sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Fjellheisen gondolihissi vuorelle, Tromssa, Pohjois-Norja

Tromssassa "valloitimme" Storsteinen-vuoren, 421m merenpinnasta, muutamassa minuutissa Fjellheisenin gondolihissillä (mikä Fjellheisen?). Menopaluun hinta oli noin 35€/hlö. Koirat olivat tervetulleita hissiin eikä niistä peritty erillistä maksua - nämä tiedot olivat mukavasti jo Fjellheisenin kotisivuilla selkeästi ilmoitettuna.




Olisin tosin ymmärtänyt, jos isoista koirista pitäisi jonkinlainen hissimaksu maksaa. Veiväthän Mesta ja Lumes nyt maksavien ihmisasiakkaiden lattiatilaa hississä. Pikkubolognese sen sijaan matkusti kätevästi sylissä.

Menomatkalla hissikopperossa oli vain muutama ihminen meidän lisäksemme, oli ihanasti tilaa. Paluumatkalla tulijoita sitten olikin aivan hissin täydeltä ja olimme ahdettuna tiivisti kuin sardiinit purkissa. Sai tosissaan varoa, ettei kukaan tallo lattialla makaavien koirien tassujen tai hännän päälle. Lumes ja Mesta onneksi ovat lunkeja tyyppejä, joita ei ahtaus ahdistanut.

Hissin liike aiheutti korviini epämukavan, mutta nopeasti ohimenevän, ikävän tunteen. Mietin, tuntuikohan koirista samalta. Jos tuntui, mitään normaalista poikkeavaa se ei niiden käytökseen hississä ainakaan aiheuttanut.






Storsteinen-vuori on ylhäältä leveä ja tasapintainen, vain hyvin loivasti kohoava huippua kohden. Siellä pystyy helposti vaikka pyöräilläkin ja saa tehtyä ihan hyvän retken. Meille osui valitettavan kuuma päivä ja aurinko porotti esteettä vuorelle ilman varjon häivääkään, joten tyydyimme pienempään kävelyyn maisemien ihastelun kera.

Vaikka Storsteinenille pääsee helposti gondolihisseillä, sinne menee kyllä polkujakin ylös ja ilmeisesti ihan rappusetkin ainakin osan matkaa. Halutessaan voi siis tehdä ihan vaelluksenkin vuorelle ja alas, tai valita vaikka hissin vain toiseen suuntaan.




Vuorella oli myös eräs amerikkalaisnainen tyttärensä kanssa, osuimme kohdakkain odotellessamme paluuhissiä alas. Hän ihastui Mestaan ja Lumekseen, kyseli niiden rodusta, luonteista, mitä teen niiden kanssa ja niin edelleen, ja halusi ottaa niistä kuvan.

Heillä oli itselläänkin kotona kaksi koiraa, rescue-taustaisia newfoundlandinkoiria, joista hän näytti kännykästään kuvia. Juttua olisi meillä riittänyt koirista enemmänkin, mutta harmillisesti englanninkielentaitoni on kärsinyt käyttämättömänä jäädessään ruotsinopintojeni jalkoihin.






Autolla oli kyllä hankala löytää Fjellheisenille. Google Maps opasti ensin reitille, jonne ei autolla saa edes ajaa, ja sitten pieniä katuja pitkin sinne tänne keskellä asutusaluetta, joka näytti siltä, ettei siellä mitään gondolihissiä missään kulje.

Luulin Fjellheiseniä suuremmaksi paikaksi, mutta se sitten olikin vain yksi pieni rakennus, joka toden totta oli siellä asutusalueen seassa. Parkkipaikka oli hyvän kokoinen ja sinne sai auton helposti, maksukin hoitui kätevästi automaatilla.


Koko Pohjois-Norjan reissumme on luettavissa täältä <klik>. Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

2 kommenttia:

  1. Tämäpä on huikea hissi, itse en ole koskaan tällaista gondolihissiä vielä päässyt kokeilemaan. Onpas muuten mukavan näköiset koirat. Löysin blogisi pariin sattumalta, kun etsin hissin korjaus tai huoltopalvelua. Mutta mukava tarina, jota jäin lukemaan. Meidän talon hissi on oikutellut jo muutaman päivän, mutta toivottavasti saadaan pian korjattua. https://espoonhissi.fi/palvelut/huolto/

    VastaaPoista
  2. Nopeasti ja mukavasti kyllä pääsee hissillä ylös, oli sitten kyse vuoresta tai kerrostalosta. :)

    VastaaPoista

Kiva, kun kävit, ja kiva, jos jätät vielä kommentin jälkeesi - vastailen niihin mielelläni sekä uudemmissa että vanhemmissa teksteissä. :)

Mikäli kommenttilaatikko ei näy, se aukeaa klikkaamalla Lähetä kommentti -tekstiä.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjan...