Merkillisiä merikäärmeitä

Kotimme on melkein merenrannalla. Niin melkein, että usein lyhennän asian sanoen asuvamme merenrannalla. Tänä keväänä jäiden lähdettyä rannalle ilmestyi merkillisiä merikäärmeitä.

Näin valtavat merikäärmeet saisivat minut kyllä pysymään kaukana vesistöistä ja unohtamaan myös muuten niin mukavan sup-lautailun. Onneksi tällä kertaa kyse oli kuitenkin vähän vaarattomammista käärmeistä, sillä nämä rotjakkeet ovat ulpukanjuuria. Enpä ennen tiennytkään, että lumpeenlehdillä on vedenpohjassa näin massiivinen juuristo.

Rannalla on mukava istuskella (ja makoilla) ja katsella merta, laineiden liplatusta, lintuja, erilaisia ötököitä. Niitä pieniä kaloja, joita usein rantavesissä uiskentelee, ei tässä rannassa harmillisesti ole, mutta kaikenlaista muuta kiinnostavaa onneksi kyllä.

Lapsi tykkää leikkiä kivillä ja kaislasilpuilla, tällä kertaa mukanamme oli myös haavi. Saaliiksi tulikin monenmoista vedessä kelluvaa kaislanpätkää, lehteä ja pohjasta jopa kiviä. Kotimatkalla kalansaalis täydentyi männynkävyillä, joten tyhjin käsin (haavin) ei tältä reissulta tarvinnut palata.

Löysimme myös muutaman rikkinäisen ja tyhjän linnunmunan, jotka Google apunani olin tunnistavinani lokinmuniksi. Kuka lie toiminut munavarkaana? Mahdollisia epäiltyjä kyllä riittää.

Muistatteko muuten sen pikkuvalas pyöriäisen, jota aiemmin keväällä kerroin käyneeni katsomassa? Se ei valitettavasti ollut osannut poistua takaisin kotireitilleen, vaan uutisista luin sen menehtyneen ilmeisesti makeanveden aiheuttamiin ihotulehduksiin.

Joulupukki autotallissa

Meillä on eräs sukulainen, joka antaa joululahjaksi aina joulukoristeita. Kun hän löytää itselleen jonkin kivan joulukoristeen, hän ostaa niitä samalla muutaman ylimääräisen joululahjoina annettavaksi. Jostain syystä heillä ja meillä onkin aika paljon samanlaisia joulukoristeita...

Eräänä jouluna saatiin häneltä neulottu joulumuori, joita oli ollut jossain joulumarkkinoilla myynnissä. Muori on reilunkokoinen ja pystytetty puujalustan päälle. En yleensä niin perusta näistä joulukoristelahjoista, kun kaikilla on omanlaisensa tyyli koristella kotiaan jouluksi, mutta tämä muori on kyllä tosi kiva ja päässyt aina paraatipaikalle kutomuksiaan jatkamaan.

Pari vuotta sitten marraskuun lopulla ajoin auton talliin vähän turhan lähelle seinähyllyjä. Avatessani auton takaovea, nostin hyllyltä pois isohkon paperikassin, joka oli aukeavan oven tiellä. Saatuani lapsen ulos autosta, kurkkasin paperikassiin ihan mielenkiinnosta - olen utelias luonne - ja siellähän seistä möllötti joulupukki.

Sen verran olin hämmästynyt, että otin joulupukista kuvan, jonka lähetin miehelleni kysyen, että mistä tämä joulupukki meille on tullut. Samantien lähetettyäni viestin, mieleeni tuli, että mitä jos mies olikin ostanut sen yllätykseksi - joka selittäisi sen, miksi joulupukki oli autotallissa paperikassissa piilossa - mutta mies ei tiennyt joulupukista sen enempää kuin minäkään.

Onko joulupukki saatu lahjaksi samalla kertaa muorin kanssa, mutta jostain syystä vain muori on tuotu sisälle ja pukki kassissaan jäänyt avaamattomana talliin? Vai onko pukki saatu ennen tai jälkeen joulumuoria, unohtunut autoon ja nostettu kassi vain myöhemmin johonkin pois? Erikoiseksi tämän löydön tekee se, että olemme siivonneet ja järjestelleet autotallissa kaksi kertaa joulupukin ilmestymistä edeltävinä kolmena vuotena, eikä meillä kummallakaan ole silti minkäänlaista muistikuvaa mistään joulupukista.

Tuntemattomat ovat joulupukin tiet, mutta onneksi hän lopulta pääsi takaisin rakkaan muorinsa viereen.

Kiinnostaisiko lukea lisää jouluaiheisia juttuja? Kertomus meidän joulusta täällä ja mietintää, milloin joulukoristeet tulisi siivota pois, täällä. Kotitontustamme kerron täällä ja lahjavinkkejä sinulle, hänelle tai koiralle löytyy täällä.

Kaikki loppuu aikanaan

Lumes oli ystäväni 17 vuoden ajan. Se on pitkä elämä koiralle, mutta silti yhteinen aika tuntui loppuvan ihan kesken. Lopulliset jäähyväiset eivät koskaan ole helppoja.

Lumes on kulkenut kanssani läpi erilaisten elämäntilanteiden. Nyt lapsiperhearjen keskellä olisin niin toivonut, että tyttäremmekin olisi saanut jatkaa kasvuaan maailman ihanimman ja kilteimmän Lumeksen kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös parhaista parhaimman Lumeksen elämä. Loppui, vaikka sitä vähän kuin tuudittautui tunteeseen, että tässä se on meidän kanssa ikuisesti, kun se on niin kauan siinä jo ollut. Samalla sen kuitenkin tiesi, että mitä edemmäs aika kuluu, sitä todennäköisemmäksi luopumisen hetkikin tuli.

Lumes oli uskomattoman iloinen, sosiaalinen ja hyväntuulinen koira. Se rakasti kaikenlaista yhdessätekemistä ja saavutimmekin koiraharrastusten parissa kisatuloksia kymmenestä eri lajista jopa suomenmestaruutta myöden.

Arjessa Lumes oli kiva ja helppo koira, jonka kanssa pystyi mennä ihan mihin vaan. Erilaiset tapahtumat, kyläreissut, ihmisvilinät, eläinkohtaamiset, hotellit jne. Lumekseen pystyi aina luottamaan. 

Ulkoilimme paljon metsissä, retkeilimme luontopoluilla ja vuosien haaveilujen jälkeen reissu Norjaankin toteutui kesällä -23 Lumeksen ollessa 14,5 vuoden ikäinen. 

Vahvimmankin koiran voimat loppuvat jossain kohtaa. Yhtenä päivänä oltiin vielä koko porukalla kesämökillä käymässä, eikä mikään viitannut siihen, että muutama päivä myöhemmin yksi olisikin joukosta poissa. 

En pysty sanoin  kertomaan, kuinka kiitollinen olen Lumekselle kaikesta. Terveisiä taivaaseen.

Seikkailu Pohjois-Norjassa --> Koirien ja vauvan ensimmäinen kuukausi --> Miltä näyttää 17-vuotias koira? -->

Tämän kilpailun minä voitan

Kuinka monta muurahaista olet nähnyt yhdellä kertaa? Minä näin niitä eilen niin paljon, etten ikinä ennen.

Joku oli nimittäin saanut loistoidean kipata pussillisen vanhoja sokereita kesämökin terassin eteen. Ja kun sanon "joku", tässä yhteydessä en tarkoita itseäni.

Meidän kesämökkimme ei ole vain meidän, vaikka sitä meidän mökiksi kutsunkin, vaan sitä käyttää myös muutama meidän sukulainen - ja sokeribuffetin ilmaannuttua myös tuhansia kekomuurahaisia.

En edes tiennyt, että kekomuurahaisetkin ovat makean perään, kun pieniä mauriaisia yleisesti nimitetään sokerimuurahaiseksi, mutta nytpä se on todistettu. Hyvin maistuu.

Sana herkullisesta buffasta oli levinnyt muurahaisten kesken niin tehokkaasti, että sokerikasaa ympäröi tuhansien muurahaisten porukka. 

Sokerikasalle johti noin 20cm leveä ja muutaman metrin pituinen muurahaisten moottoritie, jossa jatkuvana virtana kulki tuhansien muurahaisten joukkio sinne ja takaisin. Tämän jälkeen moottoritie jakaantui pariin pienempään reittiin, kunnes vähitellen hajaantui.

Eikä se ollut vain pienen hetken juttu. Me olimme mökillä tämän kevään ensivisiitillä kuutisen tuntia ja muurahaisten hulinat jatkuivat koko sen ajan, olivat alkaneet jo sitä ennen ja jatkuivat vielä sen jälkeenkin ties kuinka kauan.

Kurkkaa myös kukkaloistoa kesämökillä täältä ja vähän erilainen kesämökki täältä ja ei toivottuja mökkivieraita täältä.

Valasbongausta Pohjanmaan rannikolla

Tällä viikolla uutisissa on ollut useampi juttu pyöriäisestä, pienestä hammasvalaasta, joka on eksynyt kauas normaalista asuinympäristöstään.

Paljon ihmisiä on käynyt bongailemassa pyöriäistä ja montaa on onnistanut päästä seuraamaan sitä jopa useammankin tunnin ajan ihan vaan rannalla seisten.

Itse olin verrattain myöhään liikkeellä pyöriäisen oltua tuolla uudella alueellaan jo useamman päivän ajan, ja jännitin, tulisikohan turha reissu lähteä sitä katsomaan.

Onni suosi - pyöriäinen oli paikalla ja kävi lähimmillään noin 30m päässä rannasta, joten sen näki hyvin ihan paljainkin silmin. Pelkällä kännykällä sen sijaan kuvista ei tullut kovinkaan häävejä.

Mutta olihan se hieno luontoelämys. Toivottavasti pyöriäinen löytää tiensä takaisin kotiin lajitovereidensa luo.

Onko rahalahjan saaminen tylsää?

Onko rahalahjan saaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä? Onko rahalahjan antaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä?

9-vuotiaalla syntymäpäiväsankarilla oli lahjatoiveena rahaa ja päädyimme hieman erilaiseen tapaan antaa rahalahja.

Käärin setelin lahjapaperiin. Laitoin tämän paketoidun setelin kirjekuoreen ja käärin kirjekuoren lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään koirien matolääkerasiaan, jonka taas sitten käärin lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjän kananmunakennon sisälle ja käärin kennon lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään ruokatermosrasiaan ja käärin rasian lahjapaperiin. Ja siinä se sitten oli.

Jokaiseen pakettiväliin laitettiin pieni lappu hassulla tekstillä, esimerkiksi "Tykkäätkö kananmunista?".

Lahjansaaja ei ollut kovin innostunut kääreistä paljastuneeseen termariin. Pyydettiin häntä avaamaan termaripaketti, mutta hän ei olisi halunnut tehdä sitä. Useamman avaamiskehoituksen jälkeen hän suostui avaamaan paketin - ja siellä odottikin kiva yllätys, uusi paketti. Nyt lahjansaajaa alkoi jo vähän hymyilyttää.

Kääre kääreeltä lahjansaajaa nauratti enemmän, kun esiin tuli vain uusi paketti ja taas uusi paketti. Hän pääsi niin hyvään pakettien avaamisvauhtiin, että lopussa minua alkoi jo hirvittää, revitäänkö seteli kahtia, kun lahjakääreitä auottiin aika rajuin ottein, mutta ehjänä onneksi pysyi.

Rahalahjoja tuli muiltakin synttärivierailta, ja hyvin ne kelpasivat, mutta tämä moneen kertaan paketoitu seteli aiheutti kyllä suurimman hymyn lahjansaajan huulille, kun lopulta kaiken avaamisen jälkeen paketista paljastui kuitenkin jotain mieluisaa.

Tämä viisi pakettikerrosta näytti olevan sopiva määrä ainakin tälle lahjansaajalle. Ehkä yksi tai maksimissaan kaksi lisäpakettia olisi vielä mennyt, mutta sen jälkeen avaamisen hauskuus olisi kyllä jo alkanut laantua ja kääntyä tylsyyden puolelle. Nappiin meni siis tällä kertaa!

Synttäreitä tai muita muistamisia tulossa? 8+5 lahjaideaa koiralle ja omistajalle. Vai kaipaisiko vauva viihdykettä? Vauvan viihdekeskus - itsetehty tietysti. Silmäniloa puutarhaan? Maalasin pieniä taloja.

Rikkinäiset villasukat uusiokäyttöön

Minulla on paljon villasukkia. Tarkoitan, että niitä on siis oikeasti todella monet - niin monet, että riittävät varmasti vielä ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. 

Äidinäitini oli ahkera villasukkien kutoja. Sukkia tuli enemmän kuin menekkiä oli. Minä otin aina vastaan hänen tarjoamat villasukat, vaikka en olisi tarvinnut uusia. Se oli helppo tapa ilahduttaa häntä, että rakkaudella kudotut villasukat saavat käyttäjän.

Alkaessaan tulla vanhemmaksi ja vanhemmaksi, hän joskus totesi kyllä tietävänsä, että kaikilla on jo villasukkia riittämiin. Siksi hän tekee niitä lisää ja lisää, että sitten, kun hänestä aika jättää, meillä edelleen riittäisi villasukkia.

Äidinäitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta edelleen minä kuljen hänen kutomissaan villasukissa. Kiitos isu (kutsuimme häntä paikallisella murresanalla isu), sinne jonnekin. Villasukat ovat myös ihana tapa pitää hänen muistonsa elossa. Jokainen kerta, kun käytän villasukkia, muistan hänet.

Ennen vein pohjasta rikkikuluneet villasukat isulle korjattavaksi. Tuntui hullulta laittaa muuten hyvät villasukat roskiin.

Nyt kaivoin kaappini uumenista esiin parit rikkinäiset, korjausta odottaneet villasukat. Mietin, että minulla on kyllä niin paljon villasukkia, että enää niitä ei korjata, vaan teen rikkinäisistä jotain muuta. Jotain uutta.

Minulla on parit äidinäitini kutomat ranteenlämmittimet. Ne ovat aina välillä hukassa tai jossain laukussa jemmassa, joten päätin leikata rikkinäisistä villasukkista varret irti ja ottaa ne ranteenlämmitin-käyttöön.

Ranteenlämmittimistä tuli kivat! Ompelin leikatut reunat muutamaan kertaan siksakilla, jotta eivät ala purkaantumaan. Pidempiin yksilöihin tein vielä peukalonkolot, jotta niitä voi käyttää sormikkaiden kanssa lisälämmikkeenä kämmenselkään asti.

Rikkinäiset sukkaosat valitettavasti päätyivät roskikseen, ihan kaikkea ei voi säästää, mutta näiden sukanvarsista tehtyjen ranteenlämmittimien ansiosta kahdet rikkinäiset villasukat saivat kuitenkin uuden elämän.