Pälkäneen rauniokirkko, Pirkanmaa

Joskus silloin, kun ei etsi mitään, löytääkin jotain. Näin minulle kävi Pälkäneen rauniokirkon kanssa. 

Yövyimme tien toisella puolen Aapiskukossa - suositukset muuten koirien kanssa matkailijoille, tänne pääsee sisälle syömäänkin koirien kera -  ja lähdin ihan vain vähän kävelyttämään koiria. Oho! Hups! Törmäsin tällaiseen upeaan rauniokirkkoon.

Nyttemmin kirkkoon on rakennettu lasikatto, joka luonnollisesti hieman muuttaa ulkonäköä, eikä periaatteessa siten enää ole kyse rauniokirkosta. Vaikuttava ilmestys se silti varmasti edelleenkin on ja ihan uhkuu historiaa ja tarinoita.

Mikäli ajelet Pälkäneen ohi, täällä kannattaa poiketa jaloittelemassa. Jos enempikin ulkoilu kiinnostaa, suuntaa tien toiselle puolelle Aapiskukkoon - sieltä pihasta pääsee aivan upeille metsäpoluille, joista kerron lisää hieman myöhemmin.

Lisätietoja löytyy Pälkäneen rauniokirkon omilta nettisivuilta.

Kotipihan kunnostustöitä

Omakotitalon ja sen ison pihan kunnossapitäminen on jatkuva työmaa, jossa ei valmista tule. Kesäaikana yksi suurimmista työllistäjistä on tietysti ruohonleikkuu ja kaikenlainen muukin kasvillisuus. Tähän liittyen keskustelimme muutama vuosi sitten, ostaisimmeko suurta nurmialuettamme varten päältä ajettavan ruohonleikkurin vai robottiruohonleikkurin. Hinta kumpaisellekin olisi ollut melko sama, jos robotti olisi ostettu asennuspalvelulla.

Olin hieman skeptinen robotin toimivuudesta meidän pihallamme, kun se tieto, mitä robottileikkureista löysin, kertoi, että nurmialueen pitäisi olla kuivaa ja tasaista, mutta meillä on monenlaista kumparetta ja vähän kesästä riippuen myös hyvin kosteitakin paikkoja. Lisäksi siihen aikaan meillä liikkui paljon sammakoita, enkä halunnut robotin silppuavan niitä - itse leikatessa ehtii nähdä sammakoiden loikkivan karkuun ja väistää ne. Robotin leikkaamien alueiden lisäksi jäisi joka tapauksessa vielä itsellekin leikattavaa, joten tuntui, että ihan sama sitten leikata kaikki itse.

Niin meille tuli sitten päältäajettava ruohonleikkuri, jolla saa huristella noin 1-1,5 tuntia, että on kaikki paikat leikattu. Se ei sinänsä ole paljon tuo tunti viikossa, mutta nyt lapsen kanssa on kuitenkin alkanut miettiä, että olisiko se robotti kuitenkin ollut kivempi. Säästyisi sekin tunti johonkin muuhun. Sammakoitakaan ei ole enää pariin vuoteen näkynyt entisen lailla.

Mutta miten käy, jos jättää nurmikon leikkaamatta? Siitä olen kertonut täällä ---->.

Nurmikonleikkuun jäljiltä jää vielä valitettavan paljon trimmeröitävää. Sitä ei tosin jakseta tehdä joka viikko vaan noin kerran kuukaudessa, aikaa saa varata puolisen tuntia.

Olen aloittanut urakan trimmeröintitarpeen vähentämiseksi muun muassa kaivamalla puiden juurilta kasvustoa pois ja samalla madaltamalla joidenkin puunrunkojen vierellä kohonnutta maata, jotta ruohonleikkurilla pääsee ajamaan ihan puuhun kiinni asti.

Tämäkään ei ole toki pysyvä ratkaisu, kun kasvit kasvavat takaisin hetken päästä, mutta sentään vähän hitaammin ja vähän harvempana kuin pelkän trimmeröinnin tuloksena. Mielessä olisi jokin kaulurityyppinen ratkaisi näihin puunrunkojen juurelle estämään ruohon ja muut kasvit, mutta toimiva toteutus vielä uupuu. Hyviä ideoita tähän otetaan mielellään vastaan.

Talonympäryssora on ollut oman onnensa nojassa jo pitkään ja sen seurauksena se on päässyt sammaloitumaan aika pahasti. Kolme vuotta sitten aloitin sen kunnostusprojektin haravoimalla sammalia pois, kuva ja video otettu silloin.

Sammaleenkasvu kuitenkin istuu sitkeässä eikä tuo yksi poisharavointi riittänyt. Olen nyt joka vuosi saanut uusia urakan, vaikka ihan näin pahaksi tilanne ei tietenkään yhdessä vuodessa ehdi. Ehkä siihen pitäisi tuoda uudet sorat, jotta sammaloitumisesta pääsee eroon, vai luovuttaakohan sammal lopulta, jos vielä toisetkin kolme vuotta sitä haravoin pois?

Videolla apurina hiljattain edesmennyt Lumes (juttu Lumeksesta täällä), joka tykkäsi kaivaa leluille (ja minun hanskoilleni) kuoppia, vaikka pudottikin lelut niihin vain silloin, jos kukaan ei nähnyt.

Vanhan piharakennuksemme seinustoille on vuosien saatossa kerääntynyt polttopuukasoja. Tarvitsemme polttopuita niin harvoin, ettei niiden ole tarpeellista olla näin esillä pihassa, ja ovathan nämä myös vähän epäsiistit sekä hankaloittavat ruohonleikkuuta.

Keväällä kannoimme kaikki polttopuut piharakennuksen sisälle siistiin pinoon ja purimme puukasojen tukirakenteet katoksineen pois. Vähäsen oli kasvuston perkaustöitä vielä siihen lisäksi, mutta nyt on siistit seinustat! 

Aika iso pino polttopuista tuli sisälle. Ajatus oli, että ne saisi laitettua siten, etteivät mene ikkunan eteen, mutta vähän joutui tästä ajatuksesta joustamaan, että kaikki puut sai mahtumaan samaan paikkaan. Huomatkaa kuvassa oleva nelijalkainen halkopinontarkastaja. Työnlaatu taisi läpäistä kriteerit, kun seuraavassa kuvassa tarkastajakin jo ottaa rennosti.

Kun muuten siistitään pihaa, niin eihän silloin tarvitse puhua siitä, miten epäsiistiä ja mitä kaikkea ylimääräistä vanhan piharakennuksen sisällä on? Sehän on ihan toinen tarina se. Kuvan hella jo on onneksi sentään saatu heivattua pois turhaa tilaa viemästä.

Kurkkaa myös aiempia pihahommiamme: "Toisen roska on toisen aarre" täällä -----> , "Puu kaatuu, hypätään päälle" täällä ------> ja "Koirat ja lehtikasa" täällä ------>

Oho, hups!

Olen useiden viikkojen ajan lupaillut lapselle saippuavaahtoleikkejä, mutta lupauksen toteuttaminen on vain jäänyt ja jäänyt. Sitten kohtalo puuttui peliin...

Meidän pyykinpesukoneessa on vetolokero, joka jakautuu kolmeen osaan: jauhemaisen pesuaineen kerta-annosteluun, nestemäisen pesuaineen automaattiannosteluun ja huuhteluaineen automaattiannosteluun. Jauhemaista pesuainetta laitetaan siis yhdellä pesukerralla tarvittava määrä, mutta nestemäisille aineille on pienet säiliöt, joista kone itse annostelee pesuaineen/huuhteluaineen, jos pesuohjelmaan on sen valinnut.

Olin ostanut uuden pullollisen nestemäistä pesuainetta ja ajattelin näppäränä nopsasti tässä täyttää säiliön samalla kun kone pyörittää pesuohjelmaa. Niin nopsasti minä sen tein, että vahingossa hulautin pesuaineet sinne kertatäyttöiselle puolelle, josta ne valuivat muutaman sekunnin viiveellä suoraan pesukoneen sisälle. Muutaman sekunnin viive tarkoitti sitä, että ehdin tyhjentää melkein koko pullon, ennen kuin tajusin virheeni. 

Lopputulos näytti sitten tältä. Tai tältä se siis näytti, kun välittömästi annosteluvirheen huomattuani sammutin koneen, koska tuumin, että pullollisesta pesuainetta mahtaa tulla mahtavat saippuvaahdot. Oikea lopputulos, jos en olisi sammuttanut konetta, olisi saattanut ollut elokuvakaltainen, jossa vaahtoa pursuaa ulos koneen sisuksista. 

Onko jollain kokemusta, tapahtuuko niin oikeasti, vai mitähän tästä olisi seurannut, jos olisi vain antanut ohjelman pyöriä loppuun?

No, lapsi sai nyt viimein saippuavaahtoleikkinsä ja kiva leikki olikin, ja minä sain pyörittää monta koneellista huuhteluohjelmaa, kun jokainen suurmäärällä pesuainetta kuorrutettu pyyhe piti käyttää koneessa erikseen, että edes suurinosa pesuaineesta huuhtoutuisi pois.

Merkillisiä merikäärmeitä

Kotimme on melkein merenrannalla. Niin melkein, että usein lyhennän asian sanoen asuvamme merenrannalla. Tänä keväänä jäiden lähdettyä rannalle ilmestyi merkillisiä merikäärmeitä.

Näin valtavat merikäärmeet saisivat minut kyllä pysymään kaukana vesistöistä ja unohtamaan myös muuten niin mukavan sup-lautailun. Onneksi tällä kertaa kyse oli kuitenkin vähän vaarattomammista käärmeistä, sillä nämä rotjakkeet ovat ulpukanjuuria. Enpä ennen tiennytkään, että lumpeenlehdillä on vedenpohjassa näin massiivinen juuristo.

Rannalla on mukava istuskella (ja makoilla) ja katsella merta, laineiden liplatusta, lintuja, erilaisia ötököitä. Niitä pieniä kaloja, joita usein rantavesissä uiskentelee, ei tässä rannassa harmillisesti ole, mutta kaikenlaista muuta kiinnostavaa onneksi kyllä.

Lapsi tykkää leikkiä kivillä ja kaislasilpuilla, tällä kertaa mukanamme oli myös haavi. Saaliiksi tulikin monenmoista vedessä kelluvaa kaislanpätkää, lehteä ja pohjasta jopa kiviä. Kotimatkalla kalansaalis täydentyi männynkävyillä, joten tyhjin käsin (haavin) ei tältä reissulta tarvinnut palata.

Löysimme myös muutaman rikkinäisen ja tyhjän linnunmunan, jotka Google apunani olin tunnistavinani lokinmuniksi. Kuka lie toiminut munavarkaana? Mahdollisia epäiltyjä kyllä riittää.

Muistatteko muuten sen pikkuvalas pyöriäisen, jota aiemmin keväällä kerroin käyneeni katsomassa? Se ei valitettavasti ollut osannut poistua takaisin kotireitilleen, vaan uutisista luin sen menehtyneen ilmeisesti makeanveden aiheuttamiin ihotulehduksiin.

Joulupukki autotallissa

Meillä on eräs sukulainen, joka antaa joululahjaksi aina joulukoristeita. Kun hän löytää itselleen jonkin kivan joulukoristeen, hän ostaa niitä samalla muutaman ylimääräisen joululahjoina annettavaksi. Jostain syystä heillä ja meillä onkin aika paljon samanlaisia joulukoristeita...

Eräänä jouluna saatiin häneltä neulottu joulumuori, joita oli ollut jossain joulumarkkinoilla myynnissä. Muori on reilunkokoinen ja pystytetty puujalustan päälle. En yleensä niin perusta näistä joulukoristelahjoista, kun kaikilla on omanlaisensa tyyli koristella kotiaan jouluksi, mutta tämä muori on kyllä tosi kiva ja päässyt aina paraatipaikalle kutomuksiaan jatkamaan.

Pari vuotta sitten marraskuun lopulla ajoin auton talliin vähän turhan lähelle seinähyllyjä. Avatessani auton takaovea, nostin hyllyltä pois isohkon paperikassin, joka oli aukeavan oven tiellä. Saatuani lapsen ulos autosta, kurkkasin paperikassiin ihan mielenkiinnosta - olen utelias luonne - ja siellähän seistä möllötti joulupukki.

Sen verran olin hämmästynyt, että otin joulupukista kuvan, jonka lähetin miehelleni kysyen, että mistä tämä joulupukki meille on tullut. Samantien lähetettyäni viestin, mieleeni tuli, että mitä jos mies olikin ostanut sen yllätykseksi - joka selittäisi sen, miksi joulupukki oli autotallissa paperikassissa piilossa - mutta mies ei tiennyt joulupukista sen enempää kuin minäkään.

Onko joulupukki saatu lahjaksi samalla kertaa muorin kanssa, mutta jostain syystä vain muori on tuotu sisälle ja pukki kassissaan jäänyt avaamattomana talliin? Vai onko pukki saatu ennen tai jälkeen joulumuoria, unohtunut autoon ja nostettu kassi vain myöhemmin johonkin pois? Erikoiseksi tämän löydön tekee se, että olemme siivonneet ja järjestelleet autotallissa kaksi kertaa joulupukin ilmestymistä edeltävinä kolmena vuotena, eikä meillä kummallakaan ole silti minkäänlaista muistikuvaa mistään joulupukista.

Tuntemattomat ovat joulupukin tiet, mutta onneksi hän lopulta pääsi takaisin rakkaan muorinsa viereen.

Kiinnostaisiko lukea lisää jouluaiheisia juttuja? Kertomus meidän joulusta täällä ja mietintää, milloin joulukoristeet tulisi siivota pois, täällä. Kotitontustamme kerron täällä ja lahjavinkkejä sinulle, hänelle tai koiralle löytyy täällä.

Kaikki loppuu aikanaan

Lumes oli ystäväni 17 vuoden ajan. Se on pitkä elämä koiralle, mutta silti yhteinen aika tuntui loppuvan ihan kesken. Lopulliset jäähyväiset eivät koskaan ole helppoja.

Lumes on kulkenut kanssani läpi erilaisten elämäntilanteiden. Nyt lapsiperhearjen keskellä olisin niin toivonut, että tyttäremmekin olisi saanut jatkaa kasvuaan maailman ihanimman ja kilteimmän Lumeksen kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös parhaista parhaimman Lumeksen elämä. Loppui, vaikka sitä vähän kuin tuudittautui tunteeseen, että tässä se on meidän kanssa ikuisesti, kun se on niin kauan siinä jo ollut. Samalla sen kuitenkin tiesi, että mitä edemmäs aika kuluu, sitä todennäköisemmäksi luopumisen hetkikin tuli.

Lumes oli uskomattoman iloinen, sosiaalinen ja hyväntuulinen koira. Se rakasti kaikenlaista yhdessätekemistä ja saavutimmekin koiraharrastusten parissa kisatuloksia kymmenestä eri lajista jopa suomenmestaruutta myöden.

Arjessa Lumes oli kiva ja helppo koira, jonka kanssa pystyi mennä ihan mihin vaan. Erilaiset tapahtumat, kyläreissut, ihmisvilinät, eläinkohtaamiset, hotellit jne. Lumekseen pystyi aina luottamaan. 

Ulkoilimme paljon metsissä, retkeilimme luontopoluilla ja vuosien haaveilujen jälkeen reissu Norjaankin toteutui kesällä -23 Lumeksen ollessa 14,5 vuoden ikäinen. 

Vahvimmankin koiran voimat loppuvat jossain kohtaa. Yhtenä päivänä oltiin vielä koko porukalla kesämökillä käymässä, eikä mikään viitannut siihen, että muutama päivä myöhemmin yksi olisikin joukosta poissa. 

En pysty sanoin  kertomaan, kuinka kiitollinen olen Lumekselle kaikesta. Terveisiä taivaaseen.

Seikkailu Pohjois-Norjassa --> Koirien ja vauvan ensimmäinen kuukausi --> Miltä näyttää 17-vuotias koira? -->

Tämän kilpailun minä voitan

Kuinka monta muurahaista olet nähnyt yhdellä kertaa? Minä näin niitä eilen niin paljon, etten ikinä ennen.

Joku oli nimittäin saanut loistoidean kipata pussillisen vanhoja sokereita kesämökin terassin eteen. Ja kun sanon "joku", tässä yhteydessä en tarkoita itseäni.

Meidän kesämökkimme ei ole vain meidän, vaikka sitä meidän mökiksi kutsunkin, vaan sitä käyttää myös muutama meidän sukulainen - ja sokeribuffetin ilmaannuttua myös tuhansia kekomuurahaisia.

En edes tiennyt, että kekomuurahaisetkin ovat makean perään, kun pieniä mauriaisia yleisesti nimitetään sokerimuurahaiseksi, mutta nytpä se on todistettu. Hyvin maistuu.

Sana herkullisesta buffasta oli levinnyt muurahaisten kesken niin tehokkaasti, että sokerikasaa ympäröi tuhansien muurahaisten porukka. 

Sokerikasalle johti noin 20cm leveä ja muutaman metrin pituinen muurahaisten moottoritie, jossa jatkuvana virtana kulki tuhansien muurahaisten joukkio sinne ja takaisin. Tämän jälkeen moottoritie jakaantui pariin pienempään reittiin, kunnes vähitellen hajaantui.

Eikä se ollut vain pienen hetken juttu. Me olimme mökillä tämän kevään ensivisiitillä kuutisen tuntia ja muurahaisten hulinat jatkuivat koko sen ajan, olivat alkaneet jo sitä ennen ja jatkuivat vielä sen jälkeenkin ties kuinka kauan.

Kurkkaa myös kukkaloistoa kesämökillä täältä ja vähän erilainen kesämökki täältä ja ei toivottuja mökkivieraita täältä.