Siitepölyallergia

Olen aina ollut siinä käsityksessä, että erilaiset allergiat puhkeavat ihmisille lapsuudessa tai nuoruudessa, ja jos siihen asti on niiltä välttynyt, ei aikuisiällä enää ole odotettavissa yllätyksiä asian suhteen.

Keväällä 2021 olin koko ajan flunssassa ja ramppasin koronatesteissä, joista kuitenkin tuloksena oli aina negatiivinen vastaus. Siinä ihmetellessäni, miten on mahdollista, ettei flunssa mene ollenkaan ohi, vaan jatkuu viikkoja, pari tuttavaani ehdotti siitepölyallergian mahdollisuutta.

Sinä keväänä oli kuulemma siitepölyjä niin paljon, että aiheuttivat oireita sellaisillekin, joilla ei niitä aiemmin ole ollut. Olin vähän epäileväinen tämän teorian suhteen, mutta kävin kuitenkin apteekista ostamassa allergialääkettä ja aloin napsia sitä ohjeiden mukaisesti. 

Yllätys oli suuri, kun flunssa katosi, mutta ensin ajattelin sen olevan vain sattumaa. Testiksi lopetin allergialääkkeen syömisen, jolloin flunssaoireet palasivat, ja kun söin lääkkeitä uudelleen, tulin jälleen terveeksi.

Pakko se oli uskoa, että ilmeisesti sitten olin kuin olinkin allerginen jollekin siitepölylle, ja siitä lähtien on joka kevät ja kesä tullut syötyä allergialääkettä pidemmän tai lyhyemmän aikaa, tai muuten iskee päälle taas se flunssa, joka ei vain mene ohi.

Viikko sitten sain klipsaista kyläpaikan kukkapenkistä muutaman narsissinkukan mukaani. Kotona huomasin, että niissä on aika voimakas tuoksu, joka minun mielestäni ylettyi jokaiseen huoneeseen asti, vaikka mies ei mitään erikoista huomannutkaan.

Seuraavana aamuna nenäni oli tukossa ja olo epämukava. Narsissit saivat siirtyä keittiöstä ulos terassin pöytää koristamaan.

Tähän allergia-aiheeseen minut innosti Repolainen reissaa ja räpeltää-blogi, jossa haluttiin nähdä, miten keltainen väri näkyy kenenkin elämässä.

Ajatuksia koirista ja kasvattamisesta - hyvä vai huono koira?

 "Tittelit eivät periydy." Tällä fraasilla näkee toisinaan pentueilmoituksissa puolusteltavan pentueen vanhempien, usein varsinkin emän, harrastustuloksien puuttumista, jos rotu tai mainostettava pentue on sellainen, jolla harrastustuloksia olisi suotavaa olla.

Tällä lausahduksella yritetään vakuuttaa mahdollisia pennuista kiinnostuneita henkilöitä siitä, että kyllä näistä pennuista tulee hyviä harrastuskoiria, vaikka vanhemmilla, tai varsinkaan emällä, ei mitään tulosnäyttöä olekaan. Sillä yritetään myös puolustella sitä, että itse ei ole haluttu/jaksettu/osattu kouluttaa koiraansa kisatasolle asti, mutta silti halutaan teettää sillä "harrastuskoirapennut".

Joku toinen, jonka koirilla niitä kisatuloksia sitten taas on, on kehittänyt tähän vastafraasin "Tittelit eivät periydy, mutta ominaisuudet niiden takana kyllä."  Tietynlaisia kouluttamista helpottavia luonteenpiirteitähän kun yleisesti ottaen on koirilla, joille enemmässä määrin on kisatuloksia saatu.

Toisinaan pentueilmoituksissa, joissa pentueen vanhemmilla ei edelleenkään ole niitä harrastustuloksia, näkee tämän jatko-osallisenkin fraasin mitätöitynä sillä perusteella, että omistajan taidoista ja innokkuudesta niissä tuloksissa vain on kyse. Että taitava omistaja tekee kisatuloksia huonollakin koiralla ja vastaavasti vähemmän taitava ohjaaja saa pilattua hyvänkin koiran. Tällä yritetään mitätöidä toisten saavutuksia ja sen voimalla korostaa oman koiransa hyvyyttä.

Välillä on nähty kehuttavan jalostukseen käytettäviä koiria myös tyyliin: "Tämä tykkää juosta metsässä ja hyppiä puunrunkojen yli, olisi varmasti tosi hyvä agilitykoira, mutta minua ei vain harrastaminen kiinnosta." Tämän määritelmän perusteella lähes joka ikinen koira olisi mahtava agilitykoira, vaikka näillä asioilla ei oikeasti ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

On totta, että moni koira voisi olla vaikka minkälainen menestyjä kisoissa, jos vain omistajaansa kiinnostaisi harrastaa koiransa kanssa/omistaja olisi taitavampi. On silti vähän ristiriitaista ja epäkunnioittavaa määritellä, että koira, jolla on hyviä kisatuloksia, on oikeasti vain huono koira, jolla on taitava omistaja, ja koira, jolla on huonoja kisatuloksia/ei tuloksia ollenkaan, on hyvä koira, jolla on vain laiska/taitamaton omistaja. Sillä aivan yhtä totta, kuin se, että moni koira voisi olla hyvä, on totta myös se, että moni koira ei todellakaan olisi kisamenestyjä, vaikka omistajaansa kiinnostaisikin harrastaa koiransa kanssa/omistaja olisi taitavampi.

Kuvassa vas Mestan sisko, keskellä Mesta ja oik Mestan veli kesäkuulla 2013.