Koirien ja vauvan neljäs kuukausi

Neljäs kuukausi toi päiviimme säännöllisen rytmin ja sitä myöten hieman ennakoitavuutta. Vauva on kyllä aina mennyt iltaisin nukkumaan ja aamuisin herännyt suht samoihin aikoihin, mutta ensimmäisinä kuukausina ei päivisin ole ollut mitään tiettyä rytmiä - vauva on nukkunut, kun nukuttaa, ja nukkumisten ajankohta on vaihdellut aika paljonkin.

Nyt päiviin kuitenkin vakiintui tiettyihin aikoihin tapahtuvat aamupäiväunet ja iltapäiväunet, mikä on ollut mukavaa. Aiemmin esimerkiksi lenkki koirien kanssa saattoi tapahtua jossain aamukahdeksan ja iltapäiväneljän välillä, mutta vauvan selkeät aamupäiväunet mahdollistivat lenkkeilynkin olemaan aina aamupäivisin.

Iltapäiväunet vauva nukkui omassa sängyssään, mutta ne kestivät paljon lyhyempään kuin aamupäiväunet. Vauvaa alkoi olla vaikea ylipäätään saada nukahtamaan sänkyyn, ja kun se viimein nukahti, niin en saanut sitä enää jatkamaan unia ensimmäisen niin sanotun väliheräämisen jälkeen. Vaunujahan oli helppo käydä vain hytkyttelemässä ja vauva nukahtaa takaisin, mutta sängyssä vauva heräsi kun heräsi.

Facebookin vauvaryhmästä luin ihan tyhmältä kuulostavan vinkin vauvan nukutukseen - harso silmien päälle, niin vauva nukahtaa hyvin. Niin typerältä kuin tämä kuulostikin, niin se yllättäen toimi. Vauva nukahti iltapäiväunilleen sänkyyn paljon helpommin harso silmillä, ja kun se väliheräsi, sen sai jatkamaan uniaan laittamalla vähäksi aikaa harson takaisin ja silittämällä vatsasta.

Meillä harson teho perustui siihen, että kun vauva on alkanut olla kiinnostuneempi ympäristöstään, se ei vain malttanut nukahtaa/jatkaa uniaan, koska halusi katsella kaikkea ympärillään. Harso silmillä auttoi sitä rauhoittumaan ja keskittymään nukahtamiseen ympäristön tarkkailun sijaan.

Vauvan nukkuessa ulkona, kärryt olivat alkuun rappujen edessä. Tämä oli ihan ok nätillä säällä, mutta ei oikein toimiva tuulella ja sateella. Yhtenä päivänä raahasin pari lankkua rappusille, joita pitkin kärryt sai vauva kyydissään ulko-oven eteen katoksen alle nätimmin ja mukavammin kuin rappunen kerrallaan kärryjä hyppyyttämällä.

Olin ihan tyytyväinen lankkuviritykseeni, mutta jo samana iltana rappusille vaihtui lankkujen tilalle vähän edistyneempi ramppirakennelma ja onhan se nyt paljon käytännöllisempi. En olisi itse edes suorilta keksinyt kaikkia näitä ominaisuuksia, mitä tässä versio kakkosessa nyt on: ruuvattu kiinni rappusiin, yläreunat viistottu ja reunalaudat estämässä renkaiden putoamisen rampilta.

Rappusten lumitöitä rampit toki vähän haittaavat, mutta sen vaivan ottaa mieluummin kuin aiemman, jossa kärryt ja vauva piti aina erikseen kuljettaa raput alas ja ylös. Nyt kätevä "ajella" kärryjen kanssa molempiin suuntiin.

Sitä koko ajan tiedostaa selkeämmin ja selkeämmin, että vanhin koiristamme ei elä ikuisesti. Vaikka kuvia koirista on jo valmiiksikin paljon, välillä sitä ottaa niitä lisää ihan vain sen takia, että jos Lumesta ei kohta enää olekaan.

Ihan kamalaa jo näin ennakoltakin ajatella, miten hiljainen koti tulee sitten olemaan, kun koiria kolmen sijaan onkin enää vain kaksi. Lumes täyttää tammikuun puolivälissä 16 vuotta, saas nähdä päästäänkö sinne asti.

Välillä mietin, onko se jo liian vanha ja kipeä, mutta sitten se taas toisessa hetkessä juoksee pihaa ympäri ihan täydellä vauhdilla, pitää huolta ruoka-ajoista ja on aina hyvällä mielellä, että ei se niin kauhean kipeä voi vielä olla.

Pikkubolognese tässä esittelee keliin sovellettua maahanmenoa. Kun kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa, etteivät sillä ole kyynärpäät maassa - pientä huijausta siis. Märkä nurmikko ei ole Pikkubolognesen lempijuttuja, mutta pisteet siitä, että se kovasti yritti tehdä, kuten pyydettiin.

Meidän kylälle ilmestyi yks kaks yhtäkkiä odottelukatos eräälle bussipysäkille. Ei muuten sitten olekaan mikään pikainen  vaneriviritelmä vaan ihan viimeisen päälle siististi rakennettu. Ensimmäistä kertaa sen nähdessäni, piti ihan hetken itsekseen miettiä, että onko tuo ollut tuossa aina, enkä vain muista sitä, mutta kyllä se uusi oli.

En tiedä, että onkohan näitä tulossa useampikin, ei ole ainakaan vielä näkynyt. Täytyy odotella ensi kesän läpi, jos se on vaikka joku yksi katos vuodessa kampanja kyläyhdistyksellä, vai ovatko jotkin vanhemmat panostaneet lapsiinsa niin paljon, että lahjoittivat lastensa vakipysäkille katoksen.

Pikkubolognese asettuu aina makoilemaan sohvalle unohtuvien vauvanlelujen päälle. Samaa se tekee kyllä kännyköille, lehdille ja kaikelle muullekin, että kai se katsoo kaiken sohvalla olevan hänen tyynyikseen.

Pikkubolognesehan ei siis koskaan makoile "tyhjän päällä", sillä pitää aina olla viltti, tyyny, vaate tai jotain, jonka päällä osittain tai kokonaan oleilla. Pelkällä paljaalla sohvalla tai sängyllä se makaa vain, jos ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Pikkubolognesehan on tunnettu hassuista nukkuma-asennoistaan, esim. osa2 täällä <klik< .

"Mihinkäs tämä lasti kuskataan?" kyselee Mesta, joka on aina valmiina palvelukseen. "Miksi sä otat vauvasta noin kummallisia kuvia?" kyselee sen sijaan vauvan liki täysi-ikäinen serkkupoika.

Mestan ja vauvan kanssa kävin toistamiseen eläinlääkärillä (ensimmäinen käynti oli koirien ja vauvan kolmannella kuukaudella >klik<, kumpikin käyttäytyi jälleen kerran oikein mallikkaasti. Mestalla on jo vuosia ollut silmissään jokin erikoinen silmäsairaus, joka sittemmin kehittyi krooniseksi keratiitiksi. Vasen silmä on ollut huonompi ja oikea silmä pitkään tosi hyvä, mutta nyt sekin on alkanut vihoittelemaan.

Lääkevoide tähän silmäsairauteen muuten maksaa noin 500€ vuodessa, että ihan kiva, kun on tullut heti pentuna otettua Mestalle eläinlääkärikuluvakuutus. Toki sitä mieluiten toivoisi, että maksaisi vakuutusta turhaan ja koira pysyisi terveenä, mutta kun toisin käy, niin ihan kiva se vakuutus on olemassa.

Lapinkoirilla on vakuutukset Lähitapiolassa, tältä vuodelta molempien vakuutukset yhteensä maksavat 450€. Lähitapiola on harvoja (ellei jopa ainoa?) vakuutusyhtiö, jossa koiran vakuutus pysyy voimassa sen koko eliniän. Lääkärikäynneissä omavastuu on 60€ + 25% loppukuluista, apteekista ostettavista lääkkeistä omavastuu on 25%.

Minulla on tapana aamulenkin jälkeen antaa koirille vähän ulos tekemistä. Heitän niille herkkuja (meidän arkiherkkua on ihan kuivaruokanappulat) pihamaalle ja saavat niitä siellä etsiskellä. Tämä on toistunut jo niin monta kertaa, että koirat osaavat jo odottaa sitä, ja kun saavumme kärryjen kanssa kotiin rappusten eteen, koirat alkavat tuijottaa minua odottavasti.

Heittelen etsittävää noin 20mx20m kokoiselle alueelle, joskus vähän isommallekin, ja usein ensimmäisen satsin jälkeen heittelen vielä toisenkin erän. Koirilla on etsittävää pidemmäksi aikaa, kun kaikki herkut eivät ole maassa samanaikaisesti, vaan ne tulevat sinne kahdessa erässä.

Herkkujen määrästä riippuen koirilla menee tässä ruuanetsinnässä aikaa 10-30 minuuttia. Tämä on siitä tosi kätevä tapa aktivoida koiria, että ensinnäkin se on tosi helppoa ja lisäksi se tarjoaa koirille mahdollisuuden luontaisen käyttäytymisen toteuttamiseen eli ruuan etsintään ja haisteluun.

Mikäli omaa pihaa ei ole käytettävissä, tämänkaltainen toiminta onnistuu helposti myös lenkin yhteydessä vaikkapa metsässä, puistossa tai koirapuistossa (jos ei ole muita koiria samaan aikaan).

Säikähdyksen kauhistus-otsikon alla (>klik<) kerroinkin jo Lumeksen tapaamasta uudesta kaverista. Näin kivasti kaksi toisilleen vierasta lapinkoiraurosta tulivat keskenään toimeen, että toinen olisi koko ajan vain halunnut leikkiä yhdessä ja toinen olisi koko ajan vain halunnut rapsutuksia ihmisiltä.

En muista, milloin viimeksi Lumes olisi näin innostunut minkään koiran kanssa, siitä on kyllä pitkä aika. Mestan kanssahan ne leikkivät todella harvoin yhdessä, kun leikkityylit ovat niin erilaiset. Pikkubolognese taas ei leiki ollenkaan, ja jos se näkee Mestan ja Lumeksen leikkivän keskenään, juoksee se sekaan sanomaan "räy, lopettakaa tuo pelleily".

Vauva pääsi ensimmäistä kertaa autonrattiin ja kummasti se vaan kiinnosti, oltiin niin iloista tyyppiä. Tilannehan tässä oli se, että kauppareissun jälkeen vauva tarvitsi ruokahetken ennen kotiinlähtöä ja suoritettiin se sitten tuossa kuskinpenkillä.

Joku ohikulkeva ostoksille suuntaavaa kyllä loi meihin pitkän katseen, kun menin vauva sylissä autoon. Varmasti mietti, että noinkohan se lähtee tuosta ajamaan vauva ihan väärässä paikassa.

Mitäs muuta, nautiskeltu olostamme. Ihanaa vaan olla kotona. Vauva kasvaa ja kehittyy, rokotuksillakin on jo käyty - niistä ei onneksi mitään sen kummempaa oireilua tullut. Halusin varmuuden vuoksi rokotukset eri kerroilla, joten pidettiin viikko pistoksissa väliä.

Vauvalle alkaa kehittyä entistä selvemmin omaa persoonaa. Esimerkiksi aamuisin vauvaa ei saa nostaa heti heräämisen jälkeen sängystä pois, siitä tulee huuto. Ensin täytyy muutama minuutti seurustella ja vaihdella kuulumisia yön jäljiltä, sitten vauva on hyvällä mielellä lähdössä vaipanvaihtoon.

Hävityksen kauhistus

Pureskelu ja repiminen, hampaiden ja leukojen käyttö, sekä ruuanetsintä, ovat koiralle luontaista käytöstä, josta se nauttii. Niiden mahdollistaminen onkin osa koiran hyvinvoinnista huolehtimista, ja mitä useammin koira pääsee toteuttamaan näitä luontaisia käytösmallejaan, sitä parempi.

Helppo tapa tarjota koiralle kyseistä tekemistä on erilaisten, tyhjien kartonkirasioiden kerääminen ja sitten herkkujen tai ruuan piilotus niiden sisälle - koira saa etsiä rasioista ruokaa repimällä ne auki. Näin koiralle tulee tarjottua sen tarvitsemaa fyysistä (repiminen) ja henkistä (haistelu) tekemistä. Pennuille tämä toimii myös oivallisena väsytyksenä esimerkiksi ennen yksinoloja.

Yhdestä tai kahdesta rasiasta ei juurikaan ole iloa, ne on nopeasti tuhottu. Kannattaakin ottaa kartonkipakkauksia talteen hieman pidemmältä ajalta, ja mahdollisesti jopa pyytää sukulaisia tai tuttaviakin säästämään niitä koiraasi varten, jolloin saat kerättyä isomman kasan tarvikkeita lyhemmässä ajassa.

Koira, joka ei ole ennen saanut tämänkaltaista aktiviteettia, ei välttämättä heti ymmärrä, mitä tässä pitäisi tehdä, tai luovuttaa liian nopeasti. Kannattaakin alkuun tarjoilla ohuita, helpoiten revittäviä kartonkirasioita, ja jättää nekin ensiksi jopa ihan avonaisiksi, jotta koira saa helppoja onnistumisia.

Omistajalle tästä toki tulee siivoamista (pikkuroskat on helpoin lakaista putukihvelillä rikkalapioon, ja kipata siitä roskikseen), mutta se on pieni vaiva siihen nähden, kuinka tyytyväiseksi koira puuhastelusta tulee. Toki voi myös ottaa koiran mukaan saamaan lisäaktiviteettia ja keräämään roskia lattialta, ja palkita sitä lisäherkuilla jokaisesta tuodusta rasianpalasta.

Meillä lapinkoirat ovat saaneet toteuttaa itseään näin aina. Bologneselle se oli uusi juttu, johon törmäsi kanssani vasta aikuisiällä, ja sitä piti alkuun jopa hieman avustaa, jotta se oppii, kuinka homma toimii. Nykyään bolognesekin on innolla mukana, mutta pienellä suulla ei toki ole samanlaista purukapasiteettia kuin isommalla suulla, joten se etsii helpompia rasioita itselleen ja antaa lapinkoirien hoidella muut.

Lisää aktivointivinkkejä täältä (klik).

Puu kaatuu... Hypätään päälle!

Meillä on ollut parin päivän puunkaatourakka, eikä se vieläkään valmiiksi tullut. Ensimmäisenä päivänä en ollut koirien kanssa mukana, mutta silloin olisi ollut hyvät, kaadetut puunrungot koirien tasapainoilla niiden päällä.

Toisena päivänä kokonaisia runkoja ei enää ollut tarjolla, mutta monenlaista aktiviteettiä tasapainoiluun ja kehonhallintaan saatiin silti koirien kanssa kehitettyä. Ei tarvinnut kuin ottaa herkut esiin, niin koirat jo itse tarjosivat temppuja.

Mestaa olisi kiinnostanut kiivetä tikapuillekin, mutta alumiiniversio oli vähän liian hankala koirantassuille. Yritys hyvä kymmenen kuitenkin!

Yhdellä puulla runko oli ihanasti sydämen muotoinen, siitä pitäisi melkein siivuttaa pari palaa kotiin koristeeksi. Pajunkissojakin oli jo vaikka kuinka paljon, niitä veinkin kimpullisen oksia jo ovenpieleen.

Käytiin vähän kiertämässä peltoakin ympäri moottorikelkanjälkiä pitkin. Plussakelien seurauksena lumi on tällä hetkellä tosi pehmoista urillakin, ja umpihangessa kantoa ei ole yhtään. Tämän sai Pikkubolognesekin ikävästi huomata hypätessään kelkkauralta hankeen - ja upotessaan sinne koko koiran syvyydeltä.

Helppo, valmis kulkureitti hyvällä näkyvyydellä houkuttelee vapaana olevia koiria välillä etenemään liian pitkälle ihmisiin nähden. Teimmekin useita odottamis- ja luoksetuloharjoituksia, tässä ollaan herkkuja odottamassa palkkioksi. Instagramista (linkki) löytyy videokin yhdestä luoksetulosta.

Pikkubolognesen näppärä fleece-paita on tehty seuraavalla ohjeella https://teamvallattomat20.blogspot.com/2023/05/itse-tehty-takki-koiralle-superhelppo.html .

Mitä kesämökillä voi tehdä talvella?

Mitä kesämökillä tehdään talvella? Alla kuvakavalkadi meidän talvimökkeilyistä. 

Kesämökillä syödään eväitä ja syötetään koirille niiden omia eväitä - meillä pakataan koirille aktivointilelut ruokineen mukaan. Mestalla ja Pikkubolognesella on kummallakin Kong Classic, Lumeksella "rugbypallo".

Lumeksen rugbypallon, joka muuten on ostettu jo vuonna 2002 edelliselle koiralleni, merkkiä en muista, enkä ole löytänyt vastaavia enää kaupoista. Siihen mahtuu ruokaa todella paljon, joten ei lapinkoiralle tarvitsekaan täyttää kuin vain puolilleen.

Kunhan pohjarei'istä toisen ensin peittää ruokapalalla huolellisesti ja sitten lusikalla painelee ruuat tiiviisti sisään, ruuat pysyvät hyvin pallossa ja niiden syöminen sieltä on välillä jopa todella hankalaa, mikä on hyvä asia sinnikkäälle koiralle, kuten Lumekselle.

Mestan Kong on kokoa xx-large, joka on juuri sopiva lapinkoiralle - sinne mahtuu riittävästi ruokaa sisälle ja koira saa ne sieltä myös pois, mutta siinä kuluu mukavasti aikaa.

Pikkubolognesen Kong on kooltaan medium ja ihan liian pieni bologneselle - ruokaa mahtuu sisään olemattoman vähän ja sen vähänkin saa sieltä pois aivan liian nopeasti. Large-koko olisi ollut sille paljon parempi.

Vaihtoehtona aktivointileluille, tai toisinaan niiden käytön lisäksikin, on koirille heitelty ruokaa/nameja pitkin lumihankia ja koirat ovat viihtyneet niitä etsiessään. Koirat jaksavatkin haistella aluetta läpi uudelleen ja uudelleen, kunnes viimeisetkin ruuanmuruset on löydetty ja syöty. 

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Kevättalvella aurinko lämmittää jo ihanasti, joten mikäs sen mukavampaa, kuin oleskella koko porukalla mökin terassilla auringonpaisteesta nauttien ja samalla ympäristön tapahtumia seuraillen. Ja voihan sitä halutessaan ottaa vaikka pienet päiväunetkin.

Ihmisten mökkityöt tarjoavat monenlaista aktiviteettiä myös koirille. Halkojen pilkkomista ja niiden kasaan heittelyä on mielenkiintoista seurailla. Välillä voi napata yhden kalikan itselleenkin ja kokeilla siihen hieman hampaitaan.

Kaadettujen puunrunkojen päällä on mukava tasapainoilla ja usein siitä saa myös herkkuja palkkioksi. Tasapainoilu on samalla oikein hyvää kehonhallintaharjoittelua ja syvien lihasryhmien aktivointia.

Vaikka saippuakuplien puhaltelu mielletään usein enemmänkin kesäpuuhaksi, se onnistuu oikein mainiosti myös talvikelillä ja onkin lasten mielestä hyvin hauskaa.

Kamera pitäisi aina jaksaa ottaa mökille mukaan, oli sitten kesä tai talvi. Ja vähintäänkin täytyy edes kännykällä räpsiä vähän väliä kuvia, sillä valokuvaaminen on yksi kesämökkeilyn suola. Kuvia sieltä, kuvia täältä, kuvia joka puolelta...

Yleensä mökkikuvani jostain kumman syystä liittyvät tavalla tai toisella koiriin, mutta kesäisin sitä aina välillä muutakin osuu kameran linssiin, kuten Miltä näyttää joutsenen jalka ja Ristihämähäkki paketointipuuhissa. Talvella sitten vain koiria ja koiria...

Siinä onkin sitten päivän päätteeksi mukavan väsyneitä koiria, kun ensin on muutama kilometri kävelty mökille, sitten mökillä nähty päänvaivaa ruuan eteen, hengailtu, puuhasteltu yhdessä ja lopuksi kävelty vieltä mökiltä pois.

Oikein harmittaa, että tänä talvena ei ole vielä kertaakaan tullut käytyä mökillä. Viime talvena, jolta nämä kuvatkin ovat, retkeilimme mökille useamman kerran joulukuun alusta maaliskuun loppuun, ja se oli todella mukavaa. Ajatus on kyllä nytkin käynyt mielessä monesti, mutta ajatuksen asteelle se sitten on jäänytkin, joten vielä pitäisi toteuttaa ne ajatukset aiheesta, ennen kuin talvi on ohi.

Mutta miltä kesämökillä olo näyttää kesällä? Kuvia ja juttua kesämökkeilystämme kesällä Kesämökillä koirien kanssa ja Ei toivottuja mökkivieraita.

Kurkistus kauppakassiin

Koirille - ja miksei kissoillekin - kannattaa järjestää aktivointia tavallisten kotipuuhienkin ohessa. Yksi helppo tapa koiran aktivointiin on ruokaostoksiin tutustuminen samalla, kun niitä muutenkin nostelee kassista kaappeihin. Kutsun itse tätä nimellä koirien kauppaleikki.

Haistelutyöt ovat erityisen käteviä toipilaskoiran aktivoinnissa, kun muuta toimintaa on jouduttu rajoittamaan. Näin oli Pikkubolognesellakin nisäkasvain- ja sterilointileikkauksen jälkeen, kun muutama ensimmäinen päivä piti ottaa varovasti.

Haistelu on koirille luontainen tapa tutustua asioihin ja siten tärkeä osa niiden hyvinvointia, saada olla koiramainen koira. Ihmisen tarjoama, koiraa kiinnostava haistelumahdollisuus myös tukee ihmisen ja koiran välistä hyvää suhdetta ihmisen pystyessä tarjoamaan koirallensa sen tarvitsemaa tekemistä.

Koira kannattaa muutoinkin ottaa mahdollisimman paljon mukaan ihan arkisiin puuhiin, olla olemaan osana perhettä. Mitään erikoisen ihmeellistä sen ei tarvitse olla, esimerkiksi itse viime syksynä lehtien haravoinnin lomassa heittelin mukana hengaileville koirilleni nameja lehtien sekaan ja teetätin muutamia temppuja namipalkalla (koirat ja lehtikasa).

Mitähän kivaa tänään yhdessä eläinystäviemme kanssa tehtäisiin?

Mikä alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Oletko koirasi mielestä kiinnostava?

Koirien kouluttaminen, oli se sitten arkitottelevaisuutta tai johonkin harrastuslajiin liittyvää, perustuu siihen, että koira kokee ihmisen ohjaaman toiminnan itselleen kannattavaksi. Jos ihminen ei tee itsestään ja koiralle antamista ohjeistaan koiralle kannattavampaa kuin koiran itse valitsemat toimintatavat, koulutus on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Koiralle täytyy rakentaa motivaatio, eli halu toimia, yhdessä ihmisen kanssa ja ihmisen antamien käytösohjeiden mukaan.

Koira tekee asioita, jotka tuottavat sille mielihyvää. Kun koira haistelee ulkona eläinten jälkiä ja ihminen kutsuu koiran luokseen, koira valitsee toiminnon, joka tuottaa sille enemmän mielihyvää. Jos koiralle ei ole rakennettu riittävän hyvää motivaatiota tulla ihmisen luokse, eli luoksetulokäskyn noudattaminen ei tuota koiralle mielihyvää, koira valitsee eläinten jälkien haistelun. Koira ei tällöin ole itsepäinen tai tottelematon, se vain tekee asian, jonka kokee itselleen kannattavammaksi. Hajujen haistelu on sen mielestä mielenkiintoisempaa kuin ihminen.

Houkuttele koira hyppäämään kivien päälle ja anna sille herkkuja palkaksi.

Ihmisen tehtävä on löytää asiat ja palkkiot, joilla hän saa koiransa kiinnostumaan itsestään, ja jotka tuottavat koiralle mielihyvää enemmän kuin koiran omat päätökset ja ympäristön tarjoamat houkutukset. Erilaisissa tilanteissa nämä voivat olla erilaisia asioita, esimerkiksi kotona sisätiloissa koira yleensä motivoituu helpommin ihmistä kohtaan kuin ulkona. Tämän vuoksi koiran ihmistä kohtaan suuntautuvan motivaation eteen onkin ulkona tehtävä enemmän töitä kuin kodin sisätiloissa, ja koiralle tarjottavan toiminnan ja palkkion on oltava enemmän koiralle mielihyvää tuottavaa.

Jos ihminen haluaa, että koira kiinnostuu hänestä ja kuuntelee häntä, ihmisen täytyy olla koiransa mielestä kiinnostava. Ihmisen täytyy tehdä koiran mielestä kiinnostavia asioita ja hänellä täytyy olla tarjota koiralle sitä kiinnostavia palkkioita. Ihmisestä kiinnostumisen on tuotettava koiralle mielihyvää. Ainoat hetket, jolloin ihminen aktivoituu koiraa kohtaan, eivät voi olla vain ne hetket, jolloin koiralta halutaan jotain. 

Houkuttele koira hyppäämään kaatuneiden puunrunkojen päälle ja anna sille herkkuja palkaksi.

Kuvitellaan seuraava tilanne: Ihminen on koiransa kanssa lenkillä. Heidän lenkkeilynsä on aina sellaista, että koira touhuaa omiaan ja ihminen kulkee narunjatkona perässä, ehkäpä jopa kuulokkeet korvillaan omaan maailmaansa uponneena. Koira alkaa haukkua ja kiskoa vastaantulevan ulkoilijan koiraa kohti. Tässä kohtaa ihminen herää komentamaan koiraansa, ehkä yrittää jotain herkkujakin tarjota.

Koiraa ei tietenkään kiinnosta ihminen, koska toinen koira motivoi sen käytöstä paljon enemmän kuin yleensä hyvin tylsä ihminen. Koira ei ole itsepäinen tai tottelematon, se vain tekee asian, jonka sillä hetkellä kokee itselleen kannattavammaksi. Toinen koira on sen mielestä mielenkiintoisempi kuin ihminen.

Miten ihminen sitten voisi tehdä itsestään koiralle kiinnostavan?

Ihmisen ja koiran pitäisi olla koirakko, toimia yhdessä, eikä olla vain erilliset ihminen ja koira. Ihan kuten ratsastaja ja hevonen ovat yhdessä ratsukko, eivät vain erilliset ihminen ja hevonen. 

Ihmisen pitää kehittää itselleen ja koiralleen jotain yhteistä tekemistä, jotta koira oppii ihmisen olevan hyödyllinen ja kiinnostava, että ihmisen kanssa voi tehdä asioita yhdessä ja koira saa siitä mielihyvää. Koiralle mieluisaa ja palkitsevaa tekemistä pitää olla niin paljon - alkuun enemmän ja koiran oppiessa sitä voi vähentää - että koira muistaa olevansa matkassa yhdessä ihmisen kanssa, ei yksin.

Pyydä koiraa tekemään sen osaamia temppuja ja anna sille herkkuja palkaksi.

Koiralle pitäisi opettaa, että aina, kun ihmisellä on sille jotain asiaa, kannattaa se asia kuunnella, koska ihminen keksii sille niin kivoja ja palkitsevia juttuja. Ihan täydellistä olisi, jos ihminen saisi itsestään niin kiinnostavan, että koira tulisi häneltä kyselemään, mitä kivaa tehtäisiin ja saisinkohan lisää herkkujakin sitten, tai koira jopa oma-aloitteisesti tarjoaisi jotain aiemmin yhdessä tehtyä asiaa "hei katso, mä osaan tällaisen jutun, enkö olekin nyt taitava".

Miksi pelkkä herkkujen antaminen ei riitä? Miksi pitää tehdä koiran kanssa asioita?

Jos koiralle aina vain suoraan annetaan herkkuja, ihmisestä tulee koiralle vain namiautomaatti. Namiautomaattina oleminen ei paranna ihmisen ja koiran välistä suhdetta, ei tuo heidän välilleen yhteyttä. Ihan samoin kuin lapselle tärkeää on vanhemman kanssa yhdessä vietetty aika ja yhdessä tehdyt asiat, eikä niitä pysty korvaamaan tavaroilla lahjomalla.

Pelkkä ruuan saaminen ei motivoi koiraa yhtä paljon kuin se, että ruuan eteen on ensin tehtävä töitä. Koira haluaa käyttää kroppaansa, aivojaan ja hajuaistiaan. Korvaavan tekemisen tarjoaminen myös auttaa koiraa tehokkaammin unohtamaan jonkin muun sitä kiinnostavan, mutta mahdollisesti ihmisen mielestä ei toivotun, asian. Kun pelkän ruuan antamisen sijaan ihmisellä on koiralle muutakin asiaa, koira oppii kuuntelemaan ihmistä pitäen tätä kiinnostavana, mielihyvää tuottavana seurana.

Jotta koiraa voi tuloksellisesti kouluttaa jossain hankalammassa tilanteessa, sen tulee ensin osata kuunnella ihmistä ja suorittaa haluttu asia helpommassa ja neutraalimmassa tilanteessa. Kun koira oppii kiinnostumaan ihmisestä, on koiran huomio helpompi saada ihmiseen myös haastavammissa olosuhteissa.

Houkuttele koira hyppäämään puunrunkoja vasten ja anna sille herkkuja palkaksi.

Mitä koiran kanssa voi sitten tehdä?

Leikitä koiraa mukaan ottamallasi lelulla tai vaikka hanskallasi. Heitä tai hieman piilota lelu/hanska ja anna koiran hakea se, palkitse leikkihetkellä tai herkuilla.

Kutsu koira luoksesi ja palkitse se leikkihetkellä, rapsutteluilla tai herkuilla. Heitä herkkuja maahan, kutsu koira luoksesi ja näytä sille, mistä herkkuja löytyy. Mene piiloon, kutsu koira luoksesi ja palkitse se leikkihetkellä, rapsutteluilla tai herkuilla.

Houkuttele koira hyppäämään/kiipeämään esimerkiksi puistonpenkin/betoniporsaan/kiven/kaatuneen puunrungon päälle ja anna sille herkkuja palkaksi. Pyydä koiraa tekemään jokin sen osaama temppu, esimerkiksi istu/maahan/pyöri/tassu, ja anna sille herkkuja palkaksi.

Kiinnitä koiran huomio esimerkiksi kutsumalla sitä nimeltä ja lähde sen jälkeen juoksemaan koiraa karkuun, palkitse perääsi tullut koira leikkihetkellä tai herkuilla.

Heitä yhtäkkiä herkkuja maahan koirasi eteen ja anna koiralle lupa syödä ne. Kehu koiraasi ja sen vastatessa kehuusi katsomalla sinua, palkitse koira leikkihetkellä tai herkuilla.

Houkuttele koira herkkujen avulla kulkemaan hetkisen vierelläsi ja anna sille sitten herkkuja palkaksi. Houkuttele koira lepertelevän, iloisen ja innostavan jutustelun avulla kulkemaan hetkisen vierelläsi ja anna sille sitten herkkuja palkaksi.

Heitä koiralle herkkupala vasemmalle maahan ja anna koiran mennä syömään se. Koiran syötyä herkun, heitä samantien uusi herkkupala oikealle maahan ja anna koiran mennä syömään se. Ja taas vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle.

Laita herkkuja/jaa koiran ruoka-annos muutamaan pieneen muovirasiaan, piilota rasiat, auta koiraa löytämään ne ja anna sen syödä herkut/ruuat rasioista.

Jos koira oma-aloitteisesti katsoo sinua tai tulee luoksesi, palkitse se leikkihetkellä tai herkuilla, ja pyydä koiraa tekemään jokin kiva tehtävä, josta se saa palkkioksi vielä lisää herkkuja. Jos koira spontaanisti hyppää esimerkiksi kivelle tai pysähtyy odottamaan sinua, anna sille herkkuja palkaksi.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Oletko jo lukenut muut arkitottelevaisuuten liittyvät juttuni Kuinka ongelmia ratkaistaan, Vinkit menestykseen, Koirien sopeutuminen omakotitalosta kerrostaloon ja Pahoinpidelty pandakarhu.