Vauvan viihdekeskus - itsetehty tietysti

Kuinka saada vauva viihtymään keittiössä? No rakentamalla sille ihan oma viihdekeskus. 

Ei väliä, missä päin keittiötä vauva hyörii, ryömii ja pyörii, aina on jotain kivaa kädenulottuvilla. 

Osa on jo valmiina lattialla ja kaikki roikkuvat härpäkkeetkin saa kiskottua irti. 

Ai että miksi ne lelut roikkuvat tuolinjaloissa eivätkä ole lattialla? Koska ne kiinnostavat vauvaa paljon enemmän roikkuvina kuin valmiina tarjolla olevina.

Parhaimmillaan vauva leikkii keittiössä itsekseen yli puoli tuntia ja saan esimerkiksi hyvin leivottua. Toki välillä juttelen hänelle jotain ja käyn katsomassa leikkejään. 

Ja sitten on toki niitäkin hetkiä, kun mikään muu kuin äidin syli ei kiinnosta, ja sittenpä puuhataan vauva sylissä.

Koirien iso lääkeruisku, joka on vielä alkuperäisessä suojamuovissaan - rapisee ihanasti!

Tyhjäksi syöty vitamiinipurkki, jonne laitettu yksi kolikko sisälle - kolisee kivasti - ja tukeva naru ympärille, joka estää purkin vierimisen liian kauas ja narusta on myös kiva tarttua kiinni.

Puinen verhorengas - yksinkertaisuudessaan ihmeellisen kiinnostava, juuri sopiva koko vauvan tarttua kädellä kiinni ( ja pureskella). Myös kiva heittoleluna, joskus pyörii tosi kivasti ihan vahingossa.

Tuttirasia, jossa lelu-ukkelin lippis sisällä, tämäkin kolisee kivasti.

Krokotiilipenaali, jonka sisällä ihanasti rapisevaa sellofaania ja ihanasti heliseviä kissanlelukulkusia.

Vanha, virkattu patalappu ja puisia verhorenkaita toisiinsa kiinnitettyinä, näitä on kiva pitää kiinni ja heilutella.

Yritin virkata matonkuteesta jotain hienoa ja kivaa, mutta tällaiset siitä tuli - onneksi vauva on kiitollinen lahjottava ja nämä äidin näperrykset kelpaavat hyvin näperreltäviksi.

Yksi suurimpia lemppareita - sopiva koko, helisee kivasti ja nauhoja on kiva pureskella.

Pehmoiset rasupupu ja kirahvi heilutteluun ja niistä etsitään pesulaput, joita on kiva pureskella.

Puuvillainen pitsiliina -kiva heilutella- ja pieni muovisanko -kiva käännellä, pureskella ja heilutella.

Muumi- leikkimatto on ollut ihan paras vauvan viihdyttäjä vastasyntyneestä vähän yli puolen vuoden ikään asti. Vauvan kasvettua leikkimattoiästä yli, olen irrottanut Muumin, Niiskuneidin, Nipsun, Haisulin ja Pikku Myyn kaaresta ja kas, monta kivaa uutta lelua käytössä! Osa rapisee, osa helisee ja yhdessä on myös peili, ja nuo kiinnitysleksut ovat yllättävän mielenkiintoiset myös.

Aina ensimmäisenä palapeli tyhjätään kaikista paloista ja niitä on kiva luisutella lattiaa vasten sekä tietysti pureskella - apina, leijona ja kirahvi ovat suosikit helpoiten tartuttavan muotonsa vuoksi varmaankin. Myös tyhjä palapelialusta luisuu kivasti lattialla ja sen kanssa voi mitellä voimiaan.

Tämä on oikeasti vesileikkikirja, mutta pehmomuovisen materiaalinsa ansiosta ihan paras kestävä ja pestävä pureskelulelu.

Muumipeikko oli pitkään aivan ylivoimainen järsimissuosikki, mutta nykyään kelpaavat ötökät, perhoset ja Pikku Myy myös siihenkin eikä vain viskomiseen.

Tylsyyden iskiessä voidaan lisäaktiviteeteiksi tarjoilla vielä muovisia leikkiastioita ja ruokia, kankaisia leikkiruokia tai ihan vaan pakasterasia, sen kansi tai vaikka jääpalamuotti - ihanan yksinkertaista.

Koirien ja vauvan kuukausikuulumiset laahaavat vähän jäljessä, viimeisin kertoo koirien ja vauvan viidennestä kuukaudesta ja löytyy täältä.