keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Karvia - geokätköillen löydät kaikkea kivaa

Jalasjärvi-Kankaanpää väliselle tieosuudelle jäävä Karvia on käymisen, tai edes ainakin ohiajamisen arvoinen paikka. Meidän yhden päivän geokätköilyreissulta Karvialle vuonna 2015 loppui kuntaan tutustumisessa aika kesken, nähtävää - ainakin geokätköjä - olisi ollut niin paljon.

Jalasjärveltä päin tullessa autoilijaa ensimmäisenä hämmästytti kottikärryissä istuva tyttö kani sylissään. Vähän päästä tienvarressa näkyi vastavihitty hääpari, ja kun bussipysäkillä odottavat ihmisetkin paljastuivat suuriksi nukkehahmoiksi, alkoi ankara ukkeli- ja akkeli-bongailu. Willit patsaat




Karvianjärven rantamilta löysimme kolme virallista uimapaikkaa, joista Karviankylän uimaranta (ilmeisesti nykyään Saran uimaranta-niminen?) oli ehdottomasti hienoin. Siellä oli siisti ja hyväkuntoinen, hirsinen pukuhuonemökki, kuivakäymälä wc, lentopallokenttä (nurmea), iso roskis ja keitto-/grillikatos sisältäen pöydän, penkit, takan ja hellan, joihin myös polttopuita löytyi. 

Paikka oli niin kiva, että siellä olisi voinut vaikka yöpyäkin, ja koska kalakanta järvessä on kuulemma hyvä (kuha, purotaimen, kirjolohi, hauki, harjus), onkimiesten ja -naisten kannattaa laittaa kalastusluvatkin kohdilleen. Karvian kalastuskunta




Vanhalle sahalle vei pelottavan vanha ja laho silta - tai siltä se ainakin näytti - mutta koska autokieltomerkkiä ei näkynyt ja siltaa selvästi oli autoillakin ylitetty, rohkaisimme mielemme ja ylitimme mekin joen. Se kannatti, sillä yllättävän hauskan geokätkön lisäksi sillan toisella puolen oli oikein kaunista luontomaisemaa.




Karviassa on aikonaan ollut sotalinnoitus eli skanssi, jonka tehtävänä oli valvoa liikennettä tiellä ja ottaa kiinni sotapalvelusta pakoilevia. Kyrön-Skanssin linnoitus toimi Karviassa Kyrönkankaantien ja Karvianjoen yhtymäkohdassa yli 30 vuotta. Nykyään jossain niissä kohdin on harvinainen(?) neljän vierekkäisen sillan keskittymä, joista kivisilta on kaunein ja samalla vanhin. Joenrantamassa on myös viehättävä, pieni harjanne - perua jostain vanhoilta ajoilta?






Geokätköilypuuhat veivät meidät piipahtamaan jopa hautausmaalla, jonka perälle yhteen rykelmään oli koottu ilmeisestikin kaikki "vanhentuneiden" hautojen hautakivet- ja ristit. Se oli mielestäni ihan mukava idea sen sijaan, että ne olisi vain heivattu jonnekin varaston perälle piiloon. 

Kirkon läheisyydessä sijaitsee myös Karvian kotiseutumuseo, jossa on nähtävää sekä sisällä että ulkoalueellaan.




Vaikka koirat saivatkin jaloitella jokaisen geokätkön etsinnän yhteydessä lyhyemmälti tai pidemmälti, oli silti mahtavaa löytää suuri, rauhallinen ja aukea alue, jossa niiden oli turvallista purkaa juoksuenergioitaan. Pelkkä pikkukäpsyttely autossa istumisten päälle kun ei tuo riittävän hyvää mieltä koirille eikä oikeastaan meille ihmisillekään.

Karviasta löytyy myös luontoreittejä kuljettaviksi, vaikka meidän aikatauluun niiden läpikäyminen ei valitettavasti tuolloin sopinutkaan. Näe ja koe




Lumes oli todella suureksi avuksi geokätköjen etsimisessä ja osoitti jälleen pätevyytensä niin maasto- kuin rakennusetsinnöissäkin. Kaiken lisäksi Lumes on aina niin ihanan iloinen löytäessään kätkön - hei, hei, täällä se on, löysin sen!

Mestaa kyseinen tehtävä ei yhtä paljon innosta, mutta enpä tosin ole sen kiinnostavuuteen panostanutkaan, kun Lumes niin mielellään hoitaa nämä hommat. Purkinlöytöpalkkioapajille Mesta kyllä syöksyy nopeaan paikalle, pitäähän Herra Hurtta Huolettomankin retkievästä saada...




Jos alla oleva video ei näy, kokeile päivittää sivu ja yritä uudelleen.



Geokätköily on oivallinen tapa tutustua uusiin paikkakuntiin ja saattaapa sieltä omasta asuinkunnastaankin löytää uusia paikkoja kätköjen myötä. Me löysimme itsemme syksyllä ihanalta, vanhalta soramontulta (klik), ehkä sinä löydät itsesi ensi kesänä viihtyisältä majakkasaarelta (klik)?

torstai 22. joulukuuta 2022

Kuka on syyllinen?

Tapaus 1

Koirien ollessa keskenään kotona, oli yksi sohvan selkänojatyynyistä siirretty pois paikoiltaan ja sen takaa sohvan sisäkangas pehmusteineen oli revitty rikki.

Motiivi

Oletettavasti oli yritetty päästä käsiksi sohvan istumatyynyn alla mahdollisesti oleviin vanhoihin purutikkuihin.

Vihjeet

Pikkubolognesella on ollut tapana piilottaa syömättä jääneet purutikkunsa sängyn alle, nojatuolille, sohvan selkänojan ja istuintyynyjen väliseen rakoon yms. käteviksi katsomiinsa paikkoihin. Sitten se joskus ihan yhtäkkiä saattaa saada jonkun purutikkupiilon mieleensä, vaikkapa kesken nukkumaanmenon hypätä sängystä alas, livahtaa sängyn alle (kätevää, kun Pikkubolognese itse mahtuu sinne, mutta lapinkoirat eivät) ja jäädä sitten jemmassa olleen purutikkunsa kanssa rapistelemaan.

Lumes on löytänyt Pikkubolognesen purutikkuja erilaisista huoneennurkkapiiloista, sohvalta ja nojatuolista. Mestalla ei ole sellaista luontaista paikkojentutkimistaipumusta kuin Lumeksella ja Mestalla kestikin pitkään tajuta, mistä Lumes ja Pikkubolognese yks kaks saivat syötävää. Ennen sohvakeissiä Mesta oli hiljattain huomannut, että sohvan sisuksissa saattaa olla purutikkuja, ja tullut useasti pyytämään lupaa sohvan tutkimiseen.

Kukaan koirista ei ole tiettävästi koskaan ennen käyttänyt hampaitaan kankaisiin huonekaluihin.

Kuka on syyllinen?



Tapaus 2

Koirien ollessa keskenään kotona, oli yhden huoneen lattialle ilmestynyt kakat.

Motiivi

Oletettavasti kakkahätä oli ollut liian kova ulospääsyn odottamiseen ja tarpeidenteolle oli siten valittu muu sopivalta tuntuva paikka.

Vihjeet

Mesta ja Lumes ovat tähän asti tehneet ne harvat aikuisiällä sattuneet vahinkonsa ulko-oven lähettyville tai keittiöön. Pikkubolognese on ennenkin tehnyt tarpeensa samaan huoneeseen kuin missä kakat nyt olivat.

Kakkakikkareen koko sopii Pikkubolognesen normaaliin tai lapinkoirien pieneen tuotokseen.

Kuka on syyllinen?



Tapaus 3

Koirien ollessa keskenään kotona, eteisen naulakossa roikkuvan takkini toinen tasku oli purtu rikki ja namit syöty.

Motiivi

Oletettavasti oli haluttu päästä käsiksi taskussa oleviin nameihin.

Vihjeet

Pikkubolognese on aiemminkin ollut kiinnostunut nameja sisältävistä takintaskuista, mutta ne tutkimukset on päästy keskeyttämään. Mesta ja Lumes eivät tiettävästi ole koskaan olleet aiheesta kiinnostuneita.

Kuka on syyllinen?


lauantai 17. joulukuuta 2022

Rakkautta lumihangessa

Vaikka sen tietää, että luonto on ihmeitä täynnä, niin silti se joskus pääsee yllättämään. Kuten viime vuoden marraskuun lopulla, kun metsäpolkua kävellessämme yhtäkkiä edessä olikin ihan selvä sydän. Miten hyvälle mielelle sitä voikaan tulla löytäessään rakkautta lumihangesta.


Ja sitten taas toisaalta se ei hämmästytä yhtään - kun on parhaassa seurassa parhaassa paikassa (Tutkittuja terveysvaikutuksia - metsä parantaa), niin onhan siinä rakkautta yllin kyllin puoleen ja toiseen. Olisikin suurempi ihme, jos sitä ei silloin löytäisi rakkautta jopa lumihangesta.

lauantai 10. joulukuuta 2022

7 syytä, miksi kannattaa ostaa rekisteröimätön rotukoira

Rekisteröimättömät rotukoirat tekevät edelleen kauppansa, vaikka syistä niiden välttämiseen on valistettu jo lukuisia vuosia. Tässä esittelenkin seitsemän kohdan listan, miksi kannattaa ostaa paperiton pentu ja mitä se tarkoittaa. 

1. Raha

Haluat säästää rahaa koiran ostohinnasta, tai haluat maksaa enemmän rahaa. Esimerkiksi rekisteröimättömän, yleiskielellä sanottuna paperittoman, suomenlapinkoiranpennun hinnat liikkuvat siinä suunnilleen 800-1400 euron välillä, kun taas Kennelliiton rotukoirarekisteriin rekisteröidyt pennut maksavat 1000-1500 euroa.

Rekisteröimättömän pennun ostamalla voit siis saada sen vaikkapa 100-200 euroa halvemmalla kuin rekisteröidyn, tai sitten maksat siitä saman hinnan tai jopa 400 euroa enemmän kuin mitä olisi maksanut rekisteröity pentu.

2. Rekisteripaperit

Ajattelet, ettei pelkkä kotikoira tai metsästyskoira tai sinä sen omistajana tarvitse niitä papereita mihinkään. Et välitä siitä, että ilman niitä Kennelliiton rotukoirarekisteriin rekisteröityjä koiria ja niiden kasvattajien tekemää työtä ei koko rotua edes olisi olemassa sellaisena kuin se nyt on.

Et ole kiinnostunut haluamasi rodun tulevaisuudesta etkä siitä, että jokainen rekisteröimätön koira pienentää rotunsa geenipoolia. Rekisteröimättömät rotukoirat ovat pois rodun virallisesta, rekisteröidystä kasvatuksesta ja siten uhka rodun monimuotoisuuden säilymiselle.

Huom! Ruokaviraston koirarekisteri on vain koirien omistajatietorekisteri viranomaiskäyttöön, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko koira rekisteröity rotukoira vai ei.

3. Terveys

Luulet, että rekisteröidyt rotukoirat ovat sairaiksi jalostettuja, mutta ottamalla paperittoman pennun, saat terveemmän koiran, koska sitä ei ole ylijalostettu. Et tiedä, että suurelle osalle roduista ennen pennuttamista tehtävät viralliset terveystarkastukset nimenomaan ovat olemassa siksi, että kasvattajilla olisi mahdollisuus teettää pentuja vain niillä terveimmillä koirilla.

Et ymmärrä, että rekisteröimättömien koirien näennäinen terveys johtuu siitä, että niille ei tehdä samoja terveystutkimuksia kuin rekisteröidyille koirille, ja näin tietyt sairaudet jäävät selviämättä. Uskot, että koira on terve, kun se liikkuu, leikkii ja syö. Et ole kuullut tutkimuksesta (klik), jossa selvisi, että suurin osa koiranomistajista ei tunnista koiransa kipukäytöstä, vaan luulevat kipuilevaakin koiraansa terveeksi.

Rekisteröintiä varten pentueen vanhemmilta vaadittavat terveystutkimukset (esimerkiksi lapinkoirilta pitää tutkia ennen pentujen teettämistä virallisesti, eli tulos näkyy KoiraNetissä koiran omissa tiedoissa, lonkat röntgenkuvaamalla ja silmät koirien silmäeläinlääkärillä) eivät ole tiedossasi tai et pidä niitä tärkeinä. Et hoksaa ajatella, että paperittomien pentujen teettäminen ja ostaminen on välinpitämättömyyttä tulevien pentujen, sinunkin tulevan koirasi, terveydestä.

4. Ostajan oikeudet

Et halua vastailla rekisteröityjä koiria kasvattavan kyselyihin siitä, miksi haluat koiran, miksi juuri tämän rotuisen koiran, missä ja kuinka asut, onko sinulla aiempaa koirakokemusta jne. Kasvattajan esittämien kysymysten tarkoitus on selvittää, että pentu ja sen omistaja olisivat parhaat mahdolliset toisilleen, mutta sinä haluat vain jonkun pennun ja that´s it, ja paperittomien pentujen teettäjä myy sinulle sellaisen ilman mielestäsi ylimääräisiä kysymyksiä eikä pahastu siitäkään, jos sinulle kelpaa vain tietyn värinen pentu.

5. Kenneli

Haluat ostaa pennun joltain tavalliselta ihmiseltä etkä mistään kennelistä, mutta et tiedä, että suurin osa kennelnimellisistä kasvattajistakin on ihan tavallisia ihmisiä, joilla on kotonaan vain yksi tai muutama koira. 

6. Ei se mitään, jos minä

Pitäähän jonkun niille paperittomillekin pennuille koti antaa, joten miksi se et voisi olla sinä. Et ajattele niin pitkälle, että ostamalla paperittoman pennun, samalla tuet vastuutonta kasvatusta ja jokaisen myydyn tilalle syntyy kohta uusia lisää - paperittomia pentuja teetetään niin kauan, kuin joku niitä ostaa.

7. Malttamattomuus

Paperittoman pennun saat helpommin, ei tarvitse jonottaa ja odottaa. Rekisteröityjä pentuja saakin teettää nartulla vain maksimissaan viisi kertaa ja pentueiden välissä pitää olla vähintään noin vuosi. Paperittomia pentuja voi sen sijaan nartulla teettää halutessaan vaikka kymmenenkin kertaa ja jopa kahdet vuodessa, jotta pentuja riittää ostajille.


Kuvituskuvina hakutreenien alkuun suoritettuja pentuleikkejä vuoden 2013 lokakuulta Mestan ja samanikäisen saksanpaimenkoiran toimesta. Molempien rodut ovat valitettavasti kokeneet suositun koirarodun ongelmat muun muassa paperittomien pentujen teettäjien muodossa.

tiistai 6. joulukuuta 2022

Kotimaiset koirarodut

Ensimmäistä, sekarotuista koiraansa lukuunottamatta isälläni on aina ollut vain kotimaisia koirarotuja - suomenpystykorvia ja suomenlapinkoira. Sattumalta minullekin valikoitui aikanaan ensimmäiseksi omaksi koirakseni kotimainen rotu, suomenlapinkoira, ja sellaisia täältä löytyy vieläkin. Tänään vietettävän Suomen itsenäisyyspäivän johdosta kaivelin esiin muutamia kuvia vuodelta 2005, isäni suomenpystykorva Viksu oli tuolloin 9-vuotias ja oma suomenlapinkoirani Allu 6-vuotias.




Suomenpystykorvia ilmeisesti pidetään nykyään enemmän pelkkinä kanalintukoirina, mutta Viksu toimi monipuolisena kaiken riistan metsästyskoirana. Onhan se kätevää, että yksi ja sama koira riittää avuksi niin kanalintu-, jänis- kuin pienpetometsällekin. Viksun omasta mielestä listalle olisi voinut lisätä vielä kissat, nekin saivat sen metsästysvietin syttymään, mutta sen sijaan lemmikkikanimme Nöpön Viksu erotti omaan perheeseen kuuluvaksi.



Viksulla oli aika kipakka luonne, joka tuli enemmän esiin kyllä vieraiden kuin meidän oman perheen ihmisten kanssa. Viksu mm. piti paljon rapsutuksista ja antoi vieraidenkin antaumuksella paijata itseään, mutta Viksu halusi päättää, milloin rapsutushetki päättyy. Jos Viksua silitteli niin kauan, kunnes Viksu itse lähti muualle, kaikki oli ok, mutta jos vieras vain otti kätensä pois, Viksu saattoi näykätä kädestä tai vaatteista. Lasten kanssa Viksu sen sijaan oli täysin luotettava ja se nauttikin naapurin perhepäivähoitajan hoitolapsilta saamastaan huomiosta.




Viksu ja Allu olivat hyvät kaverukset, ne viihtyivät yhdessä oleillen ja leikkien, ainoastaan ruuasta niillä oli joskus kinaa. Allu ei ollut nuorena aivan kaikkiruokainen, esimerkiksi kuivia leipäpalasia se ei syönyt, mutta ei niitä sen syömättömiä leipiä saanut silti kukaan muukaan syödä. Vuosina, jolloin Allu oli ainoana koirana, sillä oli ruokakupissaankin aina ruokaa tarjolla ja se söi silloin kuin huvitti. Tämä vapaaruokinta oli kyllä tosi kätevä systeemi, kun ei tarvinnut koskaan miettiä koiran ruoka-aikoja, kunhan vain säännöllisesti aina laittoi lisää ruokaa kippoon.




Toisinaan minun tekisi mieli omaa suomenpystykorvaa, niin ihastuttava rotu se on. En kuitenkaan halua ottaa metsästyskoirarotuisen pentua, koska en itse metsästä. Kyllähän Viksukin tykkäsi kaikesta yhteisestä puuhastelusta, mm. lenkkeiltiin metsässä, koulutin sille tokoa, opeteltiin agilitya ja leikittiin piilosta. Mikään ei kuitenkaan voittanut sitä, kun Viksu näki isäni metsästyskamppeissa - voi sitä riemua, koira aivan syttyi eloon, pyöri ympyrää ja haukkui onnesta, ja nautti kaikista eniten siitä, mihin rotu on jalostettu, eli metsästämisesta, ei pelkästä metsässä ulkoilusta. Mutta ehkä joku aikuinen, metsästyskäyttöön soveltumaton pystykorva vielä joskus voisi vastaan tulla...


Nykyään kotoani löytyy lapinkoirien lisäksi myös yllätystuttavuus, pieni ja valkoinen, italialainen (bichon) bolognese, josta kerron kirjoituksessani Millainen koira on bolognese?

lauantai 3. joulukuuta 2022

DogVisit Vimpeli - kuntoportaat ja näkötorni järvimaisemalla

Etelä-Pohjanmaalla Vimpelissä sijaitsevan Lakis-laskettelumäen reunaan rakennettiin vuonna 2019 kyläseuran toimesta noin 400 metrin pituiset kuntoportaat, joita kiipeillessään voi nauttia upeasta järvimaisemasta. Mäen päällä, kuntoportaiden lepotasanteen vieressä, kohoaa lisäksi 16 metrinen näkötorni, jossa saa ihailla maisemia vielä vähäsen korkeammalta ja kaikkiin ilmansuuntiin.



Olen muutaman kerran kuntoillut täällä koirieni kanssa ja vaikka portaiden kapuaminen vähänkin reippaampaan tahtiin ottaa oman kunnon päälle, on kokemus aina yhtä hieno maisemia ja erinomaista talkootyön laatua ihaillessa. Huhtikuulla -21 kuntoportailumme sai vielä eksoottisen lisän, kun lumisen kevättalven ansiosta laskettelukausi olikin yhä täydessä toiminnassa. Onneksemme portailla oli silti jo kevätkäyttäjiä riittänyt ja talvikunnossapidon puutteesta huolimatta rappuset olivat ihan käyttökunnossa.


Näkötorni on tukeva ja sen rapuista selviytyvät reippaat koiratkin. Näköalakuntoilupaikan lisäksi alueelta löytyy ainakin myös useampi laavu evästelyyn, pururata lenkkeilyyn, frisbeegolfrata ja aivan mäen laelta rullaluisteluratakin. Lappajärven puolella Hotelli Kivitipussa on myös kiinnostava, ilmainen 3D-lasein toteutettu virtuaalimatka avaruuteen, mutta sen ajaksi koirat taitaa joutua jättämään autoon.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki suoraan Youtubeen.


Lisää maisemakohteita löytyy naapuripitäjästä, Keski-Pohjanmaan puolella sijaitsevasta Vetelistä, jonka pururatareitistön varrella on komeita näköalakallioita (klik).

Blogitekstisuositus

Milloin siivotaan joulukoristeet pois?

Mikä on oikea aika siivota joulukoristeet pois? Kuinka kauan joulun jälkeen voi joulukoristeita vielä pitää? Saavatko joulukoristeet olla es...