Blogista kirjaksi

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Jo 7-8-vuoden iästä lähtien ajatukseni tallentuivat päiväkirjoihin, vihkoihin ja itse tehtyihin eläinlehtiin, nettiin aloitin koirieni kuulumisten päivittelyn vuonna 1999 saadessani ensimmäinen oman koirani. Alkuun kyseessä olivat hyvin yksinkertaiset kotisivuviritelmät ensin valmiilla nettipohjilla ja hieman myöhemmin monipuolisemmin omatekoisella sivustollani MikroBitti-lehden tilaajien kotisivupalvelun kautta.

Bloggaamisen pariin löysin vuoden 2008 tienoilla, jolloin perustin silloiselle koiralleni ja kanilleni oman blogin Vuodatukseen. Siitä vuosi eteenpäin ja minulla olikin jo kaksi koirablogia, kun tekaisin omat muistiinpanot myös pennulle, joka nykyään Lumeksena tunnetaan. Joskus alkuvuodesta 2012 Vuodatuksella ilmeni ongelmia, joiden ratkaisua en jaksanut jäädä odottelemaan, vaan yhdistin kaksi blogiani yhdeksi ja näin Team Vallattomat sai alkunsa täällä Bloggerin puolella. 

Ai kauhea, kun sitä tuntee itsensä vanhaksi - ja vähän nörtiksi -  kun alkaa laskemaan, että koiristani on ollut netissä juttua jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. 😶

Kun pitkään kirjoittelee koiristaan tekstejä, kertyy siitä aikamoinen historia. Sitä sanotaan, että minkä kerran nettiin laittaa, niin se pysyy siellä ikuisesti, joten kannattaa harkita kahdesti, mitä sinne laittaa. Kuitenkin myös sanotaan, että kaikki on katoavaista, ja kun blogien palveluntarjoajillakaan ei ole vastuuta sisältöjen säilymisestä, niin sitä joskus miettii, että mitä jos joku päivä koko koirieni blogihistoria onkin kadonnut. Niin paljon tarinoita, niin paljon muistoja, niin paljon säilyttämisenarvoista!

Havahduin ensimmäisen kerran tähän blogitekstien mahdollisen katoamisen ongelmaan joulukuulla 2011 sopivasti juuri ennen Vuodatuksen ongelmien alkamista. Päätin tehdä blogiteksteistäni kirjan ja aloitin tallentamisen Lumeksen pentuajasta. Kopioin lähes kaikki Lumeksen blogin ensimmäisen vuoden kirjoitukset, etsin kuvat lukuisilta cd:iltä ja liitin ne kaikki Ifolorin A4-kokoiseen kuvakirjaan.

Homma oli valtava ja vei tunteja ja tunteja aikaa, mutta lopulta 132 sivuinen kirja oli painoa vaille valmis. Tammikuun 2012 puolivälissä sain painotuoreen kirjan viimein käsiini ja olihan se kaiken sen vaivan arvoinen. Ihan mahtava tunne pidellä käsissään kirjaa, joka ennen oli "vain joku blogi netissä". Ja mikä ihana muisto Lumeksen pentuajasta, johon kirjan myötä on niin helppo palata aina uudelleen ja uudelleen.

Tuon jälkeen olen monesti suunnitellut tekeväni saman blogista kirjaksi-projektin uudelleen, mutta oli se niin iso työ, etten ole jaksanut siihen vielä ryhtyä. Ehkäpä tulevan kesän aikana keräilen energiavarantoni kasaan ja katsotaan, mitä saan aikaiseksi, vaiko mitään. 😃 Helpommallakin toki halutessaan pääsee, sillä Bloggerissa ilmeisesti on työkalu, jolla blogin saa tallennettua PDF-muotoon tietokoneelle ja siitä lähetettyä painoon. Tällöin muokkausmahdollisuuksia ei vain ole samalla tavalla kuin alusta alkaen itse tehden. Itse muun muassa muokkailin tekstejä, niiden sekä kuvien sijoittelua ja lisäilin kirjaan kuvia enemmän kuin mitä niitä blogissa oli.

Olisi mukava kuulla, jos joku muukin on päätynyt tekemään blogistaan kirjan, ja miten sen toteutti, tai jos innostuit ajatuksesta. 😊

Ps. Minä kirjoitan blogia ja tein siitä kirjan, mutta äitini on kirjoittanut oman runokirjan Rakkaudella merkitty.