Lasten talvikintaat vertailussa

Vaikeimpia asioita äitiydessä on ollut löytää lapselle oikeasti lämpimät talvikintaat, jotka vielä pysyisivät kädessäkin ja niillä pystyisi leikkimään eli ottamaan esimerkiksi lapiota käteen.

Kaikki valmistajat kehuvat omia talvikintaitaan lämpimiksi, vaikka todellisuudessa niillä kaikilla ei tarkene ulkona edes pikkupakkasilla. Myös vanhemmat suosittelevat kintaita toisilleen muun muassa Facebookin lapsiaiheisissa ryhmissä, mutta mikä lämmittää yhden kädet, ei lämmitäkään toisen käsiä.

Yksi ongelma on toki ero lapsissa, on niin sanottuja kylmäkätisempiä ja lämminkätisempiä.

Toinen ongelma on siinä, kuinka kauan ulkona ollaan ja mitä siellä tehdään - on eri asia ulkoilla 0-kelillä kuin -10 asteen pakkasessa, on eria olla paikoillaan kyhjöttävä lapsi kuin sinne tänne juoksenteleva lapsi, on eri asia olla ulkona 30 minuuttia kuin kaksi tuntia.

Ja kolmas ongelma on toki ero siinä, minkä ikäiset lapset kintaita käyttävät - suurempaan käteen on paljon helpompi toteuttaa vaikkapa kerrospukeutumista kuin pieneen käteen, joka on heti toimintakyvytön pökkelö.

Itse olen jo vaipumassa epätoivoon. Olen käyttänyt erilaisiin lapsen kintaisiin rahaa jo liki 200€, mutta täysin toimivia talvikintaita ei ole vieläkään löytynyt.

Toki markkinoilla riittäisi vielä testattavaa, mutta vähän hirvittää taas laittaa rahaa ostaakseen lisää "superlämpimiä" kintaita vain todetakseen, että lapsen sormet ovat niitäkin käyttäessä kylmät, kintaat eivät pysy kädessä tai ettei niiden kanssa pysty leikkimään.

Olen syksyn ja alkutalven mittaan ostanut kymmenet erilaiset kintaat nyt 1,5-vuotiaalle lapselle. Tässä meidän talvihanskarallin käyttötulokset, josta toivottavasti löytyy vinkkiä jollekin toiselle, joka pähkäilee talvikinnashankintojen kanssa.

Juhani Mutka talvirukkaset

Ostettu Citymarketista.

+ Söpö pupu-heijastinkuvio kämmenen selkäpuolella.
+ Kintaiden kämmenpuoli on kumimaista pintaa, joka suojaa kosteudelta ja parantaa otetta leluista.

- Peukalon paikka ihan liian pitkä ja haittaa esineisiin tarttumista.
- Mainitaan vedenpitäviksi, mutta ovat lähinnä vettä hylkivät.
- Kintaiden sisävuorissa on peukalon sisäänmenoaukon kohdalla ikäänkuin ylimääräinen, löysä kohta, jonka vuoksi peukalo on toisinaan vaikea saada paikoilleen.

- 0-kelillä menevät juuri ja juuri sellaisenaan, mutta jo yhdellekin pakkasasteelle tarvitsevat lapasen väliin ja siltikin muutaman pakkasasteen jälkeen tulee sormiin kylmä. Ovat siis enemmän välikausikintaat kuin talvikintaat.

* Kintaat pysyvät muuten hyvin kädessä, mutta jos kävelemme lapsen kanssa käsikädessä, siinä yhteydessä valuvat vähän alas.

Ostaisinko uudestaan? En.

Remu Findley topparukkaset

Ostettu Citymarketista.

+ Pysyvät kädessä melko hyvin.

- Mainitaan pitävän kädet lämpiminä haastavissakin sääolosuhteissa, mutta ilman aluslapasia näillä tarkenee vain lämpötilan ollessa plussan puolella ja paksujen aluslapasten kanssa juuri ja juuri -5 asti. Välikausikintaina siis paremmat.

- Mainitaan vedenpitäviksi, mutta pidempiaikaisessa altistuksessa kastuvat läpi.

* Kämmenen vahvikemateriaali on aika liukasta, mutta tarjoaa toki pitävämmän otteen kuin pelkkä kangaspinta.
* Pukemista helpottava vetoketju on muuten hyvä asia, mutta se on liian lyhyt, joten aikuisen käden joutuu kuitenkin ahtamaan kintaan sisälle auttaessa lapsen peukaloa paikoilleen.

Ostaisinko uudestaan? Välikausikäyttöön ehkä.

Stormberg Droppy Lined Rain Mittens- rukkaset

Fleece(?)vuorilliset sadekintaat. Ostettu XXL:stä.

+ Vaikka lähtökohtaisesti en pidä fleecevuoratuista sadeasuista, yllätyin positiivisesti, miten hyvät nämä kintaat olivat.

+ Vaikka peukalonpaikka on kurakintaille tyypillisesti leveä ja pitkä, se jostain syystä ei näissä kintaissa vaikeuta leikkimistä.

+ Kintaat ovat kivan lämpimät ja toimivat hyvin käyttötarkoituksessaan. Lisäämällä lapaset väliin, pärjää mainiosti pidempäänkin lumisohjoleikeissä.
+ Helpot laittaa käteen, vaikka vetoketjua ei olekaan.

- Lunta käteen ottaessa nämä ovat vähän liukkaat, koska lumi itsessäänkin on liukaspintaista.

* Pidempikestoisissa vesileikeissä vesi alkaa vähän tihkua kärjestä sisään.

* Kiristyskuminauha on liian pitkä, mutta en muista, oliko se sitä jo alunperin vai onko venynyt käytössä. Kintaat pysyvät kuitenkin hyvin kädessä kuminauhan löysyydestä huolimatta.

Ostaisinko uudestaan? Kyllä.

Elsa Pitkänen Satu-rukkaset

Suomessa valmistetut pitkän perinteen talvikintaat. Ostettu netistä.

+ Ovat suht helposti puettavat, vaikka vetoketjua ei ole.

- Lapsen sormet palelivat jo muutamassa pakkasasteessa eikä tilanne ollut sen parempi edes aluslapasia käyttämällä.

- Peukalon paikat ovat liian pitkät ja koska sen lisäksi kintaat ovat kämmenpuoleltakin liukasta päälliskangasmateriaalia, on lelujen ottaminen ja kädessä pitäminen vaikeaa.

* Kintaat pysyivät kädessä, kun lapsi leikki itsekseen, mutta pitäessäni lasta kädestä kiinni, valuivat kintaat alaspäin.

Ostaisinko uudestaan? En.

Tähti Jonathan topparukkaset

Ostettu Jesper Junior -nettikaupasta.

+ Laadukkaat kintaat, joissa käytännöllisiä yksityiskohtia on selvästi mietitty paljon.
+ Suht helppo pukea käteen pitkän vetoketjun ansiosta.
+ Pysyivät kädessä hyvin ja kämmenosan kumimainen pinta antoi hyvän otteen leluista. 

- Tämä kintaiden malli ei jotenkin sopinut meidän lapsen kädelle.
- Lapsen sormet olivat kylmät jo muutamassa pakkasasteessa eivätkä aluslapasetkaan auttaneet tilanteessa.

* Kintaat ovat tosi paksut (tietysti siksi, koska niistä on yritetty tehdä lämpimät) ja siksi jäykät kädessä. 

Ostaisinko uudestaan? En, vaikka olisin halunnut tykätä näistä kintaista.

Tähti Jonathan välikausirukkaset

Ostettu Jesper Junior -nettikaupasta.

+ Hyvin suunnitellut ja laadukkaat, vedenpitävät.

+ Voi käyttää sekä aluslapasten kanssa (parin asteen pakkaskelille asti) että ilman.

+ Pitkän vetoketjun ansiosta suht helpot pukea käteen.

+ Pysyvät hyvin kädessä ja leluista saa pidettyä hyvin kiinni.

- Tämä kintaiden malli ei jotenkin sopinut meidän lapsen kädelle.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Nämä ovat muuten tosi kivat kintaat, mutta mieluusti kuitenkin ostaisin sellaiset, joiden istuvuus lapsen käteen olisi kaikkineen hyvä.

HC Outwear Econ lasten softshell hanskat

Ostettu HC Outwear - nettikaupasta.

+ Aivan ihanan notkeata materiaalia, jonka ansiosta käsiä on helppo käyttää ja leikkiminen onnistuu erinomaisesti.

+ Söpö eläinhahmo kintaiden kärjissä.

+ Suhteellisen helpot pukea käteen, vaikka vetoketjua ei olekaan.

+ Pysyvät hyvin kädessä.

- Mainitaan lämpimiksi, mutta lapaset lisäämällä näillä pärjää maksimissaan vain viiteen pakkasasteeseen.

* Pitävät jonkin verran vettä, mutta pidemmällä kastumisella kosteus alkaa tihkua läpi.

Ostaisinko uudestaan? Ehkä, näissä on paljon hyvää.

Valmistajan nettikaupassa on muuten näiden kintaiden kohdalla hämäävä virhe tekstissä. Kaksien, eläinhahmoa lukuunottamatta, identtisten kintaiden nimet ja kuvaustekstit ovat erit, vaikka varmistin asiakaspalvelusta, että kintaat ovat samanlaiset.

Mittens "Mitta"

Ostettu Lager 175:sta.

+ Todella edulliset, hinta vain viisi euroa.
+ Hyvä hinta-laatusuhde.
+ Sellaisenaan näillä tarkenee nollakelistä parin asteen pakkaseen, aluslapasia käyttämällä lähes -10 pakkaseen asti. 

- Kintaat mainitaan vedenpitäviksi, mutta ovat sitä vain hetkisen aikaa. Puolen tunnin leikit suojalumessa lumilintuja rakentamassa saivat kintaat kastumaan sisäpuolelle asti.

* Kintaita oli vain kahta kokoa ja tämä pienempi kokokin selvästi liian suuri meidän 1,5-vuotiaan käteen, mutta leikit onnistuvat yllättävän hyvin silti.

Ostaisinko uudestaan? Ehkä, olivat kuitenkin aika lämpimät ja nämä kädessä leikitkin onnistuivat.

Vilperi lasten kosteussuoja rukkaset

Suomessa valmistetut. Ostettu Vilperi Rukkaset -nettikaupasta.

+ Omituisesta kosteussuoja-nimestään huolimatta nämä ovat oikeasti lämpimät. Muutamassa pakkasasteessa näillä pärjää sellaisenaan, yli -5 asteen jälkeen laitan välilapaset ja näillä on ulkoiltu sormet lämpiminä -20 pakkasasteessa asti.
+ Suht helpot pukea käteen, vaikka vetoketjua ei olekaan.

- Kalliit, hinta yli 30 euroa.

* Kintaat ovat aika paksut ja kokonaan liukaspintaista päälliskangasta, joten vaikkapa lapion käyttäminen näiden kintaiden kanssa on hankalaa, jopa mahdotonta. Taaperokärryjen ja lumikolan työntäminen sentään onneksi onnistuu.

* Kintaat lämmittävät vain lapsen ollessa liikkeessä, pulkassa tai rattaissa istuessa sormet ovat kylmät aluslapaset lisänäkin jopa nollakelissä.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Haluaisin kyllä kokeilla, olisiko Reiman, Polarn O. Pyretin (mainoslinkki) tai Hestran valikoimissa kintaita, jotka ovat Vilpereiden tapaan lämpimät, mutta joilla lelujen käyttäminen onnistuisi paremmin. 

Aluslapasina kaikkien kintaiden alla olen käyttänyt Myllymuksujen merinovillalapasia, joissa on ihanan pitkä varsi.

Pulkassa ja rattaissa istumiseen, jossa mikään kinnas ei pidä lapsen sormia lämpiminä, olen todennut parhaaksi yhdistelmän lapaset + lapsen villasukat + toiset villasukat + minun lapaset. Pulkassa tai rattaissa ei tarvitse saada mitään pidettyä kädessä, joten siinä ei haittaa, että peukalo ei ole käytettävissä.

Ps. Jos lapsen kintaita tai muita vaatteita tarvitsee nimikoida päivähoitoa varten, kätevät nimitarrat saa tilattua Ikioma nimilappu- nettikaupasta. <- mainoslinkki

Pps. Talven parhaista ulkoilukengistä kirjoitan täällä.

Kestovaippa - miten se toimii?

Miten kestovaippa toimii? Kestovaippa koostuu vedenpitävästä kuoriosasta, virtsan ja löysän ulosteen imevästä sisäosasta (josta yleensä käytetään nimeä imuosa tai imu) sekä märkänäkin kuivalta tuntuvasta päällisestä. Eli perusperiaatteet ovat samat kuin kertakäyttövaipoissakin, mutta kestovaipoissa nämä kaikki osat ovat pestäviä ja jälleenkäyttöä kestäviä.

Kestovaippoja on neljää erilaista mallia ja niissä kaikissa on omat hyvät puolensa. Alla esittelen nämä erilaiset kestovaipat käyttäen yhtä poikkeusta lukuunottamatta esimerkkinä Myllymuksujen tuotteita, koska se on ainoa kestovaippamerkki, josta meillä on käytössä useampi eri vaippamalli.

Kestovaippoja on sekä tarrakiinnitteisinä ja muovineppari eli neppikiinnitteisinä. Malliltaan kestovaipat ovat yleensä edestä avattavia, mutta joillain merkeillä on myös sivuneppimallit, joita voi käyttää housuvaipan tapaan.

Kuorivaippoja käyttäessä vaipan kaikki osat voidaan koota erikseen eli kuoriosa, sisäosa ja päällinen ovat kaikki toisistaan irrallisia.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Voit koota tismalleen sellaiset vaipat kuin haluat.

+ Toisistaan irralliset osat kuivuvat pesun jälkeen nopeammin uudelleen käyttöön.

+ Sisäosat voi kuivata kuivausrummussa.  
+ Erillisen sisäosan ja päällisen ansiosta säästyy pesukertoja ja rahaa, koska kuorivaippaa ei välttämättä ole tarpeellista pestä jokaisen käyttökerran jälkeen, ja tämän vuoksi niitä myös riittää vähän vähempi määrä kuin muita vaippamalleja.

Kuorivaippojen kanssa voidaan käyttää myös sisävaippoja, joissa vaipan sisäosa ja päällinen ovat tehty vaipan muotoon ja pysyvät näin irrallisia sisäosia paremmin paikoillaan. Sisävaipoissa on yleensä tasku, jonne voi tarvittaessa laittaa vielä lisäksi irrallisia sisäosia.

Ylemmässä kuvassa kuorivaippa, sisäosa ja kuivaliina kuvausta varten aseteltuina. Käytössä sisäosa on pitkittäin taiteltuna kuorivaipan päällä ja kuivaliina siihen sisäosan päälle levitettynä. 

Alemmassa kuvassa Nalle kuorivaippa ja Onnikas sisävaippa, jonka sisällä on lisätäytteitä.

Taskuvaipassa kuoriosa ja päällinen ovat valmiiksi kiinni toisissaan, niiden muodostamaan taskuun lisätään haluttu sisäosa.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Sisäosa pysyy taskun ansiosta hyvin paikoillaan.

+ Vaippaosa kuivuu pesun jälkeen kohtuullisen nopeasti, koska sisäosan saa sieltä pois.

+ Sisäosat voi kuivata kuivausrummussa.

+ Voit valita juuri sellaiset sisäosat kuin haluat.

Kuvassa taskuvaippa ja kuvausta varten sisäosa sen päälle aseteltuna. Käytössä sisäosa on pitkittäin taiteltuna vaipan taskussa.

All in one eli AIO-vaipat ovat periaatteessa kuin taskuvaippoja, joissa on sisäosa kiinteästi vaipassa mukana. Tässä on siis kolme kärpästä yhdellä iskulla - kuori, sisäosa ja päällinen.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Helppo käyttää, kun kaikki on valmiina.

+ Sisäosa pysyy hyvin paikoillaan.
+ Tarvittaessa vaipan taskuun voi laittaa myös lisää sisäosia.

Kuvassa AIO-vaippa, jonka sisäosa on kuvausta varten otettu pois taskusta. Joissakin AIO-vaipoissa sisäosaa ei saa vaipasta ulos, vaan se on ommeltu päällisen kanssa yhteen.

Jäikö jotain kysyttävää? Haluatko sanoa jotain? Kerro kommenteissa.

Itkuhälytin Capidi Premium - onko se hintansa arvoinen?

Capidi Premium - itkuhälytin, jonka sain Lastentarvikkeelta, on ollut käytössämme nyt reilun puoli vuotta ja aivan vilpittömästi voin sanoa, että olemme tykänneet siitä kyllä todella paljon.

Miksi? Tärkeimpänä asiana on sen käytön helppous ja vaivattomuus.

👍 Hälyttimen molemmissa yksiköissä on usb-ladattavat akut, joiden valmiusaika on niin pitkä "ettei niitä tarvitse edes ladata koskaan". Hälytin on ollut meillä käytössä päivittäin 3-6 tuntia, ja lapsen yksikkö on toisinaan ollut yhtä soittoa päällä jopa 17 tuntia, kun se on unohdettu sammuttaa - ja silti virtaa vain riittää. Akut on ladattu noin kerran kuukaudessa.

👍 Hälyttimen yksiköt ovat pienet ja kevyet sekä niissä on kaksi erilaista kiinnitysmahdollisuutta. Tämän ansiosta lapsen yksikkö on helppo sijoittaa mihin vain vaunuissa (tai sängyssä/ sen vieressä) ja aikuisen yksikkö pitää itsellä mukanaan.

👍 Hälytin on toimintavarma, eikä säikähdä pakkasiakaan, ja sen käyttö itsessään erittäin yksinkertaista.

Lisäksi hälyttimessä on muutama kätevä lisäominaisuus, joita arvostan kovasti.

👍 Hälyttimen lapsen yksikössä on integroitu lämpömittari, jonka lukema näkyy vanhemman yksikössä. Ei tarvitse talvella huolehtia, onko kärryissä liian kylmä, tai kesällä miettiä, onko siellä liian kuuma - tilannetta voi tarkkailla etänä.

👍 Lapsen kasvaessa ja leikkiessä toisinaan yksin ulkona, ajattelisin hälyttimen toimivan kätevänä etäkommunikointivälineenä, kun lapsi ja vanhempi pystyvät puhumaan toisilleen hälyttimen kautta. Tämän mahdollistaa hälyttimen aikuisen yksikössä oleva puhu takaisin - toiminto.

👍 Hälyttimessä on vahva lähetyssingnaali, jonka ansiosta kantavuus riittää useidenkin seinien läpi ja autosta sisälle asuntoon. Myöhemmin, jos lapsi toisinaan käy itsenäisesti lähistöllä sijaitsevassa leikkipuistossa, mukana oleva hälytin tuo turvaa vanhemman kuullessa puiston tapahtumat ja pystyessä esimerkiksi muistuttamaan kotiinpaluusta.

Pari asiaa hälyttimessä aiheuttaa pientä mietintää.

🤔 Hälyttimen mikrofoni on todella herkkä. Mikrofonin ollessa suurimmalla herkkyystasolla, se ulkona nappaa ääniä jopa 50 metrin päästä - linnunlaulua, naapurin koiran haukuntaa, tiellä ajavia autoa. Toisaalta se sitten ilmoittaa myös kaikki lapsen tekemät pienetkin liikahdukset, mikä toisinaan on hyödyllinen asia. "Turhat hälytykset" toki loppuvat, kun pienentää herkkyystasoa.

🤔 Välillä kaipaan hälyttimen volyymi- nappulaan lisätehoja. Jos hälytin on vähäsenkin kauempana lapsesta, lapsen hiljaiset äänet kuuluvat heikosti ja jäävät helposti vaikkapa tv:n äänien alle. Tämän ongelman olen ratkaissut laittamalla hälyttimeen värinähälytyksen päälle, jolloin se erottuu hyvin muista taustaäänistä.

Capidi Premiumin viralliset tiedot löytyvät Lastentarvikkeen sivuilta https://www.lastentarvike.fi/vanhemmille/itkuh%C3%A4lyttimet/capidi-premium-itkuhalytin.html , jossa se näkyy nyt olevan myös tarjouksessa.

Koirien ja vauvan kuudes ja seitsemäs kuukausi

Koirien ja vauvan kuudes yhteinen kuukausi alkoi minun ja vauvan pienellä shoppailureissulla naapurikunnan käsityöihmisten avaamaan pop up joulupuotiin. Ostin sieltä keinulaudalla istuvan tontun, jonka nimesin vauvan ensimmäisen joulun joulukoristeeksi.

Ajattelin, että tällaisesta joulupuodissa tai joulumarkkinoilla vierailusta voisi tulla sellainen minun ja lapsen mukava, yhteinen perinne, jossa kävisimme aina ennen joulua hakemassa joulutunnelmaa ja ostamassa kotiin yhden uuden joulukoristeen.

Matkalla puotiin ja puodista kotiin katselin joenvarren harvinaisia talvitulvia. Kevättulvathan ovat ihan normaali ja yleinen ilmiö, mutta tämä alkutalven valtava vesimäärä oli erikoinen.

Koiristamme vanhin ei aina tule mukaan lenkeille eikä minulla useinkaan ole aikaa ja energiaa käyttää sitä omilla pikkukävelyillä, vaikka toki se ihannetilanne olisikin. Vauvahan nukkuu päiväunensa vain vaunuissa, joten kahdessa vauvannukutuskävelyssä kuluu jo hyvästi sekä aikaa että omaa jaksamista. 

Talviaika on myös siitä vähän hankala, kun ei vain voi napata vauvaa kainaloon ja käydä ykskaks muutamaa minuuttia kävelemässä. Täytyy pukea itsensä ja vauva ja riisua itsensä ja vauva, ja sekin tuntuu suurelta urakalta vain muutaman minuutin pikkukävelyn tähden.

Vanhuskoira ulkoileekin siis usein itsenäisesti pihassamme ja monesti se hauskasti kulkee koko tontin ympäri ihan kuin rajoja tarkistamassa. Kyllä sekin siis liikettä ja ulkoilua saa, vaikka päivittäin ei kotipihan ulkopuolelle pääsekään.

Sellainen lisätyö kyllä tästäkin järjestelystä tulee, että pihaa joutuu siivoamaan aiempaa enemmän. Tämä onneksi hoituu helposti vauvan nukkuessa kärryissä, eikä vie kuin pari minuuttia päivässä aikaa.

Vanhin koiramme Lumes on siis tammikuulla täyttänyt jo 16 vuotta. Kerroin pizzantäytteisistä syntymäpäiväjuhlista aiemmin täällä. 

Vauva on yhä kiinnostuneempi leluista ja leikkimisestä. Hän tykkää myös kirjoista ja lorukorttien kuvien katselusta sekä tietysti koirista.

Koirien lelut laitetaan entistäkin tarkemmin merkille ja voi sitä onnenpäivää, jos sellaisen ehtii käsiinsä nappaamaan - maistelusta puhumattakaan.

Liikkumista harjoitellaan kovasti ja ulkonakin on jo käyty hangella köllöttelemässä, lunta ihmettelemässä, leikkivä koiria katselemassa ja pulkkakyytiä testailemassa.

Olen käynyt paljon ruokaostoksilla vauvan kanssa kahdestaan. Se onnistuu kyllä hyvin, meidän vauva on tosi mukava ostosreissukaveri, mutta on siinä vähän omat säätämisensä.

Kaupoissa on ostoskärryjä, joissa on vauvakaukalo. Ne vain eivät oikein toimi näin pienen vauvan kanssa eivätkä ainakaan talvella. 

Vauvalla on autokaukalossaan makuupussi, jonne sen saa kotona vain sujauttaa sisävaatteissaan ja kaukalon vyöt tulevat makuupussin sisälle kiinni. Se on tosi kätevä! Makuupussia ei vaan pysty erikseen ottamaan vauvan mukaan, koska vyöt menevät siitä läpi, joten koko kaukalo makuupusseineen kulkee vauvan mukana.

Vauva myös usein nukahti kauppareissulla kaukaloon ja omassa autokaukalossa on paljon mukavampi nukkua, kun siihen saa harson päälle suojaksi sekä nostettua nukkuvan vauvan kaukalossaan suoraan autoon.

Kaikissa kaupoissa ei ole ostoskärryjä, joihin autokaukalon saisi kiinni, joten olen laittanut kaukalon sitten vain normaaleihin kärryihin kyydille. Tässä on vain se ongelma, että kärryyn ei sen jälkeen mahdu ostoksia juuri ollenkaan, kun kaukalo täyttää melkein koko kärryn. Kerran kokeilin ottaa vedettävän korin mukaan kärryn alle tuomaan lisätilaa ostoksille, mutta se vähän huonosti liikkui mukana.

Välillä olen jo autolla laittanut kaukalon rattaiden runkoon adapterilla kiinni, ettei tarvitse kantaa vauvaa kaukalossa - vauva + kaukalo painavat kuitenkin sen kymmenisen kiloa yhteensä - ja rattailla on ollut kätevä sitten kärrytellä kaupassa. Rattaidenkaan alakoriin ei tosin määräänsä enempää ostoksia mahdu.

Vauva on tosiaan helppo ja tyytyväinen shoppailukaveri, kunhan vain huolehditaan siitä, ettei nälkä pääse yllättämään. Kerran olin Citymarketissa juuri saanut melko suuret ostokset maksettua, kun vauva alkoi itkemään. Pakkaisinko ostoksia ripeästi ja annan vauvan itkeä vai nostan vauvan syliin ja alan vain yhdellä kädellä pakkaamaan ostoksia kasseihin. Valitsin jälkimmäisen.

Joku vanhempi nainen pysähtyi kohdalle ja kysyi, että kuinkakohan tuo nyt onnistuu. Tälleen yhdellä kädellä joo, minä puolestani esittelin. Hän tarjoutui lykkimään vauvaa kärryissä sen aikaa, että saan ostokset pakattua. Vauva ei halunnut istua kärryissä lykittävänä, mutta onneksi minulla oli tuttipullo valmiina.

Nainen piti vauvalle tuttipulloa, vauva joi maitoa ja oli tyytyväinen ja minä sain ostokset pakattua ilman stressiä. Olin tosi iloinen, että joku uskalsi tarjoutua auttamaan - ja olisihan minulla ollut mahdollisuus kieltäytyä avusta, jos ei olisi tuntunut hyvältä sitä ottaa vastaan.

Nainen kertoi tämän pienen vauvanhoitohetken pelastaneen hänen päivänsä. Hänen omat lapsensa ovat jo aikuisia, lapsenlapsetkin ovat jo aikuisia eikä lapsenlapsenlapsia vielä ole, joten hänestä oli ihana saada olla avuksi. 

Meidän vauvalla on oma pukeutumishuone ja se on aika luksusta. Vierashuoneen sängyllä ovat levällään kaikki vauvan ulkovaatteet ja siitä on näppärä katsoa, mitä tarvitaan, ja pukea vauvalle päälle. 

Viimeisimmin päällä olleet vaatteet jäävät aina riisuttaessa kätevästi valmiiksi päällekkäin, joten siihen on seuraavalla kerralla helppo vain laskea vauva ja pukea kerrokset takaisin.

Ulkoilukelit ovat olleet enimmäkseen hyvin suosiollisia. Kovimmilta pakkasilta on vältytty - alkutalvi 2023 oli niin kylmä, että meri oli jo marraskuulla kantavassa jäässä. Nyt palattiin takaisin normaaliin leudompaan syystalveen ja jäälle pääsi ensimmäisen kerran joulu-/tammikuun vaihteessa.

Luntakaan ei ole kerääntynyt suuremmin. Sitä on kyllä periaatteessa satanut paljon, mutta edelliset lumet ovat ehtineet melkein sulaa pois ennen uusia, joten kerrallaan olevan lumen määrä ei ole ollut montaa senttiä.

Harmittelin etukäteen, että vaunujen kanssa ei varmasti merenjäälle päästä. Moottorikelkkaurissa kyllä kävelee helposti, mutta vaunuilla niissä ei pääse etenemään. Yllätys olikin iloinen, kun lumimäärät pysyivät vaunuille suosiollisina  ja pääsimme nauttimaan myös jääkävelyistä.

Mestan ja vauvan kanssa kävimme jälleen eläinlääkärissä. Aiemmin olemme käyneet silmiä näyttämässä, Mestallahan on krooninen keratiitti diagnoosina, mutta nyt sillä ilmeni ulostusvaikeuksia ja pelkäsin suolitukoksen mahdollisuutta.

Mitään tukosta ei röntgenkuvista löytynyt, mikä oli hyvä uutinen, mutta vuodentakainen spondyloosilöydös siellä näkyi sen näköisenä, että mahdollisesti aiheuttaa kipua. Mesta siis laitettiin kipulääkekuurille ja sai Librela-pistoksen, joka uusitaan kuukauden välein.

Mestan saamasta spondyloosi-diagnoosista olen kirjoittanut täällä.

Vauva aloitti kiinteiden ruokien syömisen täytettyään 6kk. Tein hänelle alusta asti samoja ruokia kuin mitä itsekin syömme, jätin vain vauvalta kielletyt ainesosat pois.

Lisäksi pakastin jääpalamuoteissa erilaisia kypsennettyjä kasviksia ja lihoja, joista on helppo koota vauvalle ruoka-annokset silloin, kun aikuisten ruuasta ei saa sovitettua vauvalle omaa versiota.

Koska vauva oli jo tosiaan puolivuotias, en soseuttanut ruokia, muussasin vain haarukalla, ja otimme myös sormiruokailun aika nopeasti mukaan. Pari kolme kertaa kuukaudessa tarjosin ruuaksi myös kaupan valmisruokia, jotta vauva tottuisi itse tehdyn ruuan lisäksi myös teollisen ruuan makuun - ne ovat reissussa kätevämpiä kuin omat eväät.

Mistä kaikki alkoi? Koirien ja vauvan ensimmäinen kuukausi täällä. Mihin viimeksi jäätiin? Koirien ja vauvan viides kuukausi löytyy täältä.

Vauvan viihdekeskus - itsetehty tietysti

Kuinka saada vauva viihtymään keittiössä? No rakentamalla sille ihan oma viihdekeskus. 

Ei väliä, missä päin keittiötä vauva hyörii, ryömii ja pyörii, aina on jotain kivaa kädenulottuvilla. 

Osa on jo valmiina lattialla ja kaikki roikkuvat härpäkkeetkin saa kiskottua irti. 

Ai että miksi ne lelut roikkuvat tuolinjaloissa eivätkä ole lattialla? Koska ne kiinnostavat vauvaa paljon enemmän roikkuvina kuin valmiina tarjolla olevina.

Parhaimmillaan vauva leikkii keittiössä itsekseen yli puoli tuntia ja saan esimerkiksi hyvin leivottua. Toki välillä juttelen hänelle jotain ja käyn katsomassa leikkejään. 

Ja sitten on toki niitäkin hetkiä, kun mikään muu kuin äidin syli ei kiinnosta, ja sittenpä puuhataan vauva sylissä.

Koirien iso lääkeruisku, joka on vielä alkuperäisessä suojamuovissaan - rapisee ihanasti!

Tyhjäksi syöty vitamiinipurkki, jonne laitettu yksi kolikko sisälle - kolisee kivasti - ja tukeva naru ympärille, joka estää purkin vierimisen liian kauas ja narusta on myös kiva tarttua kiinni.

Puinen verhorengas - yksinkertaisuudessaan ihmeellisen kiinnostava, juuri sopiva koko vauvan tarttua kädellä kiinni ( ja pureskella). Myös kiva heittoleluna, joskus pyörii tosi kivasti ihan vahingossa.

Tuttirasia, jossa lelu-ukkelin lippis sisällä, tämäkin kolisee kivasti.

Krokotiilipenaali, jonka sisällä ihanasti rapisevaa sellofaania ja ihanasti heliseviä kissanlelukulkusia.

Vanha, virkattu patalappu ja puisia verhorenkaita toisiinsa kiinnitettyinä, näitä on kiva pitää kiinni ja heilutella.

Yritin virkata matonkuteesta jotain hienoa ja kivaa, mutta tällaiset siitä tuli - onneksi vauva on kiitollinen lahjottava ja nämä äidin näperrykset kelpaavat hyvin näperreltäviksi.

Yksi suurimpia lemppareita - sopiva koko, helisee kivasti ja nauhoja on kiva pureskella.

Pehmoiset rasupupu ja kirahvi heilutteluun ja niistä etsitään pesulaput, joita on kiva pureskella.

Puuvillainen pitsiliina -kiva heilutella- ja pieni muovisanko -kiva käännellä, pureskella ja heilutella.

Muumi- leikkimatto on ollut ihan paras vauvan viihdyttäjä vastasyntyneestä vähän yli puolen vuoden ikään asti. Vauvan kasvettua leikkimattoiästä yli, olen irrottanut Muumin, Niiskuneidin, Nipsun, Haisulin ja Pikku Myyn kaaresta ja kas, monta kivaa uutta lelua käytössä! Osa rapisee, osa helisee ja yhdessä on myös peili, ja nuo kiinnitysleksut ovat yllättävän mielenkiintoiset myös.

Aina ensimmäisenä palapeli tyhjätään kaikista paloista ja niitä on kiva luisutella lattiaa vasten sekä tietysti pureskella - apina, leijona ja kirahvi ovat suosikit helpoiten tartuttavan muotonsa vuoksi varmaankin. Myös tyhjä palapelialusta luisuu kivasti lattialla ja sen kanssa voi mitellä voimiaan.

Tämä on oikeasti vesileikkikirja, mutta pehmomuovisen materiaalinsa ansiosta ihan paras kestävä ja pestävä pureskelulelu.

Muumipeikko oli pitkään aivan ylivoimainen järsimissuosikki, mutta nykyään kelpaavat ötökät, perhoset ja Pikku Myy myös siihenkin eikä vain viskomiseen.

Tylsyyden iskiessä voidaan lisäaktiviteeteiksi tarjoilla vielä muovisia leikkiastioita ja ruokia, kankaisia leikkiruokia tai ihan vaan pakasterasia, sen kansi tai vaikka jääpalamuotti - ihanan yksinkertaista.

Koirien ja vauvan kuukausikuulumiset laahaavat vähän jäljessä, viimeisin kertoo koirien ja vauvan viidennestä kuukaudesta ja löytyy täältä.