Nallevuopio, Skibotn, Pohjois-Norja

Nallevuopio on kaunis, vähän erilainen ranta-alue Yykeänperällä/ Skibotnissa. Se sijaitsee aivan E6 tien vieressä, josta löytyy myös kaksi pysähdyspaikkaa autoille. Pysähdyspaikoista suurempi tarjoaa matkailijoille myös palveluita, muun muassa vessa löytyy sekä turistien suosima kuvauskohde Skibotn-keinu, ja pienempi sen sijaan on mielestäni vähäsen kivemmalla kohdalla useamman opastaulun kera.

Se, miltä Nallevuopion rannassa näyttää, riippuu hieman ajankohdasta, milloin siellä sattuu käymään. Laskuveden aikaan, jolloin me olimme paikalla, ranta on maa-alaltaan suurempi kivikkoisen vedenpohjan ollessa näkyvillä. Meriharakat olivatkin useamman yksilön voimin syömässä leviin takertuneita simpukoita ja näkyivät niitä ihmisetkin keräilevän.

Nallevuopio kuuluu vuonna 2004 perustettuun luonnonsuojelualueeseen, jonka lisäksi sillä on pitkä historia Pohjois-Norjan ensimmäisenä markkinapaikkana. Ensimmäinen kirjallinen merkintä kaupanteosta Nallevuopiossa on vuodelta 1571, mutta oletettavasti kauppoja alueella on tehty jo sitäkin ennen. Vanha markkinapaikka ulottuu rannan lisäksi myös E6 tien toiselle puolen.

Pientä rantakäpsyttelyä enemmän liikuntaa haluavat voivat jatkaa Nallevuopiosta matkaa polkuja pitkin pidemmällekin retkelle. Tässä hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat ulkoilla upeissa maisemissa, mutta eivät innostu vuorille nousuista. Olettaisin Nallevuopiosta lähtevän reitin yhdistyvän Strandbu Campingiltä päin kulkemiimme polkuihin, joista kerroin täällä Strandbu Camping.

Toki Skibotnissa pääsee retkeilemään myös niille vuorille. Me kiipparoimme itsemme Hengen putoukselle asti, siitä juttu täällä.

Koko heinäkuinen Norjan reissumme tiivistetyssä muodossa löytyy täältä Seikkailu Pohjois-Norjassa. Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

Mikä puunhalausviikko?

Tällä viikolla on vietetty sekä puunhalausviikkoa, Suomen luonnon päivää että nuku yö ulkona- haastetta. Kaikilla niillä on sama tavoite - lisätä ihmisten arvostusta meitä ympäröivää luontoa kohtaan ja kannustaa viettämään siellä enemmän aikaa.

Puunhalausviikkoa on vietetty vuodesta 2016 alkaen tarkoituksenaan muistuttaa viherympäristöjen merkityksestä niin maalla kuin kaupungissa. Puistot, lähiluonto ja lenkkipolut, metsät, pihapuustot ja luontopolut, ovat tärkeitä kehon ja mielen virkistyspaikkoja.

Tiesitkö, että maailmassa lasketaan olevan yli 60000 puulajia? Tiesitkö, että yhdessä grammassa maaperää, voi olla 100-1000 miljoonaa pieneliötä? Tiesitkö, että puut parantavat ilmanlaatua sitomalla lehtiinsä pienhiukkasia ja kaasumaisia ilmansaasteita? Nämä ja paljon muuta mielenkiintoista puu-asiaa löytyy puunhalausviikon virallisilta sivuilta Puunhalausviikko (vyl.fi).

Minulle metsä, ja luonto ylipäätään, on ollut hyvin tärkeä asia lapsuudestani alkaen. Omasta metsä- ja luontosuhteestani olenkin kirjoitellut jo aiemmin otsikolla Tutkittuja terveysvaikutuksia - metsä parantaa. Ja samoin kuin ihmisten, myös koirienkin henkinen ja fyysinen hyvinvointi kohenee niiden päästessä liikkumaan luontoon - ja mikä parasta, me saamme mennä sinne niiden kanssa yhdessä.







Halaa puuta- temppu koirille

Kuvituksena otoksia nelijalkaisista puunhalaajistani. Tuorein kuvista on otettu tänään, vanhin on vuodelta 2018. Kuvien temppu on yksinkertainen ja helppo opettaa koirille, ja teeman mukaisesti sopii täydellisesti metsälenkeillä toteutettavaksi.

Koira houkutellaan nameilla kapuamaan etujalkojen varaan puunrunkoa vasten ja palkitaan tästä herkulla, tai mieluusti vaikkapa useammallakin. Pidetään kuitenkin huoli, että namit tulevat vain silloin, kun koiralla on vähintäänkin toinen etujalka puuta vasten, jotta saadaan vahvistettua sitä haluttua asiaa.

Harjoitus toistetaan muutaman kerran peräkkäin samaan puuhun ja lenkin aikana vaikkapa muutaman kerran muutamaan eri puuhun. Mukaan voidaan ottaa jokin sana, jonka halutaan tarkoittavan puuta vasten asettumista, vaikkapa "hyppää", "puuhun" tai "nouse".

Kun temppua harjoitellaan silloin tällöin lenkeillä ja koira saa siitä aina herkkupaloja palkkioksi, se oppii nopeasti, mistä on kysymys. Mikäli koira sattuu oma-aloitteisesti tarjoamaan tempun suorittamista, kehu heti iloisesti ja anna nami, mikäli niitä mukana on.

Koiran oma-aloitteinen kontaktinhaku ihmiseen, vaikkapa näitä temppuja tekemällä, on ehdottomasti positiivinen asia. Siitä olen kertonut enemmän Oletko koirasi mielestä kiinnostava-otsikon alla. Samaan tyyliin, kuin puu-tempunkin, koiran voi opettaa hyppimään myös kiville ja muille sopiville kohteille.

Kun koira on oppinut hyppimään puita vasten kehoituksesta ja/tai oma-aloitteisesti, ja pitää sitä kivana juttuna, voi namipalkkaa vähitellen satunnaistaa, että välillä herkkuja saa ja välillä ei, mutta iloiset kehut pidetään mukana aina.

Olisi muuten mukava nähdä kuvia myös teidän puunhalaajistanne!

Hengen-vesiputous, Skibotn, Pohjois-Norja

233 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava Hengen-vesiputous Pohjois-Norjan Skibotnissa/ Yykeänperällä on melko helposti saavutettava, käymisen arvoinen luontokohde. Putousta pääsee ihastelemaan kolmesta eri kohtaa: alhaalta (jonka me harmillisesti unohdimme), ylhäältä edestä päin ja ylhäältä putouksen päältä.

Polku Hengenille oli sinänsä hyväkulkuista, mutta nousuosuuksia luonnollisesti mahtui mukaan. Kulkua kuitenkin kevensi se, että koko matka ei ollut yhtäjaksoista nousua, vaan myös tasaisempaakin kohtaa välillä löytyi. Maisemat tietysti tulivat sitä upeammiksi, mitä ylemmäs vuorenrinnettä eteni.

Me olimme liikkeellä Hengenille heti aamusta. Saimme kulkea ja ihastella maisemia aivan omassa rauhassamme. Muihin retkeilijöihin emme törmänneet kuin vasta ihan paluumatkan loppupuolella, jolloin muutama henkilö tuli vastaamme. Melko rauhallinen paikka Hengen kyllä ilmeisesti on päiväsaikaankin.

Ötököitä, joiden määrää pohjoisessa ennakkoon hieman pelkäsin,  emme täällä nähneet missään muualla kuin pysähtyessämme kerran pitämään juomataukoa, eikä niitä silloinkaan montaa ympärillä pyörinyt. Ihan rauhassa siis sai tältäkin osin nautiskella matkanteosta ja putouksen näkymistä.

Hengenin putoukselle aikoessa virallinen parkkipaikka on kauempana keskustassa. Me jätimme kuitenkin auton reitin lähtöpaikkaa vastapäisen, Olderev Campingille kääntyvän tien alussa olevalle levennykselle. Koiristamme vanhin ei enää ole nuoruuden kunnossaan ja halusimme säästää sen voimia, koska reippailua oli tiedossa lisää koko Norjan reissumme ajalle.

Polku Hengenille on pituudeltaan noin 1,5km. Halutessaan, ja kuntonsa riittäessä, voi matkaa jatkaa viedä edemmäskin, sillä vuorireittejä alueella riittää, kuten alla olevasta kartasta näkyy. Me tyydyimme ainakin tällä kertaa palaamaan Hengeniltä samaa reittiä alaskin päin.  Vuorille nousemisen rasittavuuden lisäksi kannattaa muuten varautua myös sieltä laskeutumiseen - yllättävän raskasta sekin.

Kaikki heinäkuisen Norjan reissumme käyntikohteet tiivistetysti sekä hieman yleistä asiaa matkasta löytyy jutusta Seikkailu Pohjois-Norjassa. Yykeänperällä/ Skibotnissa sijaitsevasta Strandbu Campingistä ja alueen tasamaan ulkoilureiteistä kokemuksia kirjoittelin täällä. Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Strandbu Camping, Skibotn, Pohjois-Norja

Jos aikaa Norjan puolella vierailuun on vain päivä tai pari, suosittelen lämpimästi Yykeänperää/Skibotn. Miksi? Se on lähellä Kilpisjärveä, upeat vuorimaisemat joka suuntaan, hienoja ranta-alueita, merkittyjä polkuja vuorille ja vesiputoukselle (kertomukseni Hengen putouksesta täällä), retkireittejä myös helpolla tasamaalla silti silmää hiveleviä maisemia tarjoillen. Luontokohteiden lisäksi Yykeänperältä löytyy myös historiaa sekä tietysti majoitusta, ruokaa ja autollekin "menovettä".

Maisemaa leirintäalueen oikealta puolelta lähtevän polun varrelta.

Viikon mittaisesta Pohjois-Norjan reissustamme (katso Seikkailu Norjassa) vietimme kaksi ensimmäistä yötä Strandbu Campingillä Yykeänperän/ Skibotnin kylässä. Olimme varanneet Strandbusta mökin jo etukäteen puhelimitse varmistaen, että myös koirat ovat ok. Muutoin varaus olisi onnistunut helposti myös netistä. Pikkumökin hinta oli noin 70€/yö.

Mökistä löytyi kaksi kerrossänkyä tyynyjen ja peittojen kera, ruokapöytä tuoleineen, pienet keittiökaapit ja taso, jääkaappi, vedenkeitin, keittolevy, perus astiastot ja ruuanlaittovälineet. Pieni terassi pöydän ja tuolien kera kuului myös mökkiin. Auton sai parkkeerattua ihan mökin eteen.

Strandbu Campingin kotisivut, joiden perusteella päädyimme majoittumaan juuri sinne, täällä. Kielivaihtoehdot sivuilla ovat norja ja englanti, pääosin teksteistä sai hyvin selvää. Google kääntäjällä oli helppo vielä tarkistaa jotain kohtaa, jota ei täysin ymmärtänyt. Puhelimitse ja paikanpäällä asioimme ruotsiksi ja englanniksi.

Mesta makoilemassa mökin terassilla.

Lumes ja Pikkubolognese mökissä.

Strandbu Camping oli pienehkö, mutta viihtyisä leirintäalue, jossa oli huomioitu kaikki reissaajien perustarpeet. Oikein passeli paikka viipyä yö jos toinenkin, mikäli ei kaipaa ison leirintäalueen suurempaa palvelutarjontaa. Maisemiltaan Strandbu on upea vuorien kohotessa näköpiiriin joka suunnasta ja ranta uintimahdollisuudella tuo toki paikalle vielä lisäplussaa.

Huoltorakennuksesta löytyi iso keittiö kaikkine tykötarpeineen, pyykinpesukoneita/kuivausrumpu, vessat ja suihkut. Suihkut toimivat 10 kruunun kolikoilla (10kro/4min), joita sai ostaa paikanpäältä korttimaksulla. Leirintäalueen ympäristössä oli lisäksi sauna sekä muutamia evästely-/grillauspaikkoja ja vesipisteitä. Kaikkialla oli siistiä, joka toki riippuu henkilökunnan lisäksi myös tilojen käyttäjistä.

 Ensimmäinen aamu Strandbu Campingillä valkeni sumuisena.

 Näkymä leirintäalueen yhteisterassilta.

Koirien kanssa Strandbu Camping oli ihan täydellinen ja rauhallinen paikka. Parasta olivat leirintäalueen molemmin puolin lähtevät ihanat, rantaviivaa myötäilevät lenkkipolut, jotka jatkuvat hyvinkin pitkälle ja mahdollistavat lämpiminä päivinä myös koirien pulahtamisen viileään veteen.

Mitään ruuhkaa ei leirintäalueelta lähtevillä poluilla todellakaan näkynyt, mahtavista maisemista huolimatta. Ensimmäisenä päivänä reippailimme oikealle päin ja siellä oli muutama muukin kulkija, toisena päivänä vasemman suuntaan saimme  retkeillä täysin omassa rauhassa ja jossain etäällä vain näimme yhden muun ulkoilijan.

Olettaisin Strandbu Campingin vasemmalta puolelta lähtevän polun haarautuvan Nallevuopion (mikä Nallevuopio?) rannalle asti.

 Maisemaa leirintäalueen vasemmalta puolelta lähtevän polun varrelta.

  Maisemaa leirintäalueen oikealta puolelta lähtevän polun varrelta.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Jos mieleen heräilee jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastailen parhaani mukaan. :)

Kesä ja kukkaset

Kesä, kesämökki ja kesämökillä kasvavat kukkaset. 💜 Kuvissa esiintyvät - mikäli olen kaikki oikein tunnistanut - kesäkuulla kukkineet ruskolilja, kevätvuohenjuuri, puna-ailakki, voikukka, ojaleinikki, suolaheinä ja pihlaja.

Tunnistamisessa käytin apuna Luontoportti-sivustoa, jossa on kätevä erilaisiin ominaisuuksiin perustuva tunnistusjärjestelmä Suomessa luonnonvaraisina esiintyvistä kasveista, sienistä, linnuista, nisäkkäistä, perhosista ja kaloista, sekä Itämeren asukkaista.

Lisää kukkakuvia löytyy Ihanat kamalat ötökät- , Miten käy, jos jättää nurmikon leikkaamatta?- ja Ken on heistä kaikkein kaunein?-jutuista.

Seikkailu Pohjois-Norjassa

Vietimme mieheni ja kolmen koiramme kanssa kuuden yön reissun Pohjois-Norjassa. Matkan toteutus oli kompromissi meidän ihmisten kiinnostuksen kohteista ja koirien mukana olemisen mahdollistamisesta. Retkeilyssä oli lisäksi huomioitava vanhimman, 14,5-vuotiaan koiramme jaksaminen, jonka vuoksi myöskin lähdimme kotiin yhtä päivää suunniteltua aikaisemmin.

Norjan majoituksen suhteen olimme miettineet erilaisia vaihtoehtoja teltasta matkailuauton vuokraamiseen, mutta päädyimme valitsemaan meille käytännöllisimmät hotelli- ja mökkiyöpymiset. Varasimme kaikki majoituspaikat puhelimitse - nettisivujen kautta ei joko saanut tehtyä lemmikkihuone-/ -mökkivarauksia tai lemmikeistä ei ollut nettisivuilla mainintaa.

Heinäkuu helli meitä kauniilla kesäkeleillä koko reissumme ajan ja osa päivistä oli liiankin lämpimiä, mutta parempi sekin kuin kaatosade. Reissuautonamme oli neliveto-farmari automaattivaihteistolla, joka kuljetti meidät oikein kivasti sinne ja takaisin. Norjan puolella kilometrejä kertyi reilu 900.

    Maisemaa tieltä matkalla Kilpisjärveltä Yykeänperälle.

Tässä reissumme tiivistettynä päiväkohtaisesti, kartta lopussa. Osasta kohteita on jo linkit, joissa tarkemmat kertomukset niistä kuvineen. Myöhemmin tulossa lopuistakin, kunhan ehdin kirjoitella - lisään sitä mukaa linkkejä tänne, joten kannattaa seurailla joko tätä julkaisua tai koko blogia, jos aihe kiinnostaa. Saapi toki myös kysyä, jos haluaa jostain aiheesta lisätietoja.

Saapuminen Norjaan

Alunperin ajatuksena oli mahdollisuus mennä Norjaan Ruotsin kautta. Norjassa (kuten Suomessakin) kuitenkin vaaditaan koirilta ekinokokkoosi-lääkitys (mikä ekinokokkoosi?), mikäli tulevat maahan Ruotsin kautta, joten valitsimme yksinkertaisimman vaihtoehdon eli ajaa suoraan Suomesta Norjaan.

Menimme Norjaan käsivarresta Kilpisjärven läpi. Käsivarren tie oli pääosin hyvää asvalttia, mutta pitkästi reunoistaan murtunutta ja paikoin erittäin pomppuista, joten ajamisen kanssa sai väliin olla tarkkana. Loppumatkasta tienreunan levennyksiä oli hyvinkin usein ja yllättävissä paikoissa maisemien katselua varten.

Pysähdyimme Kilpisjärvellä tullissa näyttämään koirien lemmikkieläinpassit (mikä lemmikkieläinpassi?). Tämä kuuluu jokaisen koiran, kissan, fretin tai hillerin kanssa matkustavan tehdä automaattisesti.

Norjan vaatimukset (mikrosiru, voimassaolevat rabies-rokotus ja ekinokokkoosilääkitys, lemmikkieläinpassi, maksimissaan viisi eläintä mukana) maahantuleville koirille täällä Travelling with dogs, cats and ferrets from EU-countries to Norway | The Norwegian Food Safety Authority (mattilsynet.no). Huomaa, että muutaman koirarodun ja niiden sekoitusten vieminen Norjaan on kokonaan kielletty Banned dogs | The Norwegian Food Safety Authority (mattilsynet.no).

        Kilpisjärven tulliasema.

Päivä 1

Ensimmäisen Norjan päivän vietimme Yykeänperällä (Skibotn), tie sinne oli ylä- ja alamäkinen sekä mutkainen, mutta hyväkuntoinen asvalttitie. Olimme varanneet kahdelle yölle majoituksen Strandbu Campingistä (mikä Strandbu Camping?), joka vaikutti nettisivujen perusteella kivalta paikalta. Pienimmän mökin hinta oli noin 70€/yö.

Kävimme koirien kanssa kävelyllä leirintäalueelta oikealle lähtevällä rantapolulla sekä syömässä keskustan Arktos Bistro - ravintolassa (mikä Arktos Bistro?). Kaupat ovat sunnuntaisin kiinni Norjassa, joten ilta- ja aamupalatarvikkeet ostimme Circle K-huoltsikalta (mikä Circle K?).

Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni Strandbu Campingistä ja sitä ympäröivistä ulkoilureiteistä.

        Maisemaa tieltä matkalla Kilpisjärveltä Yykeänperälle.

Päivä 2

Toisena päivänä tutustuimme koirien kanssa lisää Yykeänperän maisemiin. Kapusimme Hengen vesiputoukselle, kävimme Nallevuopion toisessa rannassa, kipusimme osan matkaa Bullmansveien/Lyngenlinja-reittiä, olimme kävelyllä leirintäalueelta vasemmalle lähtevällä rantapolulla ja syömässä Olderelv Campingin (mikä Olderelv Camping?) terassilla, koska Arktos Bistro oli maanantaisin suljettu.

Ajelimme hyvää asvalttitietä pitkin katsastamaan Yykeänperän "naapuripitäjän" Olderdalenin, matkalla oli useampi tunneli, vuorenrinteiltä laskeutuvia pieniä vesiputouksia ja söpöjä satama-alueita. Toisenkin yön vietimme mökissämme Strandbu Campingissä.

Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni retkestä Hengen-vesiputoukselle.
Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni vierailusta Nallevuopiolla.

        Maisema matkalla Yykeänperä-Olderdalen väliltä.

Päivä 3

Lähdimme heti aamusta ajelemaan kohti Tromssaa (hyvät asvalttitiet koko matkan), jonka lähettyvillä pidimme tauon Laksvatn P-paikalla, jossa pääsi kävelylle vesiputouksen viereen. Fjellheisenin (mikä Fjellheisen?) gondolihissillä matkasimme Storsteinen-vuorelle, myös koirat olivat tervetulleita hissiin. Edestakainen kyyti maksoi 35€/hlö.

Stromssan keskustassa teimme koirien kanssa kävelylenkin, söimme Waltor Leonard Grill & Bistrossa (mikä Waltor Leonard?), jonka terassille reunapöytään sai tulla koirien kanssa, ja olisimme käyneet parissa museossa, mutta koirien kanssa niihin ei saanut mennä sisälle.

Erinomaista aamupalapöytäänsä mainostava Scandic Ishavshotel (mikä Ishavshotel?) oli lepopaikkamme tälle yötä, huonehinta 150€. Lisäksi koirista meni lisämaksu 20€ ja parkkipaikka autolle kustansi myös noin 20€.

Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Laksvatn P-paikasta vesiputouksineen.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni retkestä Storsteinen-vuorelle Fjellheisen gondolihissillä.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Tromssan kaupungissa pesivistä lokeista.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Tromssan kaupungin hienoista rakennuksista ja hotellimajoituksestamme.

       Ylhäällä Storsteinen- vuorella, alhaalla näkyy Tromssan saari.

Päivä 4

Kävimme aamukävelyllä keskustaa toiseen suuntaan kuin eilen, jonka jälkeen lähdimme ajamaan Sommarøyta kohden aloittaen matkan Stromssan alla kulkevista tietunneleista. Lähes koko "alatie" Sommarøyhin oli kuoppainen ja töyssyinen, tasaisia asvaltinpätkiä oli harvemmassa.

Pysähdyimme Brensholmenin rannalle Sandvikslettaan ja Sommarøyssa kävimme vähän kävelemässä koirien kanssa, mutta +27 asteen helteen vuoksi jätimme väliin pidemmän retkeilyn. Ruokaa, ei tosin hyvää, saimme Havfrua Krosta (mikä Havfrua Kro?), jonka terassilla koirat saivat olla mukana.

Palatessa katsastimme vanhoja, heinäkattoisia rakennuksia käsittävän, perinnetalotyyppisen museoalueen Perspektivet Straumen Gård (mikä Straumen Gård?). Tromssassa kävimme vielä piipahtamassa Scandicista suositellulla Bahpajavri-järven puistoalueella, jonka jälkeen menimme yöksi ihan uuteen Moxy hotelliin (mikä Moxy?). Yöpyminen maksoi noin 100€ (ei sisältänyt aamupalaa) ja koirista meni lisämaksu noin 25€.

Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Kvaloya saaren Sandviksletta-rannasta.

Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Kvaloya saaren heinäkattomuseosta.
Tästä linkistä  <klik> pääset lukemaan kertomukseni Sommarøyn saaresta.
Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan kertomukseni Moxy hotellista.

       Maisema kohti Sommaroyn saarta.

Päivä 5

Lähdimme aamulla ajelemaan hyviä teitä pitkin Breidvikiin/Breivikeidetiin, jossa odotti noin 11€ maksava ja 20 minuuttia kestävä lauttamatka (mikä lauttamatka?) Svensbyyn. Teimme retken Nesset Lenangsoyraan, jonka jälkeen suuntasimme Yykeänmuotkaan (Lyngseidet). Tiet olivat ihan hyvässä kunnossa, Lenangsoyrassa vähän kapenevat.

Kävelimme koirien kanssa keskustassa ja ruokailimme Best-huoltsikan pihapöydässä. Kävimme tutustumassa Åroybukt fortin bunkkereihin ja samalla alueella olevaan Aurora Spirit Distilleryn (mikä Aurora Spirit?) ympäristöön. Majoituimme Magic Mountain Lodgessa (mikä Magic Mountain Lodge?), jossa huone aamupalan kera oli noin 120€ ja koirista meni lisämaksu 10€.

    Maisemaa Nesset Lenangsoyralla.

Päivä 6

Retkeilimme vuoristojärvi Aspevatnetille sekä kävimme uudelleen Åroybukt fortissa. Ajoimme jokusen tunnelin kautta takaisin lähtöpaikkaamme Yykeänperään (Skibotn), jossa kävelimme ensimmäisellä Nallevuopion rannalla sekä Ivgojohka-joen rantaa mukailevalla tiellä.

Kävimme syömässä Arktos Bistron terassilla koirien kanssa ja yövyömme Olderelv Campingin pikkumökissä, jonka hinta oli noin 70€.

Tästä linkistä <klik> pääset lukemaan käynnistämme Mesta-yhtiön pihassa.
Tästä linkistä >klik< pääset lukemaan kertomukseni vierailusta Nallevuopiolla.

    Maisemaa Aspevatnetilla.

Päivä 7

Lähdimme kotimatkalle, ensin vielä pysähdyttiin Rovijoen vesiputouksella.

    Maisemaa tieltä matkalla Yykeänperältä Kilpisjärvelle.

Tässä vielä kartalla suunnilleen koko reissu, ihan jokaista ajopätkää ei Google Mapsiin pystynyt laittamaan välipysäkkien määrän ollessa rajattuna kahdeksaan. Todellinen ajomatka oli tosiaan sellainen reilu 900km ja vietimme Norjan puolella viisi kokonaista päivää ja kaksi osittaista päivää. Tälläkin suht pienellä alueella, jolla olimme, olisi ollut nähtävää ja koettavaa helposti vielä vähintäänkin viikoksi lisää.

Google Mapsin antamaan ajoaikaan ei kannata luottaa, sillä todellisuudessa matkanteko on hitaampaa kuin Mapsin arvio. Mikäli ei halua ajaa tukka putkella ja vain kuluttaa istumalihaksiaan autossa, vaan myös pysähdellä nauttimaan paikoista ja maisemista, niihin tutustumisesta puhumattakaan, lisääntyy matkoihin käytetty kokonaisaika vielä huomattavasti.

Jos Pohjois-Norja ei ole juuri nyt ajankohtainen, muutama kotimaanmatkailuvinkki löytyy jutusta Viisi kivaa kesäretkikohdetta.

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle, Keski-Pohjanmaalle ja Satakuntaan.

Satakunta

Karvia (klik)
Jalasjärvi-Kankaanpää väliselle tieosuudelle jäävä Karvia on käymisen, tai edes ainakin ohiajamisen arvoinen paikka. Meidän yhden päivän geokätköilyreissulla Karvialle vuonna 2015 loppui kuntaan tutustumisessa aika kesken, nähtävää - ainakin geokätköjä, olisi ollut niin paljon. Karvialla on paljon kivoja luontokohteita, lisäksi kunta on tunnettu tienvarsia elävöittävistä lukuisista, äkkiseltään aidonnäköisistä ihmishahmoista. Reissaaminen pitkin poikin karviaa sujui mainiosti myös koirakavereiden kanssa.

Keski-Pohjanmaa

Kokkola - Tankarin majakkasaari (klik)

Kokkolan merialueella sijaitseva Tankarin saari on alunperin ollut hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohta, jonne pääsee nykyään helposti säännöllisesti liikennöivällä matkustaja-aluksella. Saarta kiertää 1,5 km mittainen luontopolku ja sieltä löytyy majakan ja museoiden lisäksi myös venesatama, kahvila, majoitustiloja ja söpöjä, yksityisomisteisia kesämökkejä. Tankariin pääsee ja siellä voi yöpyä myös koirat mukanaan.

Etelä-Pohjanmaa

Vimpeli - kuntoportaat ja näkötorni järvimaisemalla (klik)
Lakis-laskettelumäen reunasta kohoaa ylös noin 400 metrin pituiset kuntoportaat, joita kiipeillessään voi nauttia upeasta järvimaisemasta. Mäen päällä, kuntoportaiden lepotasanteen vieressä, kohoaa lisäksi 16 metrinen näkötorni, jonka rapuista selviytyvät reippaat koiratkin. Alueelta löytyy myös useampi laavu evästelyyn, pururata lenkkeilyyn, frisbeegolfrata ja aivan mäen laelta jopa rullaluisteluratakin.

Pohjanmaa

Kortjärven luontopolku on ihana (klik)

Teerijärvellä sijaitseva reitistö on erittäin hyvin ylläpidetty, kiertelee kivoissa metsä-, joki- ja järvimaisemissa, ja sen varrelle on sijoiteltu lukuisia paikallisen taiteilijan puuveistoksia, joiden voimalla lapsetkin jaksavat hyvin kulkea eteenpäin, sekä geokätköjä. Reittivaihtoehtoja on useita parista kilometrista lähemmäs kymmeneen, ja laavun lisäksi kierroksilta löytyy ainakin pari muutakin taukopaikkaa.

Kunin vaellusreitti (klik)
Mustasaaren pohjoispuolella olevaan Kunin kylään on helppo poiketa E8-tieltä. Vaellusreitillä on 6,4km ja 7,9km kierrokset, jotka on mahdollista yhdistää myös yhdeksi pidemmäksi 12,5km reitiksi. Polusto on pääosin helppokulkuinen ja kuiva, mutta joitakin vähän haastavampiakin pätkiä sinne mahtuu mm. puunjuurakoiden muodossa. Tauko-/grillipaikkoja löytyy reittien varrelta ihan mukavasti ja maisemat ovat mukavan metsäiset ja paikoin kallioisetkin.