Eräs hämmentävä asia, mihin olen törmännyt, on ihmisten erilaiset suhtautumistavat raskaana olevaan työkaveriinsa. Ymmärrän kyllä hyvin, että toisia lapsiuutiset ilahduttavat, toisia yllättävät ja toiset suhtautuvat asiaan neutraalisti. Se, mikä hämmentää, on jonkinasteinen vihamielinen suhtautuminen raskauden aiheuttamiin toimintakyvyn rajoitteisiin.
Kun neuvolasta kirjoitettiin todistus, että nostelua pitäisi välttää, ja tämä aiheuttaa pienen muutoksen työnkuvaan, aloitettiin kertomaan "kun minä kyllä ainakin tein töissä kaikkea, mitä ennenkin, vaikka miten supisteli ja sattui".
Kun jää parin viikon nukkumattomien öiden aiheuttaman äärimmäisen väsymyksen vuoksi sairaslomalle, niin kerrotaan "minulle ei tullut mieleenkään millekään sairaslomalle jäädä, vaikka oli minullakin sitä ja tätä ja tuota".
Kun harmikseen joutuu rajoittamaan lempiharrastustaan, kuulee "no minä ainakin kävin vielä treeneissä kaksi viikkoa ennen synnytystäkin, eikä tuntunut missään".
Kun suunnitellaan työpaikan tyky-päivää, ja esimies ohjeistaa valitsemaan toimintoja, jotka fyysisesti soveltuvat kaikille, niin ehdotukset ovat ratsastus, sähly ja sumopaini kommentilla "jos ei halua ratsastaa, voi sitten vaan katsella toisia ja ruokkia hevosia".
Ihan kuin sitä muka aivan tahallaan ja tarkoituksella käyttäisi raskautta tekosyynä kaikkeen mahdolliseen ja oikein heittäytyisi hankalaksi ihan vain toisten kiusaksi.
Kun neuvolasta kirjoitettiin todistus, että nostelua pitäisi välttää, ja tämä aiheuttaa pienen muutoksen työnkuvaan, aloitettiin kertomaan "kun minä kyllä ainakin tein töissä kaikkea, mitä ennenkin, vaikka miten supisteli ja sattui".
Kun jää parin viikon nukkumattomien öiden aiheuttaman äärimmäisen väsymyksen vuoksi sairaslomalle, niin kerrotaan "minulle ei tullut mieleenkään millekään sairaslomalle jäädä, vaikka oli minullakin sitä ja tätä ja tuota".
Kun harmikseen joutuu rajoittamaan lempiharrastustaan, kuulee "no minä ainakin kävin vielä treeneissä kaksi viikkoa ennen synnytystäkin, eikä tuntunut missään".
Kun suunnitellaan työpaikan tyky-päivää, ja esimies ohjeistaa valitsemaan toimintoja, jotka fyysisesti soveltuvat kaikille, niin ehdotukset ovat ratsastus, sähly ja sumopaini kommentilla "jos ei halua ratsastaa, voi sitten vaan katsella toisia ja ruokkia hevosia".
Ihan kuin sitä muka aivan tahallaan ja tarkoituksella käyttäisi raskautta tekosyynä kaikkeen mahdolliseen ja oikein heittäytyisi hankalaksi ihan vain toisten kiusaksi.
Kuvassa lapsuuden lelukätköistäni löytyvä, Happy Meal-ateriaan 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa sisältynyt Kaunotar ja Kulkuri-elokuvan bulldog-hahmo, jonka ilmeeseen välillä pystyy hyvin samaistumaan.
Ihmisten suhtautumista työkaverin raskauteen kuten niin moneen muuhunkin asiaan saa kyllä välillä ihmetellä. Omasta raskausajastani on jo sen verran aikaa, etten ainakaan muista saaneeni nihkeetä kohtelua työkavereilta, mutta ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla kylläkin. Yksi työkaveri vaikutti melkeinpä suuttuvan kun kuuli asiasta. Luultavasti hän oli minulle kateellinen, kun itsellään ei lapsenlasta ollut. En sitten pahemmin hehkuttanut, ettei tarvitse kenenkään olla huonolla tuulella minun onneni takia, vaikkei iloni keltään pois ollutkaan.
VastaaPoistaJos jotain tässä elämässä on oppinut, niin sen, että tosiaan kaikkia ihmisiä ei vaan voi ymmärtää. Ja tuo on kyllä niin totta, että harvemmimpa se toisen onni keneltäkään muulta on pois, ja etteikö voisi onnitella toista lapsenlapsesta, vaikka itselleenkin toivoisi.
PoistaTulkitsenko kirjoitustasi oikein, että olet raskaana? Jos näin on, niin sydämelliset onnittelut!
VastaaPoistaOsalla ihmisistä on vaikeuksia suhtautua mihinkään asiaan, joka aiheuttaa jotain muutosta työpaikalla. Sitten on aina niitä, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki muiden mahdolliset poissaolot ja vastaavat aina tarkoittavat heille lisää töitä ja muuta epämukavuutta, olisi asiassa sitten mitään todenperäisyyttä tai ei.
Oikein tulkittu, kiitos. :)
PoistaTuo on varmaan totta, että monilla on joko tiedostettua tai tiedostamatonta muutosvastarintaa ja ennakkoluuloja riippumatta syistä, mitkä muutoksia aiheuttavat.
Hihhhii. Ennenvanhaan lypsettiin 15 lehmää käsin, synnytettiin ohimennen heinäkasaan pikkuinen ja jatkettiin lypsämistä. Tämä tuli mieleen omasta raskausajastani vuonna 1980. Hauskaa, ettei mikään ole muuttunut tässä asiassa.
VastaaPoistaTuon navettavertauksen olenkin kuullut jo muuten joskus vuosia sitten - kyllä ennen oli kaikki paremmin! :D
PoistaHih - se on juurikin näin... "muutokset" työkavereissa tai työolosuhteissa pelko se kai hyppää reppuun... että itselle koituu jotain ylimääräistä....
VastaaPoistaToisaalta myös kuuntelemisen taito... nostaa niin nopeasti pintaan omia tuntemuksia, vaikka kurkkukipu.... "kyllä mullakin", heh heh...
No - onnistuitpa sinäkin siirtämään mut 30-vuoden taa... enemmänkin... iltatähteämme odotin ja oksensin-oksensin-oksensin... 5½kk. Työkamut teki Yrjön päivänä kakun... pitihän sitä "tekonimipäivää" juhlistaa, sillä ei ollut vauveli enää seuraavana Yrjön-päivänä Yrjö....
Jos odotat - niin onnea odotukseen "työkamuista" huolimatta!
Huh, 5,5kk on kyllä pitkä aika oksennella! :O Mutta hauska idea tuo työkavereiden Yrjön-päivän kakku, onneksi lapsesta ei sentään tullut samannimistä. :D
PoistaJa kiitos!
Onnea vielä iloisesta uutisesta! :)
VastaaPoistaTuo ihmisten vertailu on todella kurjaa. Kaikkien raskaudet on erilaisia ja kun on niin tärkeästä asiasta kyse kuin toisen ihmisen elämä, niin silloin on kuunneltava kehoa ja edettävä siten, mikä turvallisinta on! Toinen voi juosta ja hyppiä loppuun asti ja toinen voi joutua viettämään puolet tai vaikka koko raskauden vuodelevossa.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat olla mahdollisimman toimintakykyinen loppuun asti. <3 :)
Kiitos, ja näin toivotaan! :)
PoistaSitä ei tosiaan olla kaikki samasta puusta veistettyjä, ja toiset myös ottavat tietoisesti enemmän riskejä kuin toiset - itse hartaasti halutun ja kauan kaivatun kanssa mieluusti noudatan niitä hyvinvointiin liittyviä ohjeita, joita terveydenhoidon henkilökunnalta olen saanut. <3