Perhosten paratiisi

Isovanhempieni koti, äitini lapsuudenkoti ja minun mummola, on ollut tyhjillään muutaman vuoden. Tämä kesä on ensimmäinen, kun siellä ei ole kukaan käynyt viettämässä aikaa, kukaan ei ole pitänyt pihaa siistinä.

Kukat ovat vallanneet pihamaan! Näky on valloittava. Joka askeleella kukkien seasta pyrähtää lentoon lukuisia pieniä perhosia.

Kukkakedon keskellä kasvavat edelleen myös mummoni montakymmentä vuotta vanhat pionit, jotka minun pitäisi käydä kaivamassa ylös ja istuttaa tänne oman kotini pihaan.

Olen vähän huolissani, mitä mieltä pionit tulevat olemaan siirrosta. Olisi tosi surullista, jos ne eivät jatkakaan kasvua enää täällä.

Meilläpäin on vähän erilaista kukkaloistoa. Omassa pihassamme kukkii vain apila nurmikon seassa, mutta tienvarret ovat täynnä monenlaista väriläiskää.

Miten sulassa sovussa nämä luonnonkukkaset kasvavat keskenään, ihanaa värikirjoa ja ulkomuodon moninaisuutta.

Ne myös muodostavat perhosille monipuolisen buffetin - perhosia nimittäin lentää lepatteli runsain mitoin näiden tienvarsikukkienkin seassa.

Kesämökkimme kukista löytyy kuvia <täällä>.

Meidän pihanurmikkomme ei ole koskaan ollut niin pitkään leikkaamatta kuin tuo mummolan nurmikko nyt. Jotain tietoa täällä kotikamarallakin on kuitenkin kertynyt siitä, mitä tapahtuu, jos jättää nurmikon leikkaamatta. Pääset kurkkaamaan tuloksen <täältä>.