Yksi niistä monista hienoista asioista, joita nykyinen asuinpaikkani on tuonut tullessaan, ovat merikotkat. Toisinaan niitä näkyy ihan tässä meidän kodinkin ympäristössä, mutta varmiten niitä bongailee kesämökiltä käsin.
Mökkimme lähettyvillä on eräs puu ja eräs kivi, jotka ovat kesäisin ainakin yhden merikotkan vakiopaikkoja tähystykseen ja lepäilyyn. Talvisin kotkia kerääntyy pilkkiavantojen vierustoille kalanperkeitä ja kalastajien hylkäämiä kaloja syömään.
Jotkut ihmiset pelkäävät, että kotkat saalistavat myös kissoja tai pieniä koiria. Aiheesta on kirjoittanut mm. Yle. Minä en ole Pikkubolognesen puolesta ollut huolissani, koska pidän erittäin epätodennäköisenä, että kotkat, joiden pääravintoa ovat kalat ja linnut, kiinnostuisivat ihmisen kanssa kulkevasta pikkukoirasta.
Kotkat eivät tule ihmisten lähelle, joten myös siitäkin syystä ihmisen seurassa kulkeva lemmikki ei kotkaa houkuta, ja yksin taas ei minkään koiran tai kissan tulekaan teillä tietymättömillä ulkona kuljeskella. Suuresta koostaan johtuen kotkien saalistuspaikat myös ovat avaria eivätkä ne vaani pihapiireissä tai pusikoissa.
Lähimmillään minun ja merikotkan välinen etäisyys on ollut hieman vajaan sadan metrin paikkeilla, ja jo silläkin etäisyydellä huomasi, että kotka alkoi kokea olonsa epämieluisaksi ihmisen lähestyessä. Hyvien kuvien saaminen kotkista edellyttäisikin paljon parempaa kameraa lisäobjektiivineen kuin mitä oma digipokkarini on.
Mitä kesämökillä tehdään talvella? Alla kuvakavalkadi meidän talvimökkeilyistä.
Kesämökillä syödään eväitä ja syötetään koirille niiden omia eväitä - meillä pakataan koirille aktivointilelut ruokineen mukaan. Mestalla ja Pikkubolognesella on kummallakin Kong Classic, Lumeksella "rugbypallo".
Lumeksen rugbypallon, joka muuten on ostettu jo vuonna 2002 edelliselle koiralleni, merkkiä en muista, enkä ole löytänyt vastaavia enää kaupoista. Siihen mahtuu ruokaa todella paljon, joten ei lapinkoiralle tarvitsekaan täyttää kuin vain puolilleen.
Kunhan pohjarei'istä toisen ensin peittää ruokapalalla huolellisesti ja sitten lusikalla painelee ruuat tiiviisti sisään, ruuat pysyvät hyvin pallossa ja niiden syöminen sieltä on välillä jopa todella hankalaa, mikä on hyvä asia sinnikkäälle koiralle, kuten Lumekselle.
Mestan Kong on kokoa xx-large, joka on juuri sopiva lapinkoiralle - sinne mahtuu riittävästi ruokaa sisälle ja koira saa ne sieltä myös pois, mutta siinä kuluu mukavasti aikaa.
Pikkubolognesen Kong on kooltaan medium ja ihan liian pieni bologneselle - ruokaa mahtuu sisään olemattoman vähän ja sen vähänkin saa sieltä pois aivan liian nopeasti. Large-koko olisi ollut sille paljon parempi.
Vaihtoehtona aktivointileluille, tai toisinaan niiden käytön lisäksikin, on koirille heitelty ruokaa/nameja pitkin lumihankia ja koirat ovat viihtyneet niitä etsiessään. Koirat jaksavatkin haistella aluetta läpi uudelleen ja uudelleen, kunnes viimeisetkin ruuanmuruset on löydetty ja syöty.
Kevättalvella aurinko lämmittää jo ihanasti, joten mikäs sen mukavampaa, kuin oleskella koko porukalla mökin terassilla auringonpaisteesta nauttien ja samalla ympäristön tapahtumia seuraillen. Ja voihan sitä halutessaan ottaa vaikka pienet päiväunetkin.
Ihmisten mökkityöt tarjoavat monenlaista aktiviteettiä myös koirille. Halkojen pilkkomista ja niiden kasaan heittelyä on mielenkiintoista seurailla. Välillä voi napata yhden kalikan itselleenkin ja kokeilla siihen hieman hampaitaan.
Kaadettujen puunrunkojen päällä on mukava tasapainoilla ja usein siitä saa myös herkkuja palkkioksi. Tasapainoilu on samalla oikein hyvää kehonhallintaharjoittelua ja syvien lihasryhmien aktivointia.
Vaikka saippuakuplien puhaltelu mielletään usein enemmänkin kesäpuuhaksi, se onnistuu oikein mainiosti myös talvikelillä ja onkin lasten mielestä hyvin hauskaa.
Kamera pitäisi aina jaksaa ottaa mökille mukaan, oli sitten kesä tai talvi. Ja vähintäänkin täytyy edes kännykällä räpsiä vähän väliä kuvia, sillä valokuvaaminen on yksi kesämökkeilyn suola. Kuvia sieltä, kuvia täältä, kuvia joka puolelta...
Yleensä mökkikuvani jostain kumman syystä liittyvät tavalla tai toisella koiriin, mutta kesäisin sitä aina välillä muutakin osuu kameran linssiin, kuten Miltä näyttää joutsenen jalka ja Ristihämähäkki paketointipuuhissa. Talvella sitten vain koiria ja koiria...
Siinä onkin sitten päivän päätteeksi mukavan väsyneitä koiria, kun ensin on muutama kilometri kävelty mökille, sitten mökillä nähty päänvaivaa ruuan eteen, hengailtu, puuhasteltu yhdessä ja lopuksi kävelty vieltä mökiltä pois.
Oikein harmittaa, että tänä talvena ei ole vielä kertaakaan tullut käytyä mökillä. Viime talvena, jolta nämä kuvatkin ovat, retkeilimme mökille useamman kerran joulukuun alusta maaliskuun loppuun, ja se oli todella mukavaa. Ajatus on kyllä nytkin käynyt mielessä monesti, mutta ajatuksen asteelle se sitten on jäänytkin, joten vielä pitäisi toteuttaa ne ajatukset aiheesta, ennen kuin talvi on ohi.
Ote suomenlapinkoirien rotumääritelmästä: "LIIKKEET: Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi. Raajojen liike
on yhdensuuntaista. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea."
Kuvat ja videot ovat helmikuulta ja niissä esiintyvät suomenlapinkoirani Tulettaren Benji "Lumes" 14v ja Pippurimuorin Amorinnuoli "Mesta" ihan kohta 10v.
Koirille - ja miksei kissoillekin - kannattaa järjestää aktivointia tavallisten kotipuuhienkin ohessa. Yksi helppo tapa koiran aktivointiin on ruokaostoksiin tutustuminen samalla, kun niitä muutenkin nostelee kassista kaappeihin. Kutsun itse tätä nimellä koirien kauppaleikki.
Haistelutyöt ovat erityisen käteviä toipilaskoiran aktivoinnissa, kun muuta toimintaa on jouduttu rajoittamaan. Näin oli Pikkubolognesellakin nisäkasvain- ja sterilointileikkauksen jälkeen, kun muutama ensimmäinen päivä piti ottaa varovasti.
Haistelu on koirille luontainen tapa tutustua asioihin ja siten tärkeä osa niiden hyvinvointia, saada olla koiramainen koira. Ihmisen tarjoama, koiraa kiinnostava haistelumahdollisuus myös tukee ihmisen ja koiran välistä hyvää suhdetta ihmisen pystyessä tarjoamaan koirallensa sen tarvitsemaa tekemistä.
Koira kannattaa muutoinkin ottaa mahdollisimman paljon mukaan ihan arkisiin puuhiin, olla olemaan osana perhettä. Mitään erikoisen ihmeellistä sen ei tarvitse olla, esimerkiksi itse viime syksynä lehtien haravoinnin lomassa heittelin mukana hengaileville koirilleni nameja lehtien sekaan ja teetätin muutamia temppuja namipalkalla (koirat ja lehtikasa).
Mitähän kivaa tänään yhdessä eläinystäviemme kanssa tehtäisiin?
...aurinkoista merenjäätä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin, ravasi hän silmänkantamattomiin." Kävimme viikkoa ennen Pikkubolognesen nisäkasvainleikkausta ja sterilointia ulkoilemassa jäällä ja kameraan tallentui monta hyvää liikekuvaa Pikkubolognesesta. On se vaan aika suloinen ja terhakka tyyppi.
