lauantai 25. tammikuuta 2025

Koirien ja vauvan viides kuukausi

Koirien ja vauvan viides kuukausi oli uusia asioita täynnä. Ensinnäkin tuli talvi. 

Olin jo pikkupakkasilla huolissani, miten vauva tarkenee nukkua ulkona kärryissä. Toki tiesin, että  kärryissä on paljon lämpimämpi kuin suorassa ulkoilmassa, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin ylipuin vauvaa, eikä sekään ole ihan tarkoituksenmukaista.

Pelastukseni oli Lastentarvikkeelta (https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/) saatu Capidi Premium itkuhälytin, jonka vauvayksikössä on integroitu lämpömittari. Tämän kun sujautti kärryjen sisään, niin aikuisen yksikön näytöltä oli helppo tarkistaa lämpötila kärryissä.

Muutamien lämpötilatarkkailujen jälkeen sain vähentää vauvan säänmukaisesta "ulkopukeutumistaulukosta" yhdet välivaatekerrat pois. Lisäksi uskalsin nyt hyvillä mielin nukuttaa vauvaa ulkona myös yli -10 asteen pakkasillakin, kun olin saanut varmuuden, että kyllä vauva siellä tarkenee.

Ihan mielenkiinnosta oli pakko myös kokeilla, toimisiko itkuhälyttimen puhetoiminto (aikuisen yksiköstä voi puhua vauvayksikölle) koirien etäkäskyttämiseen. Laitoin vauvayksikön Mestan kaulapantaan, kävelin 20m päähän ja sanoin hälyttimen kautta "maahan", "temppu" ja "syömään" - ainoa reaktio oli pään kallistelu, kun jokin hassu ääni kuuluu korvanjuuresta.


Capidi premium


Vauva sai pallomeren ja olikin heti mielissään siellä leikkimässä. Pallot kahisivat mukavasti, kun niiden seassa heilutteli jalkoja, ja mikä loputon määrä ihanan värikkäitä "syötäviä", namsk namsk.

Jossain kohtaa aloin ihmettelemään, miten pallomeressä tuntuu olevan enemmän koirankarvoja, kuin mitä sinne satunnaisesti voisi ajatella lattialta leijailevan. Ei se niin muuten mitään, mutta kun vauva tosiaan on siinä iässä, että kaikki laitetaan suuhun, niin koirankarvaiset pallomeripallot eivät siihen ole niin hyvä yhtälö.

Tämä koirankarvamysteeri ratkesi, kun kerran kummastelin olohuoneesta kuuluvaa erikoista ääntä. Mennessäni katsomaan, mitä siellä oikein tapahtuu, niin Lumes se tyytyväisenä seisoi keskellä pallomerta ja kauhoi palloja tassuillaan. Toisena päivänä taas yllätin Mestan pallomerestä istuskelemasta ja lelunkin se oli sinne ottanut mukaan.

Koirien ja vauvan viides kuukausi


Ensilumi satoi ja suli pois. Sitten tuli lunta toisenkin kerran, mutta sekin suli pois. Kolmas kerta toden sanoo, saatiin sanoa, kun kolmannella yrittämällä lumi jäi viimein pysyväksi.

Tänä talvena lumisateet ovat olleet minulle vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Toisaalta lumi kuuluu talveen ja sitä saa olla paljon, mutta vauvan kanssa kärryttelyjä se hankaloittaa, kun teiden talvihoito välillä on mitä on.

Lapinkoirat sen sijaan rakastavat joka vuosi talvea ja lunta yhtä paljon. Välittömästi ensilumen sadettua oltiinkin jo onnellisina tekemässä "lumienkeleitä". 

Aina lumikelikään ei silti ole lapinkoirille edullinen, vaan tietynlaisella koostumuksella se takertuu ikävästi jalkakarvoihin kiinni. Lapinkoiran menoa nämä lumipallerotkaan eivät tosin paljon hidasta, suurempi ongelma ne ovat bologneselle - pienelle koiralle ne ovat suhteessa paljon raskaampia ja peittävät isomman osan koirasta.










Vauva kasvaa ja kehittyy. Hän löysi varpaansa (yhtenä päivänä sitä oltiin vaan, että oho, mitäs nämä ovat), oppi kääntymään selältä vatsalleen (ja huh huh, miten salamannopeasti se kääntyminen tapahtuukaan) ja on yhä kiinnostuneempi leluista ja leikkimisestä.

Tapahtui myös se, mitä on alusta asti odotettu, eli vauva huomasi koirat. Hän katselee koiria, hymyilee niille ja haluaa koskea koiriin.

Vauvan refleksi rutistaa kätensä nyrkkiin, kun käteen ottaa jotain, tarkoittaa koirien kohdalla ikävää turkin tukistelua. Tämän vuoksi koirien silittely tehdäänkin aina aikuisen kanssa yhdessä, jotta vauvan kämmen pysyy avonaisena.





Koirien ja vauvan viides kuukausi

Koirien arki on sujunut tavalliseen tapaansa. Mesta ja Pikkubolognese ovat oppineet, että ulkovaatteiden pukeminen vauvalle tarkoittaa ulkoilua, ja siinä kohtaa, kun nostan niin sanotun valmiin paketin syliin, ovat koirat jo eteisessä odottamassa.

Minun on ollut vaikea löytää aikaa koirien harjaamiselle. En ole koskaan ollut mikään ahkera koirien harjaaja, eikä lapinkoirien turkki jatkuvaa hoitoa tarvitsekaan, mutta nyt, kun sitä ei ole tehnyt enää ollenkaan, huomaa, että irtoava pohjavilla alkaa takkuuntua.

Lopulta keksin laittaa koirien harjan vauvan kärryjen alakoppaan, ja aina tullessani kävelyltä, harjasin muutaman minuutin jompaa kumpaa lapinkoiraa. Tämä oli tosi hyvä ja helposti toteutettava oivallus ja mikä parasta, koirat alkoivat taas olla kivan siistissä kunnossa.



Koirien ja vauvan viides kuukausi


Vaikka vauva ei kärryissä maatessaan paljon maisemia pysty katselemaan, niin kyllä sieltä jotain mielenkiintoista usein näkyy - ainakin sen perusteella, että vauva haluaa aina alkulenkistä kärryjen kuomun olevan auki, ja sen saa nostaa ylös siinä vaiheessa, kun vauvalla alkaa olla unentulo lähellä.

Mitä vauva kärryistä sitten näkee? Oletukseni mukaan taivasta, pilviä, ehkä joskus jonkun linnun, katuvaloja, puidenoksia - ja tietenkin minut kärryjä lykkimässä. Ymmärrettävästi se on mukavampi katsella edes jotain muuta, kuin vain pelkkää kuomua, ja onhan kärryissä paljon avarampi fiiliskin kuomun ollessa auki.

Varsinkin tien ylle kaartuvien puunoksien kiinnostavuus vauvan virikkeenä oli aika selkeää, sillä aina kävelylle lähdön alkumatkan, jossa tien molemmin puolin on isoja puita, vauva oli tyytyväinen. Pieni kitinä alkoi joka kerralla aina samassa kohtaa tietä, jossa nämä puut oksineen loppuivat.

Eikä sillä, puiden latvustojen katselu on kyllä minunkin mielestäni jotenkin mieltä rauhoittavaa ja ehkä vähän jopa hypnoottista. Harrastin yhteen aikaan koirien kanssa monta vuotta henkilöetsintää, jossa koirat opetetaan etsimään ihmisiä metsästä. Tässä yhteydessä tuli itsekin makoiltua varvikoissa ja sammalmättäillä treenikavereiden koirilta piilossa, puiden latvustojen välistä pilkottavaa taivasta katsellen - eikä ollut yhtään tylsää pötkötellä siellä jopa puolta tuntia kerrallaan.

Koirien ja vauvan viides kuukausi

Koirien ja vauvan neljännessä kuukaudessa (se löytyy täältä) kerroin siitä, miten olin löytänyt kätevän keinon saada vauva helposti nukahtamaan päiväunille omaan sänkyynsä.

No, yhtäkkiä vauvalla sitten taas systeemit muuttuivat (puhutaan "neljän kuukauden ikäisen vauvan hulinoista", ehkä liittyi siihen) eikä omassa sängyssä päiväunien nukkumisesta enää tullut mitään millään niksillä.

Onneksi kärryissä nukkuminen edelleen sujui hyvin, joten olemmekin sitten olleet niin ahkeria, että kävelylle on lähdetty kaksi kertaa päivässä - vauvan molempien päiväunien aikaan. Koirille tämä on tietenkin ollut tosi mukavaa, jotain hyötyä niillekin vihdoin vauvasta.

Koirien ja vauvan viides kuukausi



Rahanmenoa ei voi estää. Viime kesän, syksyn ja alkutalven aikana meiltä on hajonnut telkkari (tai no oikeastaan Playstation ja digiboksi, jotka ukkonen vaurioitti, mutta oli samanhintaista ostaa uusi tv, joka toimii ilman härpäkkeitä, kuin uudet pleikkari ja boksi), astianpesukone ja pyykinpesukone.

Ilman tv:tä oltiin reilu pari viikkoa. Elektroniikasta kiinnostunut sukulaispoika tarkisti pleikkarin, jos se olisi ollut helposti korjattavissa, mutta hänellä ei ollut tarvittavia työkaluja, mitä korjauskokeilussa olisi tarvittu. Sen jälkeen odoteltiin vielä hetki vähän eri kauppojen tarjouksia, mistä kannattaisi uusi tv hankkia.

Uudet pesukoneet olikin sitten pakko käydä ostamassa nopeammalla aikataululla, kun ne ovat arjessa aika välttämättömät vempeleet. Astioita ei kovin montaa päivää jaksa käsin pestä ja aikaakin siihen kuluu. Koko perheen pyykinpesu käsipelillä taas on jo ihan mahdottomuus, kun kyse ei ole mistään yksittäisistä vaatekappaleista.

8 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus. Onpas tekniikka kehittynyt, kun voi tietää vauvan ulkona nukkuessa lämpötilan. Minä muistan, miten ravasin koko ajan tarkkailemassa vaunuja - senkin pienen levähdysajan käytin edestakaisin ravaamiseen.
    Tyttäreni vauva kasvaa massussa hyvin. Hän syntyy toukokuussa. Pitääkin kertoa tuosta mittarista.
    Hassuja nuo hauvelit. Taitavat tykätä pallomerestä ihan kuin taaperokin.
    On muuten ihmeellistä tuo koneiden särkyminen peräkkäin. Meillä sippasi astianpesukone ja sitten ukon tietokone ja sitten vielä jääkaappi. Ne taitavat nykyisin kestää koko ajan vähemmän aikaa kuin ennen vanhaan
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Ja joo, kaikenlaista uutta sitä keksitään. Minäkin pakkasilla kävin tunkemassa kättä kärryyn ja kokeilemassa, onko siellä kylmä vai vieläkö tarkenee, kunnes sain tuon hälyttimen ja lämpötilantarkkailusta tuli helppoa.
      Se ei ole enää montaa kuukautta, kun teilläkin saadaan iloita uudesta perheenjäsenistä. Hyvä, että pienellä on kaikki mainosti "pesässään".
      Ennen taidettiin tehdä koneet kestämään, nykyään valmistajia ei enää laatu ykköskriteerinä kiinnosta yhtä paljon, koska liian hyvä laatu heikentää myyntiä, kun ei tarvitse ostaa uusia. Meille kuluttajille se on harmillista.

      Poista
  2. Kaikenlaisia apuvälineitä on nykyään saatavilla ja se on ihan hyvä, ei sitten tarvitse arvailla, kuinka lämmintä vaunuissa on. Näkyy olevan koirien tassuissakin melkoiset pallomeret. 😂 Meidän lappalainen taitaa olla vähän sellainen karmapeppu, sitä häiritsee luvattoman paljon tassuihin takertuva lumi ja sitten ei matka edisty ennen kuin joku on rapsutellut tassut puhtaiksi. Nyt on teillä mennyt niin monta laitetta vaihtoon että pakko niiden on välillä toimiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lämpömittariominaisuus on kyllä kätevä, mutta sitä en taas ymmärrä, mihin itkuhälyttimessä tarvitaan 1000m kantavuus - ei kai kukaan jätä vauvaa nukkumaan ja lähde itse kilometrin päähän. 😬
      No totta, ihan selvä lumipallomerihän se on koirilla jaloissaan. 😅
      Jääkaappi ja kuivausrumpu vielä saattavat pamahtaa, mutta toivottavasti kaikki muu nyt tosiaan toimii monta vuotta, kun toissakesänä jouduttiin pakastinkin uusimaan (keskellä kesähelteitä oli pakastimen tietysti hyvä hajota).

      Poista
  3. Meilläkin oli joku tuollainen hulinavaihe, kun sängyssä ei enää suostuttu nukkumaan. Myös yhtäaikainen rytmi hajosi, joten jonkin aikaa hoidin koko ajan vauvaa, kun tytöt nukkuivat vuorotellen. (Yhtenä päivänä tuntui, että olen syöttänyt melkein koko ajan jotakuta ja laskin, että syötin vauvaa 11 kertaa. Lisäksi itselle 5 ateriaa ja koirille 2.) Meillä oli vaunukopat sisällä, joten päivisin kippasin aina uneliaan vauvan koppaan, kun siellä nukkuminen sujui. Ulkona lenkillä käytiin yleensä vain kerran päivässä. Joskus kahdesti, jos olin oikein reipas. Päiväunia oli ehkä neljät per vauva. Se oli aika sekavaa aikaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, voin vain kuvitella tuon sekamelskan kahden vauvan kanssa. :D

      Poista
  4. Eilen luin tutkimuksesta jonka tulos oli että vauvat nukkuvat paremmin kylmässä. Mukavaa tätä päivää 🌷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se usein taitaa olla, että vauvat nukkuvat päiväuniaan paremmin ulkona kärryissä kuin sisällä sängyssä. Ja olikohan se ihan yleinen suositus, että makuuhuone saisi olla hieman viileämpi kuin muu asunto, parantaa unenlaatua meillä aikuisillakin. Kiitos, toivottavasti sielläkin päivä sujuu mukavasti. 🙂

      Poista

Kiva, kun kävit, ja kiva, jos jätät vielä kommentin jälkeesi - vastailen niihin mielelläni sekä uudemmissa että vanhemmissa teksteissä. :)

Mikäli kommenttilaatikko ei näy, se aukeaa klikkaamalla Lähetä kommentti -tekstiä.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjan...