Eläinlääkäriä pelkäävä koira

Miten lievittää koiran eläinlääkäripelkoa? Kuinka eläinlääkärissä pelkäävään koiraan tulisi suhtautua? Voiko eläinlääkäripelkoa ennaltaehkäistä?

Pikkubolognese (Millainen koira on bolognese?) on näin yleisesti ottaen oikein reipas otus, joten olin hieman yllättynyt kuullessani sen pelkäävän eläinlääkärikäyntejä. Onneksi sain kuitenkin tietää asiasta etukäteen, jotta olin ehtinyt jo valmiiksi miettiä vastauksia yllä oleviin kysymyksiin.

Saavuttuamme eläinklinikan parkkipaikalle Pikkubolognese hyppäsi mielissään ulos autosta ja kipitteli pihassa terhakkaasti eteenpäin. Astuessamme klinikan ovesta sisään, sen olemus kuitenkin muuttui täysin - tärinää, häntä alas, passivoitui, ei ottanut kontaktia.

Tässä kohtaa olisi ollut virhe surkutella koiraa, se olisi vain vahvistanut sille tunnetta, että jotain on nyt huonosti. Sen sijaan näytin Pikkubologneselle nameja, jos ne innostaisivat, mutta namit eivät kiinnostaneet sitä normaaliin tapaan, vaikka antaessani aina namin söikin.

Pääsimme lääkärin huoneeseen lähes samantien. Lääkäri tervehti meitä molempia ja istui sitten tietokoneensa ääreen, kyseli minulta Pikkubolognesta ja kirjoitti vastauksia muistiin. Samanaikaisesti itse kyykin lattialla tärisevän Pikkubolognesen vieressä ja yritin saada sitä suorittamaan muutamia osaamiansa temppuja eli pyörähtämään ympäri, istumaan ja seisomaan.

Pikkubolognese oli alkuun haluton - tai paremminkin kyvytön - kuuntelemaan ohjeitani. Kun sain sen pari kertaa namin perässä pyörähtämään ja istumaan ja sitä myöten kehuttua ja palkattua sitä, se alkoi keskittyä enemmän minuun ja miettimään vähemmän paikkaa, jossa olimme.

Vähitellen Pikkubolognese alkoi rentoutua ja muistuttaa enemmän normaalia itseään. Lääkärikin sai esitiedot kirjattua ylös ja tuli rapsuttelemaan Pikkubolognesea. Lääkäri oli muuten aika herttainen, kun kuultuaan minun kehuvan Pikkubolognesea ruotsiksi (se on alunperin ruotsinkielinen), hän puhui sen jälkeen sille ruotsia ja minulle suomea.

Nostin Pikkubolognesen tutkimuspöydälle ja lääkäri kuunteli sydän- ja hengitysääniä sekä kurkkasi hampaat. Pikkubolognese sai kehuja ja nameja aina lääkärin koskiessa siihen, ja pidin uutta namia koko ajan näkyvillä, jotta se muistaisi tämän olevan samanlainen tilanne kuin kotonakin käsittelyharjoituksia tehdessäni. Olin hyvilläni, kun Pikkubolognese pysyi saavutetussa, toimintakykyisessä tilassa myös rokotuspistoksen jäljiltä ja käveli ulos suht iloisin mielin häntä heiluen.

Vaikka olin alkuun ihmetellyt  rokotuskäynnille varattua 20 minuutin aikaa, kun lyhyempikin riittäisi (ja ehkä maksaisi vähemmän), niin siinä Pikkubolognesea temputtaessani olin kiitollinen, ettei tilanteessa ollut mikään kiire. Olisi ollut ikävä tuoda pelkäävä koira lääkäriin, jossa sille olisi vain tuikattu piikki niskaan sen edelleen ollessa koko kropaltaan ja mieleltään jännittynyt.

Maksoin mielelläni siitä, että leppoisasti sujunut lääkärikäynti oli lopulta koiralle ihan miellyttävä kokemus, ja ehkä se ensi kerralla pelkää lääkärikäyntiä jopa hitusen aiempaa vähemmän. Jos lähimmälle eläinklinikalle ei olisi puolen tunnin ajomatkaa, kävisin Pikkubolognesen kanssa muutaman kerran ihan vain mielentilatreenissä klinikan ovesta sisään, tehtäisiin muutama temppu namipalkalla ja hyvällä mielellä poistuttaisiin ulos. Nyt jatkamme lääkäritilanteiden harjoittelua kotosalla.

Jäällä kulkemisen vapaus

Ulkoilen koirieni kanssa kaikkein mieluiten metsässä, kuten kerroinkin kirjoituksessani Tutkittuja terveysvaikutuksia - metsä parantaa. Ulkoillessani pidän myös kaikkein mieluiten koirat vapaina, sillä vapaana jaloittelu on sekä koirien fysiikalle että mielelle paljon terveellisempi vaihtoehto kuin kytkettynä remmissä kulkeminen. Ennen, asuessamme loistavien ulkoilumahdollisuuksien keskellä, Lumes ja Mesta olivat noin 50-80% lenkeistämme vapaina. Nykyisessä asuinpaikassamme tuo prosenttiosuus on laskenut  huimasti, mikä on todella harmillista.

Joulukuun reippaat pakkaspäivät jäädyttivät meren tehokkaasti. Olen aina arastellut jäillä liikkumista, mutta nyt pakotin itseni luottamaan siihen, että kyllä jää kantaa minuakin jos kerran muitakin. En pystynyt vastustamaan lähes loputtomiin jatkuvan merenjään tarjoamaa mahdollisuutta lenkkeilyyn koirat vapaina. Olemmekin suunnanneet kaikki mahdolliset ulkoilumme jäälle ja koirat ovat nauttineet suuresti päästessään kulkemaan vapaina.

Koirien pitämiseen vapaana liittyy suuri vastuu siitä, että koirat ovat silti hallinnassa. Niiden täytyy pysyä riittävän lähellä, niiden täytyy tulla kutsuttaessa luokse tai pysähtyä käskettäessä odottamaan, eivätkä ne saa lähteä muiden kulkijoiden luokse olivat ne sitten ihmisiä, koiria tai muita eläimiä. Omaa tapaani opettaa koirat tähän olen hieman avannut kirjoituksessani "Oletko koirasi mielestä kiinnostava?"

Koirat jäällä - Lumes, Mesta ja Pikkubolognese

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Tankarin majakkasaari, Kokkola, Keski-Pohjanmaa

Mikäli kesälomareissulla tulee kuljettua Keski-Pohjanmaan suuntaan, yksi poikkeamisen arvoinen kohde on Kokkolan merialueella sijaitseva Tankarin saari. Tankariin ja takaisin pääsee säännöllisesti liikennöivällä Jenny-aluksella, johon myös koiramatkustajat ovat tervetulleita. Matkaa taitetaan hitaasti, mutta varmasti, pelkästään yhteen suuntaan "laivaillaan" 1,5 tuntia.

Tankariin pääsee m/s Jennyn kyydissä.

 

Meno-paluu risteilyllä aikaa Tankarilla vietetään kaksi tuntia. Se on juuri sopivan mittainen hetki tutustua saareen rauhalliseen tahtiin, kiertää 1,5 km mittainen luontopolku ja pistäytyä nauttimassa kahvilan herkkuja. Halutessaan saarella on myös mahdollista majoittua yhden tai useammankin yön yli, koirat ovat sallittuja kaikissa majapaikoissakin. Yleisten rakennusten lisäksi saarelta löytyy muutamia pieniä ja söpöjä, yksityisomistuksessa olevia kesämökkejä.

Kesämökki Tankarilla

Tankar on alunperin ollut hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohta, ensimmäiset merkit hylkeenpyynnistä ovat peräisin 1330-luvulta. Nykyään saarella sijaitsee museo, jossa on esillä laaja kokoelma hylkeenpyyntivälineitä ja hyljevene. Vanhoja kalastajien tupia on jäljellä muutama, niistä vanhin on vuodelta 1768.

Osa Tankarin poluista on esteettömiä ja kuljettavissa myös pyörätuolilla/lastenvaunujen kanssa.

Tankar kuuluu Luodon saariston Natura 2000-alueeseen ja on luonnonsuojelualuetta. Tankarissa on tavattu noin 180 kasvilajia, joista osa on harvinaisia. Eri lintulajeja saarella pesii noin nelisenkymmentä, pesintäaikaan 15.4.-31.7. tuleekin välttää liikkumista saaren pohjoisosan kallioilla. Käärmeitä Tankarissa ei tiettävästi ole tavattu, mutta jäniksiä ja myyriä sen sijaan löytyy.

Saarella aikanaan asuneet kalastajat kävivät joka sunnuntai jumalanpalveluksessa mantereella. Tankariin rakennettiin kirkko vuonna 1754, jotta kalastajien ei enää tarvitsisi tehdä viikoittain pitkää edestakaista kirkkomatkaa mantereelle. Pienestä koostaan huolimatta kirkossa on tilaa noin sadalle hengelle ja nykyään siellä järjestetään kesäisin konsertteja, hartaushetkiä ja vihkitilaisuuksia.

Tankarin kirkko

Tankarin majakka on valaissut merenkulkijoita vuodesta 1889 lähtien ja on edelleen toiminnassa, sen sisätiloihin pääsee tutustumaan kesäisin kerran viikossa. Ennen majakan rakentamista maamerkkinä on ollut kivikummeli, joka on edelleen paikoillaan, ja kalastajien ylläpitämä pieni mökki, jossa oli ikkunat merelle päin ja tulisija keskellä huonetta. 

Tankarin majakka

Tutkittuja terveysvaikutuksia - metsä parantaa

"Luonto vaikuttaa myönteisesti terveyteen ja hyvinvointiin tutkitusti ainakin kolmen väylän kautta: 1. Fyysinen aktiivisuus lisääntyy luonnossa: Luonto houkuttelee liikkumaan. 2. Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä: Keskittymiskyky paranee, ja syke ja verenpaine voivat madaltua. 3. Luonnossa liikkuminen edistää sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä: Suhtaudumme myönteisemmin muihin ihmisiin ja mielialamme kohenee hyvin nopeasti." Lähde

Metsistä löytyy myös paljon kivoja koirienkuvauspaikkoja.

Olen koko lapsuuteni asunut kodissa, jossa metsä alkaa lähes suoraan omasta pihasta. Metsässä on leikitty, retkeilty ja ulkoiltu ihmisten kesken ja koirien kanssa. On suorastaan mahdotonta kuvitella lapsuuttani ja nuoruuttani ilman metsää, niin keskeinen ja mieluinen osa elämää on ollut se, että metsä on siinä ihan vieressä ja sitä metsää riittää.

Muutamaa 2000-luvun alun vuotta lukuunottamatta myös kaikista aikuisiän kodeistani on päässyt suoraan takapihan kautta metsään. Niissä metsissä on risteillyt polkuja kilometrikaupalla niin pitkälti, kuin vain kulkea jaksaa. Lenkeistäni koirien kanssa onkin sulanmaanaikaan suuntautunut metsään noin 80% ja lumiseen metsään noin 50%, jonka on osittain mahdollistaneet moottorikelkoilla ajetut reitit.

Syksyinen metsä saa kauniit värit.

"Metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista." Lähde

Nykyinen kotimme sijaitsee sekin ihan metsän vieressä. Harmillista vain, että sen metsän pienuuden vuoksi siellä ei ole mahdollista käydä kuin pienellä kävelyllä. Vähäsen suurempia metsiä löytyy, kun kävelee ensin tietä pitkin reilun kilometrin suuntaan tai toiseen, mutta nekin metsät loppuvat samaisen noin kilometrin matkan kävelyn jälkeen - ympyrän kiertämällä toki saisi pidemmän reitin, mutta sitten pitäisi ensin itse talloa ne polut sinne. Kammoksun myös punkkeja, joita täällä on paljon enemmän kuin aiemmassa asuinpaikassamme. Jokainen käynti kesäiseen metsään on tietoinen riski punkkien mahdollisesta koiriin tai itseeni tarttumisesta.

Olen aiemminkin lukenut metsien parantavasta vaikutuksesta, mutta en ole sitä sen kummemmin samaistanut itseeni. Nyt, kun uuden asuinpaikan myötä metsissä ulkoilu on radikaalisti vähentynyt, huomaan metsään mennessäni, miten minun tulee siellä heti parempi olo. Se sama hyvä olo on tullut metsässä aina, mutta kun se on ollut jokapäiväistä, ei siihen ole kiinnittänyt samalla tavalla huomiota. Vaikka elämääni on vuosien varrella mahtunut kaiken hyvän lisäksi ikäviäkin asioita, en ole koskaan ollut stressaantunut. Nykyään olen, ja olen alkanut miettiä, voisiko se johtua siitä, etten enää pääse riittävän paljon metsään nollaamaan ajatuksiani.

Koiratkin nauttivat metsäretkistä.

"Mitä suurempi osuus vapaa-ajasta käytetään luonnossa ulkoiluun, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan ja sitä vahvempaa on emotionaalinen hyvinvointi. Paljon ulkoilevat saavat myös ulkoilukerrasta suuremman hyödyn kuin vain vähän ulkoilevat: esimerkiksi onnellisuuden ja tyyneyden tuntemukset ovat voimakkaampia. Luonnon elvyttävien vaikutusten kannalta on tärkeää, että riittävän isoja ja esteettisesti viehättäviä luontoalueita sijaitsee lähellä asutusta." Lähde

Koirien kanssa suppailu tuo minulle saman rauhan tunteen kuin metsässä olo. Aiemmin sup-lauta piti heittää auton katolle ja ajella järvelle tai joelle suppailemaan, mutta nykyinen meren rantamilla sijaitseva kotimme mahdollistaa sulan veden aikaan helpon lähdön suppailemaan aina, kun mieli tekee. Tai siis mahdollistaisi, jos sup-lautoja olisi kaksi, koska se ainokainen on koko kesän mökillä, joten käytännössä suppailemaankaan ja samalla mieltään rentouttamaan ei siis pääse aina, kun haluaisi.

Suppailun huono puoli on siinä, että metsässä ulkoiluun verrattuna se on aika passiivista toimintaa koirille - ja toki itsellenikin, kun suurimman osan suppailuista aina menen hiljaa nautiskellen ja istuskellen enkä reippaasti seisten meloen. Mielenvirikettä toki koiratkin suppailusta saavat. 

Sup-lautailu on yksin hieman tylsää, mutta yhdessä koirien kanssa mieluisaa ajanvietettä.

Metsissä ulkoilu on luonnollisesti myös koirille paljon mielekkäämpää kuin tienvierustojen tallaaminen. Kaikkein eniten koirat kuitenkin nauttivat saadessaan olla vapaina, siitä kirjoitin otsikolla Jäällä kulkemisen vapaus.

Veteraanikoirien kokoontumisajot

Isäni on tarvinnut tänä talvena säännöllisesti apua koiriensa ulkoilutukseen ja olemmekin käyneet siellä noin 1-2 viikon välein. Isälläni on kaksi koiraa, hänelle 10kk ikäisenä lapsiperheen pitovaikeuskoirana tullut suomenlapinkoirauros Vallu ja 8v ikäisenä omistajansa kuoleman jälkeen uuden kodin tarvinnut suomenpystykorvanarttu Meri. On ollut ihan hauska silloin tällöin lenkkeillä maaseudun rauhassa 4-5 koiran porukalla, kun yleensä olemme ottaneet aina omatkin koirat mukaan saamaan päivälenkkinsä nekin samalla kertaa. Meri on ollut viime kesästä lähtien diabetes-lääkityksellä ja välillä valinnut jättää lenkkeilyn välistä, mieliala vähän vaihtelee voinnin mukaan.

Näistä yhteislenkeistä onkin tullut varsinaiset veteraanikoirien kokoontumiset, sillä kaikilla viidellä alkaa olla jo useiden vuosien verran ikää mittareissaan. Meriä lukuunottamatta ne ovat onneksi vielä hyvissä voimissaan ja energiaa riittää välillä nuorempiensakin edestä. Sitä ei aina oikein hahmota, että koirakaverukset alkavat viettää jo vanhuusvuosiaan, kun niiden olemus on kuitenkin edelleen niin nuorekas. Vallun ja Merin kuulo on tosin iän myötä heikentynyt ja niiden kanssa kommunikoidaan paljon käsimerkeillä. Merillä ja Lumeksella on silmissään kaihimuutoksia, mutta vielä ainakin tuntuu molempien näkökyky olevan hyvinkin tallella. Toivon mukaan yhteisiä vuosia on kaikilla vielä monia edessäpäin!

Pikkubolognese 9v

Meri 13v5kk

Mesta 8v11kk

Lumes 13v

Vallu 13v4kk

Ristihämähäkki paketointipuuhissa

Viime vuoden aikana meidän elämässä tapahtui paljon uutta. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa ikinä meillä on käytettävissä melkein oma kesämökki, jonne voi piipahtaa käymään melkeinpä koska vain siltä tuntuu. Mökin pihapiirissä näkyy kesäaikaan monenmoista pientä vipeltäjää ja lentäjää, yksi huomioni säännöllisistä kiinnittäjistä ovat terassilla viihtyvät ristihämäkit. Ne vaihtelivat silloin tällöin verkkojaan paikasta toiseen ja aina oli yllätys, mistä hämähäkit milläkin kerralla löytyvät. Toivoin näkeväni niitä hengailun lisäksi myös ruokailupuuhissa, jonka odotus palkittiinkin viimein heinäkuun puolivälin tienoilla huomatessani seuraavan näyn.

Vaaleampi ristihämähäkki oli juuri saanut saalikseen kärpäsen ja aloittanut sen paketoinnin seittiin. Oli mielenkiintoista nähdä tämä toimenpide. Hämähäkki ketterästi pyöritteli kärpästä ympäriympäri ja seittikerrokset kärpäsen ympärillä lisääntyivät kierros kierrokselta. Mieleni teki jäädä seuraamaan paketointi loppuun asti, mutta hämähäkki selvästi hieman häiriintyi lähelläolostani ja kuvaamisesta varsinkin, joten aika pian jätin sen käärimään kärpästä omassa rauhassaan.

Noin tuntia myöhemmin palasin tarkistamaan tilanteen. Hämähäkki oli poistunut paikalta, mutta verkon keskelle oli ilmestynyt sen tuorein ruokavarasto, jossa kärpäsen lisäksi oli säilytyksessä jokin toinenkin saaliiksi jäänyt ötökkä. Tullessamme muutaman päivän päästä seuraavan kerran mökille, ruokavarasto oli tyhjätty, joten hämähäkille lienee tulleen nälkä tai ruuat oli siirretty johonkin toiseen paikkaan.

Koirien kauppaleikki

Koirani ovat aina olleet kiinnostuneita ostosreissujen kotiintuomisista eli kauppakassien sisällöistä. Erityisen innokkaasti ne ovat kurkistelemassa mielenkiintoisia tuoksuja pursuavia ruokaostoksia. Tästä sain kerran ajatuksen helppoon koirien kotiaktivointiin, jossa tarjotaan koiralle mahdollisuus sille luontaiseen ja mieluiseen haistelupuuhaan, joka myös hyvällä tavalla väsyttää koiraa henkisesti. 

Leikin kaava on yksinkertainen: Ostoksia otetaan kassista yksi kerrallaan ja ennen kaappiin päätymistään jokainen ostos kiertää koirien nuuhkittavana, jonka jälkeen katseet seuraavat, mihin kaappiin mitäkin laitetaan. Samalla juttelen koirille tyyliin "tämä on makaroonia, nyt tulee suklaa, sitä ette saa syödä, oi teidän lempparia nakkeja, leipää, tämä on vaan talouspaperia, haluatteko silti haistaa, aaa, mitäs täällä on, lihanpaloja, nami" jne. Toisinaan ostoksiin sisältyy jotain koirille tarkoitettua, kuten vaikkapa herkkupussi, josta kaikki saavat heti pienet maistiaiset.

Koirat tuntuvat nauttivan näistä ruokaostosesittelyistä ja varsinkin suurempien ostosten jäljiltä ne ovat selvästi tyytyväisen oloisia.