torstai 12. syyskuuta 2024

Koirien ja vauvan toinen kuukausi

Pääsimme niin sanottuun normaaliin elämään kiinni vauvan toisen kuukauden aikana. Koirille avautui jälleen pääsy makuuhuoneeseen, mistä sängyssä nukkuvat Mesta ja Pikkubolognese olivat hyvin onnellisia. Lumes oli jo aiemminkin päässyt  olemaan yöt makkarissa, kun ei vanha koira ihan ymmärtänyt, miksi säännöt yhtäkkiä muuttuivat, eikä se oikein osannut käydä yölevolle "väärässä huoneessa".

Minun vointini kohentui ja sitä myöten pystyin viimeinkin myös aloittamaan päivittäiset lenkkeilyt koirien ja vauvan kanssa. Porukan vanhus 15,5v Lumes määrää lenkkien keston - jos lähtee mukaan, kävellään lyhyemmästi (30-60min) ja hitaammin, ja jos jää kotivahdiksi nukkumaan, kävellään muiden kanssa pidemmästi (1-2h) ja reippaammin.


Yhtenä päivänä osuimme ulkoilemaan samanaikaisesti jonkin juoksutapahtuman kanssa. Kuljimme juuri päinvastaiseen suuntaan kuin juoksijat, joten heitä tupsahteli vastaan tämän tästä.

Juoksijoista viimeisen lähestyessä meitä, katsoin, että onpa hän vähän tutunnäköinen. Kohdalla tunnistin hänet entiseksi työkaveriksi ja huikkasin viime hetken "hei" ja heti perään kuulumiset "meillä on vauva". 

Juoksija vain nyökkäsi, mitäpä sitä muuta kesken juoksun ehtisikään. Jäin kuitenkin miettimään, että mahtoiko hän siinä juoksuun keskittyessään edes tunnistaa minua niin nopeasti ohi olevassa yllättävässä kohtaamisessa. Ehkä hän miettii, että olipa joku outo tyyppi, joka tuntemattomille ohikulkijoille huutelee vauvauutisiaan.


Vauva ei edelleenkään kiinnosta koiria eikä koirat vauvaa. Onhan se vauva toki edelleen aika "epäihminen" koirien silmiin, kun vain makoilee meidän sylissä, sängyssä tai leikkimatolla. Lumes käy sitä vähän haistelemassa, kun tullaan jostain kotiin ja vauva on hetken lattialla autokopassa, mutta siinäpä se oikeastaan.

Meitä ihmisiä ilostuttaa, kun vauva on alkanut kovasti juttelemaan, ottamaan katsekontaktia ja tarkkailemaan ympäristöään. Koirien läsnäoloa hän ei tosiaan silti vielä millään tavalla huomioi.

Mesta sen sijaan huomioi iloiset jutteluni vauvalle ja tulee katsomaan, mikä juttu on menossa ja haluaa minulta huomiota: tulee sängyn vierelle, laskee päänsä sängylle ja odottaa lupaa hypätä sängylle, jonka saatuaan tulee viereeni rapsutuksia varten. Rapsutusten loputtua joko hyppää takaisin lattialle tai käy sängylle maaten. Vauvaa Mesta ei noteeraa, vain minut.




Pikkubolognese ja Mesta ovat lähentyneet vauvan saavuttua taloon. Ne löytyvät aikaisempaa useammin makoilemasta vierekkäin. Ehkä ne kompensoivat sitä, että ihmisiltä liikenee niille aiempaa vähemmän huomiota.

Alkujaan, Pikkubolognesen saavuttua elämäämme, se oli Mesta, joka meni Pikkubolognesen viereen, mutta Pikkubolognese siirtyi siitä aina toiseen paikkaan. Vähitellen Pikkubolognese alkoi kuitenkin hyväksymään Mestan vieressään, eikä enää lähtenyt pois. Nykyään tilanne on se, että toisinaan Pikkubolognese jopa itse menee Mestan viereen makoilemaan.




Äitini kotitalolla on tullut vierailtua enää todella harvoin, tämä käynti oli tälle kesää ensimmäinen ja mahdollisesti samalla myös viimeinen. 

Paikka ihmisineen ja touhuineen on ollut minulle yksi elämäni rakkaimmista, ellei jopa rakkain, mutta vähitellen se fyysisen paikan merkitys ja hehku alkaa himmentyä, kun tyhjillään olevat rakennukset ovat hiljaiset ja ränsistyvät.

Koirat muistavat edelleen, missä talon ulko-ovi on ja että sieltä on moneen kertaan kuljettu, ja juoksevat rapuille odottamaan pääsyä sisään. Muistoja tulvii omaankiin mieleen ja kelpaahan näissä maisemissa kävelylläkin käydä.

Halusin tuoda vauvan tänne edes yhden kerran käymään, vaikkei se itse vielä asiasta mitään ymmärräkään. Kuvat jäävät kuitenkin muistoksi myöhemmin katsottavaksi ja tarinoitavaksi, ja itselleni asialla oli merkitystä. Ei sitä koskaan tiedä, milloin joku paikka yhtäkkiä lakkaakin olemasta.



Kesämökilläkin on sattuneesta syystä oltu kuluneena kesänä ennätysvähän - kerran ennen vauvaa ja kerran vauvan kanssa. Päivä mökillä kului nopeasti ja olisi ollut ihana jäädä mökille yöksikin, mutta en jotenkin tohtinut vielä vauvan kanssa. Tuntui turvallisemmalta ja helpommalta mennä nukkumaan kotiin, jossa on varmasti kaikki tarvittava vauvanhoitoon.

Veneeseen vauvalla on pelastusliivit, kuten koirillakin, ja ensimmäistä kertaa olen pukenut ne myös itseni päälle ihan vain vauvan takia, jos jotain sattuisikin ja jouduttaisiin äkillisesti vedenvaraan. Hytillisessä veneessähän yleensä ollaan ilman liivejä, kun sieltä sisältähän ei veteen voi pudota, mutta mukana ne toki ovat aina.

Koirat ovat aina ihan superonnellisia päästyään mökille - koko päivä ulkona hengailua meidän ihmisten kanssa.


Mökkirantaan oli ilmestynyt punainen yllätys. Joltain toiselta mökiltä toisesta rannasta oli ilmeisesti päätynyt kelluva koiranlelu vedenvaraan yksinään (tai se oli heitetty liian pitkälle, eikä koira enää ollutkaan hakenut sitä) ja aallot olivat kuljettaneet sen meidän mökillemme.

Mesta oli uudesta lelusta ihan innoissaan. Paljon parempi kuin mökiltä jo valmiiksi löytyvät lelut, tuumi Mesta. Siellä jossain toisella mökillä onkin sitten koira, jolla on yksi lelu vähemmän.


Lumes järjesti meille mökillä pienen katoamistempun. Sillähän on kuulo jo todella huono, eikä se ole ollenkaan tietoinen, jos sitä huudellaan, joten mökillä tarvitsee jatkuvaa valvontaa tai remmiin kytkettynä olemista.

Ei sillä, että se karkaisi mihinkään, mutta mökkipihassakin on itsessään jo niin paljon piilopaikkoja, että jos se siellä hiljakseen kuljeskelee, menee kauan löytää se, ja itse ainakin haluan aina tietää, missä koirani omassakin pihassa ovat.

No, eihän se valvonta todellakaan toimi sataprosenttisesti, ei varsinkaan minun ollessa vauvassa kiinni. Yhtäkkiä Lumesta ei sitten näkynytkään enää missään. Me kuljemme ympäri pihaa Lumesta etsien ja lopulta se löytyykin ihan tyytyväisenä verhoilla suojatulta terassilta nukkumasta autuaan tietämättömänä, että siitä on oltu huolissaan.


Minä pääsin pitkästä aikaa tervehtimään hevosia. Olihan se jo ollutkin ikävä puolin ja toisin, hevoset eivät meinanneet millään saada rapsutuksista tarpeekseen.

Yritin ottaa myös kivoja selfieitä heppakamujen kanssa, mutta tämä tyyppi oli sen verran linssilude, että meidän kaikki yhteiskuvat näyttivät lähinnä tältä.


Kuinka sujui koirien ja vauvan ensimmäinen kuukausi? Lue täältä <klik>
Mitä kotona ehtii tekemään, kun on pieni vauva hoidettavana? Kurkkaa täältä <klik>
Miltä tuntuu olla raskaana? Tutustu täällä <klik>
Puuttuuko koiraltasi pelastusliivit, vaikka tie vie vesille? Vinkit pelastusliivin hankintaan täällä <klik>
Vieläkö olisi aikaa lähteä pienelle lomareissulle? Viisi kivaa retkikohdetta löytyy täältä <klik>
Syksy tulee ja kohta saa, tai näkökannasta katsoen joutuu, laittaa lämmintä päälle. Miltä näyttävät koirien villasukat? Katso täältä <klik>

14 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu. Mukava lueskella teidän pikkuisen koiralauman -ja perheen päivistänne.

    VastaaPoista
  2. Siinä vaiheessa, kun vauva lähtee ryömimään, voi koiria alkaa kiinnostamaan että mikäs pötkylä se siellä lattialla liikkuu.

    Meillä anopin mäyräkoira vahti esikoista kopassa lattialla aina tosi tarkkaan. Makasi kopan vieressä ja heti pystyssä jos kopasta kuului jotain ähinää. Jos vauva vähän itki koira oli aikuisen vieressä salamana haukkumassa. Hän ei muuten haukkunut. Hän oli ihan loputtoman kärsivällinen lasten kanssa ja sitten kun kyllästyi niin meni piiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, että vauvan liikkeellelähtö saa koirat kiinnostumaan ainakin jonkun verran, viimeistään konttausvaiheessa. :)

      Olin ennakkoon ajatellut, että Pikkubolognese voisi olla tuollainen äänivahti, mutta ei se sitten olekaan. Tuo on kyllä koiralta viisasta, että lähtee pois, kun ei enää halua olla, ja että koiralla on paikka, johon pääsee omaan rauhaan.

      Poista
  3. Mukava kirjoitus, lämminhenkinen. Valokuvissa muistot säilyy maisemista ja rakennuksista. Ihmeesti sitä kiintyy rakennuksiinkin ja kestää aikansa ennen kuin niistä osaa päästää irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva, että tykkäsit. :) Rakennukset ovat olleet jotenkin konkreettinen muisto paikassa vietetyistä onnellisista ajoista, mutta ilman ympärillään olevaa elämää niistä on vähitellen tullut pelkkiä rakennuksia ilman sitä suurta tunnelatausta.

      Poista
  4. Mie oon ollu tosi tyytyväinen, et meidän koirat ei juuri oo kiinnostunu vauvoista. :) Demo joskus nuolee vauvaa, jos tulee miun luo hengailemaan, kun olen vauvojen kanssa, mut on helpompi vahtia, kun ei tartte huolehtia, et eihän koirat vahingossa istu/makaa vauvan päällä ym. Puolivuotiaana meidän vauvat alko nauraa koirat nähdessään ja totesin helpottuneena, että onpa hyvä, että he sattu olemaan koiraihmisiä. :D (Ikään kuin ois muita vaihtoehtoja koirien kanssa varttuessa...)
    Samassa sängyssä ollaan myllätty kaikki alusta asti, kun en raaskinut heittää koiria pois tutusta sängystä. Ne toimi imetysapukoirina aluksi. :D Oli niin söpöä olla kaikki yhdessä samassa sängyssä. <3 Toki meillä koirat eivät viihdy yöllä sängyssä ja vauvat nukkuvat omissa pinnasängyissään.

    Nauratti tuo kohtaamisesi työkaverin kanssa! :D Jos ei tunnistanut sinua, niin oli hauska hetki varmaan pohtia, että onpa siinä iloinen äiti, kun hihkuu ohikulkijoille, että hänellä on vauva. :'D
    Mukavaa syksyn jatkoa teidän laumallenne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä muuten totta, että onhan se helpompaa, kun koirat eivät hakeudu vauvan luo. Nyt, kun vauva on välillä lattialla leikkimatolla, uskallan helposti käväistä toisessa huoneessakin, kun tiedän, että vauva on ihan turvassa, kun koirat eivät sen luo itsestään mene.

      Kiva tosiaan, jos jälkikasvukin koirista tykkäisi, ja mielellään myös hevosista saisi innostua. :D

      Meillä nukutaan perhepedissä, niin pelotti alkuun varsinkin Pikkubolognesen tyyli nukkua ihan ihmisissä kiinni. Kun huomasi, ettei se vauvan viereen mene, ja vauvakin vähän kasvoi, niin uskalsi kokeilla päästää sänkyyn ja hyvin se on mennyt sitten. Alunperin ajattelin kyllä vauvan nukkuvan omassa sängyssään, mutta ei se sitten mennytkään niin. :D

      Joo olisi kyllä kiva tietää, tunnistiko hän minua vai ei, ja jos ei, niin mitä miettii. :D

      Kiitos, kuin myös! :)

      Poista
  5. Ihanaa, että voit paremmin ja upeaa katsella, miten koirulit tottuvat vauvan läsnäoloon. Upeita kuvia olet ottanut - varsinkin tuo, missä on Pikkubolognese ja Mesta ovat samassa kuvassa makoilemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavista sanoistasi, elämä on aika hyvää just nyt. <3 Iloa ja hyvää oloa sinne teidänkin suuntaan.

      Poista
  6. Kiva lukea teidän kuulumisia. Leppoisaa ja hyvää alkaneen syksyn jatkoa!

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
  7. Voi kuinka ihanaa oli lukea elostanne ja uuden perheenjäsenen tuomista vuorovaikutussuhteista... kuka kenenkin vieressä, rapsutuksilla, silittelyillä ja ilman... selfieistä nyt puhumattakaan, hih... Parasta, että itse voit paremmin - vauvan jalat ovat niin söpöt ja lenkkimaastonne, kuin mökkimaisemanne upeita!! Lapsuuden maisemat ovat aina rakkaat... minulle tämä oli jo toinen kesä peräkkäin, kun en käynyt omissa lapsuumaisemissa. Äitini muutti tännepäin Suomena 2022... joten ei ole Itä-Suomeen ollut enää "asiaa"... muistot asuu nyt enemmän sydämessä kuin fyysisesti silmin kurkkien...
    Ihanaa syksyä ja kasvun ihmettä teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tosiaan mahtuu nyt monenlaista tapahtumaa ja ajatusta elämään monessakin suhteessa. Harmittaa, etten kirjoita päiväkirjaa, kaipaisin sen tuomia tarkkoja muistikuvia. Onneksi tänne blogiinkin sentään jotain muistiin jää.

      Ihanaa, että olette saaneet äitisi lähellenne, vaikka se onkin samalla tarkoittanut fyysistä irtaantumista lapsuuden maisemista.

      Kiitos, kasvun ja kehityksen ihme on kyllä melkoinen. <3

      Poista

Kiva, kun kävit, ja kiva, jos jätät vielä kommentin jälkeesi - vastailen niihin mielelläni sekä uudemmissa että vanhemmissa teksteissä. :)

Mikäli kommenttilaatikko ei näy, se aukeaa klikkaamalla Lähetä kommentti -tekstiä.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Viisi kivaa kesäretkikohdetta

Mikäli kaikki kesäsuunnitelmanne eivät vielä ole lukkoonlyötyjä, tässä muutama vinkki kivoista kesäretkikohteista Pohjanmaalle, Etelä-Pohjan...