tiistai 27. tammikuuta 2026

Kestovaippa - miten se toimii?

Miten kestovaippa toimii? Kestovaippa koostuu vedenpitävästä kuoriosasta, virtsan ja löysän ulosteen imevästä sisäosasta (josta yleensä käytetään nimeä imuosa tai imu) sekä märkänäkin kuivalta tuntuvasta päällisestä. Eli perusperiaatteet ovat samat kuin kertakäyttövaipoissakin, mutta kestovaipoissa nämä kaikki osat ovat pestäviä ja jälleenkäyttöä kestäviä.


Kestovaippoja on kolme erilaista mallia ja niissä kaikissa on omat hyvät puolensa. Alla esittelen nämä erilaiset kestovaipat käyttäen esimerkkinä Myllymuksujen tuotteita, koska se on ainoa kestovaippamerkki, josta meillä on käytössä nämä kaikki eri vaippamallit.

Kestovaippoja on sekä tarrakiinnitteisinä ja muovineppari eli neppikiinnitteisinä. Malliltaan kestovaipat ovat yleensä edestä avattavia, mutta joillain merkeillä on myös sivuneppimallit, joita voi käyttää housuvaipan tapaan.


Kuorivaippoja käyttäessä vaipan kaikki osat voidaan koota erikseen eli kuoriosa, sisäosa ja päällinen ovat kaikki toisistaan irrallisia.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Voit koota tismalleen sellaiset vaipat kuin haluat.
+ Toisistaan irralliset osat kuivuvat pesun jälkeen nopeammin uudelleen käyttöön.
+ Sisäosat voi kuivata kuivausrummussa.  
+ Erillisen sisäosan ja päällisen ansiosta säästyy pesukertoja ja rahaa, koska kuorivaippaa ei välttämättä ole tarpeellista pestä jokaisen käyttökerran jälkeen, ja tämän vuoksi niitä myös riittää vähän vähempi määrä kuin muita vaippamalleja.

Kuvassa kuorivaippa, sisäosa ja kuivaliina kuvausta varten aseteltuina. Käytössä sisäosa on pitkittäin taiteltuna kuorivaipan päällä ja kuivaliina siihen sisäosan päälle levitettynä. 

Miten kestovaippa toimii

Taskuvaipassa kuoriosa ja päällinen ovat valmiiksi kiinni toisissaan, niiden muodostamaan taskuun lisätään haluttu sisäosa.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Sisäosa pysyy taskun ansiosta hyvin paikoillaan.
+ Vaippaosa kuivuu pesun jälkeen kohtuullisen nopeasti, koska sisäosan saa sieltä pois.
+ Sisäosat voi kuivata kuivausrummussa.
+ Voit valita juuri sellaiset sisäosat kuin haluat.

Kuvassa taskuvaippa ja kuvausta varten sisäosa sen päälle aseteltuna. Käytössä sisäosa on pitkittäin taiteltuna vaipan taskussa.

Miten kestovaippa toimii

All in one eli AIO-vaipat ovat periaatteessa kuin taskuvaippoja, joissa on sisäosa kiinteästi vaipassa mukana. Tässä on siis kolme kärpästä yhdellä iskulla - kuori, sisäosa ja päällinen.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Helppo käyttää, kun kaikki on valmiina.
+ Sisäosa pysyy hyvin paikoillaan.
+ Tarvittaessa vaipan taskuun voi laittaa myös lisää sisäosia.

Kuvassa AIO-vaippa, jonka sisäosa on kuvausta varten otettu pois taskusta. Joissakin AIO-vaipoissa sisäosaa ei saa vaipasta ulos, vaan se on ommeltu päällisen kanssa yhteen.

Jäikö jotain kysyttävää? Haluatko sanoa jotain? Kerro kommenteissa.

keskiviikko 21. tammikuuta 2026

Lumes-koiran 17v synttärit

Ihan käsittämätöntä - suomenlapinkoiramme Lumes täytti menneenä viikonloppuna jo 17 vuotta! Lumes on ollut upea ystävä ja harrastuskaveri, mutta myös ihanan pitkäikäinen perheenjäsen, joka on synttärijuhlansa ansainnut.

Itse päivänsankari vietti juhlat enimmäkseen pedillään nukkuen, mutta jokaiseen ruokatarjoiluun osallistuttiin kyllä innokkaasti.



Kaikki juhlien tarjottavat liittyivät jollakin tavalla itse päivänsankariin. Herkkupannari tarjoiltiin lapinkoiranmuotoisina palasina mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Koirakuviot on painettu pannariin piparimuotilla.




Yksi juhlavieraista oli huolissaan pannariin kohdistuvasta hävikistä, koska koirien ulkopuolelle jäi reilusti reunapaloja. Lupasin, että reunapalatkin tulevat kyllä ihan varmasti syödyksi, ja tässä siitä kuvatodiste juhlia seuraavalta päivältä.



Herkkupannarin (paljon sokeria ja paljon voita) lisäksi olin valmistanut myös tavallista pannaria (ruokalusikallinen sokeria ja öljyä), koska sen ainesosat sopivat paremmin pienen lapsemme sokeria välttelevään ruokavalioon - ja näkyipä tuo maistuvan hyvin myös aikuisvieraille.

Tämän pannarin leikkasin teräväkärkisiksi suikaleiksi ja asettelin tarjolle tähden muotoon, koska Lumes on poikkeuksellisen menestyneen harrastusuransa ja pitkän ikänsä vuoksi todellinen superstara.



Mustikkapiirakka valikoitui synttärikakun asemaan siitä syystä, että Lumes on erittäin ahkera syömään mustikoita. Jos Lumeksen kanssa menee mustikka-aikana metsään siten, että Lumes on vapaana, se vain syö mustikoita eikä lenkkeilystä meinaa tulla mitään. Yhtä hyvin maistuvat myös vadelmat, jotka kotipihan pensaista katoavat nopeasti parempiin suihin.

Lisäksi tarjoiluista löytyi suklaakeksejä, koska nuorena Lumes oli todella kovasti suklaan perään ja halusi sitä aina itselleen, jos minä söin suklaata. Se jopa haistoi hengityksestäni, jos olin salaa syönyt suklaata. Lumeksen suklaaherkuttelut vain olivat kovin rajallisia, koska yllättävää kyllä, suklaa on myrkyllistä koirille .



Herkuttelu ei rajoittunut tokikaan vain ihmisiin, vaan myös synttärisankarille kavereineen oli hyväskää tarjolla. Kakunvirkaa toimitti kulhollinen Lumeksen lempiherkkuja eli uunissa rapeaksi paistettuja porsaan kylkiviipaleita, joita kaikki vieraat saivat antaa Lumekselle.


Synttärisankaria hemmoteltiin myös lahjoilla. Pussillinen koiranruokaa sopii mainiosti herkuiksi ja aktivointipallon sisällöksi. Aloituskuvan lelu ja namipussukka olivat nekin synttärilahjoja, namit sattuivat vieläpä sopivasti sisältämään Lumeksen lempimarjaa mustikkaa.



Lumes- aiheisessa tietovisassa vieraat saivat miettiä vastauksia Lumekseen liittyviin kysymyksiin ja joko päteä tietoudellaan tai oppia jotain uutta. Heitänpä saman haasteen sinullekin, joka tätä luet, montako olisit arvannut oikein?

1. Montako varvasta on yhdessä Lumeksen etutassussa?

2. Koska on Lumeksen oikea syntymäpäivä?
a) juhlapäivää edeltävä päivä
b) juhlapäivä
c) juhlapäivää seuraava päivä

3. Mikä näistä on eniten Lumeksen mieleen?
a) nakki
b) pizza
c) lihapulla

4. Tarkoittaako Lumes- nimi lunta?

5. Tykkääkö Lumes enemmän talvesta vai kesästä?

6. Mitä näistä Lumes on harrastanut?
a) eucalyptuksen hajun etsimistä
b) kaakaon hajun etsimistä
c) rahan hajun etsimistä

7. Paljonko Lumes maksoi, kun ostin sen pentuna vuonna 2009? Nykyään lapinkoiranpennut maksavat 1200-1700€.

8. Mitä hassuttelunimeä olen käyttänyt Lumeksesta, koska se on ollut niin hyvä harrastuskoira?
a) minisakemanni (eli minikokoinen saksanpaimenkoira)
b) minimalinois (eli minikokoinen belgianpaimenkoira malinois)
c) minikultsu ( eli minikokoinen kultainennoutaja)

Oikeat vastaukset: 1. Neljä varvasta. 2. b) juhlapäivänä. 3. b) pizza 4. Ei tarkoita, olen vain keksinyt sen. 5. Talvesta, lapinkoirien ehdoton lempparivuodenaika 6. a) eucalyptuksen hajun etsimistä, tämä on nose work niminen koiraharrastuslaji 7. 850€ 8. a) minisakemanni, koska saksanpaimenkoira rotuna kiinnostaa minua myös paljon

Synttärijuhlien vieraat tiesivät oikeita vastauksia vaihtelevasti 1-5 välillä, joten heillä tietovisa meni enemmän uuden oppimisen puolelle.


Nämä olivat toiset Lumekselle järjestämäni synttärijuhlat. Ensimmäiset olivat viime vuonna, kun Lumes täytti 16 vuotta. Mitä siellä tarjoiltiin ja mitä siellä tapahtui? Synttärikertomus nro1 löytyy täältä.

perjantai 16. tammikuuta 2026

Lasten talvikintaat vertailussa

Vaikeimpia asioita äitiydessä on ollut löytää lapselle oikeasti lämpimät talvikintaat, jotka vielä pysyisivät kädessäkin ja niillä pystyisi leikkimään eli ottamaan esimerkiksi lapiota käteen.

Kaikki valmistajat kehuvat omia talvikintaitaan lämpimiksi, vaikka todellisuudessa niillä kaikilla ei tarkene ulkona edes pikkupakkasilla. Myös vanhemmat suosittelevat kintaita toisilleen muun muassa Facebookin lapsiaiheisissa ryhmissä, mutta mikä lämmittää yhden kädet, ei lämmitäkään toisen käsiä.

Yksi ongelma on toki ero lapsissa, on niin sanottuja kylmäkätisempiä ja lämminkätisempiä.

Toinen ongelma on siinä, kuinka kauan ulkona ollaan ja mitä siellä tehdään - on eri asia ulkoilla 0-kelillä kuin -10 asteen pakkasessa, on eria olla paikoillaan kyhjöttävä lapsi kuin sinne tänne juoksenteleva lapsi, on eri asia olla ulkona 30 minuuttia kuin kaksi tuntia.

Ja kolmas ongelma on toki ero siinä, minkä ikäiset lapset kintaita käyttävät - suurempaan käteen on paljon helpompi toteuttaa vaikkapa kerrospukeutumista kuin pieneen käteen, joka on heti toimintakyvytön pökkelö.

Itse olen jo vaipumassa epätoivoon. Olen käyttänyt erilaisiin lapsen kintaisiin rahaa jo liki 200€, mutta täysin toimivia talvikintaita ei ole vieläkään löytynyt.

Toki markkinoilla riittäisi vielä testattavaa, mutta vähän hirvittää taas laittaa rahaa ostaakseen lisää "superlämpimiä" kintaita vain todetakseen, että lapsen sormet ovat niitäkin käyttäessä kylmät, kintaat eivät pysy kädessä tai ettei niiden kanssa pysty leikkimään.

Olen syksyn ja alkutalven mittaan ostanut kymmenet erilaiset kintaat nyt 1,5-vuotiaalle lapselle. Tässä meidän talvihanskarallin käyttötulokset, josta toivottavasti löytyy vinkkiä jollekin toiselle, joka pähkäilee talvikinnashankintojen kanssa.

Lasten talvikintaat

Juhani Mutka talvirukkaset

Suomalaista suunnittelua, pakko olla hyvät? Lisäksi näissä kintaissa on söpö pupu-kuviointi ja lapsi tykkää pupuista, ja kintaiden sisäpuoli on ihanan pehmeää materiaalia, joka tuntuu lämpimältä. Kintaissa on myös maininta vedenpitävyydestä. Näistä syistä ostin Juhani Mutkia heti kahdet kerralla - yhdet pienempää ja yhdet suurempaa kokoa - jo alkusyksystä Citymarketin alennusmyynnistä.

Peukalon paikka on näissä kintaissa ihan hervottoman pitkä ja haittaa esineisiin tarttumista, koska tyhjäksi jäävä osa menee ruttuun ja siten peukalo-etusormi otteen tielle. Sinänsä esimerkiksi kyllä lapiosta saa pidettyä kiinni, mutta lasta harmittaa, kun hyvää otetta ei aina saa kerrasta. Peukalokolon pituudesta saisi vähintään puolet lyhentää pois. 

Kintaiden sisävuori on ommeltu omituisesti peukalon sisäänmenoaukon kohdalta. Vuorissa on ikäänkuin ylimääräinen, löysä kohta, johon kinnasta käteen pukiessa peukalo välillä jää jumiin siten, että peukalo on toisinaan vaikea saada paikoilleen.

Kintaiden kämmenpuolella on hieman kumimainen pinta, joka suojaa kosteudelta ja tekee esineisiin tarttumisesta helpompaa, mutta pinta voisi kyllä olla vielä hiukan nihkeämpikin kuin mitä se on.

Nämä on ilmoitettu vedenpitäviksi kintaiksi, mutta sitä ne eivät kyllä ole. Kestävät kyllä lyhyen kastamisen veteen, mutta vähänkin pidempiaikainen altistus märkään menee kintaista läpi, joten ovat enemmän kuivan kelin kintaat.

Talvikintaiksi nimeämiseen nähden näillä on olematon lämpöarvo, ovat enemmänkin välikausikintaat. 0-kelillä menevät juuri ja juuri sellaisenaan, mutta jo yhdellekin pakkasasteelle tarvitsevat lapasen väliin ja siltikin muutaman pakkasasteen jälkeen tulee sormiin kylmä.

Kintaat pysyvät muuten hyvin kädessä, mutta jos kävelemme lapsen kanssa käsikädessä, nämä siinä yhteydessä valuvat vähän alas.

Ostaisinko uudestaan? En.  Nykytietämykselläni käyttäisin rahat johonkin parempaan.

Nyt, kun kuitenkin jo ovat olemassa, niin kaikista puutteistaan huolimatta ovat olleet ihan ok käyttää lapasten kera siinä nollakelin hujakoilla ja plusasteiden puolella, jos on kuivaa.



Remu Findley topparukkaset

Samoin kuin Mutkat, ostin nämä Remutkin Citymarketin alkusyksyn alennusmyynneistä, kun silloisella kokemuksellani tuntuivat laadukkailta.

Näiden sanotaan olevan vedenpitävät ja pitävän kädet lämpiminä haastavissakin sääolosuhteissa, mutta ihan samanlaista kokemusta meillä ei ole. Ilman aluslapasia näillä tarkenee vain lämpötilan ollessa plussan puolella ja paksujen aluslapasten kanssa juuri ja juuri -5 asti. Välikausikintaina siis paremmat.

Vesikelistä ei meillä näiden kanssa ole kokemusta, mutta mitä tuossa nyt huvikseni koitin vesihanan alla niitä jonkin aikaa kastella, pysyivät ainakin siinä sisäpuolelta kuivina.

Kämmenen vahvikemateriaali on aika liukasta, mutta tarjoaa toki pitävämmän otteen kuin pelkkä kangaspinta.

Peukalokolo on vähän liian pitkä. Onkohan edes olemassa kintaita, joissa se olisi oikein mitoitettu?

Pukemista helpottava vetoketju on liian lyhyt, se loppuu ennen peukalon paikkaa, joten aikuisen käden joutuu kuitenkin ahtamaan kintaan sisälle auttaessa lapsen peukaloa paikoilleen. Toki lyhytkin vetoketju on parempi kuin ei vetoketjua ollenkaan.

Ostaisinko uudestaan? En, mutta kun ne nyt ovat olemassa, olen muutamia kertoja lapasten kanssa käyttänyt siinä nollakelin hujakoilla. Nykytietämykselläni käyttäisin rahat johonkin parempaan.

Lasten talvikintaat

Stormberg Droppy Lined Rain Mittens- rukkaset

Nämä fleece(?)vuorelliset Stormbergin sadekintaat ovat luottoparini kaikista lapseni kintaista. Ostin ne syksyllä XXL:stä testimielessä, vaikka en lähtökohtaisesti pidä ollenkaan fleecevuoratuista sadeasuista, mutta yllätyin todella positiivisesti, miten hyvät nämä kintaat olivat.

Peukalonpaikka on näissä kurakintaille tyypillisesti hyvin leveä ja pitkä, mutta jostain syystä ei näissä kintaissa vaikeuta leikkimistä, ja kintaat ovat kivan lämpimät ja toimivat hyvin käyttötarkoituksessaan. Pidempikestoisissa vesileikeissä vesi alkaa vähän tihkua kärjestä sisään, mutta ollaan loistavasti näillä pärjätty.

Leluilla leikkiminen onnistuu ja lapasten kanssa ovat erinomaiset suojasään kintaat lumileikkeihin ja sopivat varmasti mainiosti myös kevään loskakeleille.

Lunta käteen ottaessa nämä ovat vähän liukkaat, koska lumi itsessäänkin on liukaspintaista, mutta ei meillä ole häirinnyt leikkejä.

Kiristyskuminauha on liian pitkä, mutta en tosin muista, oliko se jo alunperinkin tuollainen, vai onko venynyt käytössä. Kintaat pysyvät kuitenkin hyvin kädessä kuminauhan löysyydestä huolimatta.

Ostaisinko uudestaan? Kyllä, ja aion niin tehdäkin tässä kevättalven mittaan.



Elsa Pitkänen Satu-rukkaset

Suomessa valmistetut pitkän perinteen kintaat, jotka ostin syystalvella nettikaupasta luettuani näistä somessa monia suosituksia superlämpiminä.

Meidän lapsella sormet kuitenkin palelivat näissä Elsa Pitkäsissäkin jo muutamassa pakkasasteessa eikä tilanne ollut sen parempi edes aluslapasia käyttämällä.

Peukalon paikat ovat - yllätys yllätys - näissäkin liian pitkät ja koska sen lisäksi kintaat ovat kämmenpuoleltakin liukasta päälliskangasmateriaalia, on lelujen ottaminen ja pitäminen kädessä näillä kintailla vaikeaa.

Kintaat pysyivät kädessä, kun lapsi leikki itsekseen, mutta pitäessäni lasta kädestä kiinni, valuivat kintaat alaspäin.

Ostaisinko uudestaan? En, enkä käyttänyt näitä lapsella kuin pari kertaa ja sen jälkeen myin ne eteenpäin.


Lasten talvikintaat

Tähti Jonathan topparukkaset

Nämä ostin syksyllä nettikaupasta yhdessä Jonathanin välikausikintaiden kanssa, koska molempia on somessa kehuttu kovasti pienten lasten vanhempien toimesta.

Näissä on selvästi mietitty kaikkia käytännöllisiä yksityiskohtia enemmän kuin missään muissa meillä olevissa lasten kintaissa ja laadullinen ero onkin kyllä selvä. Nämä olivat suht helppo pukea käteen pitkän vetoketjun ansiosta, pysyivät kädessä hyvin ja kämmenosan pinta antoi hyvän otteen leluista. 

Tämä Jonathanin kintaiden malli ei vain jotenkin sopinut meidän lapsen kädelle, kämmenosan ja peukalopaikan suhde toisiinsa ei toiminut. Kintaat olivat myös tosi paksut (tietysti siksi, koska niistä oli yritetty tehdä lämpimät) ja siksi jäykät kädessä. 

Harmitti suuresti, että näitäkin kintaita käyttäessä lapsen sormet olivat kylmät jo muutamassa pakkasasteessa eivätkä aluslapasetkaan auttaneet tilanteessa.

Ostaisinko uudestaan? En, eikä näitä käytetty lapsella kuin pari kertaa ja sen jälkeen myin ne eteenpäin.



Tähti Jonathan välikausirukkaset

Nämä ovat hyvin suunnitellut ja laadukkaat, vedenpitävät välikausikintaat, joita voi käyttää sekä aluslapasten kanssa (parin asteen pakkaskelille asti) että ilman, ja joista haluaisin tykätä.

Jostain syystä nämä Jonathanin kintaiden muotoilut eivät vain tosiaan sovi meidän lapsen kädelle. Jotenkin muiden sormien päät ottavat jo kiinni kintaan kärkeen ennen kuin peukalo on kunnolla paikoillaan, joka aikaansaa sen, että peukalo on vain puoliksi omassa kolossaan.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Nämä ovat muuten tosi kivat kintaat ja tästä peukalo-ongelmasta huolimatta käytettiin näitä monesti ulkona syksyn sadekeleillä. Mieluusti kuitenkin ostaisin kintaat, joiden istuvuus käteen olisi kaikkineen hyvä. Paremmalla istuvuudella nämä olisivat meidän ehdottomat lempparikintaat.

Lasten talvikintaat

HC Outwear Econ lasten softshell hanskat

Kuten Elsa Pitkäset ja Jonathanit, nämäkin ostin lukemieni suositusten ja lämpimiksi kehumisen perusteella nettikaupasta.

Kintaat ovat suomalaista suunnittelua ja aivan ihanan notkeata materiaalia, jonka ansiosta käsiä on helppo käyttää ja leikkiminen onnistuu erinomaisesti.

Olen ihmetellyt lähes kaikkien lastenkintaiden tylsiä ulkonäköjä, joten näissä oleva eläinhahmo on todella kiva lisä ja kutsummekin lapsen kanssa näitä koirahanskoiksi.  Kintaat on kiva pukea käteen, kun sitten voi odotella, että kuinka se koira taas tulee näkyviin haalarin hihansuusta.

Kovin lämpimät nämäkään kintaat eivät kyllä ole, lapaset lisänä näillä pärjää juuri siihen maksimissaan viiteen pakkasasteeseen.

Huonosta lämmittävyydestään huolimatta nämä ovat muuten sen verran kivat kintaat, että olisivat heittämällä meidän lempparit, jos olisivat täysin vedenpitävät, mutta harmillisesti eivät sitä ole. Parinkymmenen minuutin suojalumessa leikkimisen jälkeen näistä alkaa tihkua kosteus läpi. Kuivalla kelillä tai lyhytkestoisessa kosteudelle altistumisessa toimivat toki erinomaisesti.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Näissä on paljon hyvää ja varmasti tulevat kyllä taas käyttöön, kun pakkaskelit vaihtuvat plussaan.

Valmistajan nettikaupassa on muuten näiden kintaiden kohdalla hämäävä virhe tekstissä. Kaksien, eläinhahmoa lukuunottamatta, identtisten kintaiden nimet ja kuvaustekstit ovat erit, vaikka varmistin asiakaspalvelusta, että kintaat ovat samanlaiset.


Mittens "Mitta"

Kaveri vinkkasi näistä Lager 175 löytyvistä kintaista kuunneltuaan valitustani lapsen kylmistä sormista. Nämä ovat lapseni kinnasvalikoiman edullisimmat kintaat vain viiden euron hinnallaan.

Hinta-laatusuhde on näissä kintaissa kunnossa ja ovat tähänastisten kinnasostosteni lämpimimmät kintaat. Sellaisenaan näillä tarkenee nollakelistä parin asteen pakkaseen, aluslapasia käyttämällä lähes -10 pakkaseen asti. 

Kintaita oli vain kahta kokoa ja tämä pienempi kokokin selvästi liian suuri meidän 1,5-vuotiaan käteen, mutta leikit onnistuvat yllättävän hyvin silti.

Kintaat mainitaan vedenpitäviksi, mutta ovat sitä vain hetkisen aikaa. Puolen tunnin leikit suojalumessa lumilintuja rakentamassa saivat kintaat kastumaan sisäpuolelle asti.

Ostaisinko uudestaan? Ehkä varakintaiksi voisin ostaa, kun hintaa ei ollut kuin sen muutaman euron.

Lasten talvikintaat

Vilperi lasten kosteussuoja rukkaset

Nämä nettikaupasta ostamani, kotimaista valmistusta olevat Vilperit ovat viidennet kintaat, joita päätin kokeilla somessa lukemieni suositusten perusteella. Nämä ovat myös lapseni kintaista kalleimmat, yli 30 euron hintaiset.

Omituisesta kosteussuoja-nimestään huolimatta nämä ovat viimeinkin kintaat, jotka ovat meidänkin lapselle oikeasti lämpimät. Muutamassa pakkasasteessa näillä pärjää sellaisenaan, yli -5 asteen jälkeen laitan välilapaset ja näillä on ulkoiltu sormet lämpiminä -17 pakkasasteessa asti.

Yllätys oli, että kintaat lämmittävät vain lapsen ollessa liikkeessä, sillä pulkassa istuessa sormet ovat kylmät aluslapaset + Vilperit yhdistelmälläkin jopa nollakelissä.

Nämä Vilperit ovat Tähti Jonathan topparukkasten tapaan aika paksut, mutta Jonathaneista poiketen Vilperit ovat kokonaan liukaspintaista päälliskangasta, joten esimerkiksi lapion käyttäminen näiden kintaiden kanssa on hankalaa, jopa mahdotonta. Taaperokärryjen ja lumikolan työntäminen sentään onneksi onnistuu.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Haluaisin kyllä kokeilla, olisiko Reiman, Polarn O. Pyretin  tai Hestran valikoimissa kintaita, jotka ovat Vilpereiden tapaan lämpimät, mutta joilla lelujen käyttäminen onnistuisi paremmin. 


Lasten talvikintaat

Aluslapasina kaikkien kintaiden alla olen käyttänyt Myllymuksujen merinovillalapasia, joissa on ihanan pitkä varsi.

Pulkkailuun, jossa mikään kinnas ei pidä lapsen sormia lämpiminä, olen todennut parhaaksi yhdistelmän lapaset + lapsen villasukat + toiset villasukat + minun lapaset. Pulkassa ei tarvitse saada mitään pidettyä kädessä, joten siinä ei haittaa, että peukalo ei ole käytettävissä.


Ps. Jos lapsen kintaita tai muita vaatteita tarvitsee nimikoida päivähoitoa varten, kätevät nimitarrat saa tilattua Ikioma nimilappu- nettikaupasta. <- mainoslinkki



perjantai 2. tammikuuta 2026

Miten meille muutti asumaan tonttu?


Elettiin vuotta 2014. Joulukuun puolivälin tienoilla ei näkynyt lumihiutalettakaan ja joulumieli oli vähissä pimeässä maisemassa. Vaan sitten se tapahtui - lunta alkoi sataa, hiutaleita leijaili maahan yhä enenemissä määrin. Hip hei, valkoinen joulu olisi sittenkin vielä mahdollinen!

Vastasataneeseen lumeen tallentuivat talojen pihamailla kulkevien eläinten jäljet - oli kissaa, rusakkoa, lintua ja pientä jyrsijää. Yhdet jäljet aiheuttivat kuitenkin ihmetystä, kun ei eläinkirjoistakaan löytynyt apua niiden tunnistamiseen.

Kyllä siinä oltiin kummissaan, että kuka tai mikä mahtoi olla niiden jälkien takana. Kas, kun me nykyihmiset emme enää tontunjälkiä tunnista...


Aina joulukuulla Korvatunturin lahjapajalla käy  kova vilinä, tai näin ainakin puhutaan. Osa tontuista on kuulemma kuitenkin edelleen tarkkailuvuoroissa ja kiertämässä ympäri pitäjiä lahjantoivojien kiltteysasteita tutkimassa.

Yleensä tontut ovat tarkkoja siitä, että eivät työtehtävissään tule paljastuneeksi ihmisille. Eräällä tontulla alkoi tuolloin kuitenkin keskittyminen joulutonttuiluun olla herpaantumassa ja se tuijotteli ikkunastamme sisään hiukan liian kauan sillä seurauksella, että satuin näkemään sen.

Katseemme kohtasivat ja sitten tonttu jo vilahtikin piiloon niin sukkelaan, että jäin vähän hämilläni miettimään, mitä oikein näinkään - vai näinkö sittenkään. Mutta edellispäivän salaperäisten jälkien jättäjä minulle ehkä kuitenkin taisi selvitä.


Seuraavana aamuna päästin koirat ulos, kuten aina, ja käväisin samalla postilaatikolla kurkkaamassa, joko postinjakaja olisi käynyt kierroksellaan. Palatessani pihaan, huomasin toisen koirista puuttuvan ja kutsuin sitä nimeltä kerran, toisen ja kolmannenkin.

Koiraa ei näkynyt, mikä oli hyvin epätavallista, ja lähdin kiertelemään pihaa ympäri sitä etsien. Hämmästys oli kyllä melkoinen, kun löytäessäni koiran ruusupensaan suojista, löysin samalla myös tontun!


En saanut sanaa suustani katseeni kiertäessä koirasta tonttuun ja tontusta koiraan, mutta siinä tonttu jo esittelikin itsensä samalla pahoitellen aiheuttamaansa hämminkiä. Hän kertoi kaipaavansa elämältään jo muutakin kuin pelkkää joulutonttuilua, ja oli päättänyt kokeilla, miltä tuntuisi ihan tavallinen elämä.

Tässä vaiheessa minullakin jo alkoi ajatus hitaasti kulkea, vaikka ensin änkytinkin jotain satuolennoista, ja kutsuin tontun meille kylään. Lipsahtipa siellä lauseeni lomassa, että kyllä meille asumaankin saa jäädä, jos kotitontun elämä kiinnostaa eikä mieli enää tee Korvatunturille - ja sillä tiellä sitä edelleen ollaan...


Mitä seuraavaksi luettaisiin?

8+5 lahjavinkkiä koiralle ja omistajalle

Nappaa talteen toimivat lahjavinkit niin koiralle kuin ihmisväellekin oli sitten joulu tai synttärit, ystävänpäivä tai nimipäivä, isäinpäivä...