"Luonto vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja hyvinvointiin tutkitusti ainakin kolmen väylän kautta: 1. Fyysinen aktiivisuus lisääntyy luonnossa: Luonto houkuttelee liikkumaan. 2. Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä: Keskittymiskyky paranee, ja syke ja verenpaine voivat madaltua. 3. Luonnossa liikkuminen edistää sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä: Suhtaudumme myönteisemmin muihin ihmisiin ja mielialamme kohenee hyvin nopeasti." Lähde
Metsistä löytyy myös paljon kivoja koirienkuvauspaikkoja. |
Olen koko lapsuuteni asunut kodissa, jossa metsä alkaa lähes suoraan omasta pihasta. Metsässä on leikitty, retkeilty ja ulkoiltu ihmisten kesken ja koirien kanssa. On suorastaan mahdotonta kuvitella lapsuuttani ja nuoruuttani ilman metsää, niin keskeinen ja mieluinen osa elämää on ollut se, että metsä on siinä ihan vieressä ja sitä metsää riittää.
Muutamaa 2000-luvun alun vuotta lukuunottamatta myös kaikista aikuisiän kodeistani on päässyt suoraan takapihan kautta metsään. Niissä metsissä on risteillyt polkuja kilometrikaupalla niin pitkälti, kuin vain kulkea jaksaa. Lenkeistäni koirien kanssa onkin sulanmaanaikaan suuntautunut metsään noin 80% ja lumiseen metsään noin 50%, jonka on osittain mahdollistaneet moottorikelkoilla ajetut reitit.
Syksyinen metsä saa kauniit värit. |
"Metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista." Lähde
Nykyinen kotimme sijaitsee sekin ihan metsän vieressä. Harmillista vain, että sen metsän pienuuden vuoksi siellä ei ole mahdollista käydä kuin pienellä kävelyllä. Vähäsen suurempia metsiä löytyy, kun kävelee ensin tietä pitkin reilun kilometrin suuntaan tai toiseen, mutta nekin metsät loppuvat samaisen noin kilometrin matkan kävelyn jälkeen - ympyrän kiertämällä toki saisi pidemmän reitin, mutta sitten pitäisi ensin itse talloa ne polut sinne. Kammoksun myös punkkeja, joita täällä on paljon enemmän kuin aiemmassa asuinpaikassamme. Jokainen käynti kesäiseen metsään on tietoinen riski punkkien mahdollisesta koiriin tai itseeni tarttumisesta.
Olen aiemminkin lukenut metsien parantavasta vaikutuksesta, mutta en ole sitä sen kummemmin samaistanut itseeni. Nyt, kun uuden asuinpaikan myötä metsissä ulkoilu on radikaalisti vähentynyt, huomaan metsään mennessäni, miten minun tulee siellä heti parempi olo. Se sama hyvä olo on tullut metsässä aina, mutta kun se on ollut jokapäiväistä, ei siihen ole kiinnittänyt samalla tavalla huomiota. Vaikka elämääni on vuosien varrella mahtunut kaiken hyvän lisäksi ikäviäkin asioita, en ole koskaan ollut stressaantunut. Nykyään olen, ja olen alkanut miettiä, voisiko se johtua siitä, etten enää pääse riittävän paljon metsään nollaamaan ajatuksiani.
Olen aiemminkin lukenut metsien parantavasta vaikutuksesta, mutta en ole sitä sen kummemmin samaistanut itseeni. Nyt, kun uuden asuinpaikan myötä metsissä ulkoilu on radikaalisti vähentynyt, huomaan metsään mennessäni, miten minun tulee siellä heti parempi olo. Se sama hyvä olo on tullut metsässä aina, mutta kun se on ollut jokapäiväistä, ei siihen ole kiinnittänyt samalla tavalla huomiota. Vaikka elämääni on vuosien varrella mahtunut kaiken hyvän lisäksi ikäviäkin asioita, en ole koskaan ollut stressaantunut. Nykyään olen, ja olen alkanut miettiä, voisiko se johtua siitä, etten enää pääse riittävän paljon metsään nollaamaan ajatuksiani.
Koiratkin nauttivat metsäretkistä. |
"Mitä suurempi osuus vapaa-ajasta käytetään luonnossa ulkoiluun, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan ja sitä vahvempaa on emotionaalinen hyvinvointi. Paljon ulkoilevat saavat myös ulkoilukerrasta suuremman hyödyn kuin vain vähän ulkoilevat: esimerkiksi onnellisuuden ja tyyneyden tuntemukset ovat voimakkaampia. Luonnon elvyttävien vaikutusten kannalta on tärkeää, että riittävän isoja ja esteettisesti viehättäviä luontoalueita sijaitsee lähellä asutusta." Lähde
Koirien kanssa suppailu tuo minulle saman rauhan tunteen kuin metsässä olo. Aiemmin sup-lauta piti heittää auton katolle ja ajella järvelle tai joelle suppailemaan, mutta nykyinen meren rantamilla sijaitseva kotimme mahdollistaa sulan veden aikaan helpon lähdön suppailemaan aina, kun mieli tekee. Tai siis mahdollistaisi, jos sup-lautoja olisi kaksi, koska se ainokainen on koko kesän mökillä, joten käytännössä suppailemaankaan ja samalla mieltään rentouttamaan ei siis pääse aina, kun haluaisi.
Suppailun huono puoli on siinä, että metsässä ulkoiluun verrattuna se on aika passiivista toimintaa koirille - ja toki itsellenikin, kun suurimman osan suppailuista aina menen hiljaa nautiskellen ja istuskellen enkä reippaasti seisten meloen. Mielenvirikettä toki koiratkin suppailusta saavat.
Metsissä ulkoilu on luonnollisesti myös koirille paljon mielekkäämpää kuin tienvierustojen tallaaminen. Kaikkein eniten koirat kuitenkin nauttivat saadessaan olla vapaina, siitä kirjoitin otsikolla Jäällä kulkemisen vapaus.
Suppailun huono puoli on siinä, että metsässä ulkoiluun verrattuna se on aika passiivista toimintaa koirille - ja toki itsellenikin, kun suurimman osan suppailuista aina menen hiljaa nautiskellen ja istuskellen enkä reippaasti seisten meloen. Mielenvirikettä toki koiratkin suppailusta saavat.
Metsissä ulkoilu on luonnollisesti myös koirille paljon mielekkäämpää kuin tienvierustojen tallaaminen. Kaikkein eniten koirat kuitenkin nauttivat saadessaan olla vapaina, siitä kirjoitin otsikolla Jäällä kulkemisen vapaus.
Metsät ovat parhautta! Meilläkin on paljon metsää ympärillä ja metsälenkkimaastoja löytyy vaikka kaupungissa asutaankin. Ja mökillä Etelä-Savossa ollaankin keskellä korpea. Meidän koko sakki nauttii kovasti.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Mahtavaa, että teillä on hyvät ulkoilumetsät lähistöllä ja mökillä sitten vielä lisää, nauttii koirat ja ihmiset. <3
PoistaMetsässä ja luonnossa kulkeminen yleensäkin on ihan parasta. Kyllä mieli ja sielu lepää. Rentouttaa ihan eri tavalla kun lenkkeily tien laitaa, vaikka liikuntaa saisikin molemmista. Itsekin haluaisin kaikki lenkit tehdä metsämaisemissa, täällä vaan ei ole polkuisia metsiä, mutta metsäautotiet ja mönkkäriurat yms hyödynnetään kyllä ja ei niin tiheät metsiköt=)
VastaaPoistaHyvä, että teilläkin kuitenkin löytyy metsämaastojakin ulkoiluun, se on kyllä niin iso ero kulkea metsässä kuin vain tienlaitaa.
PoistaMetsät on ihan parhaita. <3
VastaaPoistaJos välttää pahimmat heinikot, niin ei niitä punkkejakaan niin riesaksi ole. Toki varmasti riippuu alueesta. Itselleni teen punkkiratsian aina lenkin jälkeen, niin koko elämäni aikana kiinnittyneitä punkkeja on ollut ehkä kolme ja metsässä vietettyjä tunteja satoja ellei tuhansia. :)
Vanhassa asuinpaikassa ei punkkeja ollut ja sai liikkua huoletta, mutta täällä uudessa on paikoin ihan hirveästi. Jäi kammo viime keväästä, kun yhden pienen metsäkävelyn jäljiltä koirista löytyi yhteensä parikymmentä punkkia. :0 Ei niitä joka metsässä niin paljon ole, mutta kun ei tiedä missä on ja missä ei, niin pelkään nyt kaikkia metsiä... :D
PoistaMetsässä tosiaan aistitkin aukeaa ja on ihana kuunnella lintuja ja muita lentäväisiä, sekä välillä ihmetellä kontallaan jotain luonnon hienoa mikroluomusta. Meillä on myös metsä vieressä, jossa teen useimmiten aamulenkin, mutta se on niin pieni, että ei siellä lenkkiä varsinaisesti pääse tekemään.
VastaaPoistaJos haluan oikein samota metsässä, niin joudun kyllä hyppäämään autoon ensin.
Näin on, eipä tuolla kylätiellä kulkiessa paljon muuta tee kuin talsii eteenpäin, mutta metsässä siitä ulkoilusta oikein nauttii ja havainnoi ihan eri tavalla ympäristöä. Kiva, että teilläkin on pikkumetsä, vaikka isompaan sitten joutuukin autoilla ensin. Olikos teillä päin niitä punkkeja myös paljon? Miten pärjäät niiden kanssa, tai siitä ajatuksesta niistä punkeista?
Poista