Meidän joulu

Olen itse käynyt koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni viettämässä joulua äiti lapsuudenkodissa siihen saakka, kunnes hänen vanhemmistaan aika jätti, ja tämän jälkeen vielä yhden kerran siskoni emännöimänä.

Nämä olivat sellaisia perinteisiä jouluja, joissa oli syömistä kystä kyllän, ja kaikki äidin sisarukset ja meidän serkut olivat paikalla. Minulle on jäänyt hyvin lämpimät muistot näistä jouluista ja aikuistuttuani ne olivat usein vuoden ainoat hetket, kun näin esimerkiksi serkkujani.

Toki olen vanhempiani ja sisaruksiani nähnyt tämänkin jälkeen joulunpyhinä, mutta ne ovat olleet sellaisia tavallisia kyläilyjä joulunhengessä, eivät varsinaista joulunviettoa.

Lapsi kuitenkin muutti kaiken. Toivon hänellekin samanlaisia ihania joulumuistoja, kuin minullekin on aikanaan kertynyt, joten viime vuonna ensimmäistä kertaa ikinä niin sanotusti itse järjestin joulun.

Onhan minulla joulukoristeita toki ennenkin ollut, koska täällä olen miettinyt, miten kauan joulukoristeet joulun jälkeen saavat olla esillä,  ja kinkkukin on aina paistettu tai valmiina ostettu, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt oli kuitenkin ruokaa kystä kyllän ja vanhempani ja sisarukseni perheineen kutsuttu meille joulunviettoon. Tykkäsin, oli ihana viettää taas perhejoulua ja tänä vuonna sitten otettiin uusinta.

Jouluruokavalikoimamme varmasti muuttuu vähitellen niin sanotusti meidännäköiseksi. Nyt se on yhdistelmä kahden suvun "mitä joulupöydässä kuuluu olla" ruokia ja lisukkeita, mutta onko jouluna tosiaan pakko olla vain juuri niitä perinteisiä jouluruokia vai voisiko se olla jotain muuta?

Tänä jouluna meillä olikin jo tarjolla myös karamellisoitua nyhtökanaa ja se teki erinomaisesti kauppansa. Viime jouluna tein hedelmäsalaattia, mutta tänä vuonna en jaksanut, vaikka sille varmasti olisi riittänyt syöjiä. Kahvipöydän tarjottavat olivat molempina jouluina siskoni käsialaa.

Viime jouluna lapsi oli toki vasta niin pieni, ettei hän joulusta juuri ymmärtänyt, ja tänä vuonna ihmisten määrä vähän ahdisti, mutta eiköhän jo ensi vuonna päästä siihen, että hänkin nauttii, kun tuttuja tulee tupa täyteen ja seuranpitäjiä riittää.

Lapsen ulottuvilla olevat joulukoristeet saivat olla yllättävän rauhassa, vaikka ensin epäröin, voinko laittaa koristeet samoin kuin ne viime joulunakin olivat. Muutamia kertoja hän on käynyt niitä ottamassa, mutta kun on aina selitetty, että ne ovat koristeita, ja haettu hänelle jotain vastaavaa tilalle, niin aika vähän ne sitten loppuviimein ovat kiinnostaneet.

Toivottavasti teillä kaikilla siellä ruudun toisella puolen oli hyvää mieltä jouluna, ja toivon teille runsaasti onnea ja iloa uuteen vuoteen!