Harvoin kuulen, että kukaan olisi antanut autolleen nimeä. Yleensä ihmiset puhuvat autostaan aina sanalla "auto" tai toiset autonsa merkin tai mallin mukaan "mun Bemari" "Transitilla mentiin". Minun kaikilla autoillani on ollut nimet. Autojen nimeäminen ei ole ollut mikään tietoinen päätös. Se on tapahtunut sattuman kautta, kun auton saadessani se vain onkin yhtäkkiä tuntunut tietyn nimiseltä.
Temppu
Olin ajelemassa kotia kohti ostettuani ensimmäisen oman autoni. Juuri ajokortin saaneena en ollut todellakaan mikään kokenut huippukuski, mutta hienosti meillä matkanteko yhdessä sujui - minulla ja autollani, vaikka ensimmäistä kertaa ikinä ajoin autoa ihan yksin. Hieman ennen kotitaloni näköpiiriin saapumista, oli matkalla T-risteys. Tulimme risteykseen ihan rajoitusten mukaisella vauhdilla, kytkintä pohjaan ja vaihdetta pienempään sekä hienoista hidastusta vauhtiin.
No, juuri siinä kohtaa risteystä, jossa olisi tapahtunut suunniteltu jarrutus ja esteettömän vai esteellisen vasemmalle kääntymisen tarkistus, huomasin, että tie oikealle olikin puomein suljettu ja siinä oli vielä tievahtikin paikalla. Seurasi nopea päätelmä, eli kun tie oikealle on suljettu, niin oikealta ei voi tulla autoja eteemme eikä vasemmalta kukaan jatkaa suoraan, joten niinpä minun ei tarvitsisikaan pysähtyä risteykseen vaan voisinkin vain suoraan hurauttaa vasemmalle risteyksen läpi - ja niin tein.
Unohdinpa sitten vain sen tosiasian, että ennen risteystä vaihtamallani pienemmällä vaihteella ei auto - ainakaan mielellään - kulje sitä vauhtia, mikä meillä oli. Ja siitäpä seurasi sitten yhtäkkinen, epämukava vauhdin äkkihidastus eikä ollenkaan sitä minun aikomustani lipua tyylikkäästi ja sulavasti portinvartijasta ohi.
Tästä tempusta autoni sai nimen Temppu, ja temppujahan meillä riitti jatkossakin - niin minulla kuin Temppu-autollanikin.
Valitettavasti en tähän hätään löytänyt Tempusta yhtään kuvaa, vaikka tiedän niitä jossain tallessa olevankin.
Jekku
Samoin, kuin ensimmäinen autoni Temppu, myös seuraava autoni sai nimensä jo heti ensimmäisellä kotimatkalla. Siinä, kun niiden pikatreffien jälkeen meillä oli paremmin aikaa tutustua toisiimme, ajattelin yksissä juuri edestämme punaiseksi vaihtuneissa liikennevaloissa säätää sivupeilit itselleni sopiviin asentoihin.
Tuumasta toimeen ja kun pienen ajan päästä sitten vilkaisin, mitä väriä liikennevaloissa nyt on, nehän olivatkin jo hyvästi vihreällä ja pitäisi kovasti jo jatkaa matkaa. Onneksi takanamme ei sentään ollut ketään, niin ei tarvinnut kenenkään hermoilla meidän liian pitkälle pysähdyksellemme.
Ajelimme hyvillä mielin tietä eteenpäin, kun tuumasin, että vaihdetaanpa muuten radiokanavakin itselleni mieleisemmäksi. No, siinäpä sitten vaihtelin kanavia ja samalla ajoimmekin ohi minulle tuttuakin tutummasta risteyksestä, josta olisi pitänyt kääntyä kodin suuntaan. Eipä muuta kuin jarrutus ja U-käännös linja-autopysäkin turvin, jonka jälkeen autonnokka huolellisesti kotia kohti.
Ilta oli jo pimentynyt ja tien katuvalollinen osuus päättyi. Näppäsin uuden autokaverini pitkät valot päälle, mutta kas kummaa, näkyvyys ei kyllä juurikaan parantunut. Totesin, että Tempun lyhyillä valoilla näkee yhtä hyvin kuin tämän uuden tyypin pitkillä valoilla. Jännä juttu, että uudemmassa autossa on huonommat valot kuin vanhemmassa, vaikka ajattelisi asian olevan juuri toisinpäin.
Näistä jekkujen teoista uusi autoni sai nimen Jekku, vaikka aikamoinen kultamurukin se myöhemmin osoitti olevansa.
Valitettavasti en tähän hätään löytänyt Jekusta kuvaa, jossa se näkyisi kokonaan, vaikka tiedän sellaisia jossain tallessa olevankin. Tämä kuva Jekusta on kesältä 2013, kun kävimme hakemassa Mesta-pennun kotiin. Kuvassa Jekun vieressä on Mestan veli Pippurimuorin Arvopaketti.
Pulma
Kolmas autoni oli asunut ensimmäiset vuotensa Italiassa ja muuttanut sieltä Latviaan, josta se saapui minulle tänne Suomeen. Päättelin siinä joka puolella olevista pienenpienistä kolhuista ja naarmuista, että ilmeisesti sillä ei entisten omistajiensa huomissa ole kovinkaan auvoisat oltavat aina olleet - Italian ajokulttuuri ainakin taitaa olla vähän extremiä.
Näistä aiemman elämän traumoistaan johtuen minun oli vaikea saavuttaa uuden ajokkini luottamus. Välillä se oli ylivarovainen, esimerkiksi peruuttaessaan huusi kovaan ääneen "piiipipipiiiiipiiii", vaikka mitään tai ketään ei ollut mailla halmeilla. Toisaalta se taas oli itsetuhoinen ja koetti liikenteessä moneen otteeseen syöksyä vastaantulevia autoja päin, jonka vuoksi sen kyydissä oli hieman pelottavaa olla.
Tästä pulmallisesta käytöksestään uusi autoni sai nimen Pulma, mutta onneksi sen mieliala koheni vähitellen ja turhat peruutushuolet loppuivat. Renkaidenvaihdon jälkeen sen itsetuhoiset ajatuksetkin katosivat ja sain Pulmasta erittäin luotettavan ystävän.
Kuvassa Pulma syksyllä 2019 katollaan juuri ostamani sup-lauta ja edessään sen kertainen suppailu-kaverini Mesta. Tämä on lempikuvani Pulmasta.
Muhku
Pulma oli pieni ja söpö, uusi autoni sen sijaan iso ja muhkea, joten se sai nimekseen Muhku.
Kuvassa Muhku heinäkuisella Norjan reissullamme.
Temppu
Olin ajelemassa kotia kohti ostettuani ensimmäisen oman autoni. Juuri ajokortin saaneena en ollut todellakaan mikään kokenut huippukuski, mutta hienosti meillä matkanteko yhdessä sujui - minulla ja autollani, vaikka ensimmäistä kertaa ikinä ajoin autoa ihan yksin. Hieman ennen kotitaloni näköpiiriin saapumista, oli matkalla T-risteys. Tulimme risteykseen ihan rajoitusten mukaisella vauhdilla, kytkintä pohjaan ja vaihdetta pienempään sekä hienoista hidastusta vauhtiin.
No, juuri siinä kohtaa risteystä, jossa olisi tapahtunut suunniteltu jarrutus ja esteettömän vai esteellisen vasemmalle kääntymisen tarkistus, huomasin, että tie oikealle olikin puomein suljettu ja siinä oli vielä tievahtikin paikalla. Seurasi nopea päätelmä, eli kun tie oikealle on suljettu, niin oikealta ei voi tulla autoja eteemme eikä vasemmalta kukaan jatkaa suoraan, joten niinpä minun ei tarvitsisikaan pysähtyä risteykseen vaan voisinkin vain suoraan hurauttaa vasemmalle risteyksen läpi - ja niin tein.
Unohdinpa sitten vain sen tosiasian, että ennen risteystä vaihtamallani pienemmällä vaihteella ei auto - ainakaan mielellään - kulje sitä vauhtia, mikä meillä oli. Ja siitäpä seurasi sitten yhtäkkinen, epämukava vauhdin äkkihidastus eikä ollenkaan sitä minun aikomustani lipua tyylikkäästi ja sulavasti portinvartijasta ohi.
Tästä tempusta autoni sai nimen Temppu, ja temppujahan meillä riitti jatkossakin - niin minulla kuin Temppu-autollanikin.
Valitettavasti en tähän hätään löytänyt Tempusta yhtään kuvaa, vaikka tiedän niitä jossain tallessa olevankin.
Jekku
Samoin, kuin ensimmäinen autoni Temppu, myös seuraava autoni sai nimensä jo heti ensimmäisellä kotimatkalla. Siinä, kun niiden pikatreffien jälkeen meillä oli paremmin aikaa tutustua toisiimme, ajattelin yksissä juuri edestämme punaiseksi vaihtuneissa liikennevaloissa säätää sivupeilit itselleni sopiviin asentoihin.
Tuumasta toimeen ja kun pienen ajan päästä sitten vilkaisin, mitä väriä liikennevaloissa nyt on, nehän olivatkin jo hyvästi vihreällä ja pitäisi kovasti jo jatkaa matkaa. Onneksi takanamme ei sentään ollut ketään, niin ei tarvinnut kenenkään hermoilla meidän liian pitkälle pysähdyksellemme.
Ajelimme hyvillä mielin tietä eteenpäin, kun tuumasin, että vaihdetaanpa muuten radiokanavakin itselleni mieleisemmäksi. No, siinäpä sitten vaihtelin kanavia ja samalla ajoimmekin ohi minulle tuttuakin tutummasta risteyksestä, josta olisi pitänyt kääntyä kodin suuntaan. Eipä muuta kuin jarrutus ja U-käännös linja-autopysäkin turvin, jonka jälkeen autonnokka huolellisesti kotia kohti.
Ilta oli jo pimentynyt ja tien katuvalollinen osuus päättyi. Näppäsin uuden autokaverini pitkät valot päälle, mutta kas kummaa, näkyvyys ei kyllä juurikaan parantunut. Totesin, että Tempun lyhyillä valoilla näkee yhtä hyvin kuin tämän uuden tyypin pitkillä valoilla. Jännä juttu, että uudemmassa autossa on huonommat valot kuin vanhemmassa, vaikka ajattelisi asian olevan juuri toisinpäin.
Näistä jekkujen teoista uusi autoni sai nimen Jekku, vaikka aikamoinen kultamurukin se myöhemmin osoitti olevansa.
Valitettavasti en tähän hätään löytänyt Jekusta kuvaa, jossa se näkyisi kokonaan, vaikka tiedän sellaisia jossain tallessa olevankin. Tämä kuva Jekusta on kesältä 2013, kun kävimme hakemassa Mesta-pennun kotiin. Kuvassa Jekun vieressä on Mestan veli Pippurimuorin Arvopaketti.
Pulma
Kolmas autoni oli asunut ensimmäiset vuotensa Italiassa ja muuttanut sieltä Latviaan, josta se saapui minulle tänne Suomeen. Päättelin siinä joka puolella olevista pienenpienistä kolhuista ja naarmuista, että ilmeisesti sillä ei entisten omistajiensa huomissa ole kovinkaan auvoisat oltavat aina olleet - Italian ajokulttuuri ainakin taitaa olla vähän extremiä.
Näistä aiemman elämän traumoistaan johtuen minun oli vaikea saavuttaa uuden ajokkini luottamus. Välillä se oli ylivarovainen, esimerkiksi peruuttaessaan huusi kovaan ääneen "piiipipipiiiiipiiii", vaikka mitään tai ketään ei ollut mailla halmeilla. Toisaalta se taas oli itsetuhoinen ja koetti liikenteessä moneen otteeseen syöksyä vastaantulevia autoja päin, jonka vuoksi sen kyydissä oli hieman pelottavaa olla.
Tästä pulmallisesta käytöksestään uusi autoni sai nimen Pulma, mutta onneksi sen mieliala koheni vähitellen ja turhat peruutushuolet loppuivat. Renkaidenvaihdon jälkeen sen itsetuhoiset ajatuksetkin katosivat ja sain Pulmasta erittäin luotettavan ystävän.
Kuvassa Pulma syksyllä 2019 katollaan juuri ostamani sup-lauta ja edessään sen kertainen suppailu-kaverini Mesta. Tämä on lempikuvani Pulmasta.
Muhku
Pulma oli pieni ja söpö, uusi autoni sen sijaan iso ja muhkea, joten se sai nimekseen Muhku.
Kuvassa Muhku heinäkuisella Norjan reissullamme.
Olisi hauska kuulla, millä nimellä sinä kutsut autoasi ja miksi?
Autosi ovat saaneet ihan perustellusti oivalliset nimensä. Minunkin (kuten myös perheen autot) autoni ovat saaneet aika nopeasti ihan oman kutsumanimen. Välillä pitää oikein miettiä esimerkiksi rekkaria, kun päällimmäisenä mieleen nousee kutsumanimi. Sitä nyt ei parane laittaa mihinkään virallisiin papereihin. Samoin puutarhassani istutusalueilla on omat nimet, joista useimmat ovat syntyneet sattuman kautta.
VastaaPoistaKiva kuulla, että muitakin autonnimeäjiä on! Joskus tosiaan voi(si) käydä hämmentäviä tilanteita, jos käyttää autosta kutsumanimeä toisten kuullen, mutta toisaalta miten sympaattista olisi, jos vaikka autokorjaamolta saisi viestin "Muhku on nyt saanut uudet öljyt sisäänsä ja on valmis haettavaksi kotiin".
PoistaUpeaa, minäkin haluan meidän autolle nimen.
VastaaPoistaNyt mietintämyssyä suhisee päässä.
Mukavaa viikonloppua ja nautinnollisia ajokilometrejä.
Kiitos, ja toivottavasti teidänkin autolle ilmentyy sopiva nimi. :)
PoistaEkan auton rekkari oli KIT eli yhdellä t-kirjaimellaan se ei ollut aivan yhtä älykäs ja teknologiantäytteinen peli kuin Ritari Ässän KITT. Toinen auto jäi ennakkoperinnöksi papalta jo kauan ennen poisnukkumista ja se sai monen vuoden "nimettömyyden" jälkeen nimensä papalta. Aikoinaan myös polkupyöräni oli nimetty edellisen omistajan mukaan ja kaveritkin osasi sitä puhutella oikein :)
VastaaPoistaOnpas mielenkiintoista.
PoistaNyt mietintä myssy päähän.
Mikäs se onkaan meidän auton nimi?
Taija-Tiia Aika ihana ajatus, että papalta saatu auto sai lopulta nimekseenkin papan nimen. <3 Ja miten hauska, että joku muukin on antanut nimen myös polkupyörälleen, minultakin kun löytyy Porkkana -oranssi väriltään tietysti.
Poistatupantupa Toivottavasti teidänkin autolle löytyy passeli nimi. :)
Hih - voi kuinka ihana postaus... ja nimet.
VastaaPoistaMun/meidän autoilla on ollut ja ON lempinimet, muttei ehkä ihan "kastettuja" nimiä - vaikka kastuneet ovat olleetkin monta kertaa. Yksi parhaimmista oli "Nettideitti".. se pomppasi aina hakukoneista ekana ja loppujen lopuksi kiertäen muutama muukin... se tosiaan oli paras... eli Nettideitti muutti meille ja oli luotettava yli kymmenen vuotta. Eskokin oli rauhallinen hyvä palvelija ja nyt meillä on Pökötti ja Hippipaku...
Kiitos, ja oli myös kiva huomata, että aihe saa vastakaikua. :)
PoistaOsuva nimi tuo teidän Nettideitti, niitähän aika monet autot tosiaan ovat. :D
Meillä ei ole autoilla ollut ikinä nimiä. Appivanhemmilla oli aikoinaan kaksi Opelia joiden nimet oli Asterix ja Obelix :)
VastaaPoistaOlikohan Obelix autoista vahvempi ja Asterix ovelampi? Hauskat nimet!
PoistaMinunkin autoillani on nimet, paitsi nykyisellä, joka on tylsästi Citikka, ja sehän ei ole varsinainen nimi, eikö vaan :) ?
VastaaPoistaMeillä perinne lähti siitä, että isäpuoleni oli aktiiviurallaan autoilijayrittäjä ja hän kertoi aikanaan, että autolla tulee olla nimi. Hänen tyylinsä oli nimetä auto ostopäivän mukaisella nimipäivällä. Olen noudattanut tätä elämänohjetta, ja minulla on mm. ollut Päivi-nimimen Pösö, joskin lempinimeksi muodostui Päikki, joskus Päivikki. Sitten tuli Irmeli -niminen Citikka Picasso (elämäni paras auto), hänellä oli myös sukunimi, Engman, johtuen ENG-alkuisesta rekisteritunnuksesta :) .
Ja nyt sitten pari vuotta sitten toinen Citikka, joka rassukka ei saanut muuta nimeä. Muistan nimipäiväkalentereita selanneeni tuolloinkin, mutta ei tainnut mikään nimi täysin sopia suuhuni, vaikka tutkin myös suomenruotsalaisen ja ortodoksisenkin kalenterin :).
Juuri ajokortin saaneena ostin pikkuFiiun, sen nimi oli Lulu, ja se taisi tulla fiilispohjalta, ei nimipäiväkalenterista.
Meillä on perheessä kaksi autoa, isännällä oma. Hän ei ole omaksunut nimikäytäntöä, vaan hänen autoistaan on aina puhuttu merkkinimellä, tai "mun/sun_auto" -nimellä.
Tuo ostopäivän nimipäivät onkin muuten kätevä tapa nimetä autoja, jos niitä kulkee käsien läpi useampia, ei muuta kuin katsoo kalenterista niin kuin myrskyjenkin nimet tulevat. :) Ja sehän kuulostaa ihan siltä, että olisi ollut kaverin kanssa viettämässä aikaa, kun sanoo, että käytiin tuossa Lulun kanssa Helsingissä tai Päivin kanssa ajeltiin Ouluun. :D
PoistaMeidän autoilla ei ole varsinaisia nimiä ollut koskaan, mutta yhden pienen soman sinisen auton rekkari oli ikävästi HYH. Kun se auto ei enää ollut meillä, niin lapset näki sen silloin tällöin liikenteessä ja ilmoittivat, että Hyh tuli vastaan.
VastaaPoistaJoskus autoihin osuu tosiaan hyvin muistettavia rekkareita, joista muodostuu joku lyhenne tai sana. Onneksi teidän HYH oli kuitenkin "nimestään" huolimatta söpö menopeli. :)
Poista