Luoksetulon opetus koiralle, osa 1/5

Luoksetulo on yksi tärkeimpiä koiralle opetettavia taitoja. Periaatteessa kyseessä on hyvin yksinkertainen tehtävä, koiran on tultava luokse sitä kutsuttaessa. Vaikeus tuleekin siinä, miten saada omistajan kutsu koiran kannalta kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi kuin jokin koiran oma tekeminen tai ympäristössä olevat mielenkiinnonkohteet.

Helppona muistisääntönä voidaan pitää, että jokaista uutta asiaa pitäisi opettaa koiralle vähintään viisi onnistunutta toistoa vähintään viitenä eri kertana vähintään viidessä eri paikassa vähintään viidessä eri häiriössä.

Tämä tarkoittaa vähintään 625 onnistunutta harjoituskertaa, ja tähän lisäksi vielä ne kerrat, jotka mahdollisesti eivät ole onnistuneet, joten ihan pienistä määristä harjoituksia (ja palkintoherkkuja) ei ole kyse, jos koiralleen haluaa oikeasti luotettavan luoksetulon.

Lisäksi on eroa siinä, kutsutaanko koira luokse lyhyen (10-20m) vai pidemmän (20-50m) välimatkan päästä, joten myös nämä pidemmät välimatkat pitäisi harjoitella vielä tämän perusharjoitusmäärän päälle. Mikäli koiran perheessä on useampia ihmisjäseniä ja halutaan koiran tottelevan heitä kaikkia, täytyisi nämä harjoitukset toistaa vielä jokaisen perheenjäsenen kanssa erikseen.

Missä sitten pitäisi harjoitella? Missä vaan, missä joskus voi tulla tarve saada koira kutsusta luokseen - ottaen huomioon, että joskus voi tapahtua myös vahinkoja ja koira pääsee irti jossain, missä ei pitäisi.

Tässä esimerkkejä: Kotona sisällä (x5 x5 x5), kotona ulkona (x5 x5 x5), lenkkitien varrella (x5 x5 x5), metsässä (x5 x5 x5), pellolla (x5 x5 x5), koirapuistossa (x5 x5 x5), treenikentällä (x5 x5 x5), kyläpaikassa ulkona (x5 x5 x5), kyläpaikassa sisällä (x5 x5 x5)... Ilman häiriöitä, aikuisten ihmisten läsnäollessa, lasten läsnäollessa, toisten koirien läsnäollessa, muiden eläinten läsnäollessa, liikkuvien autojen luona, kiinnostavien hajujen luona, houkuttelevan ruuan läsnäollessa...

Huomioitavaa on, että koiran palkitsemista ei voi lopettaa, ennen kuin se oikeasti osaa suorittaa halutun tehtävän halutulla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä herkkuja (yleisimmin käytetty palkitsemistapa, myös lelu tietenkin käy, jos se on koiralle mieluisampi) täytyy antaa koiralle monen monta sataa tai tuhatta kertaa, ennen kuin niiden määrää voidaan alkaa vähentämään ja satunnaistamaan. Hyvä idea onkin unohtaa koiran ruokkiminen ruokakupista ja sen sijaan käyttää koiran päivittäiset ruuat koulutustilanteisiin.

Kun puhutaan koiran palkitsemisesta, on tärkeää että koira oikeasti kokee palkkion itselleen palkitsevaksi. Koira saattaa vaikkapa sisällä motivoitua hyvin ihan pelkistä kuivaruokanappuloista, mutta ne eivät välttämättä ole koiraa kiinnostava palkkio enää ulkona, jossa koiralle on sisätiloihin verrattuna tarjolla paljon enemmän houkutuksia; haisteltavaa, katseltavaa, liikkumistilaa. Erilaisia paikkoja ja tilanteita varten kannattaakin varautua erilaisilla herkuilla.

Pentua on helpompi opettaa kuin aikuista koiraa. Pentu on aina valmis kaikkeen uuteen ja oppii nopeasti, kunhan opetusmetodit ja palkkiot ovat kohdallaan. Aikuisella koiralla on pahimmillaan jopa useiden vuosien ajalta vanhoja käyttäytymismalleja taakkanaan ja näiden unohtaminen uuden tieltä voi olla työläs projekti, jossa kannattaa varautua huomattavasti pennunkoulutusta pidempään projektiin.

Luoksetuloa on tehokkainta opettaa koiralle samanaikaisesti useammalla erilaisella, toisiaan vahvistavalla metodilla. Tykkään itse tehdä koirien kanssa paljon sellaisia luoksetuloharjoituksia, joissa koiran näkökulmasta katsoen ei varsinaisesti kutsuta koiraa luokseen, vaan tarjoan koiralla jotain kiinnostavaa tekemistä, jonka vuoksi se haluaa tulla luokseni.

En koskaan ota koiriani kiinni, kun harjoittelen niiden kanssa luoksetuloa. Syötän niille herkkuja. Leikin niiden kanssa. Rapsuttelen niitä. Juttelen niille. Vasta sen jälkeen laitan remmin kiinni, jos se on tarpeellista. En halua, että luoksetulo tarkoittaa koiralle sitä, että sen vapaus loppuu, se joutuu kiinni. Haluan luoksetulon tarkoittavan sitä, että minun luokseni on hauskaa ja kannattavaa tulla. Tällöin tarvittaessa saan kyllä otettua koiran myös kiinni.

Yksi niin sanotuista luoksetuloleikeistä, jota koirieni kanssa harjoittelen, on seuraava: Koirat ovat vapaana ja tekevät, mitä haluavat. Koirien huomaamatta pudotan viereeni maahan koirien herkkuja, jonka jälkeen kyykistyn herkkujen viereen ja alan suureen ääneen, iloisesti ja innokkaasti ihmetellä, mitä siellä maassa oikein on. Koirat reagoivat äänensävyyni ja asentooni juoksemalla välittömästi luokseni katsomaan, mitä oikein olen löytänyt. Näytän koirille herkkuja, jotka ne saavat syödä, ja samalla koirien huomaamatta pudottelen muutamia lisäherkkujakin maahan, jotka edelleen yhtä iloisella ja innokkaalla äänellä koirille esittelen.

Alla video, jossa kesken lenkkeilyn teen tämän luoksetuloharjoituksen. Se sopii mainiosti myös kytkettynä ulkoillessa ohitusharjoituksiin sijaistoiminnoksi koirille, mutta sitä kannattaa ensin harjoitella omassa kotipihassa ja lenkeillä ilman häiriötä, jotta koira tietää, mistä on kyse (nyt syödään jotain hyviä herkkuja tienreunasta). Muista eläytyä omaan rooliisi, se on iso osa tätä harjoitusta.

Mitä hyötyä tästä on? Koirat oppivat pitämään minua hyödyllisenä, koska olen niin hyvä löytämään herkkuja kotipihalta ja metsästä. Tämän ansiosta koirat ovat vapaana ollessaankin minusta kiinnostuneempia - koskaan ei voi tietää, milloin taas löydän jonkin mahtavan herkkuapajan. Kaiken koirankoulutuksen perusta on, että koira on kiinnostunut omistajastaan. Tästä aiheesta enemmän aiemmassa blogitekstissäni Oletko koirasi mielestä kiinnostava. 

Ja se luoksetulon puoli - jos vapaana olevien koirien kanssa ulkoillessani havaitsen ympäristössä jotain, joka saattaisi kiinnostaa koiria tai olla niille vaarallista, minun tarvitsee vain kyykistyä ja alkaa huudella "mitä täällä on" ja koirat tulevat heti luokseni. Ei haittaa, jos sillä yksittäisellä kerralla minulla ei satukaan olemaan herkkuja mukana. Sain koirat luokseni, kuten oli tarkoitus, ja otettua ne kiinni, jos tarve. Seuraavalla ulkoilukerralla teen sitten herkkujen kanssa korjaavan harjoituksen, jotta mielikuva löytämistäni ruokapaikoista pysyy yllä.

Ystävänpäivä lähestyy, oletko valmis?

Ystävänpäivän lähestyessä tulin miettineeksi ystävyysteemaa bloggaamisen, eli oman blogin kirjoittamisen  ja toisten blogeihin kommentoimisen kautta. Tässä on paljon samanlaisia elementtejä kuin niin sanotussa oikeassakin ystävyydessä, eli siinä, kun tunnet jonkun ihmisen ihan livenä ja pidät häneen yhteyttä.

Bloggaamisessa kerrot omia kuulumisiasi toisille, luet toisten kuulumisia ja he sinun. Kommentoidaan, jaetaan vinkkejä, myötäeletään. Mietitään, mitä toiselle kuuluu. Eihän tämä bloggaaminen olisikaan oikein mitään, jos ei kukaan koskaan toistensa juttuja lukisi ja niitä kommentoisi, niistä tykkäisi.

Jaan tähän otteita Satu Pusan ja Anita Polkutien pienestä kirjasesta Ystävyyden ikkunoissa..., jonka muistaakseni olen joskus saanut äidiltäni. Mielestäni nämä runot kuvaavat hyvin myös tätä bloggaamisen maailmaa. 

"Ystävyys on mansikan maku keskellä talvea, kermavaahtoa ja nonparelleja, kirkas väri harmaudessa, kartta tuntemattomassa maastossa, paras kakkuresepti."

"Ystävyys on nostamista ylös, työntämistä eteenpäin, kuuntelemista ja hiljaisuutta, olemista toista varten, oikea sana, kysymys, runo."

"Toivon kaikesta sydämestäni sinulle niitä asioita, jotka johdattavat tietäsi kohti unelmiesi täyttymystä. Monet meret on seilattava yksin, mutta ihanaa, että olemme tukemassa toinen toisiamme."

"Ei elämä ole pelkkää onnea, iloa, voi arki kantaa taakkoja monta kiloa. Joskus huokaus mielen ja valon valtaa; surut tarttuu, ehkä hengenkin salpaa. Silti arkeen sisältyy hohtoa omaa, jotain herkkää, elämän makua somaa."

"Kiitos ystävä innostuksesta, joka leijuu yllämme keskustellessamme, ajatuksista, jota syttyvät yhtä aikaa."

"Ystävyyden sielusta, joka on yhteinen aarrearkku, ammentaa itsemme täyteen elämää, valoa, täydentää lauseita, löytää avaimia, yllättyä, huojentua, etsiä ja kurkistaa."

Ihanaa ystävänpäivää juuri sinulle, jo näin huolella etukäteen toivoteltuna!

Ps. Jos kaipaat lahjavinkkejä ystävänpäivään joko nelijalkaiselle tai kaksijalkaiselle kaverillesi, tai mikseipä vaikka sinulle itsellesikin, koska jokaisenhan meistä tulisi olla itsemme paras ystävä, löytyy tämän linkin takaa muutama erilainen lahjaidea.

Lumes-koiran 17v synttärit

Ihan käsittämätöntä - suomenlapinkoiramme Lumes täytti menneenä viikonloppuna jo 17 vuotta! Lumes on ollut upea ystävä ja harrastuskaveri, mutta myös ihanan pitkäikäinen perheenjäsen, joka on synttärijuhlansa ansainnut.

Itse päivänsankari vietti juhlat enimmäkseen pedillään nukkuen, mutta jokaiseen ruokatarjoiluun osallistuttiin kyllä innokkaasti.

Kaikki juhlien tarjottavat liittyivät jollakin tavalla itse päivänsankariin. Herkkupannari tarjoiltiin lapinkoiranmuotoisina palasina mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Koirakuviot on painettu pannariin piparimuotilla.

Yksi juhlavieraista oli huolissaan pannariin kohdistuvasta hävikistä, koska koirien ulkopuolelle jäi reilusti reunapaloja. Lupasin, että reunapalatkin tulevat kyllä ihan varmasti syödyksi, ja tässä siitä kuvatodiste juhlia seuraavalta päivältä.

Herkkupannarin (paljon sokeria ja paljon voita) lisäksi olin valmistanut myös tavallista pannaria (ruokalusikallinen sokeria ja öljyä), koska sen ainesosat sopivat paremmin pienen lapsemme sokeria välttelevään ruokavalioon - ja näkyipä tuo maistuvan hyvin myös aikuisvieraille.

Tämän pannarin leikkasin teräväkärkisiksi suikaleiksi ja asettelin tarjolle tähden muotoon, koska Lumes on poikkeuksellisen menestyneen harrastusuransa ja pitkän ikänsä vuoksi todellinen superstara.

Mustikkapiirakka valikoitui synttärikakun asemaan siitä syystä, että Lumes on erittäin ahkera syömään mustikoita. Jos Lumeksen kanssa menee mustikka-aikana metsään siten, että Lumes on vapaana, se vain syö mustikoita eikä lenkkeilystä meinaa tulla mitään. Yhtä hyvin maistuvat myös vadelmat, jotka kotipihan pensaista katoavat nopeasti parempiin suihin.

Lisäksi tarjoiluista löytyi suklaakeksejä, koska nuorena Lumes oli todella kovasti suklaan perään ja halusi sitä aina itselleen, jos minä söin suklaata. Se jopa haistoi hengityksestäni, jos olin salaa syönyt suklaata. Lumeksen suklaaherkuttelut vain olivat kovin rajallisia, koska yllättävää kyllä, suklaa on myrkyllistä koirille .

Herkuttelu ei rajoittunut tokikaan vain ihmisiin, vaan myös synttärisankarille kavereineen oli hyväskää tarjolla. Kakunvirkaa toimitti kulhollinen Lumeksen lempiherkkuja eli uunissa rapeaksi paistettuja porsaan kylkiviipaleita, joita kaikki vieraat saivat antaa Lumekselle.

Synttärisankaria hemmoteltiin myös lahjoilla. Pussillinen koiranruokaa sopii mainiosti herkuiksi ja aktivointipallon sisällöksi. Aloituskuvan lelu ja namipussukka olivat nekin synttärilahjoja, namit sattuivat vieläpä sopivasti sisältämään Lumeksen lempimarjaa mustikkaa.

Lumes- aiheisessa tietovisassa vieraat saivat miettiä vastauksia Lumekseen liittyviin kysymyksiin ja joko päteä tietoudellaan tai oppia jotain uutta. Heitänpä saman haasteen sinullekin, joka tätä luet, montako olisit arvannut oikein?

1. Montako varvasta on yhdessä Lumeksen etutassussa?

2. Koska on Lumeksen oikea syntymäpäivä?
a) juhlapäivää edeltävä päivä
b) juhlapäivä
c) juhlapäivää seuraava päivä

3. Mikä näistä on eniten Lumeksen mieleen?
a) nakki
b) pizza

c) lihapulla

4. Tarkoittaako Lumes- nimi lunta?

5. Tykkääkö Lumes enemmän talvesta vai kesästä?

6. Mitä näistä Lumes on harrastanut?
a) eucalyptuksen hajun etsimistä

b) kaakaon hajun etsimistä

c) rahan hajun etsimistä

7. Paljonko Lumes maksoi, kun ostin sen pentuna vuonna 2009? Nykyään lapinkoiranpennut maksavat 1200-1700€.

8. Mitä hassuttelunimeä olen käyttänyt Lumeksesta, koska se on ollut niin hyvä harrastuskoira?

a) minisakemanni (eli minikokoinen saksanpaimenkoira)

b) minimalinois (eli minikokoinen belgianpaimenkoira malinois)

c) minikultsu ( eli minikokoinen kultainennoutaja)

Oikeat vastaukset: 1. Neljä varvasta. 2. b) juhlapäivänä. 3. b) pizza 4. Ei tarkoita, olen vain keksinyt sen. 5. Talvesta, lapinkoirien ehdoton lempparivuodenaika 6. a) eucalyptuksen hajun etsimistä, tämä on nose work niminen koiraharrastuslaji 7. 850€ 8. a) minisakemanni, koska saksanpaimenkoira rotuna kiinnostaa minua myös paljon

Synttärijuhlien vieraat tiesivät oikeita vastauksia vaihtelevasti 1-5 välillä, joten heillä tietovisa meni enemmän uuden oppimisen puolelle.

Nämä olivat toiset Lumekselle järjestämäni synttärijuhlat. Ensimmäiset olivat viime vuonna, kun Lumes täytti 16 vuotta. Mitä siellä tarjoiltiin ja mitä siellä tapahtui? Synttärikertomus nro1 löytyy täältä.

Miten meille muutti asumaan tonttu?

Elettiin vuotta 2014. Joulukuun puolivälin tienoilla ei näkynyt lumihiutalettakaan ja joulumieli oli vähissä pimeässä maisemassa. Vaan sitten se tapahtui - lunta alkoi sataa, hiutaleita leijaili maahan yhä enenemissä määrin. Hip hei, valkoinen joulu olisi sittenkin vielä mahdollinen!

Vastasataneeseen lumeen tallentuivat talojen pihamailla kulkevien eläinten jäljet - oli kissaa, rusakkoa, lintua ja pientä jyrsijää. Yhdet jäljet aiheuttivat kuitenkin ihmetystä, kun ei eläinkirjoistakaan löytynyt apua niiden tunnistamiseen.

Kyllä siinä oltiin kummissaan, että kuka tai mikä mahtoi olla niiden jälkien takana. Kas, kun me nykyihmiset emme enää tontunjälkiä tunnista...

Aina joulukuulla Korvatunturin lahjapajalla käy  kova vilinä, tai näin ainakin puhutaan. Osa tontuista on kuulemma kuitenkin edelleen tarkkailuvuoroissa ja kiertämässä ympäri pitäjiä lahjantoivojien kiltteysasteita tutkimassa.

Yleensä tontut ovat tarkkoja siitä, että eivät työtehtävissään tule paljastuneeksi ihmisille. Eräällä tontulla alkoi tuolloin kuitenkin keskittyminen joulutonttuiluun olla herpaantumassa ja se tuijotteli ikkunastamme sisään hiukan liian kauan sillä seurauksella, että satuin näkemään sen.

Katseemme kohtasivat ja sitten tonttu jo vilahtikin piiloon niin sukkelaan, että jäin vähän hämilläni miettimään, mitä oikein näinkään - vai näinkö sittenkään. Mutta edellispäivän salaperäisten jälkien jättäjä minulle ehkä kuitenkin taisi selvitä.

Seuraavana aamuna päästin koirat ulos, kuten aina, ja käväisin samalla postilaatikolla kurkkaamassa, joko postinjakaja olisi käynyt kierroksellaan. Palatessani pihaan, huomasin toisen koirista puuttuvan ja kutsuin sitä nimeltä kerran, toisen ja kolmannenkin.

Koiraa ei näkynyt, mikä oli hyvin epätavallista, ja lähdin kiertelemään pihaa ympäri sitä etsien. Hämmästys oli kyllä melkoinen, kun löytäessäni koiran ruusupensaan suojista, löysin samalla myös tontun!

En saanut sanaa suustani katseeni kiertäessä koirasta tonttuun ja tontusta koiraan, mutta siinä tonttu jo esittelikin itsensä samalla pahoitellen aiheuttamaansa hämminkiä. Hän kertoi kaipaavansa elämältään jo muutakin kuin pelkkää joulutonttuilua, ja oli päättänyt kokeilla, miltä tuntuisi ihan tavallinen elämä.

Tässä vaiheessa minullakin jo alkoi ajatus hitaasti kulkea, vaikka ensin änkytinkin jotain satuolennoista, ja kutsuin tontun meille kylään. Lipsahtipa siellä lauseeni lomassa, että kyllä meille asumaankin saa jäädä, jos kotitontun elämä kiinnostaa eikä mieli enää tee Korvatunturille - ja sillä tiellä sitä edelleen ollaan...

Meidän joulu

Olen itse käynyt koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni viettämässä joulua äiti lapsuudenkodissa siihen saakka, kunnes hänen vanhemmistaan aika jätti, ja tämän jälkeen vielä yhden kerran siskoni emännöimänä.

Nämä olivat sellaisia perinteisiä jouluja, joissa oli syömistä kystä kyllän, ja kaikki äidin sisarukset ja meidän serkut olivat paikalla. Minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot näistä jouluista ja aikuistuttuani ne olivat usein vuoden ainoat hetket, kun näin esimerkiksi serkkujani.

Toki olen vanhempiani ja sisaruksiani nähnyt tämänkin jälkeen joulunpyhinä, mutta ne ovat olleet sellaisia tavallisia kyläilyjä joulunhengessä, eivät varsinaista joulunviettoa.

Lapsi kuitenkin muutti kaiken. Toivon hänellekin samanlaisia ihania joulumuistoja, kuin minullekin on aikanaan kertynyt, joten viime vuonna ensimmäistä kertaa ikinä niin sanotusti itse järjestin joulun.

Onhan minulla joulukoristeita toki ennenkin ollut, koska täällä olen miettinyt, miten kauan joulukoristeet joulun jälkeen saavat olla esillä,  ja kinkkukin on aina paistettu tai valmiina ostettu, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt oli kuitenkin ruokaa kystä kyllän ja vanhempani ja sisarukseni perheineen kutsuttu meille joulunviettoon. Tykkäsin, oli ihana viettää taas perhejoulua ja tänä vuonna sitten otettiin uusinta.

Jouluruokavalikoimamme varmasti muuttuu vähitellen niin sanotusti meidännäköiseksi. Nyt se on yhdistelmä kahden suvun "mitä joulupöydässä kuuluu olla" ruokia ja lisukkeita, mutta onko jouluna tosiaan pakko olla vain juuri niitä perinteisiä jouluruokia vai voisiko se olla jotain muuta?

Tänä jouluna meillä olikin jo tarjolla myös karamellisoitua nyhtökanaa ja se teki erinomaisesti kauppansa. Viime jouluna tein hedelmäsalaattia, mutta tänä vuonna en jaksanut, vaikka sille varmasti olisi riittänyt syöjiä. Kahvipöydän tarjottavat olivat molempina jouluina siskoni käsialaa.

Viime jouluna lapsi oli toki vasta niin pieni, ettei hän joulusta juuri ymmärtänyt, ja tänä vuonna ihmisten määrä vähän ahdisti, mutta eiköhän jo ensi vuonna päästä siihen, että hänkin nauttii, kun tuttuja tulee tupa täyteen ja seuranpitäjiä riittää.

Lapsen ulottuvilla olevat joulukoristeet saivat olla yllättävän rauhassa, vaikka ensin epäröin, voinko laittaa koristeet samoin kuin ne viime joulunakin olivat. Muutamia kertoja hän on käynyt niitä ottamassa, mutta kun on aina selitetty, että ne ovat koristeita, ja haettu hänelle jotain vastaavaa tilalle, niin aika vähän ne sitten loppuviimein ovat kiinnostaneet.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä ruudun toisella puolen oli hyvää mieltä jouluna, ja toivon teille runsaasti onnea ja iloa uuteen vuoteen!

8+5 lahjavinkkiä koiralle ja omistajalle

Nappaa talteen toimivat lahjavinkit niin koiralle kuin ihmisväellekin oli sitten joulu tai synttärit, ystävänpäivä tai nimipäivä, isäinpäivä, äitienpäivä, kesäjuhlat, muuten vaan juhlat. Kivat yllätykset piristävät aina!

1. Mainos Icebug

Olen itse ollut Icebug-nastakenkien uskollinen käyttäjä siitä asti, kun yli kymmenen vuotta sitten sain ensimmäiset Icebugini lahjaksi äidiltäni. Icebugien nastat ovat pitäneet minut pystyssä hulluimmillakin pääkallokeleillä ja on ihana tunne, kun voi vain kävellä rennosti eikä tarvitse jännittää jalkojaan liukastumisen pelossa.

Mutta miksi ostaa nastakengät irrallisten piikkipohjallisten tilalta, eivätkö ne ole sama asia? Icebugeissa nastoja on koko kengän pohjan pituudelta kantapäästä varpaisiin asti, joten pito on taattu askeleen jokaisessa vaiheessa. Kun nastat ovat integroituna kengän pohjaan, kävelytuntuma on normaali ja miellyttävä, ja myös juokseminenkin onnistuu erinomaisesti. Nastakenkien kanssa voit olla varma, että turvallinen liikkumisesi on varmistettu koko ulkoilun ajan.

Itse käytän Icebugeja läpi talven luottokenkinäni. Myös lumiset tiet voivat joskus olla liukkaita aurauksen tai tamppaantumisen jäljiltä, ja Icebugien kanssa tiedän aina kulkevani varmoin askelin.

Ostin muutama viikko sitten itselleni uudet Icebugit, ne kymmenen vuotta vanhat kun alkavat olla jo palvelusikänsä päässä, ja nyt on taas hymy huulilla, kun lähden koirien ja lapsen kanssa kävelylle.

Olen kirjoittanut Icebugeista myös ihan oman blogitekstin otsikolla Talven parhaat ulkoilukengät, se löytyy täältä, ja olen avannut vähän laajemmin sitä, miksi Icebugit ovat suosikkini.

Kiinnostuitko? Tutustu valikoimaan - tässä linkki Icebug verkkokauppaan. 

2. Mainos Koiratarvike Haukkula

Haukkula on täysin kotimainen pienyritys, jonka varasto sijaitsee Vantaalla. Muista nettikaupoista  Haukkula erottuu Tassuväki-bonusohjelmallaan, jossa bonusta saa ostosten lisäksi myös esimerkiksi tykkäämällä heidän Facebook-sivuistaan, lisäämällä lemmikin syntymäpäivän ja arvostelemalla ostamiaan tuotteita. Bonuspisteitä keräämällä saa melko helposti ostoksistaan jopa 15% alennusta - ja ensimmäisestä ostoksesta saa aina -10% bonuksista riippumatta.

Suosittelen Haukkulan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistettuja, haitta-aineettomia Ozami pururullia ja purutikkuja. Treeninamiksi sopii erinomaisesti Boost lihaisa koiranmakkara, joka kiinteän koostumuksensa ansiosta on helppo pilkkoa suuhunsopiviksi palasiksi. Kotiin, autoon ja retkille sopivaan lemmikin ensiapulaukkuun on valmiiksi koottu kaikki perustarvikkeet pienempiä ja vähän suurempiakin hätätilanteita varten.

Valopanta tai pantaan/valjaisiin kiinnitettävä irtovalo parantaa koirien näkyvyyttä pimeässä ja useammalle koiralle voi hankkia jokaiselle vaikka oman värinsä, niin tietää, missä päin pihaa kukainenkin viipottaa.  Tämä on meillä ihan pakollinen varustus bolognesella, kun se ei aina huomioi luoksetulokutsuja ja saattaa myös poistua pihasta tai piileskellä jossain. Sinisenä loistava valo paljastaa nyt sijainnin aina. Valopannat toimivat loistavasti myös lasten käytössä, ja toki aikuisillakin, ja niitä on perusheijastimia hauskempia käyttää ja näkyvyyskin huomattavasti taatumpi.

Klikkaa itsesi Haukkulan verkkokauppaan tästä.

3. Itse tehty koirantakki

Meidän bolognese-koiramme on kovin kylmänarka ja palelee ulkona nopeasti jo alle +10 asteen lämpötiloissa. Takkeja on onneksi hyvin helppo tehdä itsekin, jos ei tarvitse niihin mitään monimutkaisia ominaisuuksia, joten bolognese on saanut näitä tee se itse-versioita.

Täällä blogistani löytyvä ohje superhelppoon takkiin koiralle.

4. Mainos Renkaat.com

Olen huomannut, että moni vierastaa uusien autonrenkaiden ostoa kesken kauden. Ei haluta ostaa uusia kesärenkaita enää syksyllä, tai uusia talvirenkaita kesken talven. Usein kuulee puhuttavan myös siitä, miten halutaan ajaa renkaat loppuun ennen kuin hankitaan uudet. Toisinaan tämä aiheuttaa valitettavasti vaaratilanteita joko kyseiselle autoilijalle itselleen sekä myös muille tielläliikkujille.

Liikenneturvan sivuilla kerrotaan, että talvirenkaiden kulutuspinnan pääurien syvyys tulee olla vähintään 3mm ja kesärenkaiden 1,6mm. Tämä ei kuitenkaan tarkoita turvallista urasyvyyttä, vaan lainvaatimaa minimiä, jolla renkaiden pito-ominaisuudet märällä tai lumisella tiellä ovat jo selvästi heikentyneet.

Välillä törmää myös virheelliseen käsitykseen siitä, että kun renkaita autoon laittaessa mitataan urasyvyydeksi juuri tuo minimi, niin renkaita voisi sitten käyttää huoletta vielä koko sen kesän tai talven. Jos esimerkiksi kesärenkaiden urasyvyys on maaliskuun lopulla juuri ja juuri 1,6mm, se on - ajomääristä riippuen tietysti -  lokakuun lopulla jo paljon vähemmän kuin tämä vaadittu minimimitta.

Kolahtiko - siis ajatuksen tasolla, ei toivottavasti konkreettisesti. Tästä pääset Renkaat.comin sivuille vertailemaan uusien, turvallisia ajokilometrejä varmistavien renkaiden hintoja.

5. Mainos Kodin1

Koiramme ovat olleet jo monen vuoden ajan raakaruokinnalla ja ruokien säilytyspaikkana luonnollisesti on tällöin pakastin. Ennen koiramme söivät kuivaruokaa ja ruokasäkkien kanssa oli alkuun säilytysongelma - ruuan pitäisi olla helposti saatavilla, mutta kuitenkin johonkin kauniisti ja sisustukseen sopivasti piilotettuna. Tällöin ratkaisuksi valikoituivat pystymalliset, kannelliset pyykkikorit. Kurkkaa esimerkiksi Pyykkikorit Candy harmaa, Komari tumma puu/valkoinen tai Kalthota valkoinen, joihin kaikkiin mahtuu helposti 15kg ruokasäkki.

Hierontavasaraa tai hierontapistoolia, kumpaa nimitystä siitä haluaakaan käyttää, kohtaan minulla oli alkuun epäluuloja. Sattuuko se? Auttaako se? Onko se ihan turhake? Epäluulot hälvenivät nopeasti, kun vekotin pääsi käyttöön - sillä on todella kätevä hieroa hartiaseutua ja selkää, tuntuu miellyttävältä ja ihan oikeasti se jopa auttaa niihin lihasjumeihin.

Sukella Kodinykkösen verkkokauppaan tästä.

6. Itse tehdyt namit koiralle

Tätä koirien lihapannaria tein yhteen aikaan ahkeraan ja koirilla olikin treeneissä aina itse tehdyt herkut tarjolla. Nämä namit eivät tahraa tai murusta, ja ovat koirieni mielestä herkullisia.

500g broilerin hienoksi jauhettua, luutonta jauhelihaa
4 kananmunaa
2,5dl perunajauhoja

Sekoita ainekset (broilerin tilalle voi toki halutessaan vaihtaa muuta lihaa tai sisäelimiä) keskenään kulhossa, kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Peitä taikina leivinpaperilla, se estää kuoren muodostumisen.

Paista keskitasolla uunissa 175C noin 35-45 minuuttia, jonka jälkeen paloittele ja anna jäähtyä ennen pusseihin tai rasioihin pakkaamista.

Ohjeen mukaisesti tehdystä pannarista tulee namipalasia noin 650g. Pannarinpalaset säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, joten osa annoksesta kannattaa pakastaa ja ottaa aina sulamaan tarpeen mukaan.

7. Mainos BookBeat

Ääni- ja E-kirjapalvelu BookBeat on kätevä aineeton lahja sinulle tai hänelle, jolla on jo kaikkea muuta. Yli miljoonan kirjan valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotain.

Lukaise oma käyttökokemukseni BookBeatistä tai hyppää suoraan BookBeatin tilaukseen - ensimmäiset 30 vuorokautta ovat uusille käyttäjille ilmaiset.

8. Maalaa taulu

Kuinkahan monta vuotta olen haaveillut siitä, että tekisin koiran tassunjälkitaulun? Kuinkahan monta kuukautta olen haaveillut siitä, että tekisin lapsen jalanjälkitaulun? Kaikki taiteilijatarvikkeet on jo hankittu, joten olisiko aika ryhtyä tuumasta toimeen...

Löydä oma sisäinen taiteilijasi ja toteuta haaveesi, niin kuin minäkin yritän tehdä.

Miksi valvoin kolme vuorokautta putkeen ja mitä sitten tapahtui?

En ole elämäni aikana tainnut kovin montaa kertaa valvoa edes seuraavaan aamuun asti, uni on kutsunut ja tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Viimeisen parin vuoden aikana en taas tosin ole kyllä nukkunut ainuttakaan yötä kokonaisena - ensin valvotti selkäkipu ja vessassa juokseminen raskausaikana ja sitten se itse lapsi, vaikka sinänsä hyvin yöt nukkuukin.

Kolmen vuorokauden valvominen putkeen sen sijaan oli kyllä sellainen suoritus, joka tuntuu siltä, kuin olisi ollut kuukauden koomassa. Univelasta toipuminen tuntuu vievän ainakin pari viikkoa.

Miten tämä sitten tapahtui?

Päivä1

Illalla noin klo 19.30 lapsen sormi osui vahingossa silmääni ja otti todella kipeää. Kesti muutaman minuutin, että sain kivulta silmän auki.

Klo 21 silmä oli edelleen kipeä, joten soitin sairaalan päivystykseen ja sain käskyn lähteä sinne näyttämään silmää. Reippaasti ajelin sinne itse huomattavalla alinopeudella ja matkaan kuluikin aikaa tuplasti normaaliin verrattuna.

Päivystyksessä istuessa silmä kipeytyi entisestään enkä pystynyt oikein pitämään sitä enää ollenkaan auki. Parin tunnin odottelun jälkeen kävin kysymässä, onkohan jonot miten pitkät, kun silmäkipu ahdistaa aika lailla. En tiedä oliko sattumaa ja auttoiko kyselemässä käynti, mutta siitä kymmenisen minuuttia eteenpäin pääsin lääkärille.

Silmään laitettiin väriainetta ja sarveiskalvolla näkyikin selkeä haava. Sain mukaani antibioottivoidetuubin sekä pienen pipetin puudutustippoja, joita yhden lääkäri tipautti valmiiksi silmääni ja muutamassa sekunnissa se olikin kuin uusi.

Lähdin ajelemaan kotiin, kun silmä nyt taas kerran toimi normaalisti, ja kurvasin kotipihaan noin klo 01 yöllä. Valitettavasti tippojen puuduttava vaikutus ei kestänyt kuin noin 30 minuutin ajan ja silmä olikin sitten niin kipeä, etten saanut nukuttua koko loppuyönä vaan ramppasin puolen tunnin välein laittamassa uutta puudutustippaa silmään.

Päivä2

Koska silmä oli niin kipeä, lähdin heti aamulla käymään terveyskeskuksen päivystyksessä kysymässä, voisiko kivulle tehdä jotain. Pienen odottelun jälkeen pääsin lääkärille, joka hetken mietinnän jälkeen antoi mukaani lisää puudutustippoja kehoituksella käyttää tarpeen mukaan.

Silmän kipu oli sellaista, että ensi tuli pieni roskantunne, joka vahvistui ja vahvistui niin, että lopulta silmä on pakko sulkea. Ironista kyllä, jos silmän olisi pystynyt pitämään auki, se ei olisi ollut niin kipeä, mutta vahvan roskantunteen vuoksi en pystynyt pitämään silmää auki, ja suljettuna silmä taas tuli kipeämmäksi ja kipeämmäksi, koska silmän ollessa kiinni haavaan tulee kosketusta.

Minun oli pidettävä myös terve silmä kiinni, koska kun avoin silmä liikkuu, liikkuu myös suljettu silmä, ja silloin silmään tuli aina äkillinen viiltävä kipu. Ilman puuduttavaa tippaa, joka mahdollisti silmien avaamisen, olisin ollut käytännössä siis sokea.

Päivä lapsen kanssa kaksin kotona olikin sitten mielenkiintoinen. Olin valvotun yön jäljiltä niin väsynyt, että aamupäivän makasin vain sängyllä silmät kiinni ja lapsi leikki vieressä pinnasängyssään. Nousin vain tiputtamaan lisää tippoja ja vaihtamaan lapselle vaippaa ja antamaan ruokaa. Iltapäivän makasin samoin lattialla silmät kiinni ja lapsi leikki itsekseen ympärillä välillä käyden luonani.

Odotin koko ajan silmäkivun hellittävän, ensimmäinen vuorokausi kun on pahin, sanoi lääkäri, mutta helpotusta ei vain näkynyt ei kuulunut. Kovasti väsymyksestä huolimatta en saanut koko yönä unta muutamaa parin minuutin mikrotorkahdusta lukuunottamatta.

Aamuyöllä kolmen-neljän aikaan, kun totesin, että nukuttua en näköjään saa, laitoin lapsen vaarille viestin. Kysyin, josko hän voisi tulla meille heti aamusta käymään, kun olen niin väsynyt, etten pärjää yksin lapsen kanssa.

Lapsi sai onneksi näin leikittäjän koko päiväksi ja minä pystyin rauhassa makoilemaan sohvalla silmät kiinni tarviten vain nousta silmätippojen laittoon, vaihtamaan lapselle vaippa, antamaan ruokaa ja laittamaan päiväunille. Sain itsekin nukuttua jopa 45 minuutin päiväunet, joka oli kyllä suuri pelastus!

Mutta silmäkipu se vain oli ja pysyi, vaikka odotin, että pakko sen on jo alkaa parantua. Koko yö meni jälleen valvoessa. Enpä olisi uskonut, että kahden valvotun yön jälkeisestä väsymyksestä huolimatta silmäkipu voi edelleenkin olla niin invalidisoivaa, ettei pysty edes vähäsen nukkumaan.

Päivä4

Soitin terveyskeskuksen päivystykseen, että onko tämä nyt enää normaalia, kun silmä on vieläkin näin kipeä eikä yhtään hellitä. Aamuysiltä lähdin lapsi mukana sinne tk:n päivystykseen, jossa ei sitten ollutkaan päivystävää lääkäriä paikalla, joten meidät lähetettiin sairaalan päivystykseen, jossa todettiin, että nyt tarvitaan silmälääkäriä, mutta heillä ei ole päivystävää sellaista, joten meidät lähetettiin naapuri hyvinvointialueen silmäpäivystykseen.

Silmälääkäri kauhistui kuulleessaan, että olin saanut ja käyttänyt puuduttavia silmätippoja - eivät kuulemma ole ollenkaan kotikäyttöön tarkoitettuja ja estävät myös silmän parantumisen. Noh, ihmekös sitten, ettei kipu vain ikinä loppunut.

Olimme kotona noin klo16 ja silmälääkärin määräämillä lääkkeillä silmän tilanne helpotti jo niin nopeasti, että sain viimeinkin yön nukuttua.

Päivä5

Kolmen yön unettomuutta ei korjata nukkumalla yksi yö, ei varsinkaan, kun päälle iski vielä kunnon flunssa niin minulle kuin lapsellekin.

Silmä oli aamulla vielä aika huono, mutta päivän edetessä ja lääkkeitä tiputellessa alkoi olla vähän parempi ja pystyin pitämään sitä auki jo melkein normaalisti.

Päivä6-8

Mikä mahtava tunne, kun saa taas nukuttua silloin, kun haluaa, mutta väsymys on edelleen aivan valtava. Silmän kipu on helpottanut niin paljon, että sitä voi pitää normaalisti auki, mutta itse silmä on vielä vähän sirrillään. 

Kävin silmälääkärillä kontrollissa ja hän oli tyyväinen, että kipu on vähentynyt, mutta haava ei ollut vielä kokonaan parantunut ja lääketippojen käyttöä tulee edelleenkin jatkaa.

Päivät 9->

En tiedä, milloin tästä univajeesta toipuu eikä flunssakaan tunnu menevän ohi, mutta silmän kanssa elämä tuntuu jo normaalilta. Tulossa vielä viimeinen kontrollikäynti, että silmä varmasti on kunnossa.

Mietin, että jos jotain hyvää pitää tästäkin onnettomuudesta löytää, niin sen, että onneksi tämä sattui näin paljon ennen joulua eikä juuri joulunalla.

Opinpa myös, että silmävaivoissa pitäisi aina vaatia konsultointi silmälääkäriltä eikä luottaa yleislääkärin ohjeisiin.

Mitä tämä maksoi?

Kelataksit 3x25€
Päivystysmaksut 1x30€, 2x40€, 1x70€
Poliklinikkamaksut 2x70€
Lääkkeet 60€

Elikkäs noin 455€ + oman auton käyttö osaan matkoista