Luoksetulon opetus koiralle, osa 1/5

Luoksetulo on yksi tärkeimpiä koiralle opetettavia taitoja. Periaatteessa kyseessä on hyvin yksinkertainen tehtävä, koiran on tultava luokse sitä kutsuttaessa. Vaikeus tuleekin siinä, miten saada omistajan kutsu koiran kannalta kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi kuin jokin koiran oma tekeminen tai ympäristössä olevat mielenkiinnonkohteet.

Helppona muistisääntönä voidaan pitää, että jokaista uutta asiaa pitäisi opettaa koiralle vähintään viisi onnistunutta toistoa vähintään viitenä eri kertana vähintään viidessä eri paikassa vähintään viidessä eri häiriössä.

Tämä tarkoittaa vähintään 625 onnistunutta harjoituskertaa, ja tähän lisäksi vielä ne kerrat, jotka mahdollisesti eivät ole onnistuneet, joten ihan pienistä määristä harjoituksia (ja palkintoherkkuja) ei ole kyse, jos koiralleen haluaa oikeasti luotettavan luoksetulon.

Lisäksi on eroa siinä, kutsutaanko koira luokse lyhyen (10-20m) vai pidemmän (20-50m) välimatkan päästä, joten myös nämä pidemmät välimatkat pitäisi harjoitella vielä tämän perusharjoitusmäärän päälle. Mikäli koiran perheessä on useampia ihmisjäseniä ja halutaan koiran tottelevan heitä kaikkia, täytyisi nämä harjoitukset toistaa vielä jokaisen perheenjäsenen kanssa erikseen.

Missä sitten pitäisi harjoitella? Missä vaan, missä joskus voi tulla tarve saada koira kutsusta luokseen - ottaen huomioon, että joskus voi tapahtua myös vahinkoja ja koira pääsee irti jossain, missä ei pitäisi.

Tässä esimerkkejä: Kotona sisällä (x5 x5 x5), kotona ulkona (x5 x5 x5), lenkkitien varrella (x5 x5 x5), metsässä (x5 x5 x5), pellolla (x5 x5 x5), koirapuistossa (x5 x5 x5), treenikentällä (x5 x5 x5), kyläpaikassa ulkona (x5 x5 x5), kyläpaikassa sisällä (x5 x5 x5)... Ilman häiriöitä, aikuisten ihmisten läsnäollessa, lasten läsnäollessa, toisten koirien läsnäollessa, muiden eläinten läsnäollessa, liikkuvien autojen luona, kiinnostavien hajujen luona, houkuttelevan ruuan läsnäollessa...

Huomioitavaa on, että koiran palkitsemista ei voi lopettaa, ennen kuin se oikeasti osaa suorittaa halutun tehtävän halutulla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä herkkuja (yleisimmin käytetty palkitsemistapa, myös lelu tietenkin käy, jos se on koiralle mieluisampi) täytyy antaa koiralle monen monta sataa tai tuhatta kertaa, ennen kuin niiden määrää voidaan alkaa vähentämään ja satunnaistamaan. Hyvä idea onkin unohtaa koiran ruokkiminen ruokakupista ja sen sijaan käyttää koiran päivittäiset ruuat koulutustilanteisiin.

Kun puhutaan koiran palkitsemisesta, on tärkeää että koira oikeasti kokee palkkion itselleen palkitsevaksi. Koira saattaa vaikkapa sisällä motivoitua hyvin ihan pelkistä kuivaruokanappuloista, mutta ne eivät välttämättä ole koiraa kiinnostava palkkio enää ulkona, jossa koiralle on sisätiloihin verrattuna tarjolla paljon enemmän houkutuksia; haisteltavaa, katseltavaa, liikkumistilaa. Erilaisia paikkoja ja tilanteita varten kannattaakin varautua erilaisilla herkuilla.

Pentua on helpompi opettaa kuin aikuista koiraa. Pentu on aina valmis kaikkeen uuteen ja oppii nopeasti, kunhan opetusmetodit ja palkkiot ovat kohdallaan. Aikuisella koiralla on pahimmillaan jopa useiden vuosien ajalta vanhoja käyttäytymismalleja taakkanaan ja näiden unohtaminen uuden tieltä voi olla työläs projekti, jossa kannattaa varautua huomattavasti pennunkoulutusta pidempään projektiin.

Luoksetuloa on tehokkainta opettaa koiralle samanaikaisesti useammalla erilaisella, toisiaan vahvistavalla metodilla. Tykkään itse tehdä koirien kanssa paljon sellaisia luoksetuloharjoituksia, joissa koiran näkökulmasta katsoen ei varsinaisesti kutsuta koiraa luokseen, vaan tarjoan koiralla jotain kiinnostavaa tekemistä, jonka vuoksi se haluaa tulla luokseni.

En koskaan ota koiriani kiinni, kun harjoittelen niiden kanssa luoksetuloa. Syötän niille herkkuja. Leikin niiden kanssa. Rapsuttelen niitä. Juttelen niille. Vasta sen jälkeen laitan remmin kiinni, jos se on tarpeellista. En halua, että luoksetulo tarkoittaa koiralle sitä, että sen vapaus loppuu, se joutuu kiinni. Haluan luoksetulon tarkoittavan sitä, että minun luokseni on hauskaa ja kannattavaa tulla. Tällöin tarvittaessa saan kyllä otettua koiran myös kiinni.

Yksi niin sanotuista luoksetuloleikeistä, jota koirieni kanssa harjoittelen, on seuraava: Koirat ovat vapaana ja tekevät, mitä haluavat. Koirien huomaamatta pudotan viereeni maahan koirien herkkuja, jonka jälkeen kyykistyn herkkujen viereen ja alan suureen ääneen, iloisesti ja innokkaasti ihmetellä, mitä siellä maassa oikein on. Koirat reagoivat äänensävyyni ja asentooni juoksemalla välittömästi luokseni katsomaan, mitä oikein olen löytänyt. Näytän koirille herkkuja, jotka ne saavat syödä, ja samalla koirien huomaamatta pudottelen muutamia lisäherkkujakin maahan, jotka edelleen yhtä iloisella ja innokkaalla äänellä koirille esittelen.

Alla video, jossa kesken lenkkeilyn teen tämän luoksetuloharjoituksen. Se sopii mainiosti myös kytkettynä ulkoillessa ohitusharjoituksiin sijaistoiminnoksi koirille, mutta sitä kannattaa ensin harjoitella omassa kotipihassa ja lenkeillä ilman häiriötä, jotta koira tietää, mistä on kyse (nyt syödään jotain hyviä herkkuja tienreunasta). Muista eläytyä omaan rooliisi, se on iso osa tätä harjoitusta.

Mitä hyötyä tästä on? Koirat oppivat pitämään minua hyödyllisenä, koska olen niin hyvä löytämään herkkuja kotipihalta ja metsästä. Tämän ansiosta koirat ovat vapaana ollessaankin minusta kiinnostuneempia - koskaan ei voi tietää, milloin taas löydän jonkin mahtavan herkkuapajan. Kaiken koirankoulutuksen perusta on, että koira on kiinnostunut omistajastaan. Tästä aiheesta enemmän aiemmassa blogitekstissäni Oletko koirasi mielestä kiinnostava. 

Ja se luoksetulon puoli - jos vapaana olevien koirien kanssa ulkoillessani havaitsen ympäristössä jotain, joka saattaisi kiinnostaa koiria tai olla niille vaarallista, minun tarvitsee vain kyykistyä ja alkaa huudella "mitä täällä on" ja koirat tulevat heti luokseni. Ei haittaa, jos sillä yksittäisellä kerralla minulla ei satukaan olemaan herkkuja mukana. Sain koirat luokseni, kuten oli tarkoitus, ja otettua ne kiinni, jos tarve. Seuraavalla ulkoilukerralla teen sitten herkkujen kanssa korjaavan harjoituksen, jotta mielikuva löytämistäni ruokapaikoista pysyy yllä.