sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Spondyloosi koiralla - ikävä yllätys

Mestalla ilmeni äkillisesti ennen joulua pahoja kipuoireita. Istuimme olohuoneen sohvalla syömässä iltaruokaa, kun huomasin, että Mesta puuttuu. Yleensä koirat kyllä seuraavat ruuan mukana huoneesta toiseen, mutta nyt paikalla olivat vain Lumes ja Pikkubolognese.

Huikkasin Mestaa - se oli jäänyt keittiöön makaamaan, mikä oli todella kummallista. Mesta tuli olohuoneeseen, kävi sohvan eteen maahan ja samalla vingahti. Pyysin sitä nousemaan ylös, minkä Mesta teki erittäin haluttomasti.

Sen oli vaikea nousta, vaikea kävellä edes muutama askel ja vaikea pysyä seisomassa, ja se seisoma-asentokin oli erikoinen - takajalat aivan toisissaan kiinni ja oikea takajalka ei edes kunnolla maassa vaan ainoastaan varpaankärjet hieman osuivat maahan. Seisoessaan myös vingahti kerran. Mesta yritti istua vain aloilleen, ja kun annoin sen istua, se kohta yritti mennä makaamaan, mutta se oli vaikeaa ja selvästi sattui.

Aloin soittelemaan lääkäreitä läpi, näin kivuliaan koiran kanssa en todellakaan alkaisi odottelemaan huomiseen. Kaikki normiklinikat olivat jo kiinni ja ilta yhdeksään asti päivystävälläkin klinikalla jo sen verran asiakkaita paikalla, että epäilivät, etteivät enää ehdi lisää potilaita ottaa vastaan.

Saimme onneksi lähteä kunnan päivystävälle eläinlääkärille. Mesta liikkui ulkona matalassa asennossa kävellen, normaalisti se aina juoksee. Autoon jouduin nostamaan Mestan, ja nostaessa se vingahti, eikä oikein tiennyt, mihin asentoon kontissa olisi jäänyt.

Lääkärillä Mesta tutkittiin ensin ulkoisesti. Vatsaontelon keskiosa tai lanneranka aristi voimakkaasti, Mesta vingahti ja veti selkää köyryyn. Tämän jälkeen sille annettiin vahvaa kipulääkettä ja rauhoitettiin röntgenkuvausta varten.

Röntgenkuvaus se vasta kävikin pelottavaksi. Tietokoneohjelma lakkasi toimimasta ja se piti käynnistää uudelleen. Tämä vei turhaan kallista aikaa, kun yllätyksenä Mesta ei rauhoitettuna meinannutkaan jaksaa hengittää itse. Sille piti antaa lisähappea sekä nipistellä huulesta, että havahtuu vetämään henkeä, ja heräte oli pakko antaa jo kesken kuvauksen, että saadaan se hengittämään.

Tämän takia nimenomaan yleensä asioin kalliilla, isoilla klinikoilla, koska heillä on välineistöä hoitaa koiraa myös silloin, jos jotain menee pieleen. Täällä kunnallisella eläinlääkärivastaanotolla sellaisia ei ole, mutta kaikeksi onneksi heräte sai Mestan virkoamaan ja hengittäminen alkoi taas onnistua.

Mesta heinäkuulla 2023
Spondyloosi koiralla

Kuvia ehdittiin ottaa kaksi, yksi lonkista ja yksi selästä. Olisin halunnut kuvat koko selästä ja myös kaularangasta, mutta Mestan saaminen hengittämään oli kuitenkin tärkeämpi asia kuin lisäkuvien ottaminen. Normaalisti koiriani on röntgenkuvattu myös hereillä, kun olen itse pystynyt jäämään kuvaushuoneeseen ohjeistamaan koiria pysymään aloillaan, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista.

Otetuista kahdesta kuvastakin selvisi kuitenkin sen verran, että suolistossa oli melko paljon kaasua (selittää vatsaontelon aristaminen painellessa) ja yhdessä selkänikamassa pitkä luupiikki (selittää käytöksen kipuoireet). Luupiikkejä selkärankaan aiheuttaa spondyloosi, joka on selkärangan ei-tulehduksellinen rappeumasairaus.

Mesta sai kotiin muutamalle päivälle vahvoja kipulääkkeitä sekä jatkoa varten reseptin tulehduskipulääkkeeseen. Liikkumisen kanssa pitää ottaa varovasti. Tuota pahaa kipua ei ole ainakaan vielä tullut toistamiseen, mutta pienempiä näkyy selvästi aina välillä.

Mikä onni, että vuosi sitten lopetin agilityn harrastamisen Mestan kanssa, vaikka se meistä molemmista niin kiva laji olikin ja aloimme juuri olla aika eteviäkin. Mielestäni agility, tai muutkaan fyysisesti raskaat lajit, eivät kuulu ikääntyvälle koiralle, ja tuolloin Mesta oli keväällä täyttämässä 10-vuotta.

Jos löytyy kokemusta koiran spondyloosista, kuulen mielelläni.

12 kommenttia:

  1. Harmillista. Kaikenlaista rappeumaa tulee vuosien saatossa itse kullekin, niin ihmisille kuin koirillekin. Spondyloosista en ole aiemmin edes kuullut, mutta toivottavasti lääkkeistä on Mestalle apua. Kivuttomia päiviä Mestalle, lenkkeilkää varoen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se taitaa olla, että jokaiselle meille jossain vaiheessa tulee jotain kremppaa, toisille aiemmin, toisille myöhemmin. Kiitos, toivotaan kipujen helpottavan ja koiramaisen menon Mestallakin jatkuvan.

      Poista
  2. Voi ei, tosi kurja kuulla. Intolla todettiin alle vuosi sitten spondyloosi ja samalla nivelrikkomuutoksia lonkissa. Intolla on nyt jatkuva neurokipulääkitys ja samalla satunnaisesti (Tarpeen mukaan) tulehduskipulääkekuureja rinnalla. Intolla huomattiin myös käytöksessä muutoksia ja kouluttajan suosituksesta lähdettiin sitten tekemään tutkimuksia; kirjoitin silloin aiheesta: https://niemennokannelijalkaiset.vuodatus.net/lue/2023/03/elainlaakarissa-1
    Toivottavasti Mesta saa apua lääkkeestä! Ja juuri tuo, tasainen ja rauhallinen liikkuminen..heti jos enemmän Intokin innostuu hyppimään hangessa tms..niin huomaa että pitää antaa lisäkipulääkettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin unohtanut tuon, että Intolla on, kiitos, kävin lukemassa. Täytyy tuota Mestankin lääkitystä konsultoida, että kuinka nyt pitkällä tähtäimellä jatketaan, kun tuo nykyinen tulehduskipulääkeresepti saatiin päivystyksestä ensialkuun käyttöön.

      Poista
  3. Onpa ikäviä uutisia... ja ymmärrän niin hyvin sen valtavan huolen ja murheen, kun koirakaveri on sairas. Paljon tsemppiä sinne ja toivottavasti Mestan vointi kohenee lääkkeiden avulla. Tuo spondyloosi on minulle vieras, en ole aiemmin kuullut moisesta.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kovasti tässä toivotaan, että vielä olisi useita yhteisiä vuosia edessä, vaikka tämä tilanne nyt säikäyttikin aika pahasti.

      Poista
  4. Ikävää, mutta on kuitenkin hyvä, että syy selvisi. Hyvin olet huomannut Mestan oireet ja veit tutkimuksiin. Ymmärrän kyllä kovan huolen ja surun Mestan kipujen vuoksi. Toivottavasti paranee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on tosiaan aina parempi tietää, että mistä joku johtuu, kuin olla epätietoinen, vaikka aina se tieto ei olekaan sellainen, mitä haluaisi kuulla. Toivotaan tosiaan, että Mestan kipuoireet helpottaisivat ja päästäisiin jatkamaan suht normaalia elämää.

      Poista
  5. Onpa ikävä uutinen. :( Hyvä, jos kipulääkkeet ovat auttaneet ja ainakaan pahaa kipua ei ole ollut.

    Itse törmäsin myös yllättäen tuohon asiaan, etten voinutkaan mennä pentukoirani kanssa röntgeniin. Onneksi Demo on todella luottavainen ja ihmisrakas, niin kuvat onnistuivat siltäkin ilman minua.

    Tuo hengittämättömyys kuulostaa pelottavalta! Ninnille kävi joskus rauhoitettuna myös niin, ettei se meinannutkaan hengittää. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei piikkejä tulisi lisää, niin ehkä sitten pärjäiltäisiin ihan ok. <3

      Se oli tosiaan yllätys yhtäkkiä paikanpäällä tajuta, ettei se röntgenkuvauksessa mukanaolo nyt onnistukaan ja onkin pakko rauhoittaa koira, kun lonkkien kuvausasennossa on sitä vaikea saada muuten pysymään. En tuollaista ollut yhtään etukäteen miettinyt, varsinkin, kun tilanteen tarve tuli niin yllättäen.

      Kyllä siinä tosiaan hetken pelkäsi jo palaavansa kotiin ilman koiraa, mutta onneksi niin pahasti ei kuitenkaan käynyt. <3 En tiedä, uskallanko enää antaa Mestaa rauhoittaa, jos sama homma käykin uudelleen. Toivotaan, ettei sellaista pakkotilannetta tule. Olipa hyvä, että Ninnikin toipui rauhoituksesta. <3 Aika harvinaista se taitaa olla, että niissä mitään sattuu, mutta näköjään kuitenkin aina silloin tällöin joillekin.

      Poista
  6. Voi hurja, olipa pelottava tutkimustilanne. Sellaista ei ole onneksi kohdalle sattunut - Wiimakin jouduttiin kuvaamaan viime kesänä/syksynä kun sillä hävisi tunto takajaloista, ja röntgaaminen onnistui onneksi ilman rauhoitusta. Tihku on toisenlainen, taitaa aikaa kulua, ennen kuin sen kanssa oltaisiin samassa tilanteessa. Mutta tosiaan, kuten tuolta palstaltamme luitkin, niin ikäviä ylläreitä saimme sen kanssa ja nyt täytyy alkaa moiseen vaivaan tutustua... :(
    Onko Mesta ollut suurinpiirtein ilman oireita tuon kohtaksen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kaamea tilanne, kun vei vain koiran tutkittavaksi ja yhtäkkiä ei tiedä, saako sitä enää elävänä takaisin kotiin. :O Mestakin on ennen lähes aina kuvattu hereillä, kun minun läsnäollessani se pysyy kyllä aloillaan asennossa, johon on laitettu, mutta nyt en itse pystynyt jäädä sen kanssa kuvaushuoneeseen, niin oli pakko rauhoittaa.

      Ei ole onneksi Mestalle tullut uusia kipukohtauksia ja muutenkin vaikuttaa nyt olevan ihan ok. Tarkkailen sitä kuitenkin kovasti kipuoireiden varalta, että tekeekö kaikkea normaalia ja normaalisti, ja annan sitten kuurina kipulääkettä, jos vähänkin tuntuu, että oireilee, mutta nyt ollut jo hyvän aikaan tosiaan normaali ja elellään kuten ennenkin. Toivotaan näin jatkuvan myös, mutta ainahan on riski, että uusia piikkejä alkaa kasvaa ja niiden myötä kivut taas palaavat.

      Poista

Kiva, kun kävit, ja kiva, jos jätät vielä kommentin jälkeesi - vastailen niihin mielelläni sekä uudemmissa että vanhemmissa teksteissä. :)

Mikäli kommenttilaatikko ei näy, se aukeaa klikkaamalla Lähetä kommentti -tekstiä.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjan...