittavuuden lisäksi kannattaa muuten varautua myös sieltä laskeutumiseen - yllättävän raskasta sekin.



Kaikki heinäkuisen Norjan reissumme käyntikohteet tiivistetysti sekä hieman yleistä asiaa matkasta löytyy jutusta Seikkailu Pohjois-Norjassa. Yykeänperällä/ Skibotnissa sijaitsevasta Strandbu Campingistä ja alueen tasamaan ulkoilureiteistä kokemuksia kirjoittelin täällä. Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

keskiviikko 9. elokuuta 2023

Strandbu Camping, Skibotn, Pohjois-Norja

Jos aikaa Norjan puolella vierailuun on vain päivä tai pari, suosittelen lämpimästi Yykeänperää/Skibotn. Miksi? Se on lähellä Kilpisjärveä, upeat vuorimaisemat joka suuntaan, hienoja ranta-alueita, merkittyjä polkuja vuorille ja vesiputoukselle (kertomukseni Hengen putouksesta täällä), retkireittejä myös helpolla tasamaalla silti silmää hiveleviä maisemia tarjoillen. Luontokohteiden lisäksi Yykeänperältä löytyy myös historiaa sekä tietysti majoitusta, ruokaa ja autollekin "menovettä".

Maisemaa leirintäalueen oikealta puolelta lähtevän polun varrelta.

Viikon mittaisesta Pohjois-Norjan reissustamme (katso Seikkailu Norjassa) vietimme kaksi ensimmäistä yötä Strandbu Campingillä Yykeänperän/ Skibotnin kylässä. Olimme varanneet Strandbusta mökin jo etukäteen puhelimitse varmistaen, että myös koirat ovat ok. Muutoin varaus olisi onnistunut helposti myös netistä. Pikkumökin hinta oli noin 70€/yö.

Mökistä löytyi kaksi kerrossänkyä tyynyjen ja peittojen kera, ruokapöytä tuoleineen, pienet keittiökaapit ja taso, jääkaappi, vedenkeitin, keittolevy, perus astiastot ja ruuanlaittovälineet. Pieni terassi pöydän ja tuolien kera kuului myös mökkiin. Auton sai parkkeerattua ihan mökin eteen.

Strandbu Campingin kotisivut, joiden perusteella päädyimme majoittumaan juuri sinne, täällä. Kielivaihtoehdot sivuilla ovat norja ja englanti, pääosin teksteistä sai hyvin selvää. Google kääntäjällä oli helppo vielä tarkistaa jotain kohtaa, jota ei täysin ymmärtänyt. Puhelimitse ja paikanpäällä asioimme ruotsiksi ja englanniksi.

Mesta makoilemassa mökin terassilla.


Lumes ja Pikkubolognese mökissä.


Strandbu Camping oli pienehkö, mutta viihtyisä leirintäalue, jossa oli huomioitu kaikki reissaajien perustarpeet. Oikein passeli paikka viipyä yö jos toinenkin, mikäli ei kaipaa ison leirintäalueen suurempaa palvelutarjontaa. Maisemiltaan Strandbu on upea vuorien kohotessa näköpiiriin joka suunnasta ja ranta uintimahdollisuudella tuo toki paikalle vielä lisäplussaa.

Huoltorakennuksesta löytyi iso keittiö kaikkine tykötarpeineen, pyykinpesukoneita/kuivausrumpu, vessat ja suihkut. Suihkut toimivat 10 kruunun kolikoilla (10kro/4min), joita sai ostaa paikanpäältä korttimaksulla. Leirintäalueen ympäristössä oli lisäksi sauna sekä muutamia evästely-/grillauspaikkoja ja vesipisteitä. Kaikkialla oli siistiä, joka toki riippuu henkilökunnan lisäksi myös tilojen käyttäjistä.

 Ensimmäinen aamu Strandbu Campingillä valkeni sumuisena.


 Näkymä leirintäalueen yhteisterassilta.


Koirien kanssa Strandbu Camping oli ihan täydellinen ja rauhallinen paikka. Parasta olivat leirintäalueen molemmin puolin lähtevät ihanat, rantaviivaa myötäilevät lenkkipolut, jotka jatkuvat hyvinkin pitkälle ja mahdollistavat lämpiminä päivinä myös koirien pulahtamisen viileään veteen.

Mitään ruuhkaa ei leirintäalueelta lähtevillä poluilla todellakaan näkynyt, mahtavista maisemista huolimatta. Ensimmäisenä päivänä reippailimme oikealle päin ja siellä oli muutama muukin kulkija, toisena päivänä vasemman suuntaan saimme  retkeillä täysin omassa rauhassa ja jossain etäällä vain näimme yhden muun ulkoilijan.

Olettaisin Strandbu Campingin vasemmalta puolelta lähtevän polun haarautuvan Nallevuopion (mikä Nallevuopio?) rannalle asti.

 Maisemaa leirintäalueen vasemmalta puolelta lähtevän polun varrelta.



  Maisemaa leirintäalueen oikealta puolelta lähtevän polun varrelta.



Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjan...