Omakotitalon ja sen ison pihan kunnossapitäminen on jatkuva työmaa, jossa ei valmista tule. Kesäaikana yksi suurimmista työllistäjistä on tietysti ruohonleikkuu ja kaikenlainen muukin kasvillisuus. Tähän liittyen keskustelimme muutama vuosi sitten, ostaisimmeko suurta nurmialuettamme varten päältä ajettavan ruohonleikkurin vai robottiruohonleikkurin. Hinta kumpaisellekin olisi ollut melko sama, jos robotti olisi ostettu asennuspalvelulla.
Olin hieman skeptinen robotin toimivuudesta meidän pihallamme, kun se tieto, mitä robottileikkureista löysin, kertoi, että nurmialueen pitäisi olla kuivaa ja tasaista, mutta meillä on monenlaista kumparetta ja vähän kesästä riippuen myös hyvin kosteitakin paikkoja. Lisäksi siihen aikaan meillä liikkui paljon sammakoita, enkä halunnut robotin silppuavan niitä - itse leikatessa ehtii nähdä sammakoiden loikkivan karkuun ja väistää ne. Robotin leikkaamien alueiden lisäksi jäisi joka tapauksessa vielä itsellekin leikattavaa, joten tuntui, että ihan sama sitten leikata kaikki itse.
Niin meille tuli sitten päältäajettava ruohonleikkuri, jolla saa huristella noin 1-1,5 tuntia, että on kaikki paikat leikattu. Se ei sinänsä ole paljon tuo tunti viikossa, mutta nyt lapsen kanssa on kuitenkin alkanut miettiä, että olisiko se robotti kuitenkin ollut kivempi. Säästyisi sekin tunti johonkin muuhun. Sammakoitakaan ei ole enää pariin vuoteen näkynyt entisen lailla.
Nurmikonleikkuun jäljiltä jää vielä valitettavan paljon trimmeröitävää. Sitä ei tosin jakseta tehdä joka viikko vaan noin kerran kuukaudessa, aikaa saa varata puolisen tuntia.
Olen aloittanut urakan trimmeröintitarpeen vähentämiseksi muun muassa kaivamalla puiden juurilta kasvustoa pois ja samalla madaltamalla joidenkin puunrunkojen vierellä kohonnutta maata, jotta ruohonleikkurilla pääsee ajamaan ihan puuhun kiinni asti.
Tämäkään ei ole toki pysyvä ratkaisu, kun kasvit kasvavat takaisin hetken päästä, mutta sentään vähän hitaammin ja vähän harvempana kuin pelkän trimmeröinnin tuloksena. Mielessä olisi jokin kaulurityyppinen ratkaisi näihin puunrunkojen juurelle estämään ruohon ja muut kasvit, mutta toimiva toteutus vielä uupuu. Hyviä ideoita tähän otetaan mielellään vastaan.
Sammaleenkasvu kuitenkin istuu sitkeässä eikä tuo yksi poisharavointi riittänyt. Olen nyt joka vuosi saanut uusia urakan, vaikka ihan näin pahaksi tilanne ei tietenkään yhdessä vuodessa ehdi. Ehkä siihen pitäisi tuoda uudet sorat, jotta sammaloitumisesta pääsee eroon, vai luovuttaakohan sammal lopulta, jos vielä toisetkin kolme vuotta sitä haravoin pois?
Videolla apurina hiljattain edesmennyt Lumes (juttu Lumeksesta täällä), joka tykkäsi kaivaa leluille (ja minun hanskoilleni) kuoppia, vaikka pudottikin lelut niihin vain silloin, jos kukaan ei nähnyt.
Keväällä kannoimme kaikki polttopuut piharakennuksen sisälle siistiin pinoon ja purimme puukasojen tukirakenteet katoksineen pois. Vähäsen oli kasvuston perkaustöitä vielä siihen lisäksi, mutta nyt on siistit seinustat!
Poikkesimpas katsomaan mitä teillä touhutaan :-).
VastaaPoistaOlit käynyt visiitillä blogissani; kiitos siitä !
Ruohonleikkuu on minulle sellainen juttu, että keväällä vielä ajattelen, että tämähän on ihan kivaa ulkopuuhaa. Tulee kiitettävästi askeleita ja piha tulee siistiksi. Sitten kun sitä viikon välein roikkuu sen ruohonleikkurin perässä niin alkaa hymy hyytyä. Varsinkin kun pitää aina katsella säätietoja milloin sopii siihen hommaan ryhtyä.
Tuollaista päältäajettavaa olen joskus havitellut mutta Touhulan mökin maasto on aika haastellinen enkä oikein noista trimmerihommista innostu.Suuret linjat sopivat minulle paremmin :-).
No talvella sitten voi haikeana ajatella miten mukavaa se ruohonleikkuu olikaan :-).