Yksi niistä monista hienoista asioista, joita nykyinen asuinpaikkani on tuonut tullessaan, ovat merikotkat. Toisinaan niitä näkyy ihan tässä meidän kodinkin ympäristössä, mutta varmiten niitä bongailee kesämökiltä käsin.
Mökkimme lähettyvillä on eräs puu ja eräs kivi, jotka ovat kesäisin ainakin yhden merikotkan vakiopaikkoja tähystykseen ja lepäilyyn. Talvisin kotkia kerääntyy pilkkiavantojen vierustoille kalanperkeitä ja kalastajien hylkäämiä kaloja syömään.
Jotkut ihmiset pelkäävät, että kotkat saalistavat myös kissoja tai pieniä koiria. Aiheesta on kirjoittanut mm. Yle. Minä en ole Pikkubolognesen puolesta ollut huolissani, koska pidän erittäin epätodennäköisenä, että kotkat, joiden pääravintoa ovat kalat ja linnut, kiinnostuisivat ihmisen kanssa kulkevasta pikkukoirasta.
Kotkat eivät tule ihmisten lähelle, joten myös siitäkin syystä ihmisen seurassa kulkeva lemmikki ei kotkaa houkuta, ja yksin taas ei minkään koiran tai kissan tulekaan teillä tietymättömillä ulkona kuljeskella. Suuresta koostaan johtuen kotkien saalistuspaikat myös ovat avaria eivätkä ne vaani pihapiireissä tai pusikoissa.
Lähimmillään minun ja merikotkan välinen etäisyys on ollut hieman vajaan sadan metrin paikkeilla, ja jo silläkin etäisyydellä huomasi, että kotka alkoi kokea olonsa epämieluisaksi ihmisen lähestyessä. Hyvien kuvien saaminen kotkista edellyttäisikin paljon parempaa kameraa lisäobjektiivineen kuin mitä oma digipokkarini on.
Vau, on ne kyllä hienoja! Olette paraatipaikalla seuraamassa.
VastaaPoistaNe on, varsinkin, kun levittävät valtavat siipensä auki ja lähtevät lentoon, vau! <3
PoistaUpea lintu! :) Meillä päin näkee kesäisin kalasääksiä. Melko kookkaita ovat nekin.
VastaaPoistaKalasääksiä en taidakaan olla nähnyt kuin kuvissa, hienoja nekin!
Poista