Kurkistus kauppakassiin

Koirille - ja miksei kissoillekin - kannattaa järjestää aktivointia tavallisten kotipuuhienkin ohessa. Yksi helppo tapa koiran aktivointiin on ruokaostoksiin tutustuminen samalla, kun niitä muutenkin nostelee kassista kaappeihin. Kutsun itse tätä nimellä koirien kauppaleikki.

Haistelutyöt ovat erityisen käteviä toipilaskoiran aktivoinnissa, kun muuta toimintaa on jouduttu rajoittamaan. Näin oli Pikkubolognesellakin nisäkasvain- ja sterilointileikkauksen jälkeen, kun muutama ensimmäinen päivä piti ottaa varovasti.

Haistelu on koirille luontainen tapa tutustua asioihin ja siten tärkeä osa niiden hyvinvointia, saada olla koiramainen koira. Ihmisen tarjoama, koiraa kiinnostava haistelumahdollisuus myös tukee ihmisen ja koiran välistä hyvää suhdetta ihmisen pystyessä tarjoamaan koirallensa sen tarvitsemaa tekemistä.

Koira kannattaa muutoinkin ottaa mahdollisimman paljon mukaan ihan arkisiin puuhiin, olla olemaan osana perhettä. Mitään erikoisen ihmeellistä sen ei tarvitse olla, esimerkiksi itse viime syksynä lehtien haravoinnin lomassa heittelin mukana hengaileville koirilleni nameja lehtien sekaan ja teetätin muutamia temppuja namipalkalla (koirat ja lehtikasa).

Mitähän kivaa tänään yhdessä eläinystäviemme kanssa tehtäisiin?

Mikä alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

"Yksi pieni bolognese marssi näin...

...aurinkoista merenjäätä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin, ravasi hän silmänkantamattomiin." Kävimme viikkoa ennen Pikkubolognesen nisäkasvainleikkausta ja sterilointia ulkoilemassa jäällä ja kameraan tallentui monta hyvää liikekuvaa Pikkubolognesesta. On se vaan aika suloinen ja terhakka tyyppi. 

Koiran nisäkasvaimen leikkaus ja sterilaatio

Pikkubolognese-koiramme (millainen koira on bolognese) nisäkasvain päädyttiin eläinlääkärin suosituksesta hoitamaan suorittamalla nisäkasvainleikkaus ja samalla kertaa koira myös steriloitiin.

Kuinka nisäkasvain huomattiin?

Narttukoiran nisiä, samoin kuin uroskoiran kiveksiä, tulisi säännöllisesti tunnustella läpi, jotta niihin mahdollisesti kehittyvät muutokset huomattaisiin mahdollisimman ajoissa. Pikkubolognesen nisiä on aina toisinaan tullut kokeiltua masurapsuttelun yhteydessä ja näin tapahtui myös perjantai-iltana 27.1. Tuolloin huomasin vasemman puolen toiseksi taaimmaisen nisän juuressa noin herneenkokoisen, irtonaisen patin.

Miksi päädyttiin nisäkasvaimen leikkaukseen ja sterilaatioon?

Perjantaina 3.2. kävimme näyttämässä Pikkubolognesen nisäpattia eläinlääkärissä. Patti vaikutti lääkärin mielestä melko tyypilliseltä nisäkasvaimelta, mutta hyvää oli se, että patti oli kooltaan vielä hyvin pieni. Lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa:

Vaihtoehto1 Pattia ei leikata, seurataan tilannetta ja kasvaako patti suuremmaksi. Nisäkasvaimista noin puolet on hyvänlaatuisia ja puolet pahanlaatuisia, mutta etukäteen sitä ei tiedä, kumpaa juuri se oman koiran patti edustaa. Jos patti suurenee ja sattuukin olemaan pahanlaatuinen, lisääntyy riski siihen, että nisäkasvaimesta on lähtenyt myös etäpesäkkeitä koiran sisäelimiin. Tällöin kasvaimen poisleikkaaminen on jo myöhäistä.

Vaihtoehto2 Leikataan patti heti piakkoin pois. Tällöin, kasvaimen ollessa vielä niin pieni, on hyvä todennäköisyys sille, ettei se ole lähettänyt etäpesäkkeitä, vaikka sattuisikin olemaan pahanlaatuinen. Näin vanhalla koiralla kuin Pikkubolognese on (10v), ei lääkäri nähnyt nisäkasvaimien mahdolliseen uusiutumiseen eroa siinä, steriloidaanko koira lisäksi vai ei. Sterilaatio on kuitenkin helppo ja edullinen tehdä samassa yhteydessä nisäkasvaimen poiston kanssa, joten hän suositteli sitä kohtutulehduksen riskin nollaamiseksi.

Päädyimme vaihtoehtoon nro2, sillä jos patti alkaisikin kasvaa suuremmaksi, silloin harmittaisi, ettei leikkautettu sitä pois ajoissa. Kohdun saisi myös poistaa samalla, niin eipä sitten toivottavasti tarvitse mitään "naistenvaivoja" enää myöhemminkään Pikkubolognesella miettiä.

Kuinka nisäkasvainleikkaus ja sterilointi sujuivat?

Pikkubolognesen leikkauspäivä oli perjantaina 17.2.. Mitä lähemmäs leikkauspäivä tuli, sitä enemmän pelotti ja arvelutti - mitä, jos leikkauksessa käykin huonosti ja menetämme koko koiran. Pitäisikö sittenkin vain odotella ja katsella, miten patti kehittyy - saisimme ainakin pitää Pikkubolognesen vielä jonkin aikaa meitä läsnäolollaan ilahduttamassa.

Lähdimme lopulta kuitenkin lääkäriin asti, aika oli varattuna kello kymmeneksi aamupäivällä. Odotushuoneessa sattui olemaan eräs treenikaverimme oman koiransa kanssa ja itkuhan siinä minulle tuli, kun kerroin, millä asialla Pikkubolognesen kanssa liikkeellä olemme. Kaveri sai onneksi tsempattua minua omien koiriensa hyvin onnistuneilla leikkauskokemuksilla ja sain kyyneleeni kuivattua.

Vaikka koiriani on ennenkin ollut leikkauksissa, tällä kertaa jouduin ensimmäistä kertaa allekirjoittamaan lomakkeen, jossa vakuutan ymmärtäväni ja hyväksyväni leikkaukseen ja sen tarvitsemaan nukutukseen liittyvät riskit. Nimihän siihen paperiin oli laitettava, mutta lääkärille sitten kyynelsilmin kerroin, miten leikkaus on meitä alkanut pelottaa.

Itse leikkauksen lisäksi olin pelännyt sitä, että Pikkubologneselle tuikataan alun rauhoituspiikki niin nopeasti, etten ehdi kertoa lääkärille huolistani ja jutella hänen kanssaan vielä hetken aiheesta. Tämä pelko oli kuitenkin turha, sillä lääkäri suhtautui huoleeni todella ihanasti, kertoi kaiken, miten homma nyt tästä etenee ja että komplikaatiot ovat todella harvinaisia.

Sovimme, että lääkäri suorittaa ensin nisäkasvaimen poiston. Sen jälkeen, jos Pikkubolognesen kaikki tarkkailuarvot (syke, verenpaine, hengitystiheys) ovat edelleen kunnossa, tehdään perään vielä sterilaatio, muutoin ommellaan koira kiinni suoraan nisäkasvainleikkauksen päätteeksi. Tämän lisäksi lääkäri lupasi vielä ilmoittaa heti leikkauksen jälkeen, että kaikki on hyvin, niin minun ei tarvitse huolehtia.

Kellon ollessa noin 11.30, lääkäri soitti leikkauksen olevan ohi ja Pikkubolognesella kaiken kunnossa. Kohdussa oli kuulemma ollut jonkin verran nestettä ja siitä syystä kohtutulehdus olisi jossain kohtaa ollut hyvin todennäköinen, joten oli ollut hyvä, että olimme päätyneet myös sterilointiin nisäkasvainten poiston lisäksi - ja että Pikkubolognesen vointi leikkauksen aikana salli jatkaa sterilointiin saakka.

Suunnilleen kahdentoista maissa sain viestin, että Pikkubolognese on riittävän hereillä kotiinhaettavaksi. Hoitajan sylissä se näytti hyvin uupuneelta, mutta kuullessaan ääneni, nousivat korvat hörölle ja ilme kirkastui hetkiseksi. 

Ote hoitoselosteesta: "Pikkubolognese steriloitiin tänään klinikalla, kohtu ja munasarjat poistettiin nukutuksessa ja 2 nisälohkoa poistettiin nisäkasvaimen takia. Toimenpide sujui hyvin. Pikkubolognese oli toimenpiteen ajan nestetipassa ja intuboituna, sekä sai paikallispuudutuksen, pahoinvoinninestolääkkeen ja kipulääkkeet."

Jotta nisäkasvain varmasti saataisiin poistettua kokonaan, pelkkä patin poistaminen ei riitä, vaan koko maitorauhaskudos on poistettava kahden peräkkäisen nisän kohdalta. Sterilointi pidensi leikkaushaavaa ulkoisesti vain jotain parin senttimetrin verran, mutta toki koiran sisään tuli enemmän paranneltavaa kuin pelkästä nisäkasvaimen poistosta.

Pikkubolognesen leikkaushaava on todella siisti ja hyvännäköinen. Uroskoirieni kastraatiohaavat ovat näyttäneet paljon häjymmiltä, vaikka se toimenpiteenä on pienempi kuin nyt Pikkubologneselle tehdyt leikkaukset.

Paljonko nisäkasvainleikkaus ja sterilointi maksoivat?

Pikkubolognesen leikkaus maksoi kaikkineen hitusta vaille 600€, tästä steriloinnin osuus oli noin 150€. Tämän lisäksi leikkauspäivää (pe) ja leikatun koiran kotonavalvomista (ma & ti) varten palkattomia vapaapäiviä töistä kertyi kolme päivää, joten seuraavana tilipäivänä palkkapussi on sitten niiden verran pienempi. Nisäpatin näyttökäynti lääkärillä ennen leikkausta kustansi 40€.

Mitä pitää huomioida koiran nisäkasvainleikkauksen ja sterilaation jälkeen?

Nukutuksen jäljiltä koiran ruumiinlämpö saattaa leikkauspäivänä olla hieman normaalia alhaisempi, joten Pikkubolognesella pidettiin vilttiä päällä lämmittämässä. Sitä myös piti, ja pitää edelleen, valvoa tarkasti, että se liikkuu rauhallisesti eikä esimerkiksi juoksentele tai hypi, jotta leikkaushaavan alueeseen ei kohdistu äkillisiä liikerasituksia ja haava repeydy auki.

Koira ei saa päästä nuolemaan/järsimään leikkaushaavaa, joten sillä on pidettävä muovikauluria tai haavasuojapukua (itse tehty haavapuku koiralle) reilun viikon ajan - Pikkubolognese sai ylleen haalarit. Mahdollisen tulehtumisen havaitsemisen vuoksi haava on tarkistettava päivittäin ja tietysti pidettävä kuivana ja puhtaana. Kipulääkettä Pikkubolognese saa 2-3 kertaa päivässä.

Sterilaatio vaikuttaa koiran aineenvaihduntaan hidastavasti, joka tarkoittaa yleisimmin sitä, että koiralle voi aiempaa herkemmin kertyä ylipainoa. En kuitenkaan usko, että tästä tulee liikkuvaiselle Pikkubologneselle ongelmaa - kastroidut lapinkoiraurokseni ainakin ovat edelleen pysyneet hyvin ihannepainossaan.

#vainlapinkoirajutut

Mitä lapinkoirat tekevät talvella? No tietenkin piehtaroivat lumihangessa. Sitten ne piehtaroivat vielä vähän lisää lumihangessa ja lisää ja lisää. Bolognese ei ymmärrä tätä ollenkaan. Se ei piehtaroi ikinä missään, ei edes kesällä lämpimällä nurmikolla, jossa lapinkoirat muuten piehtaroivat siinäkin.

Joskus sitä näkee piehtaroivia lapinkoiria lumihangessa ja joskus sitä näkee rakkautta lumihangessa.

Oletko koirasi mielestä kiinnostava?

Koirien kouluttaminen, oli se sitten arkitottelevaisuutta tai johonkin harrastuslajiin liittyvää, perustuu siihen, että koira kokee ihmisen ohjaaman toiminnan itselleen kannattavaksi. Jos ihminen ei tee itsestään ja koiralle antamista ohjeistaan koiralle kannattavampaa kuin koiran itse valitsemat toimintatavat, koulutus on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Koiralle täytyy rakentaa motivaatio, eli halu toimia, yhdessä ihmisen kanssa ja ihmisen antamien käytösohjeiden mukaan.

Koira tekee asioita, jotka tuottavat sille mielihyvää. Kun koira haistelee ulkona eläinten jälkiä ja ihminen kutsuu koiran luokseen, koira valitsee toiminnon, joka tuottaa sille enemmän mielihyvää. Jos koiralle ei ole rakennettu riittävän hyvää motivaatiota tulla ihmisen luokse, eli luoksetulokäskyn noudattaminen ei tuota koiralle mielihyvää, koira valitsee eläinten jälkien haistelun. Koira ei tällöin ole itsepäinen tai tottelematon, se vain tekee asian, jonka kokee itselleen kannattavammaksi. Hajujen haistelu on sen mielestä mielenkiintoisempaa kuin ihminen.

Houkuttele koira hyppäämään kivien päälle ja anna sille herkkuja palkaksi.

Ihmisen tehtävä on löytää asiat ja palkkiot, joilla hän saa koiransa kiinnostumaan itsestään, ja jotka tuottavat koiralle mielihyvää enemmän kuin koiran omat päätökset ja ympäristön tarjoamat houkutukset. Erilaisissa tilanteissa nämä voivat olla erilaisia asioita, esimerkiksi kotona sisätiloissa koira yleensä motivoituu helpommin ihmistä kohtaan kuin ulkona. Tämän vuoksi koiran ihmistä kohtaan suuntautuvan motivaation eteen onkin ulkona tehtävä enemmän töitä kuin kodin sisätiloissa, ja koiralle tarjottavan toiminnan ja palkkion on oltava enemmän koiralle mielihyvää tuottavaa.

Jos ihminen haluaa, että koira kiinnostuu hänestä ja kuuntelee häntä, ihmisen täytyy olla koiransa mielestä kiinnostava. Ihmisen täytyy tehdä koiran mielestä kiinnostavia asioita ja hänellä täytyy olla tarjota koiralle sitä kiinnostavia palkkioita. Ihmisestä kiinnostumisen on tuotettava koiralle mielihyvää. Ainoat hetket, jolloin ihminen aktivoituu koiraa kohtaan, eivät voi olla vain ne hetket, jolloin koiralta halutaan jotain. 

Houkuttele koira hyppäämään kaatuneiden puunrunkojen päälle ja anna sille herkkuja palkaksi.

Kuvitellaan seuraava tilanne: Ihminen on koiransa kanssa lenkillä. Heidän lenkkeilynsä on aina sellaista, että koira touhuaa omiaan ja ihminen kulkee narunjatkona perässä, ehkäpä jopa kuulokkeet korvillaan omaan maailmaansa uponneena. Koira alkaa haukkua ja kiskoa vastaantulevan ulkoilijan koiraa kohti. Tässä kohtaa ihminen herää komentamaan koiraansa, ehkä yrittää jotain herkkujakin tarjota.

Koiraa ei tietenkään kiinnosta ihminen, koska toinen koira motivoi sen käytöstä paljon enemmän kuin yleensä hyvin tylsä ihminen. Koira ei ole itsepäinen tai tottelematon, se vain tekee asian, jonka sillä hetkellä kokee itselleen kannattavammaksi. Toinen koira on sen mielestä mielenkiintoisempi kuin ihminen.

Miten ihminen sitten voisi tehdä itsestään koiralle kiinnostavan?

Ihmisen ja koiran pitäisi olla koirakko, toimia yhdessä, eikä olla vain erilliset ihminen ja koira. Ihan kuten ratsastaja ja hevonen ovat yhdessä ratsukko, eivät vain erilliset ihminen ja hevonen. 

Ihmisen pitää kehittää itselleen ja koiralleen jotain yhteistä tekemistä, jotta koira oppii ihmisen olevan hyödyllinen ja kiinnostava, että ihmisen kanssa voi tehdä asioita yhdessä ja koira saa siitä mielihyvää. Koiralle mieluisaa ja palkitsevaa tekemistä pitää olla niin paljon - alkuun enemmän ja koiran oppiessa sitä voi vähentää - että koira muistaa olevansa matkassa yhdessä ihmisen kanssa, ei yksin.

Pyydä koiraa tekemään sen osaamia temppuja ja anna sille herkkuja palkaksi.

Koiralle pitäisi opettaa, että aina, kun ihmisellä on sille jotain asiaa, kannattaa se asia kuunnella, koska ihminen keksii sille niin kivoja ja palkitsevia juttuja. Ihan täydellistä olisi, jos ihminen saisi itsestään niin kiinnostavan, että koira tulisi häneltä kyselemään, mitä kivaa tehtäisiin ja saisinkohan lisää herkkujakin sitten, tai koira jopa oma-aloitteisesti tarjoaisi jotain aiemmin yhdessä tehtyä asiaa "hei katso, mä osaan tällaisen jutun, enkö olekin nyt taitava".

Miksi pelkkä herkkujen antaminen ei riitä? Miksi pitää tehdä koiran kanssa asioita?

Jos koiralle aina vain suoraan annetaan herkkuja, ihmisestä tulee koiralle vain namiautomaatti. Namiautomaattina oleminen ei paranna ihmisen ja koiran välistä suhdetta, ei tuo heidän välilleen yhteyttä. Ihan samoin kuin lapselle tärkeää on vanhemman kanssa yhdessä vietetty aika ja yhdessä tehdyt asiat, eikä niitä pysty korvaamaan tavaroilla lahjomalla.

Pelkkä ruuan saaminen ei motivoi koiraa yhtä paljon kuin se, että ruuan eteen on ensin tehtävä töitä. Koira haluaa käyttää kroppaansa, aivojaan ja hajuaistiaan. Korvaavan tekemisen tarjoaminen myös auttaa koiraa tehokkaammin unohtamaan jonkin muun sitä kiinnostavan, mutta mahdollisesti ihmisen mielestä ei toivotun, asian. Kun pelkän ruuan antamisen sijaan ihmisellä on koiralle muutakin asiaa, koira oppii kuuntelemaan ihmistä pitäen tätä kiinnostavana, mielihyvää tuottavana seurana.

Jotta koiraa voi tuloksellisesti kouluttaa jossain hankalammassa tilanteessa, sen tulee ensin osata kuunnella ihmistä ja suorittaa haluttu asia helpommassa ja neutraalimmassa tilanteessa. Kun koira oppii kiinnostumaan ihmisestä, on koiran huomio helpompi saada ihmiseen myös haastavammissa olosuhteissa.

Houkuttele koira hyppäämään puunrunkoja vasten ja anna sille herkkuja palkaksi.

Mitä koiran kanssa voi sitten tehdä?

Leikitä koiraa mukaan ottamallasi lelulla tai vaikka hanskallasi. Heitä tai hieman piilota lelu/hanska ja anna koiran hakea se, palkitse leikkihetkellä tai herkuilla.

Kutsu koira luoksesi ja palkitse se leikkihetkellä, rapsutteluilla tai herkuilla. Heitä herkkuja maahan, kutsu koira luoksesi ja näytä sille, mistä herkkuja löytyy. Mene piiloon, kutsu koira luoksesi ja palkitse se leikkihetkellä, rapsutteluilla tai herkuilla.

Houkuttele koira hyppäämään/kiipeämään esimerkiksi puistonpenkin/betoniporsaan/kiven/kaatuneen puunrungon päälle ja anna sille herkkuja palkaksi. Pyydä koiraa tekemään jokin sen osaama temppu, esimerkiksi istu/maahan/pyöri/tassu, ja anna sille herkkuja palkaksi.

Kiinnitä koiran huomio esimerkiksi kutsumalla sitä nimeltä ja lähde sen jälkeen juoksemaan koiraa karkuun, palkitse perääsi tullut koira leikkihetkellä tai herkuilla.

Heitä yhtäkkiä herkkuja maahan koirasi eteen ja anna koiralle lupa syödä ne. Kehu koiraasi ja sen vastatessa kehuusi katsomalla sinua, palkitse koira leikkihetkellä tai herkuilla.

Houkuttele koira herkkujen avulla kulkemaan hetkisen vierelläsi ja anna sille sitten herkkuja palkaksi. Houkuttele koira lepertelevän, iloisen ja innostavan jutustelun avulla kulkemaan hetkisen vierelläsi ja anna sille sitten herkkuja palkaksi.

Heitä koiralle herkkupala vasemmalle maahan ja anna koiran mennä syömään se. Koiran syötyä herkun, heitä samantien uusi herkkupala oikealle maahan ja anna koiran mennä syömään se. Ja taas vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle.

Laita herkkuja/jaa koiran ruoka-annos muutamaan pieneen muovirasiaan, piilota rasiat, auta koiraa löytämään ne ja anna sen syödä herkut/ruuat rasioista.

Jos koira oma-aloitteisesti katsoo sinua tai tulee luoksesi, palkitse se leikkihetkellä tai herkuilla, ja pyydä koiraa tekemään jokin kiva tehtävä, josta se saa palkkioksi vielä lisää herkkuja. Jos koira spontaanisti hyppää esimerkiksi kivelle tai pysähtyy odottamaan sinua, anna sille herkkuja palkaksi.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Oletko jo lukenut muut arkitottelevaisuuten liittyvät juttuni Kuinka ongelmia ratkaistaan, Vinkit menestykseen, Koirien sopeutuminen omakotitalosta kerrostaloon ja Pahoinpidelty pandakarhu.

Miltä näyttää joutsenen jalka?

 Ensin se näytti ihan tavalliselta kyhmyjoutsenelta.

Sitten sen takaa pilkisti näkyviin jotain outoa.

Joutsenen vasen puoli näytti kuitenkin ihan normaalilta.

Ei mitään kummallista.

Joutsenen oikealla puolella roikkui ihan kuin jokin kiinni jäänyt roska.

Kunnes tsadam - se olikin joutsenen jalka!

Enpä ole ennen nähnyt jalkojaan venyttelevää joutsenta.

En ymmärrä, miten sen jalka taipuu tuollaiseen asentoon takapuolen päälle.

Kukapa sitä viitsii molempia jalkojaan kastella, jos kerta yhdelläkin pääsee eteenpäin.

Kuvat ovat viime kesältä. Joutsen vaikutti hyväkuntoiselta eikä sillä näyttänyt olevan mitään hätää. Myöhemmin se oli piilottanut jalkansa höyhenpeitteen sisään. 

Toisesta erikoisesta kohtaamisesta joutsenten kanssa, jonka koin jokunen vuosi sitten, olen kirjoittanut otsikolla taistelevat joutsenet.