maanantai 18. syyskuuta 2023

Koirien kanssa suppailemassa

Se on hauska, miten koirien luonne-erot tulevat esiin kaikessa, mitä sitten tehdäänkin ja missä sitten ollaankin. Ne näkyvät hyvin myös käydessäni koirien kanssa suppailemassa.

Lumes on aina ollut utelias tyyppi. Se tykkää tutkia paikkoja ja tarkkailla ympäristöä. Sellainen Lumes on sup-laudallakin, jossa se mieluusti seisoo tai vähintääkin istuu, ja katselee tarkkaavaisena ympärilleen.

Mesta on taitava rauhoittumaan, kun mitään ei tapahdu. Se ei ala keksiä omia puuhia, vaan käy oma-aloitteisesti makuulle ja odottaa, milloin taas jotain kiinnostavaa on näköpiirissä. Sellainen Mesta on sup-laudallakin, jossa se ensin saattaa hetkisen istua, mutta sitten käy makuulle ja siihen jää.






Pikkubolognese on harvemmin mukana suppailemassa, koska kolmen koiran kanssa lauta käy jo vähän ahtaaksi (Kuinka monta koiraa mahtuu sup-laudalle? <klik>), ja lapinkoirat arvostavat suppailua Pikkubolognesea enemmän. Välillä sekin kuitenkin pääsee mukaan pienemmälle pyörähdykselle ja pari viikkoa sitten se oikein itse halusi tulla mukaan.

Sup-laudalla Pikkubolognese yleensä istuu. Makuulleen se ei mene laudalla ollenkaan. Ilman isoja koiria se saattaisi vähän kulkea laudalla edestakaisin, mutta Mestan ja Lumeksen väliin asetettuna pysyy nätisti ja rauhassa aloillaan.

Koirien kanssa suppailemassa

Koirien kanssa suppailemassa

Koirien kanssa suppailemassa

Juhannuskuulumisissa (<klik>) kerroin, kuinka Lumes luiskahti ensimmäistä kertaa sup-laudalta veteen. Sillä on ollut usein tapana seistä laudalla etujalat aivan reunalla ja on ollut vain ajan kysymys, milloin tassu lipsahtaa ja juhannuksena niin sitten kävi.

Mietin silloin, että muistaakohan se vielä jälkeenpäinkin syy-seuraussuhteen, vai jatkaako reunalla keikkumista jatkossakin, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä loppukesän aikana olen laittanut merkille, että Lumes on kuin onkin hieman varovaisempi tassujensa sijoittelussa, enää se ei pidä niitä niin reunalla asti.

Se myöskin käy nykyään todella nopeasti makuulle, jos seisoessa meinaa vähänkin horjahtaa tai lipsahtaa. Selvästi se muistaa putoamisen veteen, eikä halua, että niin käy enää toista kertaa. Mielellään tulee kuitenkin laudalle ja pitää suppailusta edelleen.

Koirien kanssa suppailemassa




Meillä on vain yksi sup-lauta ja se viedään aina kesäksi mökille, koska siellä sitä eniten tulee käytettyä. Joskus se harmittaa, kun haluaisi nättinä päivänä käydä kotoakin käsin suppailemassa, mutta lauta on mökillä.

Välillä mietin, pitäisikö ostaa toinenkin sup-lauta. Silloin onnistuisi kotonakin ollessa suppailemaan lähtö, ja toisaalta sen voisi vaikka ottaa mökillekin mukaan, niin saisin ihmisseuraakin suppailemaan.

Vielä olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että toisen laudan käyttöprosentti taitaisi jäädä sen verran vähäiseksi, että olkoot kaupanhyllyllä. Nautitaan sitten koirien kanssa mökillä suppailusta senkin edestä.





Kuvat ovat viime kesältä, mutta samanlaiselta suppailu on tänäkin kesänä näyttänyt. 😊

10 kommenttia:

  1. Minun suppailukokemukset ovat olleet sellaisia, että lauta tuntuu kiikkerältä ja sillä seisominen ottaa nilkkoihin, kun nilkat joutuvat extratöihin kiikkeryyden vuoksi. Miehelläni ja osalla pojilla on aivan samanlainen kokemus. Somessa aina hämmästelen, että muut pystyvät ottamaan laudalle koiran ja sinä vielä useammankin koiran. Minkälainen lauta sinulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi, että teillä on vähän huonoja kokemuksia sup-laudoista. Lautoja on kyllä erilaisia, että ehkä teidän kokeiluun on osunut kapea ja pitkä tai muuten kiikkerä malli? Myös jos laudassa on liian vähän ilmaa, siinä on huono seistä. Laudan pitäisi olla niin kova, ettei se anna yhtään periksi, kun sille astuu.

      Kun seisomaan nousemisen jälkeen saa tasapainon, laudalla pitäisi pystyä seisomaan ihan vakaasti ilman, että lauta keikkuu puolelta toiselle. Itselläni suppailu tuntuu jaloissa pohje- ja reisilihaksissa, nilkkoja sen ei pitäisi rasittaa.

      Minulla on niin sanottu yleismallin lauta, merkiltään Jobe yarra. Koirien kanssa seison laudalla vain tyynellä kelillä, aallokossa olen polvillani. Ja kaikkien kolmen kanssa en uskalla seistä, liian monta mahdollisesti liikkuvaa osaa.

      Toivottavasti tekin pääsette vielä nauttimaan suppailun ilosta. :)

      Poista
  2. Ihania suppailukuvia! Teillä on mukavaa yhteistekemistä isäntäväen kanssa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanista kamuista saa vain ihania kuvia. <3

      Poista
  3. Kivoja kuvia suppailusta. 🤗Meidän lappalainen tykkää uimisesta, selkäkarvat levittyy hauskasti kuin kellukkeet koiran selän viereen. Suppailua ei ole testattu, kun ei sitä harrasteta meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uiminen on kyllä hyvää liikuntaa. Meillä pysyy häntäkin hauskasti vedenpinnalla, kun uivat, eivät halua kastella sitä, jos ei ole pakko. :D

      Poista
  4. Roni on meidän perheen innokkain suppailija. :D Tosin pidemmille (4 h tai pidempään) retkille en kylläkään ole sitä ottanut, kun olisin pulassa, jos se pitkästyisikin touhuun jossain puolivälissä matkaa. Helteillä olen myös miettinyt, voiko koiralle tulla liian kuuma laudalla. Sinilevääkin on monesti ollut, joten koiran kasteleminen ei olisi mahdollista.
    Kuinka pitkiä lenkkejä teet yleensä koirien kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole niin kovin pitkiä nuo suppailut, 1-2 tuntia yleensä. Aikanaan aloitettiin suppailu järvessä, jonka ympärimelomiseen kului tunnin verran aikaa. Muutaman kerran käytiin suuremmassakin järvessä suppailemassa, jossa olisi voinut viettää aikaa monta tuntia, mutta se oli niin syrjässä metsän keskellä, että siellä pelotti olla yksin. :D Vanhan kodin vieressä jokisuppailussa taas tuli molempiin suuntaan kosket vastaan ihan liian aikaisin.

      Mökillä merellä olisi tilaa suppailla vaikka miten pitkälle, mutta siellä muuttuu keliolosuhteet toisinaan niin nopeasti, ettei kannata liian kauas lähteä - muuten voi olla, ettet pääse takaisin enää. Se näyttää ihan nätti keli, mutta puolen tunnin päästä voikin olla jo kova aallokko. :O Ja sitten on tuo mainitsemasi kuumuus, joka rajoittaa myös suppailua, koska olen miettinyt samaa, että laudalla auringonpaisteessa tulee kyllä varmasti lämmin - paksu turkki ja vielä pelastusliivit päällä.

      Tästä kotoa käsin olisi helppo lähteä pitkällekin suppailulle, eväät vaan mukaan ja menoksi, mutta kun se lauta on siellä mökillä...

      Poista
  5. Hienosti ja tyynesti koirat näyttävät suppailevan, kuvista ja tekstistäsi päätellen. Ei todennäköisesti onnistuisi meillä... molemmat koirat eivät malttaisi rauhoittua ja Hippu alkaisi jossain vaiheessa vaatimaan syliin pääsyä. Veneilykin on yleensä aika sähläämistä mutta onneksi se ei ole nopeasti kulkevaa sorttia.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhallisia kyllä ovat suppaillessa. Mesta joskus haluaa myös vähän läheisyyttä sup-laudalla, sitten hetki rapsutellaan ja halitaan, jonka jälkeen saa siirtyä taas omalle paikalleen. Hyvä, että teillä veneily kuitenkin onnistuu pienestä sähläämisestä huolimatta, niin ei tarvitse jättää ketään rannalle.. :)

      Poista

Kiva, kun kävit, ja kiva, jos jätät vielä kommentin jälkeesi - vastailen niihin mielelläni sekä uudemmissa että vanhemmissa teksteissä. :)

Mikäli kommenttilaatikko ei näy, se aukeaa klikkaamalla Lähetä kommentti -tekstiä.

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

Tunnistaako koirasi kehusanan?

Yksi koirankoulutuksen tärkeimpiä asioita on se, että koira ymmärtää, kun se on tehnyt jotain siten, kuin ihminen siltä haluaa. Jos koiralle...