Kotimme on melkein merenrannalla. Niin melkein, että usein lyhennän asian sanoen asuvamme merenrannalla. Tänä keväänä jäiden lähdettyä rannalle ilmestyi merkillisiä merikäärmeitä.
Näin valtavat merikäärmeet saisivat minut kyllä pysymään kaukana vesistöistä ja unohtamaan myös muuten niin mukavan sup-lautailun. Onneksi tällä kertaa kyse oli kuitenkin vähän vaarattomammista käärmeistä, sillä nämä rotjakkeet ovat ulpukanjuuria. Enpä ennen tiennytkään, että lumpeenlehdillä on vedenpohjassa näin massiivinen juuristo.
Rannalla on mukava istuskella (ja makoilla) ja katsella merta, laineiden liplatusta, lintuja, erilaisia ötököitä. Niitä pieniä kaloja, joita usein rantavesissä uiskentelee, ei tässä rannassa harmillisesti ole, mutta kaikenlaista muuta kiinnostavaa onneksi kyllä.
Lapsi tykkää leikkiä kivillä ja kaislasilpuilla, tällä kertaa mukanamme oli myös haavi. Saaliiksi tulikin monenmoista vedessä kelluvaa kaislanpätkää, lehteä ja pohjasta jopa kiviä. Kotimatkalla kalansaalis täydentyi männynkävyillä, joten tyhjin käsin (haavin) ei tältä reissulta tarvinnut palata.
Löysimme myös muutaman rikkinäisen ja tyhjän linnunmunan, jotka Google apunani olin tunnistavinani lokinmuniksi. Kuka lie toiminut munavarkaana? Mahdollisia epäiltyjä kyllä riittää.
Muistatteko muuten sen pikkuvalas pyöriäisen, jota aiemmin keväällä kerroin käyneeni katsomassa? Se ei valitettavasti ollut osannut poistua takaisin kotireitilleen, vaan uutisista luin sen menehtyneen ilmeisesti makeanveden aiheuttamiin ihotulehduksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit, ja kiva, jos jätät vielä kommentin jälkeesi - vastailen niihin mielelläni sekä uudemmissa että vanhemmissa teksteissä. :)
Mikäli kommenttilaatikko ei näy, se aukeaa klikkaamalla Lähetä kommentti -tekstiä.