Tromssan hienot rakennukset, Pohjois-Norja

Moni, kuten mekin (kurkkaa Seikkailu Pohjois-Norjassa), lähtee Norjaan hienojen maisemien ja luontoelämysten perässä. Norjasta löytyy kuitenkin myös paljon muutakin näkemisen arvoista - riippuen toki siitä, mikä ketäkin kiinnostaa.

Heinäkuisella Pohjois-Norjan reissullamme majoituimme yhden yön aivan Tromssan kaupungin keskustassa. Hotellimme (Scandic Ishavshotel) oli ulkoasultaan varsin vaikuttavan näköinen.

Ihan hotellin vieressä oli iso parkkipaikka (maksu parkkisovelluksen kautta), jossa vielä saapuessamme klo15 aikaan oli paljon vapaata tilaa, illemmalla se alkoi täyttyä. Hotellilla oli myös muutamia omia autopaikkoja vuokrattavana asiakkailleen, me otimme sellaisen.

Huoneemme oli muuten oikein mukava, mutta hellepäivänä kuuma, joten pidimme ikkunan avoinna. Aamupala, jonka perusteella juuri tämän hotellin valitsimmekin, oli todellakin erittäin monipuolinen, jopa yllättävä kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla herkuillaan. Koiria ei aamupalalle saanut ottaa mukaan edes käytävän viereiseen sivupöytään, vastaanottovirkailija oikein hämmentyi edes kysymyksestä.

Kahden hengen huone aamupaloineen Ishavshotellissa maksoi 150€, koirista meni lisämaksu 20€ ja autopaikka maksoi myös noin 20€. Tämä olikin reissumme kallein majoitus.

Kävimme kävelyllä Tromssan keskustassa kolmeen otteeseen - heti saapumisemme jälkeen, illalla ja vielä aamulla. Lähdimme kullakin kerralla kävelemään vähän eri suuntiin, jotta näimme mahdollisimman suuren osan keskustaa.

Tromssa näkyi olevan oikea koirien kaupunki. Niitä kulki omistajineen vähän väliä siellä täällä, etten muista milloin olisin jossain Suomen kaupungin keskustassa nähnyt vastaavaa koiravilinää.

Kaupungissa koirien kanssa majoittuessa miettii, minkälaiset ulkoilutus-/tarpeidentekomahdollisuudet siellä on koirille. Tromssassa tämän kanssa ei ollut ongelmaa, jo heti hotellin lähistöltä löytyi useita nurmialueita (joista tietenkin kakat on kerättävä pois) ja söpössä - jos näin voi kaupunkia kuvailla - ja ruuhkattomassa keskustassa oli ihan kiva käppäillä muutenkin vaan koirien kanssa.

Alla oleva keltainen talo (taisi olla kahvila) ja seuraavan kuvan kanuuna ovat paikasta Skansen Festningsverk, jossa on yli 750 vuotta sitten ollut linnoitus. Kolmannen kuvan herttainen "puhelinkoppi" löytyy matkamuistomyymälän (Tourist Shop) pihasta.

Tromssan kaupunkiin, joka siis on saari, mennään pitkää, maksullista (lasku tuli postitse kotiin muutama kuukausi reissun jälkeen) siltaa pitkin. Jo sillalta avautuvasta maisemasta näkyy, että taloja löytyy monenlaista.

Katukuvassa on sulassa sovussa niin uutta kuin vanhaa rakennusta ja lähes kaikissa mahdollisissa väreissä ja muodoissa. Jos pidät vanhoista taloista, Tromssasta niitä ainakin löydät.

Se jäi meitä vähän Tromssan kohdalla harmittamaan, että olimme varanneet sinne aikaa vain yhden iltapäivän. Siellä olisi ollut paljon lisääkin katseltavaa ja mielenkiintoisia museoita.

Meitä olisi kiinnostanut ainakin Pohjoismaisen taiteen museo (Nordnorsk Kunstmuseum), Peikkomuseo (Troll museum), luonto- ja historia museo (Polarmuseet), Arktinen elämyskeskus ja akvaario (Polaria) ja Tiedemuseo (Vitensenteret). 

Nyt osa museoista ehti mennä jo alkuillasta kiinni, kun olimme koirien kanssa ensin kävelemässä ja syömässä. Museoihin ei myöskään saanut ottaa koiria mukaan, joten niissä olisi pitänyt käydä yksin toisen ollessa koirien kanssa, mikä on olisi ollut aika tylsää. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää koirat yksin hotellihuoneeseen, jota taas ei ole kiva tehdä suorilta vieraassa paikassa, vaan olisi onnistunut vasta seuraava päivänä koirien jo ehdittyä hieman kotiutua hotelliin, mutta olimme jo jatkamassa matkaa eteenpäin heti aamusta.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt viettää Tromssassa toinenkin päivä, jolloin olisimme ensin koirien kera voineet tutustua lisää ulkoilmakohteisiin ja sitten koirat olisivat saaneet levähtää hotellihuoneessa ja me ihmiset olisimme päässeet yhdessä museoihin.

Alla kuvassa Polarian rakennus, joka on aika mielenkiintoinen jo ulkoisestikin. Toisessa kuvassa on Tromssan saaren ulkopuolella sijaitseva Jäämerenkatedraali (Ishavskatedralen), joka on suosittu turistikohde sekin.

Mikä kiinnitti Tromssassa myös huomion, olivat graffitit. Niitä näkyi mielestäni aika paljon, mutta ne eivät olleet töhryjä (ainakaan kaikki), vaan taidokkaasti tehtyjä ja suuriakin. Erikoisen huomiotaherättävä oli myös eräs graffitityyliin maalattu halli rannassa.

Tässä vielä videon muodossa lisää kuvia Tromssasta. Mikäli video ei näy alla, linkki YouTubeen.

Ihanaa kamalaa asiakaspalvelua

Monesti yritysten asiakaspalvelua kehutaan onnistuneiden hankintojen yhteydessä, mutta usein asiakaspalvelun todellinen laatu punnitaan siinä vaiheessa, kun asiakas ei ole tyytyväinen saamaansa tuotteeseen tai palveluun.

Velsia

Ostin Velsian kotimaisen - tämä oli nimenomaan se tärkeä asia itselleni- lintujen ruokinta-automaatin. Siemenet tulivat automaatista todella huonosti ulos, eivätkä linnut saaneet syötyä kunnolla, vaikka käytin kuorittuja auringonkukansiemeniä, kuten oli ohjeistettu.

Laitoin firmaan viestiä kokemuksestani ihan tuotekehittelymielessä. Sain vastauksen, jossa kerrottiin minun olevan ainoa asiasta huomauttanut, mutta jos antaisin osoitteeni, he voisivat lähettää minulle esiversion uudesta mallista ja kuulisivat mielellään käyttökokemukseni siitä.

Näin tapahtui, ja paranneltu malli ruoka-automaatista toimikin ihan täydellisesti. 
https://www.velsia.fi/Pihalintujen-ruokintaan-Velsia-5-ruokinta-automaatti-n-5-litraa

Musti ja Mirri

Ostin paikallisesta myymälästä ison kasan pakasteruokia sekä kolme hirvennahkarullaa. Ostoksia maksaessani hieman ihmettelin suurta summaa, mutta ohitin sen ajatuksella, että kylläpä niitä lihapötköjä tuli paljon otettuakin.

Kotona vilkaisin kuittia ja nahkarullia oli kolmen sijaan veloitettu kuusi. Kirjoitin myymälän Facebook-sivun kautta yksityisviestin asiasta ja sain vastauksena pahoittelun näppäilyvirheestä sekä ehdotuksen, jos seuraavan ostoksen kohdalla hyvittäisivät tuon ylimääräisenä merkattujen luiden summan. Se sopi minulle hyvin ja näin tapahtui.

Puinen lintu kesämökiltä.

Vauhti-Raksu

Vauhti-Raksun toimintaideana ennen oli ajella ruoka-autolla ympäri Suomen toimittaen pakastelihoja yms. asiakkaille tilausten mukaan. Nykyään he lähettävät ruuat Matkahuollon kautta.

Kerran kesällä lihoja Vauhti-Raksun autosta omaan autoon laittaessani ihmettelin, kun pakkaukset olivat päältä huurteessa. Ohitin sen sillä, että oli lämmin päivä, niin jos ne siinä ehtivät huurtua, kun nostaa heidän autostaan minun autooni.

Ajelin suoraan kotiin ja aloin latomaan lihoja pakastimeen. Samalla huomasin, että osassa lihapötköjä oli pehmeitä kohtia eli olivat jo alkaneet sulamaan. Muutaman minuutin kotimatkan aikana ei tällaista tapahdu, joten sulamisen oli täytynyt tapahtua jo Vauhti-Raksun autossa.

Vilpittömästi kuvittelin, että heillä ei ollut tietoa auton pakasteosan ilmeisestä lämpötilannoususta, koska olisihan asiasta muuten asiakkaille mainittu ostohetkellä. Laitoin heille samantien sähköpostilla tiedon asiasta.

Noin tunnin päästä sain Vauhti-Raksulta puhelinsoiton, joka meni jokseenkin näin: He olivat tietoisia siitä, että auton pakastus oli hajonnut, mutta halusivat siitä huolimatta ajaa kierroksen loppuun, koska autoa ei saatu heti korjattavaksi. Tästä ja lihojen sulamisesta he eivät maininneet sen takia, koska se ei heidän mielestään haittaa mitään. Yritin selittää asiaa omalta näkökannaltani, mutta se torpattiin toistamalla uudestaan ja uudestaan, että anteeksi nyt vaan, mutta sulaminen ei haittaa mitään.

Puhelun sävy minua kohtaan oli niin negatiivinen, että asiakas - eli minut-  saatiin tuntemaan syyllisyyttä siitä, että kehtaa huomauttaa niinkin selkeästä tuotevirheestä kuin että pakaste on jo valmiiksi sulanut. Jäi viimeiseksi kerraksi, kun ikinä ostan mitään Vauhti-Raksusta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että paikallinen Hankkija jakoi ilmaiseksi pois kaikki koirien raakalihat, kun heillä oli kerran pakastin rikkoutunut yön aikana, ja en enää muista minkä firman pakasteauto myi 2€/laatikko donitsit pois (olikohan jotain 20kpl/ltk), kun auton pakasteosan lämpötila oli hetken aikaa käynyt -10 asteessa sen vaaditun -18 sijaan.

Vanha uittomiesten kämppä, Vaala

Olimme varanneet Rokua Geoparkin kautta majoituksen, jota kuvauksessa mainostettiin muun muassa tunnelmallisella pihasaunalla ja hienona häidenviettopaikkana. 

Saavuttuamme majoituspaikkaan, huomasimme ensimmäisenä pakastimen olevan pois käytöstä, vaikka se oli mainittu keittiön varustelussa. Ei muuten mitään, mutta olimme juuri käyneet ruokaostoksilla ja mukana oli myös pakastetuotteita.

Sänkyjä pedatessamme paljastui hiirenpapanoita sängyissä asti, lattialta niitä näkyi jo aiemminkin. Pihasauna oli alkuperäiskuntoinen vuodelta x maapohjineen kaikkineen, erilaista tunnelmaa tosiaan kyllä.

Kävin Geoparkin toimistolla kertomassa epäkohdista, pakastimesta ja hiirenpapanoista lähinnä. Sain pahoittelut ja ehdotuksen, kävisikö, jos puolet maksamastamme mökkivuokrasta palautettaisiin. Olisimme muuten saaneet myös vaihtaa majoituspaikkaa, mutta kaikkialla oli täyttä tapahtuman, johon mekin olimme osallistumassa, vuoksi.

Kalliohalkeaman kasvustoa kesämökiltä.

Nahkapaikka/Merrel

Ostin paikanpäältä liikkeestä Merrelin goretex-kengät. Heti otettuani ne käyttöön, huomasin kenkien päästävän vähitellen vettä lävitseen, kun niillä kulki kosteassa metsässä. Aiemmin käyttämilläni Salomonin goretex-kengillä ei tällaista tapahtunut.

Laitoin sähköpostilla viestiä Nahkapaikkaan ja sain ohjeet kenkien lähetykseen takaisin. Joku henkilökunnasta testasi kengät pitämällä niitä ensin vesiastiassa ja laittamalla sitten kengät jalkaansa muutamaksi tunniksi, ja kyllä, kosteus tosiaan tuli niistä läpi. Sain pahoittelut ja rahat takaisin.

Citymarket/Viking

Sama juttu kuin Merrelin kengissä, vesi tuli läpi. Palautin kengät Cittariin, jossa ne testattiin maahantuojan ohjeiden mukaan ja toteama oli, että kengissä ei ole mitään vikaa. Läpi tuleva vesi on kuulemma vain kondensiovettä lämpimistä jaloista ja viileämmästä ulkoilmasta.

Sain kuitenkin uuden parin samoja Vikingin kenkiä, vaikka mitään vikaa ei heidän mielestään palauttamissani tosiaan ollutkaan. Kotona laitoin kengät jalkaan ja lähdin metsälenkille - edelleen tulee vesi läpi. En jaksanut enää uudestaan ajella 50km päähän palauttamaan kenkiä, joissa liikkeen mielestä ei ole mitään vikaa, joten annoin olla, vaikka ärsyttikin.

Laitoin sittemmin vielä viestiä aiheesta suoraan Vikingille, eikä kengistä kuulemma todellakaan kuulu tulla vesi läpi kuvaamallani tavalla.

Kahvikuppi kesämökiltä.

Kotipizza firma

Yhteen aikaan lempipizzani Kotipizzassa oli jauhelihapizza. Kaikissa muissa pizzafirmoissa jauhelihapizzassa oli jauhalihanmurusia, mutta Kotipizzalla siinä oli herkullinen jauhelihakastike.

Erään kerran tilaamani jauhelihapizza ei sisältänytkään kastiketta vaan jauhelihanmurusia. Kastikepizza oli poistettu valikoimasta ja tilalla oli pelkkää jauhelihaa.

Laitoin Kotipizzaan palautetta, että olivat harmillisesti poistaneet valikoimistaan juuri sen lempparinipizzani, joka oli erityinen syyni asioida juuri heidän firmassaan. Sain vastauksena pahoittelut ja tiedon, että kastikkeesta oli luovuttu "pelkkien jauhelihamurujen paremman laadun vuoksi".

Kului jokunen kuukausi ja sain uuden viestin Kotipizzasta. Kastikepizzan poisto oli kerännyt niin paljon palautetta, että olivat ottaneet sen takaisin listalleen. Kaikille palautteenantajille lähetettiin lahjakoodi, jolla kyseisen pizzan sai käydä hakemassa itselleen ilmaiseksi. Aika kiva!

Paikallinen Kotipizzeria

Tilasin netin kautta kaksi pizzaa ja kävin hakemassa ne, jonka jälkeen kotiin syömään. Heti pizzalaatikot avattuamme näkyi, että toisesta pizzasta puuttui siihen tilattu chilimajoneesi.

Otin pizzasta kuvan ja lähetin samantien palautteen Kotipizzan nettisivujen kautta (palautteen lähettäminen on muuten tehty tosi helpoksi chat-tyyppisellä toiminnolla). Parin päivän päästä sain vastauksen, jossa pahoiteltiin majoneesin puuttumista ja annetiin seuraavaa tilausta varten koodi, jolla saa chilidipin maksutta.

Chilimajoneesi maksoi yhden euron - sen summan siis menetin, kun majoneesi puuttuikin pizzasta - , chilidipin hinta on 1,20€. Saan siis eri tuotteena 20 sentin hyvityksen siitä, että tilaamastani pizzasta puuttui osa täytteistä.

Voiko kanille opettaa temppuja?

Kanit ovat älykkäitä ja oppivaisia eläimiä, kunhan niille vain annetaan siihen mahdollisuus. Temppujen opettamiseen kaneille pätevätkin ihan samat lainalaisuudet kuin koirillekin, ja se on hyvää virikettä ja virkistystä kaneille - ei niillekään tee hyvää liian tylsä elämä.

Ensin täytyy löytää jokin motivaattori, eli syy, miksi kani ylipäätään tekisi mitään, mitä ihminen haluaa. Helpoin vaihtoehto motivaation lähteeksi on ruoka. Itse käytin palkkana enimmäkseen kanien täysravintopellettejä, toisinaan kuivan leipäpalasen nakerrusta. Jokin suht nopeasti syötävä ruokapala on paras, koska silloin toistoja saa nopeammin, kun kanin ei tarvitse pitkään mupeltaa ruokapalaa.

Motivaation ollessa kohdillaan, voikin seuraavaksi miettiä, mitä kanille haluaisi opettaa ja kuinka kyseinen asia olisi helpoin kanille opettaa.

Itse olen suosinut halutun käytöksen poimimista eli niin sanottua naksutinkoulutusta (mikä naksutinkoulutus?), eli kun kani oma-aloitteisesti tekee jotain, mitä haluan, se saa siitä (naksautuksen ja/tai) salamaakin nopeammin ruokapalan ulottuvilleen.

Jos käyttää naksutinta, eikä pelkkää suorapalkkaa, täytyy naksuttimen äänen merkitys ensin opettaa kanille, eli että naks tarkoittaa ruoka tulossa. Tämä tehdään toistamalla kanille useamman kerran useana päivänä sarjaa naks-ruoka suuhun, naks-ruoka suuhun jne niin pitkään, että kani ymmärtää naks äänen tarkoittavan ruokaa.

Toisiin asioihin taas on sopinut paremmin houkuttelu, eli namilla olen ohjannut kania tekemään haluamaani asiaa ja sitten heti perään antanut sen houkuttelunamin palkaksi.

Toisin kuin koirilta, kaneilta ei kuitenkaan voi jättää herkkupalkkioita pois. Kanit tarvitsevat aina tempuistaan herkkupalkkion - muuten ne hyvin nopeasti lopettavat ihmisen ohjaaman toiminnan suorittamisen.

Alla olevalta videolta löytyvät seuraavat neljä temppua:

Takajaloilla seisominen

Takajaloilla seisominen on kaneille luontainen ympäristön tarkkailuasento ja korkeampien tavaroiden/huonekalujen tutkailuasento.

Saadakseni takajaloilla seisomisen vihjeestä toimivaksi tempuksi, houkuttelin herkkupalalla ensin kania nostamaan päätään ylöspäin -> siitä sai namin. Kun tämä onnistui hyvin, eli kani oli heti kohottamassa päätään, kun herkkupala tuli sen yläpuolelle, siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli herkkupalan sai vasta, kun etutassutkin nousivat hieman ilmaan kanin kurkotellessa herkkua kohden.

Kolmannessa vaiheessa houkuttelin kania herkkupalan avulla nostamaan koko kroppansa pystyyn ja vasta siitä sai herkkupalkinnon syödäkseen. Kun kani oli oppinut nousemaan takajaloilleen herkkupalalla houkutellen, jätin välillä houkuttelukädestä ruuan pois, jotta tempun vihjeeksi riittäisi niin sanotulla tyhjällä kädellä suuntaa kanin yläpuolelle näyttäminen.

Esineen nostaminen

Kaneille on luontaista tarttua asioihin kiinni hampaillaan - ne järsivät, purevat, kiskovat, siirtävät ja nostavat. Kaneille, jotka mielellään käyttävät hampaitaan, on helppo opettaa myös vihjeestä toimiva nostamistemppu.

Kätevintä tähän opettamiseen on käyttää naksutinta tai tuoda herkkupala ihan supernopeasti kanille suuhun, kun se hampaillaan tarttuu haluttuun esineeseen. Usein pelkkä esineen asettaminen kanin eteen saa aikaan nostoreaktion, ja sitä vahvistetaan palkkiolla.

Alkuun kannattaa käyttää jotain sellaista esinettä, jota kani itsenäisestikin mieluusti käsittelee hampaillaan - se auttaa kania nopeammin ymmärtämään tempun idean. Sitten vaihdetaan tilalle jokin toinen, helposti nostettava esine, jolla taitoa vahvistetaan. Näin kani oppii, että aina, kun sen eteen asetetaan tuo esine, siihen tartutaan kiinni ja nostetaan ylös.

Halutessaan esineen nostamista voi opetella vielä useammillakin, erilaisilla tai vaikkapa johonkin tiettyyn teemaan liittyvillä esineillä, tai jalostaa siitä vaikkapa pienemmän esineen pudottaminen suuremman sisään.

Toisinaan kaneille tulee kesken temppuilun jokin oma ajatus mieleen tai ne muuten vain yhtäkkiä kyllästyvät juttuun. Näin kävi välillä tämän esineen nostamisen kanssa, kun yhtäkkiä kani häippäsikin esine mukanaan pois.

Luoksetulo

Minulla kanit ovat saaneet asua vapaana asunnossa. Joskus on kätevää tai muuten vain mukavaa, että saa kanin itse tulemaan luokseen/ luoksetulon myötä haluttuun paikkaan.

Luoksetulon voi opettaa monellakin tavalla. Voi olla vaikkapa jokin rapiseva herkkupussi, jonka rapinan kani oppii tunnistamaan, ja loikkii paikalle aina sen kuullessaan. Tai voi opettaa kanin tunnistamaan nimensä ja liittämään sen herkkujen saantiin.

Itse opetin luoksetulon kanille "lattiakoputuksella". Kun kani oli jo valmiiksi lähelläni, laitoin herkkupalan lattialle ja sitten napsutin lattiaa sormillani, jolloin kani tuli uteliaana katsomaan ja näytin sille herkkupalan. Kun tätä toisti monta kertaa monena eri päivänä, kani yhdisti lattian napsutus-äänen herkkuun ja kääntyi heti napsutuksen suuntaan.

Vähitellen pidensin välimatkaa kanin ja minun välillä niin, että lopulta luoksetulo toimi eri huoneestakin asti - tosin kaneille tyypilliseen tapaan vain silloin, kun sitä huvitti.

Ali

Jakkaran alta kulkemisen opetin herkuilla houkuttelemalla. Ensin herkkua sai, kun kurkotti päätään jakkaran alle, sitten ottamalla askeleen pari kurkottamisen mukana ja lopulta päästiinkin jo sujahtamaan alitse kokonaan toiselle puolelle.

Mikäli video ei näy, linkki Youtubeen.

Koirien temppuja löytyy blogista temput-kategorian alta, Instagramista tarinoista ja Facebookista seinältä.

Missä lokit pesivät? Tromssa, Pohjois-Norja

En ole ennen sen kummemmin miettinyt, missä lokit pesivät. Harvoja lintuja ylipäätäänhän pääsee näkemään pesintäpuuhissa tai poikasina. Tromssan kaupungissa ollessamme pääsin kuitenkin näkemään lokkien pesintää ja siihen liittyviä oheisilmiöitä, ja se olikin hieman yllättävä näky.

Kävimme iltapäivällä, Storsteinen vuorella käynnin jälkeen, syömässä aivan Tromssan keskustassa sijaitsevassa Waltor Leonard Grill & Bistrossa, jonne koirat sai ottaa terassin reunapöytiin mukaan. Palvelu oli hidasta, mutta ruoka hyvää ja koirillekin tuotiin ihan pyytämättä vesikupponen.

Siinä ruuan odottamisen lomassa kiinnitin huomiota lokkeihin, joilla oli kummallinen, niin sanotusta normaalista kirkumisesta poikkeava ääni. Huomasin, että lokit ruokkivat poikasiaan viereisen turistikohteen, eli Tromssan katolisen kirkon sivusisäänkäynnin yläreunalla oleviin pesiin. Se lokkien omituinen ääni selvisi siis poikasten ruokintaan liittyväksi käytökseksi.

Tutustuessamme lisää kaupunkiin kävellen koirien kanssa katuja ristiin ja rastiin, näkyi vähän siellä täällä lokkien pesiä, niissä olevia poikasia ja poikasia ruokkimassa käyviä emoja. Yhdyskuntalintuna lokit olivat tehneet pesiään viereikkäin toistensa kanssa, yksin ei ollut kukaan.

Pesät olivat rakennusten katoilla ihan katon alareunalla, tai ikkunalaudoilla, tai ihan missä vaan rakennuksessa oli pesänlevyinen, vaakatasoinen uloke. Tässä vaiheessa kesää, heinäkuulla, poikaset olivat jo niin isoja, että täyttivät koko pesän. Yleisimmin poikasia olikin pesissä vain yksi, toisinaan kaksi, eikä yhtään enempää olisi niihin pieniin pesiin asukkaita mahtunutkaan.

Kuten tiedetään, linnut kakkaavat, ja kun lintuja on paljon samassa paikassa, sitä kakkaakin on paljon. Kaikki rakennukset, joissa lokinpesiä oli, olivat siten myös lokinkakassa. Valkoiset kakkajuovat "koristivat" rakennusten seiniä, ikkunoita ja ikkunalautoja.

Seuraavan päivän aamukävely Tromssassa paljasti meille myös lokkien kaupunkipesinnästä ja siitä aiheutuvasta kakkasotkusta kehitetyn  työn: lokinkakanpesijä. Ilmeisesti paikoin lokinkakkaa lätsähtelee kaduille asti niin paljon, että se on jo liian sotkuista ja epähygieenistä, jonka vuoksi sitä joudutaan käydä pesemässä pois.

Missasitko aiemmat kertomukseni Norjan reissusta? Ei hätää, ne löytyvät kaikki linkitettyinä täältä.

Team Vallattomat Instagramissa

Blogijuttujen lisäksi kuulumisiamme kuva- ja videomuodoissa voi käydä kurkkimassa myös osoitteesta https://www.instagram.com/teamvallattomat/.

Joutsenperhe

Kesämökillämme pääsee seuraamaan erilaisia vesi-, metsä- ja pihaympäristöissä eleleviä eläimiä, pääasiassa lintuja ja hyönteisiä, mutta välillä muitakin näkyy.

Aiemmin olenkin jo kertonut merikotkista (<klik>), västäräkeistä ja minkeistä (<klik>), ötököistä (<klik>), ristihämähäkistä (<klik>) ja hassusta, jalkaansa pystyssä pitäneestä joutsenesta (<klik>).

Joutsenia mökkimaisemissamme eleleekin kahta lajia: laulujoutsenia, joka on Suomen kansallislintu, ja kyhmyjoutsenia, joita ilmeisesti nykyään on Suomessa jo enemmän kuin laulujoutsenia.

Viime kesänä mökkimme lähiympäristöön asettui asumaan kyhmyjoutsenpariskunta, joilla heinäkuun loppupuolella huomasin kolme poikasta. Jäin silloin miettimään, että aika myöhälle loppusyksyyn/alkutalveen menee poikasten kasvaminen lentokykyisiksi. Luontoportin sivuilla (<klik>) kun kerrotaan, että kyhmyjoutsenen poikaset ovat lentokykyisiä vasta noin 4,5 kuukauden iässä, mikä tarkoittaa näillä poikasilla oletettavasti marraskuun loppupuolta-joulukuun alkua.

Ennen poikasia joutsenet olivat useaan kertaan käyneet uiskentelemassa mökkimme liepeillä. Erään kerran ne tulivat myös poikasineen ihan mökkilaiturimme viereen uimaan kierroksen. Ihan kuin olisivat olleet esittelemässä, että tällaisia hienoja tyttösiä/poikasia meillä on, napsipas nyt niitä kuvia. Laiturikierroksen jälkeen joutsenet vielä siirtyivät mökin toiselle puolen poukamaan ruokailemaan, lepäämään ja peseytymään.

Menneenä kesänä mahdollisesti samat kyhmyjoutsenet pesivät jälleen jossain mökkimme ympäristössä, mutta enää ne eivät tulleet mökkimme lähettyville meidän ollessa siellä, vaan pysyttelivät selvästi kauempana kuin viime kesänä. Viime kesänä sain otettua joutsenista paljon kuvia, mutta nyt menneen kesän osalta se saldo onkin nollissa.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Fjellheisen gondolihissi vuorelle, Tromssa, Pohjois-Norja

Tromssassa "valloitimme" Storsteinen-vuoren, 421m merenpinnasta, muutamassa minuutissa Fjellheisenin gondolihissillä (mikä Fjellheisen?). Menopaluun hinta oli noin 35€/hlö. Koirat olivat tervetulleita hissiin eikä niistä peritty erillistä maksua - nämä tiedot olivat mukavasti jo Fjellheisenin kotisivuilla selkeästi ilmoitettuna.

Olisin tosin ymmärtänyt, jos isoista koirista pitäisi jonkinlainen hissimaksu maksaa. Veiväthän Mesta ja Lumes nyt maksavien ihmisasiakkaiden lattiatilaa hississä. Pikkubolognese sen sijaan matkusti kätevästi sylissä.

Menomatkalla hissikopperossa oli vain muutama ihminen meidän lisäksemme, oli ihanasti tilaa. Paluumatkalla tulijoita sitten olikin aivan hissin täydeltä ja olimme ahdettuna tiivisti kuin sardiinit purkissa. Sai tosissaan varoa, ettei kukaan tallo lattialla makaavien koirien tassujen tai hännän päälle. Lumes ja Mesta onneksi ovat lunkeja tyyppejä, joita ei ahtaus ahdistanut.

Hissin liike aiheutti korviini epämukavan, mutta nopeasti ohimenevän, ikävän tunteen. Mietin, tuntuikohan koirista samalta. Jos tuntui, mitään normaalista poikkeavaa se ei niiden käytökseen hississä ainakaan aiheuttanut.

Storsteinen-vuori on ylhäältä leveä ja tasapintainen, vain hyvin loivasti kohoava huippua kohden. Siellä pystyy helposti vaikka pyöräilläkin ja saa tehtyä ihan hyvän retken. Meille osui valitettavan kuuma päivä ja aurinko porotti esteettä vuorelle ilman varjon häivääkään, joten tyydyimme pienempään kävelyyn maisemien ihastelun kera.

Vaikka Storsteinenille pääsee helposti gondolihisseillä, sinne menee kyllä polkujakin ylös ja ilmeisesti ihan rappusetkin ainakin osan matkaa. Halutessaan voi siis tehdä ihan vaelluksenkin vuorelle ja alas, tai valita vaikka hissin vain toiseen suuntaan.

Vuorella oli myös eräs amerikkalaisnainen tyttärensä kanssa, osuimme kohdakkain odotellessamme paluuhissiä alas. Hän ihastui Mestaan ja Lumekseen, kyseli niiden rodusta, luonteista, mitä teen niiden kanssa ja niin edelleen, ja halusi ottaa niistä kuvan.

Heillä oli itselläänkin kotona kaksi koiraa, rescue-taustaisia newfoundlandinkoiria, joista hän näytti kännykästään kuvia. Juttua olisi meillä riittänyt koirista enemmänkin, mutta harmillisesti englanninkielentaitoni on kärsinyt käyttämättömänä jäädessään ruotsinopintojeni jalkoihin.

Autolla oli kyllä hankala löytää Fjellheisenille. Google Maps opasti ensin reitille, jonne ei autolla saa edes ajaa, ja sitten pieniä katuja pitkin sinne tänne keskellä asutusaluetta, joka näytti siltä, ettei siellä mitään gondolihissiä missään kulje.

Luulin Fjellheiseniä suuremmaksi paikaksi, mutta se sitten olikin vain yksi pieni rakennus, joka toden totta oli siellä asutusalueen seassa. Parkkipaikka oli hyvän kokoinen ja sinne sai auton helposti, maksukin hoitui kätevästi automaatilla.

Koko Pohjois-Norjan reissumme on luettavissa täältä <klik>.