Joskus sitä tuntee itsensä ihan käsittämättömän tyhmäksi. Niin tyhmäksi, että kuvittelisi, ettei niin tyhmä voi ollakaan, mutta kun nähtävästi vain voi.
Ei tällaisia hetkiä onneksi kovin montaa ole kohdalleni osunut, mutta tilanteen ollessa päällä se yksikin kerta tuntuu olevan jo ihan liikaa.
Muutamia vuosia sitten asuin hetkisen rivitalossa ja autotalliin tottunut Pulma-autoni (Miksi autoillani on nimet? Lue täältä->) joutui sään armoille.
Kerran siinä talvella sitten krapasin jäitä ja lunta pois lasista, kun olin lähdössä jonnekin. Saatuani auton ajokuntoisen näköiseksi, meinasin hypätä kyytiin, mutta auton ovi ei auennutkaan. Mitä ihmettä!
No katos, ovi on vissiin jäätynyt kiinni. Ja toinen. Ja kolmas. Ja neljäskin. Takaluukkua en edes kokeillut, kun sitä kautta ei pääse kuin peräkonttiin, ellei irrota takapenkin niskatukiin kiinnitettyä koirakalteria ja sitä en jaksanut alkaa tehdä.
Kauan aikaa sitten asuessani kerrostalossa Temppu-autoni kanssa, siitä jäätyi kerran kaikki muut ovet kiinni, mutta peräluukun kautta pääsi kömpimään sisään. Muistan silloin miettineeni, että toivottavasti joku ovi aukeaa, kun pääsen perille, koska en ollut varma, saako peräluukkua avattua sisältö käsin. Siinä kävi kaikki kuitenkin onneksi hyvin!
Palataan Pulmaan. Peräluukku oli tosiaan siinä koirakalterin vuoksi poissuljettu ajatus, joten sisään pitäisi yrittää päästä jostain ihan oviovesta.
Ihmettelin vähän sitä, että kaikki ovet olivat niin kiinni jäätyneet, etteivät yhtään edes yrittäneet avautua. Mutta mitäpä minä ovien jäätymisestä tiesin, kun siitä ei ollut kuin tuo yksi aikaisempi kokemus ja sekin kymmenen vuoden takaa.
Koetin nyrkillä hakata ovenreunoja, josko jään pito hellittäisi, mutta siitä ei ollut apua. Sitten keksin hakea hiustenkuivaajan ja kävin naapuriasunnosta lainaamassa jatkoroikkaa - siellä oli vain lapset kotona, mutta onneksi jostain etsivät minulle jatkojohdon.
Ei auttanut hiustenkuivaajalla lämmittäminenkään, mutta onneksi minulla ei ollut kiire minnekään. Kovasti kyllä olin ihmeissäni, miten ihmeessä jää ei ollenkaan anna periksi.
Sitten siinä ehti naapurin lasten äitikin tulla kotiin ja päivittelin hälle tilannetta. "Oletko kokeillut, jos ovet onkin vahingossa lukossa?"
Siis ei voi olla totta! Siinä olin puoli tuntia yrittänyt aukoa jäätyneitä ovia, kun ne koko ajan olivatkin olleet lukossa. Naapuri sanoi, että hälle on kerran käynyt samoin. En ole kyllä varma, oliko se totta, vai yrittikö hän vain lohduttaa minua.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta miten ihmeessä tällainen "väärinkäsitys" pääsi ylipäätään edes tapahtumaan?
Syynä täytyy olla rutiinien rikkoutuminen. Normaalisti avaan aina ensin auton ovet lukosta, heitän laukun autoon ja sitten aloitan skrapaukset.
Nyt olin jostain syystä ilman laukkua ja aloitin suoraan skrapauksen, jonka jälkeen en enää muistanut, etten ollut vielä avannut ovia lukosta, koska aina ne on olleet siinä auki.
Noloa? Jep! Miksi kerron tämän? Vertaistukena, jos joku muukin on joskus nolosti mokaillut. Vertaistuen toivossa, etten ole ainut, jolla joskus on ollut joku vähemmän fiksu hetki.
