torstai 26. tammikuuta 2023

Rally-tokon mestariluokka

Ensimmäinen rally-tokokokeemme oli huhtikuulla 2017. Saamistamme hyvistä pisteistä (Lumes 98/100 ja Mesta 100/100) huolimatta se oli sen verran epämukava kokemus, että ajatukseni tuon jälkeen oli "ei enää ikinä rally-tokoa."

Meni reilut pari vuotta etten vilkaissutkaan rally-tokoon päin, kunnes Nikken ja Pojun emäntä houkutteli meidät mukaan epäviralliseen kokeeseen, johon tarvittiin lisää osallistujia. Siellä jotenkin innostuin, että ehkä rally-toko ei olekaan niin kamalaa, vaan ehkäpä se on jopa ihan mukavaa.

Tuolloin 2019 kisattiinkin sitten Mestan kanssa rally-tokossa neljä kertaa (2x alo 100/100 = alokasluokan koulutustunnus RTK1 sekä avo 94/100 ja 89/100) seuraavana vuonna yhden kerran (avo 99/100 = avoimen luokan koulutustunnus RTK2) ja 2021 kaksi kertaa (voi 98/100 ja 97/100).

Viime vuoden loppukeväästä oli kolmas voittajaluokan kokeeseen osallistumisemme. Tuomari kehui täydellistä sadan pisteen rataa, mutta valitteli joutuvansa hylkäämään suorituksemme mentyäni epähuomiossa kehään koira vapaana (rally-tokon sääntöjen mukaan koiran tulee olla kytkettynä kehään mennessä). Kyllä harmitti, vaikka tuomarin kehut ja ns. suosikkipalkinto hieman lämmittivätkin mieltä.

Syksyllä otimme uusintayrityksen voittajaluokan koulutustunnuksen saamisesta ja sadekelin kokeessa taiteilimme tuloksen 97/100 ja RTK3. Vähän haaveilin vielä loppuvuodesta lappalaiskoirien rally-tokon rotumestaruuskisoihin osallistumisesta, mutta jätin ne kekkerit kuitenkin väliin, kun seuraavana vuorossa olevaan mestariluokkaan meillä oli vielä hieman lisätreenin tarvetta.

Kuvan ottanut Meeri Koski

Rally-tokon mestariluokassa, samoin kuin voittajaluokassakin, koiran tulee osata seurata ohjaajaansa sekä vasemmalla (ylempi kuva) että oikealla (alempi kuva) puolella. Vaihdot puolelta toiselle koira tekee ohjaajan vieressä, takana ja mestariluokassa myös ohjaajan edessä.

Mesta osaa kyllä suorittaa vaihdot myös edestä, mutta minulle ne tuntuvat jotenkin hankalilta. Siksi olemmekin loppuvuodesta ja nyt alkuvuodesta treenailleet niitä kotona, jotta oppisin siihen sujuvan suoritustavan ja rutiinin. Kävin syksyllä myös yhdellä rally-tokon yksityistunnilla saamassa varmistuksen siihen, että onko ajatukseni kyseisestä suorituksesta oikea, kun olin hieman epävarma asiasta.

Toinen, mitä pitäisi harjoitella, mutta ei olla kuin vasta pari kertaa sitä ehditty kokeilemaan, on sarjahyppy. Siinä on 2-3 hyppyestettä peräkkäin suoritettavina ja tässä pitäisi saada treenattua suoritus niin, että meillä olisi Mestan kanssa suunnilleen sama vauhti sekä sujuva paluu seuraamiseen hyppyjen jälkeen. 

Tähänkin sain yksityistunnilla pari hyvää vinkkiä, mm. että sanallista käskyä hyppäämiseen ei välttämättä tarvita, vaan hyppyyn voi ohjata pelkällä käsiliikkeellä. Näin vauhti jo valmiiksi tulee rauhallisemmaksi kuin yleensä innostavammalla sanallisella kehoituksella. 

Koiralle kannattaa myös antaa seuruukäsky jo heti sen hypätessä, jolloin koira tietää seuraavan tehtävän - eli seuraamisen - valmiiksi. Näin vauhti hypyn jälkeen on rauhallisempi ja koiran on helpompi tulla takaisin seuraamiseen, eikä se myöskään kerää vauhtia useamman hypyn sarjassakaan vaan pysyy kuulolla ohjaajan suuntaan.

Nämä vinkit tuntuvat toimivan meillä hyvin ja jatkamme harjoituksia hyvällä mielellä. Tosin mietin, että jos ja kun mestariluokassa pitäisi apujen vähentyä/tulla huomaamattomammiksi kuin alemmissa luokissa, niin kuinkahan suuri käsiohjaus hypylle on vielä kelvollinen ilman pelkoa pistevähennyksistä. 

Kuvan ottanut Meeri Koski

Useamman hyppyesteen lisäksi rally-tokon mestariluokassa tulee agilityesteistä vastaan myös putki. Agilityssahan tarkoituksena on suorittaa esteitä vauhdikkaasti, mutta rally-tokossa sen sijaan rauhallisempi tyyli olisi kokonaisuuden kannalta helpompi, sillä heti putken (tai hyppyjen) jälkeen voi olla jokin keskittymistä ja tarkkuutta vaativa tehtävä.

Meillä onkin siten treenilistalla, mutta vielä edes testaamatta, myös tuo putken suoritus rally-tokon tyyliin. Ja jottei päästäisi liian helpolla, mestariluokassa uutena tulevat merkille lähetys ja siitä koiran kutsuminen seuraamaan ovat myös kohdat, joihin en vielä ole meidän suorituksena tyytyväinen. Ne kyllä sinänsä sujuvat, mutta siinä on vähän sama kuin niissä puolenvaihdoissa edestä, että haluan rutiinia itselleni ja jonkin selkeän tavan, kuinka tehtävän osat aina suoritamme.

Onhan sitä toki aina vielä muutakin harjoiteltavaa ja osattujen taitojen ylläpitämistä. Oikealla puolella seuraamisen yhteydessä suoritettavia tehtäviä olisi ainakin hyvä kaikkia treenailla lisää. Ihan vaikka jo pelkästään juoksuakin, joka toisinaan on Mestalle oikealla vaikeaa - Mestalla on oikeassa silmässään vajavainen näkö, jonka vuoksi se toisinaan säikähtää äkillisiä liikkeitä, kuten käteni heilahdusta tai heitettyä lelua.

Ehkä voisin myös harjata koiriani ennen seuraavia kisoja. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin niissä on joku kuvaamassa, ja harjatusta koirasta tulisi siistempiä kuvia kuin nämä viime syksyn rally-tokokokeen karvanlähtötuppoiset. 😁

Mukava yllätys oli kyllä saada kisakuvia. Nykyisin niin harvoin edes treeneissä tulee ketään pyydettyä kuvia tai videota ottamaan, vaikka olisi kiva nähdä, miltä yhteinen tekeminen näyttää. Tässä alimmassa kuvassakin näkyy liikkeen "liikkeestä seiso, kierrä koira" Mestan hieman epäluonnollisesta seisoma-asennosta, että se on pysähtynyt niille sijoilleen käskyn saatuaan, kuten tavoitteena onkin.

Kuvan ottanut Meeri Koski

Meillä on aiemmin ollut runsaasti erilaisia harrastuksia, mutta tässä vuosien mittaan niistä on jo suurin osa jätetty taaksemme. Viimeisin on agility, josta jätin Mestan vuodenvaihteessa niin sanotusti eläkkeelle sen täyttäessä tulevana keväänä jo kymmenen vuotta. Ajatuksia agilitysta kirjoituksesta löytyy asiaa harrastustaipaleestamme sekä jokunen kuva ja video.

Koiratanssiajoistamme on aikaa jo muutama vuosi, joskin Pikkubolognesen kanssa olen hieman viritellyt tanssijuttuja käyttöön. En tiedä, nähdäänkö meitä koskaan kisakentillä, mutta mukavaa yhteistä tekemistä temppujen opettelu on. Koiratanssista enemmän olen kirjoittanut aiemmin otsikolla Harrastuksena koiratanssi.

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Meren jäällä villillä päällä

Edellisessä asuinpaikassani ulkoilin koirieni kanssa metsässä sekä kesät että talvet. Talvisin metsäpoluilla meni moottorikelkkauria, jotka mahdollistivat hyvät lenkkeilyreitit myös runsaslumiseen aikaan. Metsä onkin ehdoton suosikkini ulkoilumaisemista, kuten olen jo aiemminkin (Metsä parantaa) kertonut.

Täällä nykyisessä asuinpaikassani metsät ovat vähemmässä ja kauempana, eikä niissä kulje polkujakaan yhtälailla. Lumiseen metsäänkin joutuu ihan itse tallaamaan reitit, jos siellä kulkea haluaa. Talviulkoiluun on kuitenkin tuonut uuden ulottuvuuden merenjää, joka tuo huikean vapauden tunteen, kun jäätä vain riittää, riittää ja riittää. Tästä kirjoitinkin viime kevättalvena otsikolla Jäällä kulkemisen vapaus.



Tänä talvena kävimme jäällä ensimmäisen kerran joulukuun alussa. Koirille jäällä ulkoilu on hieman metsiä tylsempää, koska jäällä on vähemmän tekemistä - se on vain pelkkää aakeaa laakeaa ilman mielenkiintoisia kohteita ja hajuja. Toisaalta taas siellä riittää lähes loputtomiin juoksubaanaa ja sen koirat kyllä yleensä hyödyntävätkin hyvin.




Tietynlaisella kelillä jäälle nousee sumu. Se on jotenkin vähän maaginen olo olla siellä silloin, kun joka suuntaan näkyy vain pelkkää valkoista. Ihan kuin olisi jossain päättymättömässä äärettömyydessä. Sekin oli aika jännä juttu, kun kerran sumumaisema oli yhteen suuntaan valkoinen, toiseen sininen ja kolmanteen vaaleanpunertava.

Instagram-tilillämme kerroin hiljan myös sumun vaarallisesta puolesta. Jos ei ole varma suunnasta, jonne on menossa, näkyvyyden estävä sakea sumu voi aiheuttaa eksymisen vähänkin suuremmalla jääalueella. Onneksi meillä on tällöin ollut jäljet, joita seurata, tai olemme olleet maksimissaan noin parinsadan metrin päässä rannasta.




Olen aina ollut arka jäälläliikkuja. Täällä olen kuitenkin joutunut oppimaan ja tottumaan siihen, jotta olen saanut merenjään tarjoamat ulkoilumahdollisuudet käyttöömme. Enää en pelkää jokaista rasahdusta, jos jää on jo kantavaksi todettu, enkä poistu paikalta samantien havaitessani jään päällä vettä.

Talvinen meri on tarjonnut myös uudenlaisia puitteita koirien kuvaamiseen. Luonnon oma valokuvausstudio-otsikon alta löytyy muutama erikoisen onnistunut muotokuva. Pidän kovasti myös alla keskimmäisenä olevasta kaislikkokuvasta, sekä niistä, joissa on koir(i)a ja piiitkälti jään vapautta. Sumukuvatkin ovat aina mieleen.





Tämän postauksen kaikki kuvat ovat joulukuulta -21 ja tammi-, helmi- ja maaliskuulta -22. Kamera on toki edelleenkin pullollaan lisää kuvia, välillä tuntuu, että vähän liikaakin. 😄

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Kunin vaellusreitti Pohjanmaalla

Kävimme retkeilemässä Pohjanmaalla Mustasaaressa olevalla Kunin vaellusreitillä (Kunileden) kahdessa osassa - heinäkuulla pohjoisen kierroksen 6,4 km ja lokakuulla eteläisen kierroksen 7,9 km. Nämä kaksi lyhyempää reittiä on myös mahdollista yhdistää yhdeksi pidemmäksi 12,5 km kierrokseksi.

Kunin vaellusreitistä löytyy lisätietoja karttoineen Mustasaaren kunnan sivuilta Kunin vaellusreitti. Kuniin on erittäin helppo piipahtaa E8-tieltä.







Vaikka reitillä periaatteessa on tietty kulkusuunta, jolloin vastaantulijoita ei pitäisi olla, näimme molemmilla kerroilla ulkoilijoita, jotka kiersivät reittiä vastapäivään. Koiria irtipitäessä tämä piti huomioida ja olla valmiina nopeastikin ottamaan ne kiinni, mikäli mutkan takaa putkahtaakin ihmisiä.

Mikään tungos tuolla Kunin vaellusreitillä ei kuitenkaan tosiaan ollut vaan ihan omassa rauhassa sai pääosin poluilla kulkea.





Ensimmäisen grillipaikan kohdalla polku haarautuu ja voi päättää, haluaako lähteä koko kierrokselle/ eteläiselle kierrokselle (suuntana märkenkall) vai pohjoiselle kierrokselle (suuntana grotta).

Halutessaan kulkea pelkän eteläisen kierroksen (kartassa alempana oleva reitti), voi aloituksen tehdä suoraan tältä ensimmäiseltä grillipaikalta, jonne pääsee autollakin. Eteläisen kierroksen pituus on laskettu tästä käsin, viralliselta infotaulun aloituspaikalta eteläiselle kierrokselle tulee lisämatkaa 4km.






Kunin vaellusreitti on pääosin helppokulkuinen ja kuiva, mutta joitakin vähän haastavampiakin pätkiä sinne mahtuu mm. puunjuurakoiden muodossa ja kostealla kelillä vedenpitävät kengät eivät ole haitaksi. Maastopyörälläkin taitavalle pyöräilijälle varmasti suht ok, mutta joissakin kohdin pyörää kyllä pakostakin joutuisi taluttamaan tai jopa vähän kantamaan.

Tauko-/grillipaikkoja löytyy reitin varrelta ihan mukavasti ja niitä on sijoiteltu kivoihin kohtiin reittiä. Pari pientä vesistöäkin on, mutta lämpimänä päivänä kannattaa silti varata itse juomista mukaan myös koirallekin.




Pohjanmaalta löytyy myös yllättävän nätti soramonttu (klik), Keski-Pohjanmaalta tosi kivat, kallioiset pururadat (klik) ja Etelä-Pohjanmaalta pitkän pitkät kuntoportaat näkötornilla (klik).

Alla vielä videopätkä Kunin vaellusreitistä. Jos video ei näy, niin tässä suora linkki Youtubeen.

maanantai 2. tammikuuta 2023

Kuinka ongelmia ratkaistaan?

Pata Degerman (PT-vinkit menestykseen) on sanonut: "Kun jokin asia ei mene suunnitelmiesi mukaan, valittaminen ei ole vaihtoehto. Voit joko istua ja kärsiä, tai voit tehdä asialle jotain."

Toisinaan näkee, että syystä tai toisesta ei haluta tai osata nähdä vaivaa ongelman oikeaan ratkaisuun. Haetaan helppoja, pintapuolisia keinoja ja/tai keksitään tekosyitä oikeiden syiden tilalta.

Yksi hyvä esimerkki tästä on, että hoidetaanko kivun syytä vai oiretta? Syödäänkö särkylääkkeitä lihaskipuun vai selvitetäänkö kivun eli oireen oikea syy ja hoidetaan se? On toki helpompaa syödä niitä särkylääkkeitä kuin toimia ergonomisesti, jumpata, venytellä ja käydä hierojalla tmv. hoidoissa, mutta tuleeko ongelman oikea syy särkylääkkeillä ratkaistuksi? Ei.

Toinen yleinen esimerkki aiheesta on koiran nimeäminen tottelemattomaksi tai itsepäiseksi, kun se ei tee, kuten halutaan. Tosiasiassa koiralle ei vain ole kyseistä asiaa opetettu niin hyvin, että se pystyisi sen aina käskettäessä tekemään. On helpompi valittaa ja syyttää koiraa, kuin etsiä syy itsestään ja nähdä enemmän vaivaa koiransa kouluttamiseen.

Mesta ja Lumes iloisina kotiterassilla huhtikuulla 2022.


Ongelman alkuperäisen syyn etsiminen

Aina ei ole yhtäkkiseltään helppoa sanoa, mistä jokin asia johtuu. Näiden oikeiden syiden löytämiseksi on kehitetty niin sanottu juurisyyanalyysi. Se perustuu siihen, että pintapuolisten aiheiden sijaan etsitään se "kaiken pahan alku ja juuri", ja mietitään asian ratkaisu sen perusteella.

1. Kirjoita ongelma paperille.

2. Kysy, miksi ongelma tapahtui, ja kirjoita vastaus.

3. Jos vastaus, jonka kirjoitit, ei ollut vielä juurisyy kohdan 1 ongelmaan, kysy, miksi kohdassa 2 antamasi vastaus tapahtui ja kirjoita vastaus.

4. Jos vastaus, jonka kirjoitit kohdassa 3, ei ollut vielä juurisyy kohdan 1 ongelmaan, kysy, miksi kohdassa 3 antamasi vastaus tapahtui ja kirjoita vastaus.

5. Jatka miksi-kyselyä kohtien 3 ja 4 tavoin niin kauan, kunnes juurisyy paljastuu. Tämä voi viedä enemmän tai vähemmän kuin viisi miksi-kysymystä.

6. Kun syyt ongelman syntyyn ovat selvillä, on helpompi keksiä myös ratkaisu ongelman korjaamiseksi.

Lumes ottaa rennosti pysäköidyssä autossa lokakuulla 2021.

Esimerkkejä juurisyyn selvittämisestä omien koirieni kanssa:

Ongelma


Koira menee perusasennosta (=koira istuu ohjaajansa vasemmalla puolella ohjaajan jalan vieressä) makaamaan etuosa vinoon oikealle ohjaajaan päin, mikä on virhe tottelevaisuusliikkeissä.

Syy
Koira on alkanut ennakoida palkkion saamista oikealta. Miksi?

Juurisyy
Koiraa on palkattu runsaasti ohjaajasta päin ja oikealla kädellä.

Ratkaisu
Koiraa palkataan kyseisestä tehtävänosasta ohjaajasta pois päin eli tarjoamalla nami vasemmasta kädestä koiran pään vasemmalta puolelta tai heittämällä palkka vasemmalle taka- tai etuviistoon. Tällöin palkan ennakointi oikealta loppuu ja makuuasento suoristuu.

Tämän jälkeen palkataan sattumanvaraisesti eri suunnista, jottei palkkion odotus ala uudelleen kohdistua mihinkään tiettyyn suuntaan ja sitä mukaa kyseinen tehtävänosa uudelleen vinoutua.

Mesta perusasennossa kotipihalla elokuulla 2015.


Ongelma


Koira haukkuu ovikellonsoitolle, mikä on epätoivottavaa kerrostalossa. (Liittyy aiemmin kertomaani aiheeseen Koirien sopeutuminen omakotitalosta kerrostaloon.)

Syy
Koira kiihtyy ovikellon äänestä. Miksi?

Syy2
Koira tietää, että ovikellon ääni tarkoittaa jonkun olevan tulossa asuntoon. Miksi?

Syy3
Oman asunnon ovikellon soidessa, omistaja kiirehtii avaamaan oven samalla komentaen koiraa hiljentymään, mutta koira vain haukkuu ja ramppaa omistajan vierellä. Miksi?

Syy4
Omistajan käytös kiihdyttää koiraa eikä kieltäminen auta. Miksi?

Juurisyy
Koiralle ei ole opetettu haluttua käytöstä kyseiseen tilanteeseen.

Ratkaisu
Koiran lempparilelun, juuttipatukan, säilytyspaikka vaihdettiin eteisen hattuhyllylle. Ovikellon soidessa kysyttiin koiralta patukan sijaintia "Missä sun lelu on, mennäänpä etsimään?" ja annettiin patukka koiralle ennen oven avaamista. Alkuun koira haukkui patukka suussaankin, mutta se kanssa leikittiin vetoleikkiä patukalla sen aikaa, kunnes rauhoittui, jolloin patukka vietiin takaisin hattuhyllylle.

Muutaman kerran jälkeen koira ei enää reagoinut äänellään ovikelloon, vaan siirtyi vain tuijottamaan hattuhyllyllä olevaa patukkaa. Se oli yhdistänyt ovikellon soimisen merkiksi leikkihetkeen patukalla, eikä se enää välittänyt vieraistakaan. Vähitellen leikkihetkiä lyhennettiin ja satunnaistettiin, ja ajan kanssa patukanodotuskäytöskin laimeni, eikä koira reagoinut enää juuri laisinkaan ovikellonsoittoihin.


Ongelma


Koira järsii puisia tuolinjalkoja makoillessaan ruokapöydän alla.

Syy
Pöydän alla pikkupentuajasta lähtien olleet pahvilaatikot ynnä muut revittävät ja järsittävät asiat oli hiljattain siivottu pois "koska ei parivuotias koira enää niitä tarvitse".

Juurisyy
Vaikka pentuajan pureskeluntarve oli jo ohi, tuli nuorelle koiralle silti toisinaan tarve vähän käyttää hampaitaan johonkin tylsällä hetkellä.

Ratkaisu
Pöydän alle palautettiin pahvilaatikoita ynnä muuta, mihin puruvoimiaan voi luvallisesti testailla, joten koiran ei tarvinnut enää järsiä tuolinjalkoja. Muutaman kuukauden päästä kokeiltiin uudestaan poistaa pahvit ja sen sellaiset, ja koira ehti siinä ajassa sen verran levollistua, että pystyi jo makoilemaan pöydän alla rauhassa ilman oheistoimintaa.

Näkymä ruokapöydän alta elokuulla 2015.


Kurkkaa, voisiko ongelmiin löytyä ratkaisuja myös kirjoituksistani Oletko koirasi mielestä kiinnostava ja Kolme ratkaisua pujotteluongelmiin agilityssa?

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjan...