Miten meille muutti asumaan tonttu?

Elettiin vuotta 2014. Joulukuun puolivälin tienoilla ei näkynyt lumihiutalettakaan ja joulumieli oli vähissä pimeässä maisemassa. Vaan sitten se tapahtui - lunta alkoi sataa, hiutaleita leijaili maahan yhä enenemissä määrin. Hip hei, valkoinen joulu olisi sittenkin vielä mahdollinen!

Vastasataneeseen lumeen tallentuivat talojen pihamailla kulkevien eläinten jäljet - oli kissaa, rusakkoa, lintua ja pientä jyrsijää. Yhdet jäljet aiheuttivat kuitenkin ihmetystä, kun ei eläinkirjoistakaan löytynyt apua niiden tunnistamiseen.

Kyllä siinä oltiin kummissaan, että kuka tai mikä mahtoi olla niiden jälkien takana. Kas, kun me nykyihmiset emme enää tontunjälkiä tunnista...

Aina joulukuulla Korvatunturin lahjapajalla käy  kova vilinä, tai näin ainakin puhutaan. Osa tontuista on kuulemma kuitenkin edelleen tarkkailuvuoroissa ja kiertämässä ympäri pitäjiä lahjantoivojien kiltteysasteita tutkimassa.

Yleensä tontut ovat tarkkoja siitä, että eivät työtehtävissään tule paljastuneeksi ihmisille. Eräällä tontulla alkoi tuolloin kuitenkin keskittyminen joulutonttuiluun olla herpaantumassa ja se tuijotteli ikkunastamme sisään hiukan liian kauan sillä seurauksella, että satuin näkemään sen.

Katseemme kohtasivat ja sitten tonttu jo vilahtikin piiloon niin sukkelaan, että jäin vähän hämilläni miettimään, mitä oikein näinkään - vai näinkö sittenkään. Mutta edellispäivän salaperäisten jälkien jättäjä minulle ehkä kuitenkin taisi selvitä.

Seuraavana aamuna päästin koirat ulos, kuten aina, ja käväisin samalla postilaatikolla kurkkaamassa, joko postinjakaja olisi käynyt kierroksellaan. Palatessani pihaan, huomasin toisen koirista puuttuvan ja kutsuin sitä nimeltä kerran, toisen ja kolmannenkin.

Koiraa ei näkynyt, mikä oli hyvin epätavallista, ja lähdin kiertelemään pihaa ympäri sitä etsien. Hämmästys oli kyllä melkoinen, kun löytäessäni koiran ruusupensaan suojista, löysin samalla myös tontun!

En saanut sanaa suustani katseeni kiertäessä koirasta tonttuun ja tontusta koiraan, mutta siinä tonttu jo esittelikin itsensä samalla pahoitellen aiheuttamaansa hämminkiä. Hän kertoi kaipaavansa elämältään jo muutakin kuin pelkkää joulutonttuilua, ja oli päättänyt kokeilla, miltä tuntuisi ihan tavallinen elämä.

Tässä vaiheessa minullakin jo alkoi ajatus hitaasti kulkea, vaikka ensin änkytinkin jotain satuolennoista, ja kutsuin tontun meille kylään. Lipsahtipa siellä lauseeni lomassa, että kyllä meille asumaankin saa jäädä, jos kotitontun elämä kiinnostaa eikä mieli enää tee Korvatunturille - ja sillä tiellä sitä edelleen ollaan...

Meidän joulu

Olen itse käynyt koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni viettämässä joulua äiti lapsuudenkodissa siihen saakka, kunnes hänen vanhemmistaan aika jätti, ja tämän jälkeen vielä yhden kerran siskoni emännöimänä.

Nämä olivat sellaisia perinteisiä jouluja, joissa oli syömistä kystä kyllän, ja kaikki äidin sisarukset ja meidän serkut olivat paikalla. Minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot näistä jouluista ja aikuistuttuani ne olivat usein vuoden ainoat hetket, kun näin esimerkiksi serkkujani.

Toki olen vanhempiani ja sisaruksiani nähnyt tämänkin jälkeen joulunpyhinä, mutta ne ovat olleet sellaisia tavallisia kyläilyjä joulunhengessä, eivät varsinaista joulunviettoa.

Lapsi kuitenkin muutti kaiken. Toivon hänellekin samanlaisia ihania joulumuistoja, kuin minullekin on aikanaan kertynyt, joten viime vuonna ensimmäistä kertaa ikinä niin sanotusti itse järjestin joulun.

Onhan minulla joulukoristeita toki ennenkin ollut, koska täällä olen miettinyt, miten kauan joulukoristeet joulun jälkeen saavat olla esillä,  ja kinkkukin on aina paistettu tai valmiina ostettu, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt oli kuitenkin ruokaa kystä kyllän ja vanhempani ja sisarukseni perheineen kutsuttu meille joulunviettoon. Tykkäsin, oli ihana viettää taas perhejoulua ja tänä vuonna sitten otettiin uusinta.

Jouluruokavalikoimamme varmasti muuttuu vähitellen niin sanotusti meidännäköiseksi. Nyt se on yhdistelmä kahden suvun "mitä joulupöydässä kuuluu olla" ruokia ja lisukkeita, mutta onko jouluna tosiaan pakko olla vain juuri niitä perinteisiä jouluruokia vai voisiko se olla jotain muuta?

Tänä jouluna meillä olikin jo tarjolla myös karamellisoitua nyhtökanaa ja se teki erinomaisesti kauppansa. Viime jouluna tein hedelmäsalaattia, mutta tänä vuonna en jaksanut, vaikka sille varmasti olisi riittänyt syöjiä. Kahvipöydän tarjottavat olivat molempina jouluina siskoni käsialaa.

Viime jouluna lapsi oli toki vasta niin pieni, ettei hän joulusta juuri ymmärtänyt, ja tänä vuonna ihmisten määrä vähän ahdisti, mutta eiköhän jo ensi vuonna päästä siihen, että hänkin nauttii, kun tuttuja tulee tupa täyteen ja seuranpitäjiä riittää.

Lapsen ulottuvilla olevat joulukoristeet saivat olla yllättävän rauhassa, vaikka ensin epäröin, voinko laittaa koristeet samoin kuin ne viime joulunakin olivat. Muutamia kertoja hän on käynyt niitä ottamassa, mutta kun on aina selitetty, että ne ovat koristeita, ja haettu hänelle jotain vastaavaa tilalle, niin aika vähän ne sitten loppuviimein ovat kiinnostaneet.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä ruudun toisella puolen oli hyvää mieltä jouluna, ja toivon teille runsaasti onnea ja iloa uuteen vuoteen!

8+5 lahjavinkkiä koiralle ja omistajalle

Nappaa talteen viime hetken lahjavinkit niin koiralle kuin omistajallekin, nopea tilaaja tai kädentaitaja ehtii kääriä paketit vielä pukinkonttiin asti. Kilttejähän me on tietysti oltu kaikki, sekä koirat että ihmiset, joten kivat yllätykset ovat enemmän kuin ansaittuja!

1. Mainos Icebug

Olen itse ollut Icebug-nastakenkien uskollinen käyttäjä siitä asti, kun yli kymmenen vuotta sitten sain ensimmäiset Icebugini lahjaksi äidiltäni. Icebugien nastat ovat pitäneet minut pystyssä hulluimmillakin pääkallokeleillä ja on ihana tunne, kun voi vain kävellä rennosti eikä tarvitse jännittää jalkojaan liukastumisen pelossa.

Mutta miksi ostaa nastakengät irrallisten piikkipohjallisten tilalta, eivätkö ne ole sama asia? Icebugeissa nastoja on koko kengän pohjan pituudelta kantapäästä varpaisiin asti, joten pito on taattu askeleen jokaisessa vaiheessa. Kun nastat ovat integroituna kengän pohjaan, kävelytuntuma on normaali ja miellyttävä, ja myös juokseminenkin onnistuu erinomaisesti. Nastakenkien kanssa voit olla varma, että turvallinen liikkumisesi on varmistettu koko ulkoilun ajan.

Itse käytän Icebugeja läpi talven luottokenkinäni. Myös lumiset tiet voivat joskus olla liukkaita aurauksen tai tamppaantumisen jäljiltä, ja Icebugien kanssa tiedän aina kulkevani varmoin askelin.

Ostin muutama viikko sitten itselleni uudet Icebugit, ne kymmenen vuotta vanhat kun alkavat olla jo palvelusikänsä päässä, ja nyt on taas hymy huulilla, kun lähden koirien ja lapsen kanssa kävelylle.

Kiinnostuitko? Tutustu valikoimaan ja osta omasi - tässä linkki Icebug verkkokauppaan.

2. Mainos Koiratarvike Haukkula

Haukkula on täysin kotimainen pienyritys, jonka varasto sijaitsee Vantaalla. Muista nettikaupoista  Haukkula erottuu Tassuväki-bonusohjelmallaan, jossa bonusta saa ostosten lisäksi myös esimerkiksi tykkäämällä heidän Facebook-sivuistaan, lisäämällä lemmikin syntymäpäivän ja arvostelemalla ostamiaan tuotteita. Bonuspisteitä keräämällä saa melko helposti ostoksistaan jopa 15% alennusta - ja ensimmäisestä ostoksesta saa aina -10% bonuksista riippumatta.

Suosittelen Haukkulan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistettuja, haitta-aineettomia Ozami pururullia ja purutikkuja. Treeninamiksi sopii erinomaisesti Boost lihaisa koiranmakkara, joka kiinteän koostumuksensa ansiosta on helppo pilkkoa suuhunsopiviksi palasiksi. Kotiin, autoon ja retkille sopivaan lemmikin ensiapulaukkuun on valmiiksi koottu kaikki perustarvikkeet pienempiä ja vähän suurempiakin hätätilanteita varten.

Klikkaa itsesi Haukkulan verkkokauppaan tästä.

3. Itse tehty koirantakki

Meidän bolognese-koiramme on kovin kylmänarka ja palelee ulkona nopeasti jo alle +10 asteen lämpötiloissa. Takkeja on onneksi hyvin helppo tehdä itsekin, jos ei tarvitse niihin mitään monimutkaisia ominaisuuksia, joten bolognese on saanut näitä tee se itse-versioita.

Täällä blogistani löytyvä ohje superhelppoon takkiin koiralle.

4. Mainos Renkaat.com

Olen huomannut, että moni vierastaa uusien autonrenkaiden ostoa kesken kauden. Ei haluta ostaa uusia kesärenkaita enää syksyllä, tai uusia talvirenkaita kesken talven. Usein kuulee puhuttavan myös siitä, miten halutaan ajaa renkaat loppuun ennen kuin hankitaan uudet. Toisinaan tämä aiheuttaa valitettavasti vaaratilanteita joko kyseiselle autoilijalle itselleen sekä myös muille tielläliikkujille.

Liikenneturvan sivuilla kerrotaan, että talvirenkaiden kulutuspinnan pääurien syvyys tulee olla vähintään 3mm ja kesärenkaiden 1,6mm. Tämä ei kuitenkaan tarkoita turvallista urasyvyyttä, vaan lainvaatimaa minimiä, jolla renkaiden pito-ominaisuudet märällä tai lumisella tiellä ovat jo selvästi heikentyneet.

Välillä törmää myös virheelliseen käsitykseen siitä, että kun renkaita autoon laittaessa mitataan urasyvyydeksi juuri tuo minimi, niin renkaita voisi sitten käyttää huoletta vielä koko sen kesän tai talven. Jos esimerkiksi kesärenkaiden urasyvyys on maaliskuun lopulla juuri ja juuri 1,6mm, se on - ajomääristä riippuen tietysti -  lokakuun lopulla jo paljon vähemmän kuin tämä vaadittu minimimitta.

Kolahtiko - siis ajatuksen tasolla, ei toivottavasti konkreettisesti. Tästä pääset Renkaat.comin sivuille vertailemaan renkaiden hintoja ja ostamaan autoosi uudet, turvallisia ajokilometrejä varmistavat pyörylät.

5. Mainos Kodin1

Koiramme ovat olleet jo monen vuoden ajan raakaruokinnalla ja ruokien säilytyspaikkana luonnollisesti on tällöin pakastin. Ennen koiramme söivät kuivaruokaa ja ruokasäkkien kanssa oli alkuun säilytysongelma - ruuan pitäisi olla helposti saatavilla, mutta kuitenkin johonkin kauniisti ja sisustukseen sopivasti piilotettuna. Tällöin ratkaisuksi valikoituivat pystymalliset, kannelliset pyykkikorit. Kurkkaa esimerkiksi Pyykkikorit Candy harmaa, Komari tumma puu/valkoinen tai Kalthota valkoinen, joihin kaikkiin mahtuu helposti 15kg ruokasäkki.

Hierontavasaraa tai hierontapistoolia, kumpaa nimitystä siitä haluaakaan käyttää, kohtaan minulla oli alkuun epäluuloja. Sattuuko se? Auttaako se? Onko se ihan turhake? Epäluulot hälvenivät nopeasti, kun vekotin pääsi käyttöön - sillä on todella kätevä hieroa hartiaseutua ja selkää, tuntuu miellyttävältä ja ihan oikeasti se jopa auttaa niihin lihasjumeihin.

Sukella Kodinykkösen verkkokauppaan tästä.

6. Itse tehdyt namit koiralle

Tätä koirien lihapannaria tein yhteen aikaan ahkeraan ja koirilla olikin treeneissä aina itse tehdyt herkut tarjolla. Nämä namit eivät tahraa tai murusta, ja ovat koirieni mielestä herkullisia.

500g broilerin hienoksi jauhettua, luutonta jauhelihaa
4 kananmunaa
2,5dl perunajauhoja

Sekoita ainekset (broilerin tilalle voi toki halutessaan vaihtaa muuta lihaa tai sisäelimiä) keskenään kulhossa, kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Peitä taikina leivinpaperilla, se estää kuoren muodostumisen.

Paista keskitasolla uunissa 175C noin 35-45 minuuttia, jonka jälkeen paloittele ja anna jäähtyä ennen pusseihin tai rasioihin pakkaamista.

Ohjeen mukaisesti tehdystä pannarista tulee namipalasia noin 650g. Pannarinpalaset säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, joten osa annoksesta kannattaa pakastaa ja ottaa aina sulamaan tarpeen mukaan.

7. Mainos Peten koiratarvike

Meillä on sänkyymme koiran portaat. Pidin sitä alkuun turhakkeena, kyllähän koirat pääsevät sänkyyn ja sieltä pois hyppäämällä. Ymmärrän kyllä bolognesen kohdalla, että sänky on sille suhteessa korkea, mutta että lapinkoira, se mitään rappusia tarvitse.

Kuitenkin, kun valinnanmahdollisuus oli olemassa, siirtyi se lapinkoirakin vähitellen portaita käyttämään - ensin sänkyyn mennessä, siinä kohtaa kun rappujen olemassaolo oli helpompi muistaa, ja lopulta myös sängystä poistuttaessa. Päättelen tästä, että matalavireisessä mielentilassa koiralle rappusten käyttö on hyppäämistä mieluisampaa. Nyt, veteraani-ikäisten koirien kanssa, portaat sänkyyn ovat myös koirien terveydelle hyppäämistä parempi vaihtoehto.

Olen harrastanut koirieni kanssa agilitya ja hankkinut joitakin esteitä myös kotiin niin sanottuina halpaversioina, ne aidot kun maksavat satoja euroja. Agility tunnelieste Trixie on ollut ihan nappihankinta - vie kasattuna vain vähän tilaa, on kevyt ja helppo ottaa käyttöön. Ja mikä parasta, niin nykyisessä elämäntilanteessa siitä on iloa myös lapsen leikkeihin.

Valopanta parantaa koirien näkyvyyttä pimeässä ja useammalle koiralle voi hankkia jokaiselle vaikka oman värinsä, niin tietää, missä päin pihaa kukainenkin viipottaa. 

Tämä on meillä ihan pakollinen varustus bolognesella, kun se ei aina huomioi luoksetulokutsuja ja saattaa myös poistua pihasta tai piileskellä jossain. Sinisenä loistava valo paljastaa nyt sijainnin aina.

Valopannat toimivat loistavasti myös lasten käytössä, ja toki aikuisillakin, ja niitä on perusheijastimia hauskempia käyttää ja näkyvyyskin huomattavasti taatumpi.

Peten koiratarvikkeella on tällä hetkellä paljon alennuksia erilaisista tuotteista. Täältä pääset etsimään, mitä kaikkea tarpeellista teille löytyisi.

8. Mainos Pen Store

Kuinkahan monta vuotta olen haaveillut siitä, että tekisin koiran tassunjälkitaulun? Kuinkahan monta kuukautta olen haaveillut siitä, että tekisin lapsen jalanjälkitaulun? Kaikki taiteilijatarvikkeet on jo hankittu, joten olisiko aika ryhtyä tuumasta toimeen...

Löydä oma sisäinen taiteilijasi täällä Pen Storen verkkokaupasta ja toteuta haaveesi, niin kuin minäkin yritän tehdä.

Miksi valvoin kolme vuorokautta putkeen ja mitä sitten tapahtui?

En ole elämäni aikana tainnut kovin montaa kertaa valvoa edes seuraavaan aamuun asti, uni on kutsunut ja tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Viimeisen parin vuoden aikana en taas tosin ole kyllä nukkunut ainuttakaan yötä kokonaisena - ensin valvotti selkäkipu ja vessassa juokseminen raskausaikana ja sitten se itse lapsi, vaikka sinänsä hyvin yöt nukkuukin.

Kolmen vuorokauden valvominen putkeen sen sijaan oli kyllä sellainen suoritus, joka tuntuu siltä, kuin olisi ollut kuukauden koomassa. Univelasta toipuminen tuntuu vievän ainakin pari viikkoa.

Miten tämä sitten tapahtui?

Päivä1

Illalla noin klo 19.30 lapsen sormi osui vahingossa silmääni ja otti todella kipeää. Kesti muutaman minuutin, että sain kivulta silmän auki.

Klo 21 silmä oli edelleen kipeä, joten soitin sairaalan päivystykseen ja sain käskyn lähteä sinne näyttämään silmää. Reippaasti ajelin sinne itse huomattavalla alinopeudella ja matkaan kuluikin aikaa tuplasti normaaliin verrattuna.

Päivystyksessä istuessa silmä kipeytyi entisestään enkä pystynyt oikein pitämään sitä enää ollenkaan auki. Parin tunnin odottelun jälkeen kävin kysymässä, onkohan jonot miten pitkät, kun silmäkipu ahdistaa aika lailla. En tiedä oliko sattumaa ja auttoiko kyselemässä käynti, mutta siitä kymmenisen minuuttia eteenpäin pääsin lääkärille.

Silmään laitettiin väriainetta ja sarveiskalvolla näkyikin selkeä haava. Sain mukaani antibioottivoidetuubin sekä pienen pipetin puudutustippoja, joita yhden lääkäri tipautti valmiiksi silmääni ja muutamassa sekunnissa se olikin kuin uusi.

Lähdin ajelemaan kotiin, kun silmä nyt taas kerran toimi normaalisti, ja kurvasin kotipihaan noin klo 01 yöllä. Valitettavasti tippojen puuduttava vaikutus ei kestänyt kuin noin 30 minuutin ajan ja silmä olikin sitten niin kipeä, etten saanut nukuttua koko loppuyönä vaan ramppasin puolen tunnin välein laittamassa uutta puudutustippaa silmään.

Päivä2

Koska silmä oli niin kipeä, lähdin heti aamulla käymään terveyskeskuksen päivystyksessä kysymässä, voisiko kivulle tehdä jotain. Pienen odottelun jälkeen pääsin lääkärille, joka hetken mietinnän jälkeen antoi mukaani lisää puudutustippoja kehoituksella käyttää tarpeen mukaan.

Silmän kipu oli sellaista, että ensi tuli pieni roskantunne, joka vahvistui ja vahvistui niin, että lopulta silmä on pakko sulkea. Ironista kyllä, jos silmän olisi pystynyt pitämään auki, se ei olisi ollut niin kipeä, mutta vahvan roskantunteen vuoksi en pystynyt pitämään silmää auki, ja suljettuna silmä taas tuli kipeämmäksi ja kipeämmäksi, koska silmän ollessa kiinni haavaan tulee kosketusta.

Minun oli pidettävä myös terve silmä kiinni, koska kun avoin silmä liikkuu, liikkuu myös suljettu silmä, ja silloin silmään tuli aina äkillinen viiltävä kipu. Ilman puuduttavaa tippaa, joka mahdollisti silmien avaamisen, olisin ollut käytännössä siis sokea.

Päivä lapsen kanssa kaksin kotona olikin sitten mielenkiintoinen. Olin valvotun yön jäljiltä niin väsynyt, että aamupäivän makasin vain sängyllä silmät kiinni ja lapsi leikki vieressä pinnasängyssään. Nousin vain tiputtamaan lisää tippoja ja vaihtamaan lapselle vaippaa ja antamaan ruokaa. Iltapäivän makasin samoin lattialla silmät kiinni ja lapsi leikki itsekseen ympärillä välillä käyden luonani.

Odotin koko ajan silmäkivun hellittävän, ensimmäinen vuorokausi kun on pahin, sanoi lääkäri, mutta helpotusta ei vain näkynyt ei kuulunut. Kovasti väsymyksestä huolimatta en saanut koko yönä unta muutamaa parin minuutin mikrotorkahdusta lukuunottamatta.

Aamuyöllä kolmen-neljän aikaan, kun totesin, että nukuttua en näköjään saa, laitoin lapsen vaarille viestin. Kysyin, josko hän voisi tulla meille heti aamusta käymään, kun olen niin väsynyt, etten pärjää yksin lapsen kanssa.

Lapsi sai onneksi näin leikittäjän koko päiväksi ja minä pystyin rauhassa makoilemaan sohvalla silmät kiinni tarviten vain nousta silmätippojen laittoon, vaihtamaan lapselle vaippa, antamaan ruokaa ja laittamaan päiväunille. Sain itsekin nukuttua jopa 45 minuutin päiväunet, joka oli kyllä suuri pelastus!

Mutta silmäkipu se vain oli ja pysyi, vaikka odotin, että pakko sen on jo alkaa parantua. Koko yö meni jälleen valvoessa. Enpä olisi uskonut, että kahden valvotun yön jälkeisestä väsymyksestä huolimatta silmäkipu voi edelleenkin olla niin invalidisoivaa, ettei pysty edes vähäsen nukkumaan.

Päivä4

Soitin terveyskeskuksen päivystykseen, että onko tämä nyt enää normaalia, kun silmä on vieläkin näin kipeä eikä yhtään hellitä. Aamuysiltä lähdin lapsi mukana sinne tk:n päivystykseen, jossa ei sitten ollutkaan päivystävää lääkäriä paikalla, joten meidät lähetettiin sairaalan päivystykseen, jossa todettiin, että nyt tarvitaan silmälääkäriä, mutta heillä ei ole päivystävää sellaista, joten meidät lähetettiin naapuri hyvinvointialueen silmäpäivystykseen.

Silmälääkäri kauhistui kuulleessaan, että olin saanut ja käyttänyt puuduttavia silmätippoja - eivät kuulemma ole ollenkaan kotikäyttöön tarkoitettuja ja estävät myös silmän parantumisen. Noh, ihmekös sitten, ettei kipu vain ikinä loppunut.

Olimme kotona noin klo16 ja silmälääkärin määräämillä lääkkeillä silmän tilanne helpotti jo niin nopeasti, että sain viimeinkin yön nukuttua.

Päivä5

Kolmen yön unettomuutta ei korjata nukkumalla yksi yö, ei varsinkaan, kun päälle iski vielä kunnon flunssa niin minulle kuin lapsellekin.

Silmä oli aamulla vielä aika huono, mutta päivän edetessä ja lääkkeitä tiputellessa alkoi olla vähän parempi ja pystyin pitämään sitä auki jo melkein normaalisti.

Päivä6-8

Mikä mahtava tunne, kun saa taas nukuttua silloin, kun haluaa, mutta väsymys on edelleen aivan valtava. Silmän kipu on helpottanut niin paljon, että sitä voi pitää normaalisti auki, mutta itse silmä on vielä vähän sirrillään. 

Kävin silmälääkärillä kontrollissa ja hän oli tyyväinen, että kipu on vähentynyt, mutta haava ei ollut vielä kokonaan parantunut ja lääketippojen käyttöä tulee edelleenkin jatkaa.

Päivät 9->

En tiedä, milloin tästä univajeesta toipuu eikä flunssakaan tunnu menevän ohi, mutta silmän kanssa elämä tuntuu jo normaalilta. Tulossa vielä viimeinen kontrollikäynti, että silmä varmasti on kunnossa.

Mietin, että jos jotain hyvää pitää tästäkin onnettomuudesta löytää, niin sen, että onneksi tämä sattui näin paljon ennen joulua eikä juuri joulunalla.

Opinpa myös, että silmävaivoissa pitäisi aina vaatia konsultointi silmälääkäriltä eikä luottaa yleislääkärin ohjeisiin.

Mitä tämä maksoi?

Kelataksit 3x25€
Päivystysmaksut 1x30€, 2x40€, 1x70€
Poliklinikkamaksut 2x70€
Lääkkeet 60€

Elikkäs noin 455€ + oman auton käyttö osaan matkoista

Keskisen kyläkauppa koirien ja lapsen kanssa

Kuinka toimii yhdistelmä kolme koiraa, 1-vuotias lapsi ja Keskisen kyläkauppa Tuurissa? Tämä selvisi heinäkuisella kesälomareissullamme, jonka kohteista yksi oli "Vesan kauppa".

Crazy drivers stunt show:n kalustoa.

Kyläkauppahan on sillä tavalla koiraystävällinen, että sen käytävillä ja tavarapuodissa saa pienten koirien kanssa kulkea. Ravintoloihin ja ruokapuotiin koiria ei saa ollenkaan ottaa mukaan, mutta piha-alueelta löytyy lukittavissa olevia häkkejä, joihin koirat voi jättää odottelemaan.

Hyödynsimme näitä häkkejä, kun heti ensimmäisenä kyläkauppaan saavuttuamme lähdimme käymään syömässä. Yleensä koirat jäävät autoon, mutta nyt päivä oli liian aurinkoinen ja lämmin siihen, kun peräkontin jättäminen aukikaan ei näin isossa paikassa tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Avaimen häkkiin sai kyläkaupan info-pisteeltä, jonne otettiin talteen myös avaimenhakijan nimi, puhelinnumero ja arvioitu koirien häkissäoleskeluaika. Häkkialueella kannattaa käydä jo valmiiksi katsomassa, minkä numeroiseen häkkiin haluaa koiran jättää.

Häkkialueita on kyläkaupan pihan reunamilla kaksi - yksi ihan kaupan edessä ja siinä luonnollisesti enemmän ihmisiä kulkemassa, toinen caravan-parkkialueen perällä rauhallisemmassa paikassa. Me valitsimme kaupan sisäänkäyntiä lähellä olevan häkkialueen, mutta laitoimme häkkiin koirien kevythäkin, jossa koirat ovat treeneissäkin tottuneet lepäilemään. Näin koirat olivat paremmassa suojassa ja niillä oli myös kotoisampi olo.

Meidän koirien odotteluhäkki.

Ruokailimme seisovasta pöydästä, jossa on kätevää, kun samaan hintaan saa ruuan myös pienelle lapselle. Plussaa Keskisen ravintolalle siitä, että lasten ruokailuun oli tykötarpeita tarjolla - muun muassa muovilautasia ja ruokalappuja. 

Lapsille oli myös oma seisovapöytä nakkeineen ja lihapullineen, mutta tämä on mielestäni vähän stereotypisoivaa. Yleensä lapset kotonakin syövät ihan tavallista, samaa ruokaa aikuisten kanssa. Miksi seisovan pöydän monipuoliset tarjottavat eivät heille ravintolassa maistuisi?

Ruokailun ja sitä seuranneen lattiansiivouksen - en nimittäin kehtaa jättää lapselta pudonneita ruokia henkilökunnan siivottavaksi - jälkeen lähdimme katsomaan koiria. Niillä oli kaikki hyvin häkissä, mutta luonnollisesti olivat iloisia päästessään sieltä pois.

Tavarapuotikierroksella koirien kanssa.

Koirathan saavat siis tosiaan tulla mukaan kyläkaupan tavarapuotiin, kunhan ne pysyvät ostoskärryissä. Hyödynsimme tätä mahdollisuutta, jotta koirien ei tarvitse olla häkeissä ruokailua pidempää aikaa.

Kyläkaupan virallinen ohje on, että kääpiörodut ovat sallittuja, mutta käytännössä ainakin keskikokoiset koirarodut menevät myös seulasta läpi. Meidän kolme koiraamme mahtuivat kaikki sopivasti samaan kärryyn. Täällä ei ole erikseen merkattuja koirakärryjä, joten itse täytyy huolehtia mukaan jokin alusta kärryn pohjalle laitettavaksi. Meillä oli tätä varten mukana ohut retkipatja ja sen päälle vielä iso viltti.

Lapinkoirat ovat vuosien mittaan tottuneet kaikenlaisiin hassuihin juttuihin eivätkä ne olleet kärrykyydistäkään moksiskaan. Lumes jopa oikein nautti olostaan, se kun on aina tykännyt maisemien tarkkailusta ja täällä niitä "maisemia" riitti. Mestalla oli vähän tylsää ja se kävikin aika nopeasti pitkäkseen kärryihin.

Pikkubolognese olisi ollut tyytyväisempi, jos kärryajelu olisi jätetty välistä. Sen joutui jopa laittamaan remmistä kärryihin kiinni, koska oli ihan vahdittava ja yritti välillä nousta ylös kärryjen laitaa vasten.

Koirat saivat ihmisiltä positiivista kommenttia ja muutama kysyi luvan rapsutteluunkin. Suosittelenkin kyläkauppakierrosta lähinnä vain ihmisystävällisille koirille, jotka eivät ahdistu siitä, että ihmisiä on välillä aivan liki ja joku saattaa koskea koiriin myös ihan yllättäen. Tämä huomioitava varsinkin, jos koirat ovat sitä kokoluokkaa, että niiden pää kohoaa selvästi kärryistä yli.

Eräosaston "pieni maskotti".

Lapselle tavarapuodissa ja kyläkaupan käytävillä riitti ihmeteltävää. Somistuksia oli sitten jos jonkinlaista ja montaa kokoa - oli karhua, yksisarvista, robottia, tiikeriä, autoa, kukkia. Ja oli toki paljon ihmisiä, paljon tavaraa ja bonuksena vielä ihan tavarapuodin sisällä superhauska leikkipaikka, johon sai mennä touhuamaan kesken kauppakierroksen.

Olimme kyläkaupassa yönylivierailulla ja kokemuksemme OnnenTähti-hotellissa majoittumisesta löytyykin täältä. Hotellihuone oli ihan kätevä olla olemassa myös lapsen päiväunia varten, kun meillä kävi niin hyvä tuuri, että pääsimme sisään jo tuntia oletettua aiemmin ja saimme lapsen päiväunille sänkyyn rattaiden sijasta.

Meidän lomareissun ajallehan sattuivat ne heinäkuun hellepäivät, joten oli todella mukava, ettei tarvinnut lähteä lähes parin tunnin kävelylle päiväuniajaksi - vaikka toisaalta olisi kyllä voinut olla mukava tutustua Tuuriin kyläkaupan alueen ulkopuolellekin.

Koirienkin kannalta oli mukava, kun ne pystyi jättämään huoneeseen vieraillessamme Miljoona Tivolissa. Hotellin vastaanotolta olimme saaneet yhden nivaskan ilmaiskuponkeja kyläkaupan palveluihin ja kävi niin hauskasti, että samaan aikaan kanssamme oli sisäänkirjautumassa pariskunta, joka ääneen päivitteli, etteivät he tee näillä kupongeilla mitään - minäpä sitten reippaana tyttönä kysäisin, haluaisivatko antaa kupongit meille.

Tivolin laitteissa ei ollut kovin montaa 1-vuotiaalle soveltuvaa, mutta se toki oli arvattavissa jo etukäteen. Suurimpaan osaan pienten lasten laitteista oli yläraja pituudelle, joten ainoaksi vaihtoehdoksi, johon vanhempi pääsi lapsen mukaan, jäi hevoskaruselli. Se sitten olikin kyllä ihan hitti! Ratsastimme karusellissa kahdet kierrokset peräkkäin, eikä lapsi olisi halunnut hevosen selästä ollenkaan pois.

Lapsille kyläkaupan alueelta löytyykin paljon tekemistä sekä sisällä että pihalla. Lapsiperheet ovat selvästi yksi Keskisen suurimmin panostettu asiakasryhmä. Koirien kanssa kyläkaupan ulkoalue on sen sijaan kyllä melko tylsä, vaikka sieltä vähän jostain kohtaa vihreääkin löytyy.

Koirakävelyllä löysimme skeittipuiston ja pumptrack-radan.

Kävimme aamu-ulkoilulla testaamassa ihan kyläkaupan kyljessä olevan Muumi-leikkipuiston ajatuksella, ettei näin aikaisin siellä muita ole ja voimme hyvin ottaa koirat mukaan. Väärässä oltiin, sillä näkyivät kaikki muutkin tulevan leikkipuistoon heti aamupalan jäljiltä. Onneksi jälleen kerran oli hyötyä siitä, että koirat ovat käytökseltään rauhallisia ja tottuneet odotteluun, joten ne pystyivät olla leikkipuiston reunalla aiheuttamatta häiriötä.

Ennen kotiinlähtöä ehdimme vielä pikaisesti ajelulle kyläkauppaa ympäri kiertävän kesäjunan kyytiin. Se olikin lapselle karusellia vastaava, riemukas elämys. 

Päällimmäisenä kyläkaupan reissulta jäikin mieleen, että kun nykyään puhutaan paljon siitä, että kesälomahuvien järjestämiseen lapsille kuluu rahaa pienen omaisuuden verran, niin täällä Tuurissa se kaikki on tarjolla ihan ilmaiseksi. Lisätietoja viihdykkeistä Kyläkaupan nettisivuilla.

Matkalla Muumi-leikkipuistoon oli kaunis jokimaisema.

Lomareissumme kertomus Keuruulta täällä ja Saarijärveltä täällä.

Hotelli OnnenTähti, Keskisen kyläkauppa, Tuuri, Etelä-Pohjanmaa

Kesälomareissumme kolmas ja viimeinen yö vietettiin Tuurissa Keskisen kyläkaupan OnnenTähti- hotellissa. https://tuuri.fi/majoitu/hotelli-onnentahti/

Kuten muutkin yöpaikkamme (Saarijärven Ruustinna ja IK Camping Keuruulla), myös OnnenTähti näkyi olevan erittäin suosittu majoituspaikka näin kesäaikana - hotelli oli lähes täyteen buukattu kaikkien huoneiden osalta.

Ympäristön lisäksi yksi syy huoneiden suureen varausprosenttiin on ilmeisesti OnnenTähden erityisen löyhät peruutusehdot. Täältä varatun huoneen voi maksutta perua tulopäivänä klo18 asti.

Seurasin huoneiden varaustilannetta useampana päivänä monta kertaa päivässä ja viimein torstaina ilmestyi vapautunut lemmikkihuone (170€) sunnuntaille.

Tässä vielä koottuna hotelli OnnenTähden plussat ja miinukset meidän vierailultamme.

+ Ilmastointi huoneessa, joten ei kuumunut helteelläkään.

+ Ei erillistä lemmikkimaksua.

+ Suklaalevy huoneessa odottamassa oli kiva yllätys.

+ Hotellissa on lapsille oma leikkihuone.

+ Ystävällinen palvelu myös erimielisyyksissä.

+ Paljon oheistekemistä, jonka vuoksi tänne tultiinkin.

+ Lapselle matkasänky saatavilla, joskin 13€ lisämaksusta.

- Huono äänieristys, kaikki äänet käytävältä kuuluivat huoneeseen eli askeleet, ovien avaamiset/sulkemiset, puhe.

- Valtavan pitkästi käveltävää, että pääsee huoneeseen/ sieltä pois. Jo pelkästään hotellin käytäviä riitti 150m edestä, joten kun muutaman kerran päivässä kulki huoneeseen ja takaisin, niin pelkästään siitä jo tuli lähes 1,5km kuntoilua.

- Todella huono paikka majoittua koirien kanssa aamu- ja iltapissatuksia ajatellen.

- Onnentähden hotellia mainostetaan luksusmajoituksena, josta johtuen minulla ehkä oli  liian suuret odotukset. Mielikuva ja todellisuus eivät vastanneet toisiaan. 

- Suihkussa veden lämpötila ei pysynyt tasaisena vaan vaihteli jatkuvasti viileän ja lämpimän välillä.

IK Camping, Keuruu, Keski-Suomi

Kesälomareissumme toisena majoituspaikkana toimi IK Camping Keuruulla. https://www.ikpalvelut.fi/leirinta Kuten ensimmäinen yösijamme Saarijärven Ruustinnassa (kertomus siitä löytyy täältä), tämäkin oli ihan viimeisiä vapaita kriteereihimme täsmääviä majoituksia - valinnanvaraa ei juurikaan ollut.

Järven rannalla sijaitseva IK Camping on pinta-alaltaan todella suuri leirintäalue, lääniä riittää. Asuntovaunu- ja -autopaikkoja siellä on valtavasti, mutta mökkejä sen sijaan vain muutama. Me yövyimme Venla-mökissä, jonka vuorokausihinta oli 123€ + 16€ lemmikkimaksu.

Kirjaimet IK ovat lyhenne sanoista Iso Kirja - kyseessä on helluntaiseurakunnan ylläpitämä opisto- ja leirintäalue. Tätä ei kuitenkaan kannata majoitusta etsiessä säikähtää, sillä mitään uskontuputusta paikalla ei ole, vaan ulkoisesti paikka on kuin mikä tahansa muukin leirintäalue.

Tämä mökin seinällä oleva kyltti meitä kyllä vähän nauratti. Heti ensimmäisenä ohjeistetaan rikkomaan sääntöjä, mutta mitähän mieltä leirintäalueen henkilökunta olisi ollut siitä, jos olisimme toteuttaneet tätä neuvoa heillä.

Tässä vielä koottuna plussat ja miinukset meidän IK Camping vierailulta.

+ Ilmalämpöpumppu piti mökin ihanan viileänä.

+ Paljon lääniä ulkoilla koirien ja lapsen kanssa, lapsille leikkipaikkoja ja koirille oma uimaranta.

+ Lapselle saatavilla pinnasänky 9€ lisähintaan.

+ Mahdollisuus sekä lounaaseen että aamupalaan.

+ Ystävällinen palvelu, joskin mökin sijainti meille neuvottiin väärin.

+ Rauhallinen ja helppo paikka olla niin lapsen kuin koirienkin kanssa.

+ Ihan kiva perusmökki.

- Kohteessa, joka pitää itse lähtiessään siivota, en tykkää lemmikkimaksusta, vaikka edullinen olikin.

- Ikkunaverhot olivat liian pienet, eivät peittäneet koko ikkunaa. Jouduttiin tekemään ikkunoihin jätesäkki- ja päiväpeittoviritelmiä, jotta sisään ei näy ja saatiin tilaa hämärrettyä nukkumista varten.

- Nettisivuilla ei ollut mainintaa saatavilla olevasta aamupalasta, joten jouduttiin turhaan ostamaan aamupalavärkit, kun olisi ollut mahdollisuus päästä valmiiseenkin pöytään.

- Mökin luovutus on jo klo 11.00.

- Suihkunurkkaus ja terassi tosi pienet.

- Ostamalla vuodevaate- ja pyyhesettipalvelun olisi säästänyt yhden kassillisen verran tilaa autosta, mutta hintaa olisi kolmelta henkilöltä tullut 48€, joka on kallis vain yhdeltä yöltä.