Odottavan aika on pitkä

Postilaatikolla ollaan vaan ja hengaillaan, kun postii odotellaan...

Jokohan täällä sittenkin olisi jotain?

Ei sitä kyllä vieläkään kuulu postiauton hurinaa.

Huh huh, kyllä odottavan aika on pitkä!

No viimeinkin, kato, mitä me saatiin!

Syksy kuvina

Olin vähän pettynyt kesän loppumiseen ja syksyn vaihtumiseen tilalle. Tiedossa oli märkää, harmaata, pimeää ja kylmenevää.

Pettymys sai väistyä, kun syksy onkin ollut pääosin ihanan värikäs ja aurinkoinen. Ulkoilukelit ovat olleet niin upeat, että kävelylenkkejä on tehnyt mieli jatkaa loputtomiin.

Alla olevassa kuvassa on meidän pihakivemme. Se on Mestan vakiopaikka, jonne hypätä ja odottaa, josko olisi herkkupalkkioita jaossa. Myös Pikkubolognese on oppinut herkkukiven merkityksen ja seuraa sinne usein Mestan perässä. Lumes ei enää niin välitä kiipeilyistä, mutta herkuista sekin toki pitää edelleen.

Tuo kivellä oleva pikkumökki on pitkään etsinyt paikkaansa. Ostin se joskus, kun se oli niin söpö, mutta en oikein ole keksinyt, mitä sillä sitten kuitenkaan tekisi. Ei pitäisi ostaa mitään, mille ei ole valmiiksi käyttöä tiedossa.

Mökki yrittää ilmeisesti olla linnunpönttö, koska siinä on pyöreä oviaukko. Se vain on niin huonosti suunniteltu ja huonoista materiaaleista valmistettu, ettei tätä linnunpönttönä voi kyllä käyttää.  Nyt se saa olla talven tuossa kivellä ja katsotaan keväällä, kuinka huonoon kuntoon se ulkona säänarmoilla menee.

Ja miksikö tämä söpö tupa ei käy linnunpöntöksi? Linnunpönttö pitää kiinnittää tukevasti puunrunkoon, sitä ei saa ripustaa narusta roikkumaan ja heilumaan. Linnunpönttö olisi hyvä tehdä karkeasta, maalaamattomasta laudasta, ei ohuesta levystä, joka ei kestä säänvaihteluita. Linnunpöntön olisi hyvä olla pohjasta tai takaseinästään avattavissa, jotta sen voi puhdistaa. Linnunpönttö pitää rakentaa siten, ettei vesi pääse satamaan sinne sisään. Sisäänkäynnin linnunpönttöön tulee olla pöntön keskikohdan yläpuolella, jotta pönttöön mahtuu rakentamaan kunnollisen pesän.

Kotipihan lisäksi Mesta bongailee kiipeilykiviä myös lenkkireitin varrelta. Tässä ollaan yhdellä vakiokivellä istuskelemassa herkkujen toivossa.

Puunoksilla on monena päivänä ollut pieniä vesipisaroita, jotka kimmeltävät kauniisti auringonvalossa. Tässä pensaassa ne vielä jotenkin kivasti korostivat pensaan viuhkamaista muotoa.

Tämä on jotenkin tosi kiva kuva Mestasta. Instagram-tilillämme (klik) julkaisin sen tarinoissa tekstillä "tunnen syksyn kutittelevan kuonokarvojani".

Muutamina päivinä on ollut vielä aamuisin sumua, kun olemme ehtineet aamulenkillemme. Usein sumu hälvenee niin nopeasti päivänkoitossa, ettei sitä ole enää jäljellä meidän ulkoillessamme, mutta välillä onnistaa.

En ole ennen törmännyt valkoisiin marjoihin satokauden ulkopuolella. Tiedän valkoherukan ja valkomansikan, mutta tämä valkoinen marja pääsi yllättämään.

Luulin ensin, että ne ovat jonkin ötökän munia, mutta kun niitä oli pensaan joka oksalla, niiden oli pakko olla jotain muuta. Google avitti asiassa ja kertoi kyseessä olevan lumimarjan.

Ja marjoista puheenollen, meidän punaherukkamme jäivät harmillisesti tänä vuonna pensaaseen. Kukaan ei niitä ehtinyt poimimaan, eikä edes linnuillekaan kelvannut.

Puiden syysväritys on tänä syksynä ollut upea ja lehdet ovat myös pudonneet puista maahan. Luulisi sen toki olevan itsestäänselvyys, mutta viime vuonna osassa puita lehdet jotenkin omituisesti vain jäivät paikoilleen ja/tai irtoilivat sitten vasta pitkin talvea. Se olikin vähän totutusta poikkeava näky, että lumipeitteen päällä on puunlehtiä.

Haravoitavaa on riittänyt, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä se on minusta ihan mukavaa. Pari vuotta sitten kirjoittelinkin tänne jutunkin minun ja koiriemme haravointipuuhista (klik). Meillä kyllä lehdet ovat pääosin vain kahden isoimman puun alla, eikä koko pihaa tarvitse onneksi haravoida - se ei ehkä olisi enää niin kivaa.

Lauluja ja lastenvaatteita

Meillä lauletaan paljon. Keksin vauvalle lauluja oikeastaan ihan mistä vain aiheesta, mikä kulloiseenkin tilanteeseen sopii. Osa lauluista on niin sanottuja oikeita lauluja, osa taas ihan extempore kyseisessä hetkessä syntyviä, joihin sanoja tulee lennosta sitä mukaan, kun laulu etenee. Joskus lauleskelen ihan niin sanottuja aikuistenkin lauluja, niitä on mukava hoilailla vaihteluksi itselle lastenlaulujen väliin.

Vauvanvaatteissa on paljon kivoja kuvia, joista on helppo kehitellä laulettavaa. Seuraavassa muutama esimerkki vauvamme vaatteista ja niihin liittyvistä lauluista, sekä linkki YouTubeen kyseiseen kappaleeseen.

Jos haluat testata omia laulunlahjojasi, voit kuvien kohdalla ensin kokeilla, tuleeko niistä sinullekin jokin lastenlaulu mieleen, ja vasta sitten kurkata minun lauluni. 

"Yksi pieni elefantti marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska, niin pyysi hän mukaan yhden toverin." YouTube 

Tätä lauleskellessani toisinaan myös samalla heiluttelen vauvan jalkoja marssiaskelia mukaillen.

"Minä näin, kun kettu häntää heilutti. Minä näin, kun kettu juuston piilotti." YouTube

Laulujen sanojahan voi itse helposti aina muunnella tarpeen mukaan. Onko se nyt sitten kettu, orava vai koira? Heilutettiinko häntää, korvia vai tassua? Piilotettiinko juusto, käpy vai luu? Meillä on monta versiota.

"Mitä kissa sanoo? Miau. Miten se puhuu? Miau. Mitä kissa sanoo? Miau. Kissalla on oma ääni." YouTube 

Vauvaiän jälkeen sitten taaperon kanssa tätä on kiva lauleskella siten, että aikuinen laulaa kysymykset ja lapsi saa vastata eläinten äänet lauluun.

"Pikku-pupu järvenjäällä, hyppii iloisella päällä. Pienet jäljet jälkeen jää, niitä pupu säikähtää." YouTube

Meillä on toisella hoitopöydällä pupupehmo, jolla leikitän tätä laulua. Pupu hyppelee vauvan massun päällä, säikähdys-kohdalla pysähtyy ja sitten sanon vielä "hui", jolloin pupu hellästi kaatuu vauvan kasvoille. Nykyään tosin en kovin usein enää saa itse pupua hyppyyttää, kun vauva tarraa siitä kiinni jo ennen laulun puoliväliä ja hoitaa itse pupun hyppelyt - ja lopulta jokin pupun neljästä tassusta päätyy vauvan suuhun.

"Kun Muumipeikko, Pikku-Myy ja Muumipappa esiintyy, silloin laulu kutsukoon tuijottelutuokioon - käy Muumilaaksoon, käy Muumilaaksoon." YouTube 

Laulaakseen vauvalle, ei tarvitse olla mikään mestarilaulaja - minä en todellakaan ole. Tärkeämpää kuin oikeassa sävelessä pysyminen on se, että vauva kuulee erilaisia säveliä ja rytmejä ja saa nauttia yhteisistä laululeikkihetkistä vanhempansa kanssa. Itse jopa tahallaan muuntelen lauluja nopeammiksi tai hitaammiksi, vaihtelen äänensävyjä ja saatan jopa höpsötellä jotain ihan muuta kesken laulun.

"Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa. Ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaa." YouTube

Tämä on lempparilauluni vauvan sylissä köröttelyyn ja laulun loppuessa nostan vauvan vielä ylös - tai kun vähän vielä enemmän kasvaa, niin voin tiputtaa myös polvien välistä alaspäin. Lapset, vauvatkin, osaavat odottaa näitä hassuja kohtia tietyissä lauluissa ja ne tekevät lauluista kiehtovampia.

"Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei. Vaari se hoiteli lampaitansa, hiiala hiiala hei."  YouTube

Tai milloin se vaari ajelee traktorilla ja kuuluu trn trn siellä täällä. Tai vaarin tilalla onkin meidän iskä.


Lisää vauva-aiheisia juttuja löytyy vauva-tunnisteen alta.