Edellisessä asuinpaikassani ulkoilin koirieni kanssa metsässä sekä kesät että talvet. Talvisin metsäpoluilla meni moottorikelkkauria, jotka mahdollistivat hyvät lenkkeilyreitit myös runsaslumiseen aikaan. Metsä onkin ehdoton suosikkini ulkoilumaisemista, kuten olen jo aiemminkin (Metsä parantaa) kertonut.
Täällä nykyisessä asuinpaikassani metsät ovat vähemmässä ja kauempana, eikä niissä kulje polkujakaan yhtälailla. Lumiseen metsäänkin joutuu ihan itse tallaamaan reitit, jos siellä kulkea haluaa. Talviulkoiluun on kuitenkin tuonut uuden ulottuvuuden merenjää, joka tuo huikean vapauden tunteen, kun jäätä vain riittää, riittää ja riittää. Tästä kirjoitinkin viime kevättalvena otsikolla Jäällä kulkemisen vapaus.
Täällä nykyisessä asuinpaikassani metsät ovat vähemmässä ja kauempana, eikä niissä kulje polkujakaan yhtälailla. Lumiseen metsäänkin joutuu ihan itse tallaamaan reitit, jos siellä kulkea haluaa. Talviulkoiluun on kuitenkin tuonut uuden ulottuvuuden merenjää, joka tuo huikean vapauden tunteen, kun jäätä vain riittää, riittää ja riittää. Tästä kirjoitinkin viime kevättalvena otsikolla Jäällä kulkemisen vapaus.
Tänä talvena kävimme jäällä ensimmäisen kerran joulukuun alussa. Koirille jäällä ulkoilu on hieman metsiä tylsempää, koska jäällä on vähemmän tekemistä - se on vain pelkkää aakeaa laakeaa ilman mielenkiintoisia kohteita ja hajuja. Toisaalta taas siellä riittää lähes loputtomiin juoksubaanaa ja sen koirat kyllä yleensä hyödyntävätkin hyvin.
Tietynlaisella kelillä jäälle nousee sumu. Se on jotenkin vähän maaginen olo olla siellä silloin, kun joka suuntaan näkyy vain pelkkää valkoista. Ihan kuin olisi jossain päättymättömässä äärettömyydessä. Sekin oli aika jännä juttu, kun kerran sumumaisema oli yhteen suuntaan valkoinen, toiseen sininen ja kolmanteen vaaleanpunertava.
Instagram-tilillämme kerroin hiljan myös sumun vaarallisesta puolesta. Jos ei ole varma suunnasta, jonne on menossa, näkyvyyden estävä sakea sumu voi aiheuttaa eksymisen vähänkin suuremmalla jääalueella. Onneksi meillä on tällöin ollut jäljet, joita seurata, tai olemme olleet maksimissaan noin parinsadan metrin päässä rannasta.
Instagram-tilillämme kerroin hiljan myös sumun vaarallisesta puolesta. Jos ei ole varma suunnasta, jonne on menossa, näkyvyyden estävä sakea sumu voi aiheuttaa eksymisen vähänkin suuremmalla jääalueella. Onneksi meillä on tällöin ollut jäljet, joita seurata, tai olemme olleet maksimissaan noin parinsadan metrin päässä rannasta.
Olen aina ollut arka jäälläliikkuja. Täällä olen kuitenkin joutunut oppimaan ja tottumaan siihen, jotta olen saanut merenjään tarjoamat ulkoilumahdollisuudet käyttöömme. Enää en pelkää jokaista rasahdusta, jos jää on jo kantavaksi todettu, enkä poistu paikalta samantien havaitessani jään päällä vettä.
Talvinen meri on tarjonnut myös uudenlaisia puitteita koirien kuvaamiseen. Luonnon oma valokuvausstudio-otsikon alta löytyy muutama erikoisen onnistunut muotokuva. Pidän kovasti myös alla keskimmäisenä olevasta kaislikkokuvasta, sekä niistä, joissa on koir(i)a ja piiitkälti jään vapautta. Sumukuvatkin ovat aina mieleen.
Talvinen meri on tarjonnut myös uudenlaisia puitteita koirien kuvaamiseen. Luonnon oma valokuvausstudio-otsikon alta löytyy muutama erikoisen onnistunut muotokuva. Pidän kovasti myös alla keskimmäisenä olevasta kaislikkokuvasta, sekä niistä, joissa on koir(i)a ja piiitkälti jään vapautta. Sumukuvatkin ovat aina mieleen.
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat joulukuulta -21 ja tammi-, helmi- ja maaliskuulta -22. Kamera on toki edelleenkin pullollaan lisää kuvia, välillä tuntuu, että vähän liikaakin. 😄
Varmasti upea elämys tuollainen meren jäällä liikkuminen! Hienoja kuvia olet ottanut myös!
VastaaPoistaSe on kyllä omanlaisensa fiilis. :) Kiitos!
PoistaIhania kuvia, jäällä on kyllä mukava kulkea. Itse olen aika arka jäällä kulkija, ja vasta kun jää kantaa autoja ( entisen kodin jäälle tekivät aina autojäärädan talvella), niin silloin uskallan muutenkin kun rannan suuntaisesti mennä jäälle. Tuo sumu on varmasti pelottava, sinne eksyisi helposti.
VastaaPoistaSe onkin kyllä varma merkki kantavasta jäästä, jos siellä autoillakin voi ajaa. Mönkijän jäljilläkin tohtii aika hyvin kulkea, mutta moottorikelkkoihin en luota, kun niillä pystyy jonkun matkaa ajamaan jopa ihan vedenpinnallakin. Parempi olla vähän liian varovainen kuin löytää itsensä liian heikoilta jäiltä.
PoistaTuollaiset jääreitit tuo ihan uuden ulottuvuuden ulkoiluun! Täällä meilläpäin se vain on harvinaista herkkua, kun meri on niin harvoin jäässä.
VastaaPoistaOlen kyllä melko arka jäällä liikkuja, mutta joitakin vuosia on sellaisiakin ollut, että jään pitäisi ihmistä kestää ja jäille on muodostunut oikea jääkävelytie esimerkiksi yhteen lähisaareen, jossa voi grillailla vaikka makkarat. Silloin itsekin uskaltaudun kun ajattelen, että ehkäpä se jäätie ei juuri minun kohdalla pettäisi. Kun sitten jäälle pääsee, niin se tuntuu ihanan vapauttavalta!
Toivotaan, että teillekin vielä jäälläkulkukelejä tulisi! On se tosiaan sen verran mukavaa. :)
PoistaIhania talvikuvia ja mukavalta näyttävää juoksun hurmaa tuolla jäällä. Täällä etelässä ei tarvitse edes haaveilla jäällä lompsimisesta. Luntakin on vain rippunen. Toivottavasti saadaan vielä talvikelit takaisin ennen kuin kevät koittaa.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Kyllä se on tosiaan kiva, että talvella on lunta. Toivotaan vielä teillekin uusia lumisateita ja talvista talvea.
Poista