perjantai 23. helmikuuta 2024

Koirien omat villasukat

 Miltä näyttävät koirien omat villasukat? Riittääkö niistä lämpötehoja kovillekin pakkasille?



Aloitetaan Mestasta, jolla on meidän koirakolmikon muhkeimmat villasukat. Tässä kuvattuna etutassut.



Tassujen alapuolelta kuvattuna paljastuu villasukkien todellinen muhkeus. Kyllä näillä kelpaa ulkona kuljeskella, vaikka lämpömittari näyttäisi kylmääkin kylmempää.



Takatassujen villaisuus on samaa luokkaa etutassujen kanssa, lämmikettä riittää. Vaikka suomenlapinkoira ei kuulu trimmattaviin rotuihin, eikä sen turkkia saa näyttelyihin käsitellä, osa omistajista leikkaa kaikki nämä ulkonevat villahapsut veks saadakseen siistit, pyöreät tassut.



Tassunvälikarvoituksen tehtävänä on suojata tassunpohjia kylmältä ja vahingoittumiselta - ja minun mielestäni ne ovat myös ihan tosisöpöt. Tassukarvojen leikkaamista lyhyeksi suositellaan paljon siisteyteen ja helppohoitoisuuteen vedoten, ja toki se kannattaa silloin tehdä, jos haluaa minimoida villatupsujen mukana sisään kulkeutuvan roskan määrän tai koiralla on tassujen terveysongelmia.


Lumeksen villasukat ovat hieman maltillisempaa laatua kuin Mestalla. Tässä kuvattuna etutassut. Suomenlapinkoiran rotumääritelmä (klik) kuvailee tassuja seuraavasti: "Korkeahkot, pikemmin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät. Päkiät ovat kimmoisat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat." 



Etutassujen pohjissa olevat villatupsutkin ovat Lumeksella selvästi Mestan omia pienempiä, vaikka tuuheat ja rotumääritelmän hyvin täyttävät nämäkin ovat.



Lumeksen tassuja hieman paleli alkuvuodesta niissä yli -30C pakkasissa ulkoillessa, mutta varmuutta ei ole, johtuiko se korkean iän (Lumes on jo 15-vuotias) tuomasta mahdollisesta kylmänsiedon heikkenemisestä vai Mestan tassuja vähäisemmästä villamäärästä - vaiko kenties molemmista yhdessä.



Pikkubolognesen villasukka-look ei ole täysin luonnollinen - sen turkki pidetään lyhyemmässä kotitrimmissä, koska täyspituisen turkin hoito (takuttomana pitäminen) on todella työlästä. 



Vaikka Pikkubologneseltakin pörreitä tassukarvoja löytyy, bolognesen karvanlaatu ja -määrä eroaa lapinkoirasta suuresti. Bolognesen villasukat eivät nimittäin tassuja lämmitä, vaan sitä paleltaa jo muutaman asteen pakkasellakin, jos joutuu aloillaan olemaan, ja liikkeessäkin tassujennostelu alkaa viimeistään siinä -10 asteen tienoilla.



Kaikilla koirilla villasukat myös hämäävät tassujen koon arviointia. Suuret sukat saavat tassutkin näyttämään suuremmilta, kuten tässä Pikkubolognesen takatassujen todellinen koko on puolet villatupsujen antamaa oletusarvoa pienempi.


Koirien villasukkia tositilanteissa pääset katselemaan muun muassa jutun Mitä kesämökillä voi tehdä talvella? kuvista (klik).

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Runokirja ystävänpäivälahjaksi?

Pidätkö runoista? Haluaisitko tutustua runoihin? Oletko  runouden ystävä? Puuttuuko kirjakokoelmastasi runokirja?

Tänään vietettävän ystävänpäivän teemaan sopivasti haluan lahjoittaa yhdelle blogini lukijalle, "blogiystävälle", mahdollisuuden tutustua Ulla Ollankedon runokirjaan Rakkaudella merkitty.

Olen kertonut kyseisestä runokirjasta enemmän kansainvälisenä onnellisuuden päivänä vuonna 2021, jutun pääset lukemaan täältä.

Ehkä se olet juuri sinä, jonka postilaatikkoon tämä ystävänpäivälahja kolahtaa?


maanantai 12. helmikuuta 2024

Miltä koirankarva näyttää?

Oletko miettinyt, miltä koirankarva näyttää? Siis sillä tavalla ihan oikeasti näyttää, ei vain se, mitä näin äkkiä siitä paljain silmin näkee?

Itse en ole asiaa juurikaan sen kummemmin ajatellut, kunnes kerran näin koirien vesikipossa kummallisen heijastuman. Säikähdin, että mikä mato ja mistä on koirien vesikippoon joutunut, onko täällä joku sisäloisinfektio meneillään.

Lähempi tarkastelu toi nopean helpotuksen. Kyseessä oli lapinkoirankarvan varjo, joka heijastuessaan veden läpi paljastaa karvan solurakenteen - tai näin ainakin kuvittelen asian olevan.


Wikipediasta löytyvien tietojen mukaan karvat kiinnittyvät eläimen ihossa oleviin karvatuppeihin ja tupen sisällä karvanystyyn, joka kytkee karvan eläimen hermostoon ja verenkiertoon. Karvanystyyn välittyy verisuonia pitkin ravintoaineita.

Karvanystyn pinnalla ja reunoilla on ohut tyvisolukerros, jonka solut tuottavat karvan pintakerroksen suomusoluja. Nystyn keskellä olevat tyvisolut puolestaan tuottavat kuitusoluja. Karvan kasvuvaiheessa tyvisolut tuottavat jatkuvasti uusia karvasoluja mitoosin eli solunjakautumisen tuloksena. Tyvisolukerroksen yhteydessä on myös melanosyyttisoluja, joiden muodostama väripigmentti eli melaniini antaa karvojen luonnollisen värin.

Karvanystyn päällistä osaa kutsutaan karvasipuliksi. Sipulissa tapahtuu keratinisoituminen, jossa tyvisoluista irtaantuneet keratinosyyttisolut tuottavat muut solut vähitellen täyttävää keratiinia. Keratiini kovettaa solun tuman ja hävittää vähitellen muutkin soluelimet, ja kun solu on käyttänyt kaikki energiavarastonsa keratiinin tuottamiseen, se kuolee. Karvan varsi muodostuu näistä kovettuneista keratiinia sisältävistä soluista.

Joillain eläimillä karvoille on kehittynyt erikoisominaisuuksia: siilien ja piikkisikojen piikit ovat oikeasti karvoja, joihin on muodostunut tarkoitukseen sopiva kova pintakerros. Myös muurahaiskäpyjen suomumaiset levyt ovat kehittyneet karvapeitteestä.


Mutta miltä näyttää 14-vuotias koira? katso täältä Tai miltä näyttää joutsenen jalka? kurkkaa täältä

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Spondyloosi koiralla - ikävä yllätys

Mestalla ilmeni äkillisesti ennen joulua pahoja kipuoireita. Istuimme olohuoneen sohvalla syömässä iltaruokaa, kun huomasin, että Mesta puuttuu. Yleensä koirat kyllä seuraavat ruuan mukana huoneesta toiseen, mutta nyt paikalla olivat vain Lumes ja Pikkubolognese.

Huikkasin Mestaa - se oli jäänyt keittiöön makaamaan, mikä oli todella kummallista. Mesta tuli olohuoneeseen, kävi sohvan eteen maahan ja samalla vingahti. Pyysin sitä nousemaan ylös, minkä Mesta teki erittäin haluttomasti.

Sen oli vaikea nousta, vaikea kävellä edes muutama askel ja vaikea pysyä seisomassa, ja se seisoma-asentokin oli erikoinen - takajalat aivan toisissaan kiinni ja oikea takajalka ei edes kunnolla maassa vaan ainoastaan varpaankärjet hieman osuivat maahan. Seisoessaan myös vingahti kerran. Mesta yritti istua vain aloilleen, ja kun annoin sen istua, se kohta yritti mennä makaamaan, mutta se oli vaikeaa ja selvästi sattui.

Aloin soittelemaan lääkäreitä läpi, näin kivuliaan koiran kanssa en todellakaan alkaisi odottelemaan huomiseen. Kaikki normiklinikat olivat jo kiinni ja ilta yhdeksään asti päivystävälläkin klinikalla jo sen verran asiakkaita paikalla, että epäilivät, etteivät enää ehdi lisää potilaita ottaa vastaan.

Saimme onneksi lähteä kunnan päivystävälle eläinlääkärille. Mesta liikkui ulkona matalassa asennossa kävellen, normaalisti se aina juoksee. Autoon jouduin nostamaan Mestan, ja nostaessa se vingahti, eikä oikein tiennyt, mihin asentoon kontissa olisi jäänyt.

Lääkärillä Mesta tutkittiin ensin ulkoisesti. Vatsaontelon keskiosa tai lanneranka aristi voimakkaasti, Mesta vingahti ja veti selkää köyryyn. Tämän jälkeen sille annettiin vahvaa kipulääkettä ja rauhoitettiin röntgenkuvausta varten.

Röntgenkuvaus se vasta kävikin pelottavaksi. Tietokoneohjelma lakkasi toimimasta ja se piti käynnistää uudelleen. Tämä vei turhaan kallista aikaa, kun yllätyksenä Mesta ei rauhoitettuna meinannutkaan jaksaa hengittää itse. Sille piti antaa lisähappea sekä nipistellä huulesta, että havahtuu vetämään henkeä, ja heräte oli pakko antaa jo kesken kuvauksen, että saadaan se hengittämään.

Tämän takia nimenomaan yleensä asioin kalliilla, isoilla klinikoilla, koska heillä on välineistöä hoitaa koiraa myös silloin, jos jotain menee pieleen. Täällä kunnallisella eläinlääkärivastaanotolla sellaisia ei ole, mutta kaikeksi onneksi heräte sai Mestan virkoamaan ja hengittäminen alkoi taas onnistua.

Mesta heinäkuulla 2023
Spondyloosi koiralla

Kuvia ehdittiin ottaa kaksi, yksi lonkista ja yksi selästä. Olisin halunnut kuvat koko selästä ja myös kaularangasta, mutta Mestan saaminen hengittämään oli kuitenkin tärkeämpi asia kuin lisäkuvien ottaminen. Normaalisti koiriani on röntgenkuvattu myös hereillä, kun olen itse pystynyt jäämään kuvaushuoneeseen ohjeistamaan koiria pysymään aloillaan, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista.

Otetuista kahdesta kuvastakin selvisi kuitenkin sen verran, että suolistossa oli melko paljon kaasua (selittää vatsaontelon aristaminen painellessa) ja yhdessä selkänikamassa pitkä luupiikki (selittää käytöksen kipuoireet). Luupiikkejä selkärankaan aiheuttaa spondyloosi, joka on selkärangan ei-tulehduksellinen rappeumasairaus.

Mesta sai kotiin muutamalle päivälle vahvoja kipulääkkeitä sekä jatkoa varten reseptin tulehduskipulääkkeeseen. Liikkumisen kanssa pitää ottaa varovasti. Tuota pahaa kipua ei ole ainakaan vielä tullut toistamiseen, mutta pienempiä näkyy selvästi aina välillä.

Mikä onni, että vuosi sitten lopetin agilityn harrastamisen Mestan kanssa, vaikka se meistä molemmista niin kiva laji olikin ja aloimme juuri olla aika eteviäkin. Mielestäni agility, tai muutkaan fyysisesti raskaat lajit, eivät kuulu ikääntyvälle koiralle, ja tuolloin Mesta oli keväällä täyttämässä 10-vuotta.

Jos löytyy kokemusta koiran spondyloosista, kuulen mielelläni.

perjantai 1. joulukuuta 2023

Tromssan hienot rakennukset, Pohjois-Norja

Moni, kuten mekin (kurkkaa Seikkailu Pohjois-Norjassa), lähtee Norjaan hienojen maisemien ja luontoelämysten perässä. Norjasta löytyy kuitenkin myös paljon muutakin näkemisen arvoista - riippuen toki siitä, mikä ketäkin kiinnostaa.

Heinäkuisella Pohjois-Norjan reissullamme majoituimme yhden yön aivan Tromssan kaupungin keskustassa. Hotellimme (Scandic Ishavshotel) oli ulkoasultaan varsin vaikuttavan näköinen.

Ihan hotellin vieressä oli iso parkkipaikka (maksu parkkisovelluksen kautta), jossa vielä saapuessamme klo15 aikaan oli paljon vapaata tilaa, illemmalla se alkoi täyttyä. Hotellilla oli myös muutamia omia autopaikkoja vuokrattavana asiakkailleen, me otimme sellaisen.

Huoneemme oli muuten oikein mukava, mutta hellepäivänä kuuma, joten pidimme ikkunan avoinna. Aamupala, jonka perusteella juuri tämän hotellin valitsimmekin, oli todellakin erittäin monipuolinen, jopa yllättävä kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla herkuillaan. Koiria ei aamupalalle saanut ottaa mukaan edes käytävän viereiseen sivupöytään, vastaanottovirkailija oikein hämmentyi edes kysymyksestä.

Kahden hengen huone aamupaloineen Ishavshotellissa maksoi 150€, koirista meni lisämaksu 20€ ja autopaikka maksoi myös noin 20€. Tämä olikin reissumme kallein majoitus.




Kävimme kävelyllä Tromssan keskustassa kolmeen otteeseen - heti saapumisemme jälkeen, illalla ja vielä aamulla. Lähdimme kullakin kerralla kävelemään vähän eri suuntiin, jotta näimme mahdollisimman suuren osan keskustaa.

Tromssa näkyi olevan oikea koirien kaupunki. Niitä kulki omistajineen vähän väliä siellä täällä, etten muista milloin olisin jossain Suomen kaupungin keskustassa nähnyt vastaavaa koiravilinää.

Kaupungissa koirien kanssa majoittuessa miettii, minkälaiset ulkoilutus-/tarpeidentekomahdollisuudet siellä on koirille. Tromssassa tämän kanssa ei ollut ongelmaa, jo heti hotellin lähistöltä löytyi useita nurmialueita (joista tietenkin kakat on kerättävä pois) ja söpössä - jos näin voi kaupunkia kuvailla - ja ruuhkattomassa keskustassa oli ihan kiva käppäillä muutenkin vaan koirien kanssa.

Alla oleva keltainen talo (taisi olla kahvila) ja seuraavan kuvan kanuuna ovat paikasta Skansen Festningsverk, jossa on yli 750 vuotta sitten ollut linnoitus. Kolmannen kuvan herttainen "puhelinkoppi" löytyy matkamuistomyymälän (Tourist Shop) pihasta.




Tromssan kaupunkiin, joka siis on saari, mennään pitkää, maksullista (lasku tuli postitse kotiin muutama kuukausi reissun jälkeen) siltaa pitkin. Jo sillalta avautuvasta maisemasta näkyy, että taloja löytyy monenlaista.

Katukuvassa on sulassa sovussa niin uutta kuin vanhaa rakennusta ja lähes kaikissa mahdollisissa väreissä ja muodoissa. Jos pidät vanhoista taloista, Tromssasta niitä ainakin löydät.







Se jäi meitä vähän Tromssan kohdalla harmittamaan, että olimme varanneet sinne aikaa vain yhden iltapäivän. Siellä olisi ollut paljon lisääkin katseltavaa ja mielenkiintoisia museoita.

Meitä olisi kiinnostanut ainakin Pohjoismaisen taiteen museo (Nordnorsk Kunstmuseum), Peikkomuseo (Troll museum), luonto- ja historia museo (Polarmuseet), Arktinen elämyskeskus ja akvaario (Polaria) ja Tiedemuseo (Vitensenteret). 

Nyt osa museoista ehti mennä jo alkuillasta kiinni, kun olimme koirien kanssa ensin kävelemässä ja syömässä. Museoihin ei myöskään saanut ottaa koiria mukaan, joten niissä olisi pitänyt käydä yksin toisen ollessa koirien kanssa, mikä on olisi ollut aika tylsää. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää koirat yksin hotellihuoneeseen, jota taas ei ole kiva tehdä suorilta vieraassa paikassa, vaan olisi onnistunut vasta seuraava päivänä koirien jo ehdittyä hieman kotiutua hotelliin, mutta olimme jo jatkamassa matkaa eteenpäin heti aamusta.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt viettää Tromssassa toinenkin päivä, jolloin olisimme ensin koirien kera voineet tutustua lisää ulkoilmakohteisiin ja sitten koirat olisivat saaneet levähtää hotellihuoneessa ja me ihmiset olisimme päässeet yhdessä museoihin.

Alla kuvassa Polarian rakennus, joka on aika mielenkiintoinen jo ulkoisestikin. Toisessa kuvassa on Tromssan saaren ulkopuolella sijaitseva Jäämerenkatedraali (Ishavskatedralen), joka on suosittu turistikohde sekin.




Mikä kiinnitti Tromssassa myös huomion, olivat graffitit. Niitä näkyi mielestäni aika paljon, mutta ne eivät olleet töhryjä (ainakaan kaikki), vaan taidokkaasti tehtyjä ja suuriakin. Erikoisen huomiotaherättävä oli myös eräs graffitityyliin maalattu halli rannassa.




Tässä vielä videon muodossa lisää kuvia Tromssasta. Mikäli video ei näy alla, linkki YouTubeen.



Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Ihanaa kamalaa asiakaspalvelua

Monesti yritysten asiakaspalvelua kehutaan onnistuneiden hankintojen yhteydessä, mutta usein asiakaspalvelun todellinen laatu punnitaan siinä vaiheessa, kun asiakas ei ole tyytyväinen saamaansa tuotteeseen tai palveluun.

Velsia

Ostin Velsian kotimaisen - tämä oli nimenomaan se tärkeä asia itselleni- lintujen ruokinta-automaatin. Siemenet tulivat automaatista todella huonosti ulos, eivätkä linnut saaneet syötyä kunnolla, vaikka käytin kuorittuja auringonkukansiemeniä, kuten oli ohjeistettu.

Laitoin firmaan viestiä kokemuksestani ihan tuotekehittelymielessä. Sain vastauksen, jossa kerrottiin minun olevan ainoa asiasta huomauttanut, mutta jos antaisin osoitteeni, he voisivat lähettää minulle esiversion uudesta mallista ja kuulisivat mielellään käyttökokemukseni siitä.

Näin tapahtui, ja paranneltu malli ruoka-automaatista toimikin ihan täydellisesti. 
https://www.velsia.fi/Pihalintujen-ruokintaan-Velsia-5-ruokinta-automaatti-n-5-litraa

Musti ja Mirri

Ostin paikallisesta myymälästä ison kasan pakasteruokia sekä kolme hirvennahkarullaa. Ostoksia maksaessani hieman ihmettelin suurta summaa, mutta ohitin sen ajatuksella, että kylläpä niitä lihapötköjä tuli paljon otettuakin.

Kotona vilkaisin kuittia ja nahkarullia oli kolmen sijaan veloitettu kuusi. Kirjoitin myymälän Facebook-sivun kautta yksityisviestin asiasta ja sain vastauksena pahoittelun näppäilyvirheestä sekä ehdotuksen, jos seuraavan ostoksen kohdalla hyvittäisivät tuon ylimääräisenä merkattujen luiden summan. Se sopi minulle hyvin ja näin tapahtui.

Puinen lintu kesämökiltä.

Vauhti-Raksu

Vauhti-Raksun toimintaideana ennen oli ajella ruoka-autolla ympäri Suomen toimittaen pakastelihoja yms. asiakkaille tilausten mukaan. Nykyään he lähettävät ruuat Matkahuollon kautta.

Kerran kesällä lihoja Vauhti-Raksun autosta omaan autoon laittaessani ihmettelin, kun pakkaukset olivat päältä huurteessa. Ohitin sen sillä, että oli lämmin päivä, niin jos ne siinä ehtivät huurtua, kun nostaa heidän autostaan minun autooni.

Ajelin suoraan kotiin ja aloin latomaan lihoja pakastimeen. Samalla huomasin, että osassa lihapötköjä oli pehmeitä kohtia eli olivat jo alkaneet sulamaan. Muutaman minuutin kotimatkan aikana ei tällaista tapahdu, joten sulamisen oli täytynyt tapahtua jo Vauhti-Raksun autossa.

Vilpittömästi kuvittelin, että heillä ei ollut tietoa auton pakasteosan ilmeisestä lämpötilannoususta, koska olisihan asiasta muuten asiakkaille mainittu ostohetkellä. Laitoin heille samantien sähköpostilla tiedon asiasta.

Noin tunnin päästä sain Vauhti-Raksulta puhelinsoiton, joka meni jokseenkin näin: He olivat tietoisia siitä, että auton pakastus oli hajonnut, mutta halusivat siitä huolimatta ajaa kierroksen loppuun, koska autoa ei saatu heti korjattavaksi. Tästä ja lihojen sulamisesta he eivät maininneet sen takia, koska se ei heidän mielestään haittaa mitään. Yritin selittää asiaa omalta näkökannaltani, mutta se torpattiin toistamalla uudestaan ja uudestaan, että anteeksi nyt vaan, mutta sulaminen ei haittaa mitään.

Puhelun sävy minua kohtaan oli niin negatiivinen, että asiakas - eli minut-  saatiin tuntemaan syyllisyyttä siitä, että kehtaa huomauttaa niinkin selkeästä tuotevirheestä kuin että pakaste on jo valmiiksi sulanut. Jäi viimeiseksi kerraksi, kun ikinä ostan mitään Vauhti-Raksusta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että paikallinen Hankkija jakoi ilmaiseksi pois kaikki koirien raakalihat, kun heillä oli kerran pakastin rikkoutunut yön aikana, ja en enää muista minkä firman pakasteauto myi 2€/laatikko donitsit pois (olikohan jotain 20kpl/ltk), kun auton pakasteosan lämpötila oli hetken aikaa käynyt -10 asteessa sen vaaditun -18 sijaan.

Vanha uittomiesten kämppä, Vaala

Olimme varanneet Rokua Geoparkin kautta majoituksen, jota kuvauksessa mainostettiin muun muassa tunnelmallisella pihasaunalla ja hienona häidenviettopaikkana. 

Saavuttuamme majoituspaikkaan, huomasimme ensimmäisenä pakastimen olevan pois käytöstä, vaikka se oli mainittu keittiön varustelussa. Ei muuten mitään, mutta olimme juuri käyneet ruokaostoksilla ja mukana oli myös pakastetuotteita.

Sänkyjä pedatessamme paljastui hiirenpapanoita sängyissä asti, lattialta niitä näkyi jo aiemminkin. Pihasauna oli alkuperäiskuntoinen vuodelta x maapohjineen kaikkineen, erilaista tunnelmaa tosiaan kyllä.

Kävin Geoparkin toimistolla kertomassa epäkohdista, pakastimesta ja hiirenpapanoista lähinnä. Sain pahoittelut ja ehdotuksen, kävisikö, jos puolet maksamastamme mökkivuokrasta palautettaisiin. Olisimme muuten saaneet myös vaihtaa majoituspaikkaa, mutta kaikkialla oli täyttä tapahtuman, johon mekin olimme osallistumassa, vuoksi.

Kalliohalkeaman kasvustoa kesämökiltä.

Nahkapaikka/Merrel

Ostin paikanpäältä liikkeestä Merrelin goretex-kengät. Heti otettuani ne käyttöön, huomasin kenkien päästävän vähitellen vettä lävitseen, kun niillä kulki kosteassa metsässä. Aiemmin käyttämilläni Salomonin goretex-kengillä ei tällaista tapahtunut.

Laitoin sähköpostilla viestiä Nahkapaikkaan ja sain ohjeet kenkien lähetykseen takaisin. Joku henkilökunnasta testasi kengät pitämällä niitä ensin vesiastiassa ja laittamalla sitten kengät jalkaansa muutamaksi tunniksi, ja kyllä, kosteus tosiaan tuli niistä läpi. Sain pahoittelut ja rahat takaisin.

Citymarket/Viking

Sama juttu kuin Merrelin kengissä, vesi tuli läpi. Palautin kengät Cittariin, jossa ne testattiin maahantuojan ohjeiden mukaan ja toteama oli, että kengissä ei ole mitään vikaa. Läpi tuleva vesi on kuulemma vain kondensiovettä lämpimistä jaloista ja viileämmästä ulkoilmasta.

Sain kuitenkin uuden parin samoja Vikingin kenkiä, vaikka mitään vikaa ei heidän mielestään palauttamissani tosiaan ollutkaan. Kotona laitoin kengät jalkaan ja lähdin metsälenkille - edelleen tulee vesi läpi. En jaksanut enää uudestaan ajella 50km päähän palauttamaan kenkiä, joissa liikkeen mielestä ei ole mitään vikaa, joten annoin olla, vaikka ärsyttikin.

Laitoin sittemmin vielä viestiä aiheesta suoraan Vikingille, eikä kengistä kuulemma todellakaan kuulu tulla vesi läpi kuvaamallani tavalla.

Kahvikuppi kesämökiltä.


Kotipizza firma

Yhteen aikaan lempipizzani Kotipizzassa oli jauhelihapizza. Kaikissa muissa pizzafirmoissa jauhelihapizzassa oli jauhalihanmurusia, mutta Kotipizzalla siinä oli herkullinen jauhelihakastike.

Erään kerran tilaamani jauhelihapizza ei sisältänytkään kastiketta vaan jauhelihanmurusia. Kastikepizza oli poistettu valikoimasta ja tilalla oli pelkkää jauhelihaa.

Laitoin Kotipizzaan palautetta, että olivat harmillisesti poistaneet valikoimistaan juuri sen lempparinipizzani, joka oli erityinen syyni asioida juuri heidän firmassaan. Sain vastauksena pahoittelut ja tiedon, että kastikkeesta oli luovuttu "pelkkien jauhelihamurujen paremman laadun vuoksi".

Kului jokunen kuukausi ja sain uuden viestin Kotipizzasta. Kastikepizzan poisto oli kerännyt niin paljon palautetta, että olivat ottaneet sen takaisin listalleen. Kaikille palautteenantajille lähetettiin lahjakoodi, jolla kyseisen pizzan sai käydä hakemassa itselleen ilmaiseksi. Aika kiva!

Paikallinen Kotipizzeria

Tilasin netin kautta kaksi pizzaa ja kävin hakemassa ne, jonka jälkeen kotiin syömään. Heti pizzalaatikot avattuamme näkyi, että toisesta pizzasta puuttui siihen tilattu chilimajoneesi.

Otin pizzasta kuvan ja lähetin samantien palautteen Kotipizzan nettisivujen kautta (palautteen lähettäminen on muuten tehty tosi helpoksi chat-tyyppisellä toiminnolla). Parin päivän päästä sain vastauksen, jossa pahoiteltiin majoneesin puuttumista ja annetiin seuraavaa tilausta varten koodi, jolla saa chilidipin maksutta.

Chilimajoneesi maksoi yhden euron - sen summan siis menetin, kun majoneesi puuttuikin pizzasta - , chilidipin hinta on 1,20€. Saan siis eri tuotteena 20 sentin hyvityksen siitä, että tilaamastani pizzasta puuttui osa täytteistä.

lauantai 21. lokakuuta 2023

Voiko kanille opettaa temppuja?

Kanit ovat älykkäitä ja oppivaisia eläimiä, kunhan niille vain annetaan siihen mahdollisuus. Temppujen opettamiseen kaneille pätevätkin ihan samat lainalaisuudet kuin koirillekin, ja se on hyvää virikettä ja virkistystä kaneille - ei niillekään tee hyvää liian tylsä elämä.

Ensin täytyy löytää jokin motivaattori, eli syy, miksi kani ylipäätään tekisi mitään, mitä ihminen haluaa. Helpoin vaihtoehto motivaation lähteeksi on ruoka. Itse käytin palkkana enimmäkseen kanien täysravintopellettejä, toisinaan kuivan leipäpalasen nakerrusta. Jokin suht nopeasti syötävä ruokapala on paras, koska silloin toistoja saa nopeammin, kun kanin ei tarvitse pitkään mupeltaa ruokapalaa.

Motivaation ollessa kohdillaan, voikin seuraavaksi miettiä, mitä kanille haluaisi opettaa ja kuinka kyseinen asia olisi helpoin kanille opettaa.

Itse olen suosinut halutun käytöksen poimimista eli niin sanottua naksutinkoulutusta (mikä naksutinkoulutus?), eli kun kani oma-aloitteisesti tekee jotain, mitä haluan, se saa siitä (naksautuksen ja/tai) salamaakin nopeammin ruokapalan ulottuvilleen.

Jos käyttää naksutinta, eikä pelkkää suorapalkkaa, täytyy naksuttimen äänen merkitys ensin opettaa kanille, eli että naks tarkoittaa ruoka tulossa. Tämä tehdään toistamalla kanille useamman kerran useana päivänä sarjaa naks-ruoka suuhun, naks-ruoka suuhun jne niin pitkään, että kani ymmärtää naks äänen tarkoittavan ruokaa.

Toisiin asioihin taas on sopinut paremmin houkuttelu, eli namilla olen ohjannut kania tekemään haluamaani asiaa ja sitten heti perään antanut sen houkuttelunamin palkaksi.

Toisin kuin koirilta, kaneilta ei kuitenkaan voi jättää herkkupalkkioita pois. Kanit tarvitsevat aina tempuistaan herkkupalkkion - muuten ne hyvin nopeasti lopettavat ihmisen ohjaaman toiminnan suorittamisen.

Voiko kanille opettaa temppuja?

Alla olevalta videolta löytyvät seuraavat neljä temppua:

Takajaloilla seisominen

Takajaloilla seisominen on kaneille luontainen ympäristön tarkkailuasento ja korkeampien tavaroiden/huonekalujen tutkailuasento.

Saadakseni takajaloilla seisomisen vihjeestä toimivaksi tempuksi, houkuttelin herkkupalalla ensin kania nostamaan päätään ylöspäin -> siitä sai namin. Kun tämä onnistui hyvin, eli kani oli heti kohottamassa päätään, kun herkkupala tuli sen yläpuolelle, siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli herkkupalan sai vasta, kun etutassutkin nousivat hieman ilmaan kanin kurkotellessa herkkua kohden.

Kolmannessa vaiheessa houkuttelin kania herkkupalan avulla nostamaan koko kroppansa pystyyn ja vasta siitä sai herkkupalkinnon syödäkseen. Kun kani oli oppinut nousemaan takajaloilleen herkkupalalla houkutellen, jätin välillä houkuttelukädestä ruuan pois, jotta tempun vihjeeksi riittäisi niin sanotulla tyhjällä kädellä suuntaa kanin yläpuolelle näyttäminen.

Esineen nostaminen

Kaneille on luontaista tarttua asioihin kiinni hampaillaan - ne järsivät, purevat, kiskovat, siirtävät ja nostavat. Kaneille, jotka mielellään käyttävät hampaitaan, on helppo opettaa myös vihjeestä toimiva nostamistemppu.

Kätevintä tähän opettamiseen on käyttää naksutinta tai tuoda herkkupala ihan supernopeasti kanille suuhun, kun se hampaillaan tarttuu haluttuun esineeseen. Usein pelkkä esineen asettaminen kanin eteen saa aikaan nostoreaktion, ja sitä vahvistetaan palkkiolla.

Alkuun kannattaa käyttää jotain sellaista esinettä, jota kani itsenäisestikin mieluusti käsittelee hampaillaan - se auttaa kania nopeammin ymmärtämään tempun idean. Sitten vaihdetaan tilalle jokin toinen, helposti nostettava esine, jolla taitoa vahvistetaan. Näin kani oppii, että aina, kun sen eteen asetetaan tuo esine, siihen tartutaan kiinni ja nostetaan ylös.

Halutessaan esineen nostamista voi opetella vielä useammillakin, erilaisilla tai vaikkapa johonkin tiettyyn teemaan liittyvillä esineillä, tai jalostaa siitä vaikkapa pienemmän esineen pudottaminen suuremman sisään.

Toisinaan kaneille tulee kesken temppuilun jokin oma ajatus mieleen tai ne muuten vain yhtäkkiä kyllästyvät juttuun. Näin kävi välillä tämän esineen nostamisen kanssa, kun yhtäkkiä kani häippäsikin esine mukanaan pois.

Luoksetulo

Minulla kanit ovat saaneet asua vapaana asunnossa. Joskus on kätevää tai muuten vain mukavaa, että saa kanin itse tulemaan luokseen/ luoksetulon myötä haluttuun paikkaan.

Luoksetulon voi opettaa monellakin tavalla. Voi olla vaikkapa jokin rapiseva herkkupussi, jonka rapinan kani oppii tunnistamaan, ja loikkii paikalle aina sen kuullessaan. Tai voi opettaa kanin tunnistamaan nimensä ja liittämään sen herkkujen saantiin.

Itse opetin luoksetulon kanille "lattiakoputuksella". Kun kani oli jo valmiiksi lähelläni, laitoin herkkupalan lattialle ja sitten napsutin lattiaa sormillani, jolloin kani tuli uteliaana katsomaan ja näytin sille herkkupalan. Kun tätä toisti monta kertaa monena eri päivänä, kani yhdisti lattian napsutus-äänen herkkuun ja kääntyi heti napsutuksen suuntaan.

Vähitellen pidensin välimatkaa kanin ja minun välillä niin, että lopulta luoksetulo toimi eri huoneestakin asti - tosin kaneille tyypilliseen tapaan vain silloin, kun sitä huvitti.

Ali

Jakkaran alta kulkemisen opetin herkuilla houkuttelemalla. Ensin herkkua sai, kun kurkotti päätään jakkaran alle, sitten ottamalla askeleen pari kurkottamisen mukana ja lopulta päästiinkin jo sujahtamaan alitse kokonaan toiselle puolelle.

Mikäli video ei näy, linkki Youtubeen.

Koirien temppuja löytyy blogista temput-kategorian alta, Instagramista tarinoista ja Facebookista seinältä.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Mitä kesämökillä voi tehdä talvella?

Mitä kesämökillä tehdään talvella? Alla kuvakavalkadi meidän talvimökkeilyistä.  Kesämökillä syödään eväitä ja syötetään koirille niiden omi...