Miksi valvoin kolme vuorokautta putkeen ja mitä sitten tapahtui?

En ole elämäni aikana tainnut kovin montaa kertaa valvoa edes seuraavaan aamuun asti, uni on kutsunut ja tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Viimeisen parin vuoden aikana en taas tosin ole kyllä nukkunut ainuttakaan yötä kokonaisena - ensin valvotti selkäkipu ja vessassa juokseminen raskausaikana ja sitten se itse lapsi, vaikka sinänsä hyvin yöt nukkuukin.

Kolmen vuorokauden valvominen putkeen sen sijaan oli kyllä sellainen suoritus, joka tuntuu siltä, kuin olisi ollut kuukauden koomassa. Univelasta toipuminen tuntuu vievän ainakin pari viikkoa.

Miten tämä sitten tapahtui?

Päivä1

Illalla noin klo 19.30 lapsen sormi osui vahingossa silmääni ja otti todella kipeää. Kesti muutaman minuutin, että sain kivulta silmän auki.

Klo 21 silmä oli edelleen kipeä, joten soitin sairaalan päivystykseen ja sain käskyn lähteä sinne näyttämään silmää. Reippaasti ajelin sinne itse huomattavalla alinopeudella ja matkaan kuluikin aikaa tuplasti normaaliin verrattuna.

Päivystyksessä istuessa silmä kipeytyi entisestään enkä pystynyt oikein pitämään sitä enää ollenkaan auki. Parin tunnin odottelun jälkeen kävin kysymässä, onkohan jonot miten pitkät, kun silmäkipu ahdistaa aika lailla. En tiedä oliko sattumaa ja auttoiko kyselemässä käynti, mutta siitä kymmenisen minuuttia eteenpäin pääsin lääkärille.

Silmään laitettiin väriainetta ja sarveiskalvolla näkyikin selkeä haava. Sain mukaani antibioottivoidetuubin sekä pienen pipetin puudutustippoja, joita yhden lääkäri tipautti valmiiksi silmääni ja muutamassa sekunnissa se olikin kuin uusi.

Lähdin ajelemaan kotiin, kun silmä nyt taas kerran toimi normaalisti, ja kurvasin kotipihaan noin klo 01 yöllä. Valitettavasti tippojen puuduttava vaikutus ei kestänyt kuin noin 30 minuutin ajan ja silmä olikin sitten niin kipeä, etten saanut nukuttua koko loppuyönä vaan ramppasin puolen tunnin välein laittamassa uutta puudutustippaa silmään.

Päivä2

Koska silmä oli niin kipeä, lähdin heti aamulla käymään terveyskeskuksen päivystyksessä kysymässä, voisiko kivulle tehdä jotain. Pienen odottelun jälkeen pääsin lääkärille, joka hetken mietinnän jälkeen antoi mukaani lisää puudutustippoja kehoituksella käyttää tarpeen mukaan.

Silmän kipu oli sellaista, että ensi tuli pieni roskantunne, joka vahvistui ja vahvistui niin, että lopulta silmä on pakko sulkea. Ironista kyllä, jos silmän olisi pystynyt pitämään auki, se ei olisi ollut niin kipeä, mutta vahvan roskantunteen vuoksi en pystynyt pitämään silmää auki, ja suljettuna silmä taas tuli kipeämmäksi ja kipeämmäksi, koska silmän ollessa kiinni haavaan tulee kosketusta.

Minun oli pidettävä myös terve silmä kiinni, koska kun avoin silmä liikkuu, liikkuu myös suljettu silmä, ja silloin silmään tuli aina äkillinen viiltävä kipu. Ilman puuduttavaa tippaa, joka mahdollisti silmien avaamisen, olisin ollut käytännössä siis sokea.

Päivä lapsen kanssa kaksin kotona olikin sitten mielenkiintoinen. Olin valvotun yön jäljiltä niin väsynyt, että aamupäivän makasin vain sängyllä silmät kiinni ja lapsi leikki vieressä pinnasängyssään. Nousin vain tiputtamaan lisää tippoja ja vaihtamaan lapselle vaippaa ja antamaan ruokaa. Iltapäivän makasin samoin lattialla silmät kiinni ja lapsi leikki itsekseen ympärillä välillä käyden luonani.

Odotin koko ajan silmäkivun hellittävän, ensimmäinen vuorokausi kun on pahin, sanoi lääkäri, mutta helpotusta ei vain näkynyt ei kuulunut. Kovasti väsymyksestä huolimatta en saanut koko yönä unta muutamaa parin minuutin mikrotorkahdusta lukuunottamatta.

Aamuyöllä kolmen-neljän aikaan, kun totesin, että nukuttua en näköjään saa, laitoin lapsen vaarille viestin. Kysyin, josko hän voisi tulla meille heti aamusta käymään, kun olen niin väsynyt, etten pärjää yksin lapsen kanssa.

Lapsi sai onneksi näin leikittäjän koko päiväksi ja minä pystyin rauhassa makoilemaan sohvalla silmät kiinni tarviten vain nousta silmätippojen laittoon, vaihtamaan lapselle vaippa, antamaan ruokaa ja laittamaan päiväunille. Sain itsekin nukuttua jopa 45 minuutin päiväunet, joka oli kyllä suuri pelastus!

Mutta silmäkipu se vain oli ja pysyi, vaikka odotin, että pakko sen on jo alkaa parantua. Koko yö meni jälleen valvoessa. Enpä olisi uskonut, että kahden valvotun yön jälkeisestä väsymyksestä huolimatta silmäkipu voi edelleenkin olla niin invalidisoivaa, ettei pysty edes vähäsen nukkumaan.

Päivä4

Soitin terveyskeskuksen päivystykseen, että onko tämä nyt enää normaalia, kun silmä on vieläkin näin kipeä eikä yhtään hellitä. Aamuysiltä lähdin lapsi mukana sinne tk:n päivystykseen, jossa ei sitten ollutkaan päivystävää lääkäriä paikalla, joten meidät lähetettiin sairaalan päivystykseen, jossa todettiin, että nyt tarvitaan silmälääkäriä, mutta heillä ei ole päivystävää sellaista, joten meidät lähetettiin naapuri hyvinvointialueen silmäpäivystykseen.

Silmälääkäri kauhistui kuulleessaan, että olin saanut ja käyttänyt puuduttavia silmätippoja - eivät kuulemma ole ollenkaan kotikäyttöön tarkoitettuja ja estävät myös silmän parantumisen. Noh, ihmekös sitten, ettei kipu vain ikinä loppunut.

Olimme kotona noin klo16 ja silmälääkärin määräämillä lääkkeillä silmän tilanne helpotti jo niin nopeasti, että sain viimeinkin yön nukuttua.

Päivä5

Kolmen yön unettomuutta ei korjata nukkumalla yksi yö, ei varsinkaan, kun päälle iski vielä kunnon flunssa niin minulle kuin lapsellekin.

Silmä oli aamulla vielä aika huono, mutta päivän edetessä ja lääkkeitä tiputellessa alkoi olla vähän parempi ja pystyin pitämään sitä auki jo melkein normaalisti.

Päivä6-8

Mikä mahtava tunne, kun saa taas nukuttua silloin, kun haluaa, mutta väsymys on edelleen aivan valtava. Silmän kipu on helpottanut niin paljon, että sitä voi pitää normaalisti auki, mutta itse silmä on vielä vähän sirrillään. 

Kävin silmälääkärillä kontrollissa ja hän oli tyyväinen, että kipu on vähentynyt, mutta haava ei ollut vielä kokonaan parantunut ja lääketippojen käyttöä tulee edelleenkin jatkaa.

Päivät 9->

En tiedä, milloin tästä univajeesta toipuu eikä flunssakaan tunnu menevän ohi, mutta silmän kanssa elämä tuntuu jo normaalilta. Tulossa vielä viimeinen kontrollikäynti, että silmä varmasti on kunnossa.

Mietin, että jos jotain hyvää pitää tästäkin onnettomuudesta löytää, niin sen, että onneksi tämä sattui näin paljon ennen joulua eikä juuri joulunalla.

Opinpa myös, että silmävaivoissa pitäisi aina vaatia konsultointi silmälääkäriltä eikä luottaa yleislääkärin ohjeisiin.

Mitä tämä maksoi?

Kelataksit 3x25€
Päivystysmaksut 1x30€, 2x40€, 1x70€
Poliklinikkamaksut 2x70€
Lääkkeet 60€

Elikkäs noin 455€ + oman auton käyttö osaan matkoista