Wanha Markki, eläinten vanhainkoti

Ylistarossa, Etelä-Pohjanmaalla, sijaitsevassa eläinten vanhainkoti <Wanhassa Markissa> vierailin ensimmäisen kerran jo melko pian sen perustamisen jälkeen, vuonna 2005. Toisen kerran kävin siellä jokunen vuosi myöhemmin ja nyt, parikymmentä vuotta ensimmäisestä kerrasta, oli kolmannen Wanhaan Markkiin tutustumisen aika.

Wanha Markki jakautuu nykyään kahteen alueeseen: Erikseen aidattuun eläinten vanhainkotiin, jonne on yli 2-vuotiailta 8€ vierailumaksu, ja vapaasti käytettävissä olevaan leikkipihaan, josta kulku myös kahvilaan sekä useampaan myymälään, joista löytyy muun muassa naistenvaatteita ja lahjatavaroita.

Vaikka eläinten vanhainkodin puoli on aidattu erilliseksi alueekseen, lähes kaikki eläimet näkyvät jo kahvilapihan puoleltakin. Mikäli eläimiin ei ole tarvetta tehdä lähempää tuttavuutta, niiden katselu näin ollen onnistuu mukavasti hieman etäämmältäkin vaikka samalla kahvikupposesta nauttien.

Alla olevassa kuvassa näkymä kahvilapihasta eläinten vanhainkodin puolelle. Aidat ovat vain nimelliset ja vapaana kulkevat lampaat ja kanat kulkevat välillä aidan alta myös kahvilapihan puolelle.

Seuraavassa kuvassa näkymä parkkipaikalta eläinten vanhainkodin puolelle. Tämä aasi oli oikein seurallinen ja kun heti autosta päästyämme menimme aidan vierelle sitä katsomaan, aasi tuli luoksemme ja sitä sai rapsutella ihan niin paljon, kuin vain halusi.

Näin läheisiin tunnelmiin pääsimme yhden eläinasukkaan kanssa siis jo parkkipaikalla ja aasi oli niin ihana, että lapsi olisi halunnut ottaa sen mukaan tai edes päästä ratsastamaan sillä.

Tässä kohtaa pieni varoituksen sana: Aaseilla on todella erikoinen ja kovaääninen ääni. Tästä kannattaa kertoa lapsille jo etukäteen, sen tajusimme jälkikäteen. Aiheutti melkoisen säikähdyksen pienille lapsille, kun ollessamme ihan siinä vieressä, aasi alkoi huutamaan II-OO-II-OO.

Varoitus numero kaksi: Monet vanhemmat päästivät lapsensa ihan huoletta yksinään koskemaan eläimiin. Vaikka tällaisessa paikassa eläimet yleisesti ottaen ovat ystävällisiä, itse ainakin jokaisen siliteltävän eläimen kohdalla pyysin lasta ensin olemaan takanani ja koskin ensin itse eläimeen nähdäkseni, miten se reagoi. Jos eläin oli ok, annoin lapsenkin tulla silittämään. On myös tärkeää tarkkailla siliteltävän eläimen elekieltä, jotta pystyy itse reagoida ajoissa, jos eläimen tunnetila muuttuu.

Avoimesta pihasta löytyi opasteita tärkeisiin paikkoihin, eli vessaan ja lastenhoitoon, ja useita vanhoja menopelejä, joissa lapset saivat leikkiä. Kahden traktorin lisäksi leikittävänä oli moottoripyörä, paloauto, auto, lentokone (nämä kaikki siis ihan oikeita) sekä polkuautoja ja niille alamäki. Tänne voi tulla siis viihtymään vähän niin kuin leikkipuistoon!

Eläinten vanhainkodin puolella oli vielä hytillinen vene leikittäväksi (varo nauloja-tekstillä varustettuna, joten jäin miettimään, miksi törröttäviä nauloja ei vasaroida alas tai kiskota pois) sekä pieni, mutta runsaasti erilaisia leluja sisältävä hiekkalaatikko.

Olimme varanneet "vanhainkotivierailulle" aikaa noin pari tuntia, ja se riitti juuri eläinkierroksen tekemiseen. Emme tienneet, että täällä oli lapsille näitä leikkijuttujakin näin paljon, joten valitettavasti hiekkalaatikkoleikkeihin ei ollut aikaa ja traktorin ja autojen kyydissäkin käytiin istumassa vain pikaisesti. Täällä olisi meidän 2-vuotiaiden kanssa saanut helposti vietettyä vielä toisetkin pari tuntia.

Sika oli hauska tavata. Niitä näkee todella harvoin missään. Ihmisillä on kyllä hevosia, lehmiä, kanoja, ankkoja, lampaita ja niin edelleen, mutta hyvin harvalla on sikoja ihan muuten vaan.

En ole mitenkään perehtynyt erilaisiin sikarotuihin, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että kaikilla sioilla on se saparohäntä. Eipäs olekaan! Tällä sialla häntä oli heiluva vappuviuhka.

Sika piti lepohetken aitaansa vasten makoillen. Kun sitä silitteli, se röhki kevyesti. Karvapeite oli erittäin karheaa. Aivan toisenlainen tuntuma kuin melkein missä tahansa muussa kotieläimessä.

Lampaat ja osa kanoista - en tiedä, miksi eivät kaikki - ulkoilivat tosiaan vapaina ja niiden lisäksi myös vuohet juoksentelivat irrallaan. Lampaat ja kanat olivat ystävällismielisiä, mutta vuohiin suhtauduin hieman varauksella.

Eläimille (pois lukien aasit, ankat ja alpakat) sai ostaa ruokapusseja, josta niitä sai syöttää. Huomasin vuohien ajavan, jopa puskevan, välillä lampaita pois tieltään, kun vuohet halusivat lampaiden tilalle herkuttelemaan. Osa lampaista näkyikin vähän pelkäävän vuohia ja lähtevän jo heti valmiiksi kauemmas, jos vuohi lähestyi. Tämän vuoksi olin tosi tarkkana vuohien kanssa, ettei vain itse jäätäisi niiden alle, jos sattuisivat rynnimään paikalle silitellessämme ja ruokkiessamme lampaita.

Wanha Markki eläinten vanhainkotineen on viihtyisä kesäretkipaikka, mutta jäin kaipaamaan enemmän infoa eläimistä. Vanhainkoti-nimike ja kotisivujen teksti saa uskomaan, että kaikki paikan eläimet ovat siellä viettämässä vanhuudenpäiviään ja pelastettu kodittomuudelta tai lopetukselta. Kuitenkin osa eläimistä on hyvinkin nuoria ja toiset myös ihan varta vasten hankittuja.

Olisin toivonut pieniä esittelyjä eläimistä, esimerkiksi tietoa, kuinka kauan ne ovat olleet Wanhassa Markissa ja miksi/kuinka sinne päätyneet. Nyt jäin vähän ihmettelemään, miksi siellä vaikkapa oli 4-vuotias aasi ja 10-vuotias poni, jotka ovat vasta elämänsä alkutaipaleella.

Loppuun vielä kuva Wanhan Markin takapihan hauskasta, kippuraisesta omenapuusta. Visiitistä tänne jäi hyvä mieli, eläimet vaikuttivat hyvinhoidetuilta. Vähän pohdin kyllä, saavatko hevonen, poni ja aasit kuinka paljon liikutusta ja tekemistä vai ovatko vain koko ajan tarhassa. Ja kuinka nämä kaikki eläimet mahtuvat talveksi majoittumaan ainakin osittain sisätiloihin - kesähän on helppo, kun voivat olla ulkona.

Seuraavana päivänä lapsi kotona muisteli, mitä eläimiä olimme nähneet, ja keräsi niitä omista leluistaan. Hänellä oli ihanasti mielikuvitusta, sillä lammas=lammas, puupalikka=alpakka, pallot=kanat, kala=aasi, kettu=ankka, valkoinen koira=possu, musta koira (oikealla reunassa)=vuohi. Vaikka hän paikanpäällä ei mitenkään erityisesti vuohista kiinnostunut, niin tämä koiravuohi oli niin ihana keksintö, että sen kanssa leikittiin pitkään ja otettiin uloskin mukaan.

Wanha Markki aukesi vasta klo11, mutta me olimme Ylistarossa jo tätä aiemmin, joten jotain tekemistä piti keksiä. Aivan ensimmäisenä suuntasimme siis yhteen Ylistaron leikkipuistoista, summamutikassa kohteeksi valikoitui Koivurannantien leikkipuisto ja se olikin ihan nappivalinta!

Monet leikkipuistot ovat mielestäni tylsiä, koska niissä ei tarjota tilaa luovuudelle ja erilaisille leikeille, vaan ne ovat ennemminkin kiipeily- ja keinupuistoja. Sen vuoksi täällä ilahdutti suuresti hiekkalaatikko, joka oli kuorma-auto, liukumäki ja tunneli, joista muodostui veturi, ja kiipeilyteline, joka oli tehty leikkimökkimäiseksi. Näiden parissa voi kehitellä monenlaisia leikkejä!

Lisäksi leikkipuistosta löytyi kaksi taaperokeinua ja kaksi lautakeinua, pomppukeinu, jousikeinut, karuselli, tavallinen kiipeilyteline ja vielä jalkapallomaali palloineen. Valikoimaa siis riitti moneen makuun. Kiva nähdä, että lapsiin on satsattu! Söimme täällä eväsretkilounaan, joten puistopöytä penkkeineenkin pääsi käyttöön.

Koska lapsemme ovat vielä päiväuni-ikäisiä, oli tämäkin tarve jotenkin hoidettava lomareissulla. Lapset rattaisiin pötkölleen ja kahden tunnin kävelylenkille - voila! Tosin sitä ennen lainasimme <Kriikun Myllykahvilan> vessaa, ja olihan muuten aika kiva paikka jokimaisemalla. En yhtään ihmettele, että piha oli koko ajan täynnä autoja.

Suositus muuten ylipäätään Ylistaron keskustan läpiajolle, tai mieluiten vaikka kävelylle tai pyöräilylle, ja tuosta Kriikun myllyltä jatkaa sillan yli sen verran, kun tietä riittää. Aika kivoja vanhoja taloja, joita emme nukutuskävelyllä valitettavasti pystyneet sen kummemmin pysähtyä katselemaan tai kuvia ottamaan, vaikka olisi kiinnostanut.

Pari vuotta sitten kävin Ylistarossa toisenlaisella retkellä, kun tuolloin matka suuntautui Wittingin luontopolulle ja kaivoksille. Kertomus siitä <täällä>.

Ja hei, jos hevostelu kiinnostaa enemmän kuin katselun verran, Ylistarosta löytyy <Silverhills-niminen ratsastuskoulu>. Siitä minulla ei ole kokemusta kuin nettisivujen selailun verran, joten ihan vain tällaisena sivujuonen vinkkinä.

Ylistaro kuuluu nykyään Seinäjoen kaupunkiin, joten lisätietoja majoituksista, matkailukohteista ja niin edelleen <https://visitseinajokiregion.fi/>.