Merkillisiä merikäärmeitä

Kotimme on melkein merenrannalla. Niin melkein, että usein lyhennän asian sanoen asuvamme merenrannalla. Tänä keväänä jäiden lähdettyä rannalle ilmestyi merkillisiä merikäärmeitä.

Näin valtavat merikäärmeet saisivat minut kyllä pysymään kaukana vesistöistä ja unohtamaan myös muuten niin mukavan sup-lautailun. Onneksi tällä kertaa kyse oli kuitenkin vähän vaarattomammista käärmeistä, sillä nämä rotjakkeet ovat ulpukanjuuria. Enpä ennen tiennytkään, että lumpeenlehdillä on vedenpohjassa näin massiivinen juuristo.

Rannalla on mukava istuskella (ja makoilla) ja katsella merta, laineiden liplatusta, lintuja, erilaisia ötököitä. Niitä pieniä kaloja, joita usein rantavesissä uiskentelee, ei tässä rannassa harmillisesti ole, mutta kaikenlaista muuta kiinnostavaa onneksi kyllä.

Lapsi tykkää leikkiä kivillä ja kaislasilpuilla, tällä kertaa mukanamme oli myös haavi. Saaliiksi tulikin monenmoista vedessä kelluvaa kaislanpätkää, lehteä ja pohjasta jopa kiviä. Kotimatkalla kalansaalis täydentyi männynkävyillä, joten tyhjin käsin (haavin) ei tältä reissulta tarvinnut palata.

Löysimme myös muutaman rikkinäisen ja tyhjän linnunmunan, jotka Google apunani olin tunnistavinani lokinmuniksi. Kuka lie toiminut munavarkaana? Mahdollisia epäiltyjä kyllä riittää.

Muistatteko muuten sen pikkuvalas pyöriäisen, jota aiemmin keväällä kerroin käyneeni katsomassa? Se ei valitettavasti ollut osannut poistua takaisin kotireitilleen, vaan uutisista luin sen menehtyneen ilmeisesti makeanveden aiheuttamiin ihotulehduksiin.

Joulupukki autotallissa

Meillä on eräs sukulainen, joka antaa joululahjaksi aina joulukoristeita. Kun hän löytää itselleen jonkin kivan joulukoristeen, hän ostaa niitä samalla muutaman ylimääräisen joululahjoina annettavaksi. Jostain syystä heillä ja meillä onkin aika paljon samanlaisia joulukoristeita...

Eräänä jouluna saatiin häneltä neulottu joulumuori, joita oli ollut jossain joulumarkkinoilla myynnissä. Muori on reilunkokoinen ja pystytetty puujalustan päälle. En yleensä niin perusta näistä joulukoristelahjoista, kun kaikilla on omanlaisensa tyyli koristella kotiaan jouluksi, mutta tämä muori on kyllä tosi kiva ja päässyt aina paraatipaikalle kutomuksiaan jatkamaan.

Pari vuotta sitten marraskuun lopulla ajoin auton talliin vähän turhan lähelle seinähyllyjä. Avatessani auton takaovea, nostin hyllyltä pois isohkon paperikassin, joka oli aukeavan oven tiellä. Saatuani lapsen ulos autosta, kurkkasin paperikassiin ihan mielenkiinnosta - olen utelias luonne - ja siellähän seistä möllötti joulupukki.

Sen verran olin hämmästynyt, että otin joulupukista kuvan, jonka lähetin miehelleni kysyen, että mistä tämä joulupukki meille on tullut. Samantien lähetettyäni viestin, mieleeni tuli, että mitä jos mies olikin ostanut sen yllätykseksi - joka selittäisi sen, miksi joulupukki oli autotallissa paperikassissa piilossa - mutta mies ei tiennyt joulupukista sen enempää kuin minäkään.

Onko joulupukki saatu lahjaksi samalla kertaa muorin kanssa, mutta jostain syystä vain muori on tuotu sisälle ja pukki kassissaan jäänyt avaamattomana talliin? Vai onko pukki saatu ennen tai jälkeen joulumuoria, unohtunut autoon ja nostettu kassi vain myöhemmin johonkin pois? Erikoiseksi tämän löydön tekee se, että olemme siivonneet ja järjestelleet autotallissa kaksi kertaa joulupukin ilmestymistä edeltävinä kolmena vuotena, eikä meillä kummallakaan ole silti minkäänlaista muistikuvaa mistään joulupukista.

Tuntemattomat ovat joulupukin tiet, mutta onneksi hän lopulta pääsi takaisin rakkaan muorinsa viereen.

Kiinnostaisiko lukea lisää jouluaiheisia juttuja? Kertomus meidän joulusta täällä ja mietintää, milloin joulukoristeet tulisi siivota pois, täällä. Kotitontustamme kerron täällä ja lahjavinkkejä sinulle, hänelle tai koiralle löytyy täällä.

Kaikki loppuu aikanaan

Lumes oli ystäväni 17 vuoden ajan. Se on pitkä elämä koiralle, mutta silti yhteinen aika tuntui loppuvan ihan kesken. Lopulliset jäähyväiset eivät koskaan ole helppoja.

Lumes on kulkenut kanssani läpi erilaisten elämäntilanteiden. Nyt lapsiperhearjen keskellä olisin niin toivonut, että tyttäremmekin olisi saanut jatkaa kasvuaan maailman ihanimman ja kilteimmän Lumeksen kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös parhaista parhaimman Lumeksen elämä. Loppui, vaikka sitä vähän kuin tuudittautui tunteeseen, että tässä se on meidän kanssa ikuisesti, kun se on niin kauan siinä jo ollut. Samalla sen kuitenkin tiesi, että mitä edemmäs aika kuluu, sitä todennäköisemmäksi luopumisen hetkikin tuli.

Lumes oli uskomattoman iloinen, sosiaalinen ja hyväntuulinen koira. Se rakasti kaikenlaista yhdessätekemistä ja saavutimmekin koiraharrastusten parissa kisatuloksia kymmenestä eri lajista jopa suomenmestaruutta myöden.

Arjessa Lumes oli kiva ja helppo koira, jonka kanssa pystyi mennä ihan mihin vaan. Erilaiset tapahtumat, kyläreissut, ihmisvilinät, eläinkohtaamiset, hotellit jne. Lumekseen pystyi aina luottamaan. 

Ulkoilimme paljon metsissä, retkeilimme luontopoluilla ja vuosien haaveilujen jälkeen reissu Norjaankin toteutui kesällä -23 Lumeksen ollessa 14,5 vuoden ikäinen. 

Vahvimmankin koiran voimat loppuvat jossain kohtaa. Yhtenä päivänä oltiin vielä koko porukalla kesämökillä käymässä, eikä mikään viitannut siihen, että muutama päivä myöhemmin yksi olisikin joukosta poissa. 

En pysty sanoin  kertomaan, kuinka kiitollinen olen Lumekselle kaikesta. Terveisiä taivaaseen.

Seikkailu Pohjois-Norjassa --> Koirien ja vauvan ensimmäinen kuukausi --> Miltä näyttää 17-vuotias koira? -->

Tämän kilpailun minä voitan

Kuinka monta muurahaista olet nähnyt yhdellä kertaa? Minä näin niitä eilen niin paljon, etten ikinä ennen.

Joku oli nimittäin saanut loistoidean kipata pussillisen vanhoja sokereita kesämökin terassin eteen. Ja kun sanon "joku", tässä yhteydessä en tarkoita itseäni.

Meidän kesämökkimme ei ole vain meidän, vaikka sitä meidän mökiksi kutsunkin, vaan sitä käyttää myös muutama meidän sukulainen - ja sokeribuffetin ilmaannuttua myös tuhansia kekomuurahaisia.

En edes tiennyt, että kekomuurahaisetkin ovat makean perään, kun pieniä mauriaisia yleisesti nimitetään sokerimuurahaiseksi, mutta nytpä se on todistettu. Hyvin maistuu.

Sana herkullisesta buffasta oli levinnyt muurahaisten kesken niin tehokkaasti, että sokerikasaa ympäröi tuhansien muurahaisten porukka. 

Sokerikasalle johti noin 20cm leveä ja muutaman metrin pituinen muurahaisten moottoritie, jossa jatkuvana virtana kulki tuhansien muurahaisten joukkio sinne ja takaisin. Tämän jälkeen moottoritie jakaantui pariin pienempään reittiin, kunnes vähitellen hajaantui.

Eikä se ollut vain pienen hetken juttu. Me olimme mökillä tämän kevään ensivisiitillä kuutisen tuntia ja muurahaisten hulinat jatkuivat koko sen ajan, olivat alkaneet jo sitä ennen ja jatkuivat vielä sen jälkeenkin ties kuinka kauan.

Kurkkaa myös kukkaloistoa kesämökillä täältä ja vähän erilainen kesämökki täältä ja ei toivottuja mökkivieraita täältä.

Valasbongausta Pohjanmaan rannikolla

Tällä viikolla uutisissa on ollut useampi juttu pyöriäisestä, pienestä hammasvalaasta, joka on eksynyt kauas normaalista asuinympäristöstään.

Paljon ihmisiä on käynyt bongailemassa pyöriäistä ja montaa on onnistanut päästä seuraamaan sitä jopa useammankin tunnin ajan ihan vaan rannalla seisten.

Itse olin verrattain myöhään liikkeellä pyöriäisen oltua tuolla uudella alueellaan jo useamman päivän ajan, ja jännitin, tulisikohan turha reissu lähteä sitä katsomaan.

Onni suosi - pyöriäinen oli paikalla ja kävi lähimmillään noin 30m päässä rannasta, joten sen näki hyvin ihan paljainkin silmin. Pelkällä kännykällä sen sijaan kuvista ei tullut kovinkaan häävejä.

Mutta olihan se hieno luontoelämys. Toivottavasti pyöriäinen löytää tiensä takaisin kotiin lajitovereidensa luo.

Onko rahalahjan saaminen tylsää?

Onko rahalahjan saaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä? Onko rahalahjan antaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä?

9-vuotiaalla syntymäpäiväsankarilla oli lahjatoiveena rahaa ja päädyimme hieman erilaiseen tapaan antaa rahalahja.

Käärin setelin lahjapaperiin. Laitoin tämän paketoidun setelin kirjekuoreen ja käärin kirjekuoren lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään koirien matolääkerasiaan, jonka taas sitten käärin lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjän kananmunakennon sisälle ja käärin kennon lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään ruokatermosrasiaan ja käärin rasian lahjapaperiin. Ja siinä se sitten oli.

Jokaiseen pakettiväliin laitettiin pieni lappu hassulla tekstillä, esimerkiksi "Tykkäätkö kananmunista?".

Lahjansaaja ei ollut kovin innostunut kääreistä paljastuneeseen termariin. Pyydettiin häntä avaamaan termaripaketti, mutta hän ei olisi halunnut tehdä sitä. Useamman avaamiskehoituksen jälkeen hän suostui avaamaan paketin - ja siellä odottikin kiva yllätys, uusi paketti. Nyt lahjansaajaa alkoi jo vähän hymyilyttää.

Kääre kääreeltä lahjansaajaa nauratti enemmän, kun esiin tuli vain uusi paketti ja taas uusi paketti. Hän pääsi niin hyvään pakettien avaamisvauhtiin, että lopussa minua alkoi jo hirvittää, revitäänkö seteli kahtia, kun lahjakääreitä auottiin aika rajuin ottein, mutta ehjänä onneksi pysyi.

Rahalahjoja tuli muiltakin synttärivierailta, ja hyvin ne kelpasivat, mutta tämä moneen kertaan paketoitu seteli aiheutti kyllä suurimman hymyn lahjansaajan huulille, kun lopulta kaiken avaamisen jälkeen paketista paljastui kuitenkin jotain mieluisaa.

Tämä viisi pakettikerrosta näytti olevan sopiva määrä ainakin tälle lahjansaajalle. Ehkä yksi tai maksimissaan kaksi lisäpakettia olisi vielä mennyt, mutta sen jälkeen avaamisen hauskuus olisi kyllä jo alkanut laantua ja kääntyä tylsyyden puolelle. Nappiin meni siis tällä kertaa!

Synttäreitä tai muita muistamisia tulossa? 8+5 lahjaideaa koiralle ja omistajalle. Vai kaipaisiko vauva viihdykettä? Vauvan viihdekeskus - itsetehty tietysti. Silmäniloa puutarhaan? Maalasin pieniä taloja.

Rikkinäiset villasukat uusiokäyttöön

Minulla on paljon villasukkia. Tarkoitan, että niitä on siis oikeasti todella monet - niin monet, että riittävät varmasti vielä ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. 

Äidinäitini oli ahkera villasukkien kutoja. Sukkia tuli enemmän kuin menekkiä oli. Minä otin aina vastaan hänen tarjoamat villasukat, vaikka en olisi tarvinnut uusia. Se oli helppo tapa ilahduttaa häntä, että rakkaudella kudotut villasukat saavat käyttäjän.

Alkaessaan tulla vanhemmaksi ja vanhemmaksi, hän joskus totesi kyllä tietävänsä, että kaikilla on jo villasukkia riittämiin. Siksi hän tekee niitä lisää ja lisää, että sitten, kun hänestä aika jättää, meillä edelleen riittäisi villasukkia.

Äidinäitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta edelleen minä kuljen hänen kutomissaan villasukissa. Kiitos isu (kutsuimme häntä paikallisella murresanalla isu), sinne jonnekin. Villasukat ovat myös ihana tapa pitää hänen muistonsa elossa. Jokainen kerta, kun käytän villasukkia, muistan hänet.

Ennen vein pohjasta rikkikuluneet villasukat isulle korjattavaksi. Tuntui hullulta laittaa muuten hyvät villasukat roskiin.

Nyt kaivoin kaappini uumenista esiin parit rikkinäiset, korjausta odottaneet villasukat. Mietin, että minulla on kyllä niin paljon villasukkia, että enää niitä ei korjata, vaan teen rikkinäisistä jotain muuta. Jotain uutta.

Minulla on parit äidinäitini kutomat ranteenlämmittimet. Ne ovat aina välillä hukassa tai jossain laukussa jemmassa, joten päätin leikata rikkinäisistä villasukkista varret irti ja ottaa ne ranteenlämmitin-käyttöön.

Ranteenlämmittimistä tuli kivat! Ompelin leikatut reunat muutamaan kertaan siksakilla, jotta eivät ala purkaantumaan. Pidempiin yksilöihin tein vielä peukalonkolot, jotta niitä voi käyttää sormikkaiden kanssa lisälämmikkeenä kämmenselkään asti.

Rikkinäiset sukkaosat valitettavasti päätyivät roskikseen, ihan kaikkea ei voi säästää, mutta näiden sukanvarsista tehtyjen ranteenlämmittimien ansiosta kahdet rikkinäiset villasukat saivat kuitenkin uuden elämän.

Rakastu puuroon

Oletko kyllästynyt yhdistelmään kaurapuuro + mansikkahillo? Eivätkö puurot ole sinun juttusi? Vaihtoehtoja, miten syödä puuroa, on paljon. Kurkkaa tästä meidän perheen puuroilut!

Meillä käytetään hyvin vähän hilloja. Hillojen sijaan meillä laitetaan puuroon erilaisia Bonne-hedelmäsoseita tai ihan vaihtelevan valikoiman tuorehedelmiä palasiksi pilkottuina. Puuro hedelmillä höystettynä saattaa näyttää erikoiselta, mutta ne sopivat todella hyvin yhteen.

Kun puuron keittää veden sijaan maitoon, siitä tulee aivan erimakuista. Kaurapuuroakaan ei enää tunnista kaurapuuroksi, kun se on tehty maitoon. 

Puurohiutaleiden valikoima on myös suuri - kaurahiutaleita, ohrahiutaleita, tattarihiutaleita (tattaripuuro onkin meidän suosikki), neljän viljan hiutaleita, kaura-ruis sekoitushiutaleita, vehnähiutaleita, riisihiutaleita - ja kaikilla näillä on oma makunsa.

Perunasuurimoista tehty helmipuuro on koostumukseltaan hyvin erilaista niin sanottuun tavalliseen puuroon verrattuna, mutta hyvää. Mannaryyneistä voi tehdä mannapuuron lisäksi erilaisia vispipuuroja (perinteisen puolukan voi korvata hyvin vaikka omenalla tai mansikalla), vehnämannan lisäksi kaupoista löytyy myös kauramannaa. Ruisjauhoista tulee myös ihan omanlaisensa puuro, samoin ohrasuurimoista. Riisipuuroa voi syödä muulloinkin kuin jouluna.

Puuroa voi syödä myös ilman, että varsinaisesti syö puuroa. Kun puuroon sekoittaa kananmunia ja paistaa puuro-kananmunasekoituksen pannulla, saa makoisia puurolättyjä. Myös puurorieskat ovat hyviä!

Olisi hauska kuulla, millainen puuro on sinun tai sinun perheesi suosikki?

Kieltenopiskelu aikuisiällä

Kiinnostaako kieltenopiskelu? Ei muuta, kuin tuumasta toimeen, koskaan ei ole liian myöhäistä! Itse aloitin toisen kotimaisen opiskelun syksyllä 2021 muutettuani paikkakunnalle, jossa edes auttavasta ruotsinkielen osaamisesta on suuri hyöty. Olin aikanaan koulussa ihan hyvä ruotsinkielessä, mutta kun elää 20 vuotta tarvitsematta sanaakaan ruotsia, kielitaito pääsee rapistumaan aika rankalla kädellä.

Aloitin ruotsinopiskelun lähes nollasta kansalaisopiston yksityistunneilla. Minulla oli ihan mahtava opettaja, joka on saanut minut miettimään paljon myös kieltenopiskelun laatua peruskoulussa. Koulussa on valitettavan yleistä, että opiskelussa kiinnitetään ihan liikaa huomiota virheisiin, ei niinkään yrittämiseen ja siihen, mitä osaa.

Kansalaisopiston ruotsinkielenopettajalla oli kolme perusperiaatetta: 1. Yrittämällä oppii. 2. Virheistä ei välitetä. 3. Ei ole tärkeintä, että puhuu tai kirjoittaa täysin oikein - riittää, että tulee ymmärretyksi.

Oppituntini kansalaisopistossa koostuivat suurelta osin keskustelusta, jonka lisäksi oli erilaisia harjoituksia ja paperitehtäviä. Opettaja puhui minulle aina ruotsia, mutta perään kertoi aina saman suomeksi, jos näytti siltä, etten ymmärtänyt - mitä alussa tapahtui lähes koko ajan. Minä yritin puhua ruotsia, mutta aloittaessani minulla oli ruotsinkielen sanoja niin vähän, että pääasiassa puhuin suomea ja yhden sanan ruotsiksi siellä, yhden täällä. Vähitellen pystyin puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia ja lopulta tilanne oli juuri päinvastoin kuin aloittaessani - nyt puhuin ruotsia ja vain yhden sanan suomea siellä ja toisen täällä.

Opettaja kirjoitti kaiken minun sanomani ruotsiksi taululle. Alkuun hän todellakin kirjoitti siis ihan kaiken, koska puhuin vain suomea. Kun ruotsini lisääntyi, hän kirjoitti puheeni taululle korjaten esimerkiksi aikamuoto- ja sanajärjestysvirheeni. Loppuajasta hän pääsi kirjoitustöissä jo vähän helpommalla, kun osasin puhua ruotsia sen verran hyvin, että korjattavaa oli vain vähän.

Osa ruotsinkielen sanoista on ollut vaikea muistaa ja olen kehitellyt niihin omia muistisääntöjä. Esimerkiki imurin - dammsugare - olen muistanut englanninkielen sanoista damn sugar, ja kevään - vår - muistiapuna on toiminut sana war. Jotkin sanat muistan tietystä lauseyhteydestä, esimerksi antaa - ge - muistilause on "Ge exempel".

Jännä juttu ruotsinkielen opiskelussa oli muuten se, että samalla unohdin paljon englanninkielen sanastoa. Ymmärrän kyllä englantia ihan samoin kuin ennenkin, mutta koska sitäkään kieltä ei itse tarvitse puhua tai kirjoittaa kuin hyvin harvoin, muistan todella huonosti sanoja, jos minun täytyy itse tuottaa puhetta/kirjoitusta - mielessäni pyörii vain ruotsinkielen vastaavia sanoja.

On ollut kiva tunne, että pystyn jonkin verran pärjäämään myös ruotsinkielellä. Nykyään en enää säikähdä, jos joku jossain yhtäkkiä puhuukin minulle ruotsia, vaan pystyn vastaamaan edes jotain takaisin. Olen muun muassa jutellut täysin ruotsinkielisen naapurin kanssa, tai hänen itse sanomanaan hänen suomenkielensä on niin huono, ettei hän halua käyttää sitä, sekä asioinut lapsen kanssa hammaslääkärissä ruotsiksi, kun lääkäri ei osannut suomea.

Minun onnistuu keskustella yhden ihmisen kanssa ruotsiksi niin sanotuista tavallisista asioista ja vielä paremmin niin, että toinen puhuu ruotsia ja minä suomea. Useamman henkilön seurassa en sen sijaan aina pysy kärryillä, mistä on kyse, koska puheen parveillessa eri ihmisten välillä, minulla menee helposti jotain ohitse, koska en pysty omalla osallistumisella varmistamaan oikeinymmärrystä samalla tavalla, kuin kahdenkeskisessä keskustelussa.

Harmillisesti kieltenopiskeluni päättyi siihen, kun opettajani vaihtoi työpaikkaa syksyllä -26. Koska olin pitänyt hänestä ja hänen opetustyylistään niin kovasti, kynnys kokeilla jonkun toisen opettajan tunteja nousi liian korkeaksi.

Kielitaidon säilymisen ja kehittymisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, ettei jää lepäämään laakereilleen. Yllättäen ääni- ja e-kirjapalvelu BookBeat, josta kerroin aiemmin täällä, nousikin ratkaisuksi tähän ongelmaan. Löysin tietokirjojen joukosta äänikirjoja kieltenopiskeluun ja nyt olen sitten autoillessa kuunnellut ruotsinkielenkurssia. Se on ollut aika kiva, kun asiat sanotaan ensin suomeksi, sitten ehtii itse hetken miettiä, mitä se olisi ruotsiksi, jonka jälkeen kaksi eri lukijaa sanoo sen ruotsiksi. Tämän kurssikirjan e-kirjamuodossa on lisäksi kirjallisia tehtäviä, jos haluaa kehittää myös sitä puolta kielitaidosta, eikä pelkkää suullista ja kuullun ymmärtämistä.

BookBeatin palveluhan toimii siten, että ostetaan (tai kokeilujaksossa saadaan ilmaiseksi) tietty määrä tunteja, joiden puitteissa kirjoja voi kuunnella tai lukea. Näin kieltenopiskelun (ja lastenkirjojen) kannalta kivana yllätyksenä tuli, että jos saman kirjan kuuntelee tai lukee uudelleen, se ei kuluta näitä tunteja. Voi siis kuunnella tai lukea samaa kirjaa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta silti näitä käyttötunteja ei kulu, vaan ne ovat säästössä johonkin uuteen kuunneltavaan tai luettavaan. Aika kiva!

BookBeatillä on tosiaan uusille käyttäjille tarjolla ilmaisjakso, jossa palvelua saa käyttää maksutta 30 päivää/ 20 käyttötuntia. Minullakin on tällä hetkellä tämä testijakso meneillään. Ilmaisen jäsenyyden saa lunastettua itselleen täältä. <- mainoslinkki

Vinkit välikausivaatteisiin

Märkää, kylmää, vettä, loskaa, kuivaa, lämmintä, vesisadetta, poutaa, tuulta ja tyyntä. Mitä ihmettä pukea lapselle ulos kevään ja syksyn vaihteleviin keleihin? Tässä meidän loistavasti toiminut vaatearsenaali viime syksyltä ja tältä keväältä.

Reima Marte Mid vedenkestävä kevyttoppahaalari

Vedenpitävä kevyttoppahaalari on syystalven, leudon talven ja kevättalven paras puku!

Suosittelen todella suuresti nimenomaan haalaria, joka on vedenpitävä, koska A: Silloin ei tarvitse miettiä, että onko siellä ulkona nyt märkää vai ei, kaikki käy. B:  Helpottaa pukeutumis- ja riisuutumistilanteita, kun pelkkä haalarin (ja tarvittaessa villapuvun) pukeminen/riisuminen riittää, eikä tarvitse alkaa vetää kurahousuja (tai pahimmillaan vielä sadetakkiakin) siihen päälle ja pois. C: Lapsen on  mukavampi ja väljempi liikkua ja olla pelkällä haalarilla.

Reiman kevyttoppahaalarin ihannekäyttölämpötila on ilmoitettu plus viiden ja miinus viiden asteen välille. Suunnilleen näissä lämpötiloissa meilläkin on haalari käytetty.

Lapsellani oli talvikäytössä myös vedenkestävä niin sanottu tavallinen toppahaalari, jolla tarkenee jopa -20 pakkasiin asti, mutta näin lämmin haalari on luonnollisesti aivan liian kuuma nollakelillä käytettäväksi - siksi meillä on erikseen tämä kevyttoppahaalari.

Tämä nykyinen haalari on kokoa 80, lapsen pituus on nyt 82cm, ja vaikka Reiman puvuissa on 6cm kasvuvara, se ei riitä ensi talveen asti. Olen ollut tähän Marte Midiin niin tyytyväinen, että hyvin todennäköisesti sellainen hankitaan myös seuraavalle talvelle. 

Ostin tämän haalarin uutena viime vuonna ja se on ollut erittäin ahkerassa käytössä. Haalarin peppu- ja polvi-osissa on vähän kulumaa, mutta vedenpitävyys on edelleen täysin tallessa ja haalari on oikein hyvässä käyttökunnossa seuraavalle taapertajalle.

Ps. Suosittelen lämpimästi myös kuvissa näkyvää Reiman sadehattua, joka suojaa kasvot, korvat ja niskan sateelta. Ihan loistava kapistus! Hatun alle saa helposti puettua ohuen kypärämyssyn.

Pps. Kolmannessa kuvassa lapsen käsissä ovat vedenpitävät Tähti Jonathan välikausirukkaset, jotka ovat muuten ihan täydelliset, mutta valitettavasti eivät malliltaan oikein sovi meidän lapsen käteen. Valmiiksi vedenpitävät hanskat ovat lapselle helpommat ja miellyttävämmät käyttää kuin erilliset kurahanskat.

Reima verkkokauppa 

Vertailuni lasten talvikintaista, joista osa soveltuu hyvin myös välikausikäyttöön.

Jesper Junior verkkokauppa (Tähti Jonathan rukkaset)

Polarn O. Pyret vedenkestävä 2in1 kuorihaalari fleecevuorilla

Fleecevuorillinen kuorihaalari on varteenotetttava vaihtoehto vedenpitävälle kevyttoppahaalarille. Fleecevuorin ansiosta haalarilla tarkenee sellaisenaan ainakin nollakeleille asti ja lapsesta riippuen pikkupakkasillakin - ja tarvittaessahan pakkasilla saa lisälämpöä villahaalarilla.

Plussat ovat luonnollisesti samat kuin Marte Midilläkin: 1. Ei tarvitse miettiä, että onko ulkona märkää vai ei, kaikki käy. 2.  Helpottaa pukeutumis- ja riisuutumistilanteita, kun pelkkä haalarin (ja tarvittaessa villapuvun) pukeminen/riisuminen riittää, eikä tarvitse alkaa vetää kurahousuja (tai pahimmillaan vielä sadetakkiakin) siihen päälle ja pois. 3. Lapsen on  mukavampi ja väljempi liikkua ja olla pelkällä haalarilla.

Tässä Polarn O. Pyretin vuorillisessa 2in1 kuorihaalarissa on yksi lisäplussa kevyttoppahaalariin verrattuna: 4. Fleecevuori on neppareilla kiinni kuorihaalarissa, joten kelien lämmetessä vuorin voi irrottaa ja näin haalari soveltuu käyttöön myös läpi koko kesän. Miten kätevää!

Minulla on tästä haalarista lapsella käyttökokemusta vasta tämän kevään plussakeleillä. Tähän asti olemme molemmat olleet oikein tyytyväisiä. Mikäli haalari mahtuu lapselle vielä syksyllä ja talvellakin (lapsi on nyt 82cm pitkä, haalari kokoa 98) ja käyttökokemus jatkuu positiivisena, se saattaa ensi talvelle korvata Reiman kevyttoppahaalarin oston.

Polarn O. Pyretin vaatteet ovat tehty kestämään käyttöä ja yrityksen tavoitteena on, että jokaista vaatetta käyttäisi ainakin kolme lasta. Tämä meidän haalari on käytettynä saatu ja on nyt järjestyksessä toisella käyttäjällään. Haalari on muuten hyvässä kunnossa, mutta vetoketju on vähän jäykkä ja jalkarenksut vaihdoin uusiin.

Ps. Kypärämyssy ja haalarin ulkopuolelle puettu tuubihuivi ovat erinomainen yhdistelmä pitämään lapsen kaula, leuka ja posket lämpiminä. Ensimmäisessä kuvassa lapsella on ohuempi ja paksumpi kypärämyssy päällekkäin, toisessa kuvassa ohuen kypärämyssyn päällä tavallinen pipo.

Pps. Toisessa ja kolmannessa kuvassa lapsen käsissä ovat Remu Findley topparukkaset, jotka sopivat talvikäyttöä paremmin välikausikintaiksi ja ovat aika hyvin vedenpitävät. Valmiiksi vedenpitävät hanskat ovat lapselle helpommat ja miellyttävämmät käyttää kuin erilliset kurahanskat.

Ppps. Kaikissa kolmessa kuvassa lapsella on jaloissaan Vikingin pitkävartiset goretex välikausikengät, joita meillä käytetään lähes aina myös kumisaappaiden tilalta.

Polarn O. Pyret verkkokauppa Mainoslinkki, tällä hetkellä kaikki tuotteet -15%.

K-Ruoka verkkokauppa (Remu rukkaset)

Ielm vedenkestävä softshell-haalari

Ielmin vedenpitävä softshell-haalari on täydellinen puku lämpimiin syys- ja kevätpäiviin sekä viileisiin kesäpäiviin - ja lisäämällä villahaalarin kaveriksi, tällä tarkenee ihan nollakeleillekin asti. Sisäpuolen fleecevuori lämmittää ja tuntuu miellyttävältä myös paljasta ihoa vasten esimerkiksi t-paitasillaan.

Vedenpitävä softshell-haalari on oikea monitoimiasu - se sopii niin kauppareissuille kuin ohuutensa ansiosta autohaalariksikin, mutta mikä parasta, se on mukava yllä ja taipuu erinomaisesti ulkoleikkeihin monenlaisiin ympäristöihin, eikä säikähdä edes märkää nurmikkoa, lunta, sadekuuroja tai pientä kuralammikkoon pulahtamistakaan.

Kuten Reiman ja Polarn O. Pyrenkin haalarit, myös tämä Ielmin softshell-versio on vedenpitävyytensä ansiosta huoleton käyttää. Aivan samalle tasolle näiden kanssa se ei kuitenkaan vedenpitävyydessä yllä, runsas sade tai pidempiaikainen vedessä istuskelu saa haalarin kastumaan läpi.

Tämä haalari on ollut meillä erittäin ahkerassa käytössä viime kesän ja syksyn. Haalari on kokoa 80 ja lapsi on nyt 82cm pituinen - haalari on edelleen oikein sopiva lapselle, joskaan villapukua ei enää mahtuisi väliin. Lahkeet ovat ehkä ihan hitusen verran liian lyhyet, mutta haalarin joustavan materiaalin ja lahkeensuiden resorin ansiosta tämä ei kuitenkaan häiritse käytössä.

Haalari on ostettu käytettynä yhden lapsen jäljiltä ja kun täällä meillä kasvetaan siitä ohi, se menee mainiosti vielä ainakin yhdelle lisää.

Ps. Välikausikumppareiksi hyvät ovat lämpövuorilliset, kevyet saappaat tai kuten meillä tässä ensimmäisessä kuvassa, keveät kesäkumisaappaat villasukkien kera.

Pps. Ensimmäisessä kuvassa lapsella on käsissään Stormberg Droppy Lined Rain Mittens fleecevuorilliset saderukkaset, toisessa kuvassa HC Outwear Econ lasten softshell-hanskat ja kolmannessa kuvassa Myllymuksujen merinovillalapaset, jotka ovat erinomaiset myös aluslapasina erilaisten kintaiden kanssa.

Ielm verkkokauppa Tällä hetkellä osa tuotteista jopa -70%.

XXL verkkokauppa (Stormberg rukkaset)

HC Outwear verkkokauppa

Myllymuksut verkkokauppa

ReimaTec Toppila taaperoiden vedenkestävä välikausihaalari

Reiman vedenpitävä kuorihaalari on parhaimmillaan vesisateessa ja kuralammikoissa leikkiessä, mitään erillisiä sadeasuja ei tarvita. Ylempänäkin mainittu Reiman sadehattu tosin on kyllä aivan superkäytännöllinen lisä. 

Toppila-haalaria voi luonnollisesti käyttää kuivemmillakin keleillä, mutta itse halusin vähän säästellä haalaria ja sen vuoksi se on ollut yllä lähinnä vain "tositilanteissa". Tästä syystä siitä on aika vähän kuvia, sateessa kun ei tee mieli ottaa puhelinta esiin kuvaamista varten.

Viileämmillä keleillä tämän haalarin alle voi laittaa villapuvun tuomaan lisälämpöä, sellaisenaan tämä menee kelistä, lapsesta ja päällä olevista sisävaatteista riippuen siinä +5 - +8 lämpöasteen yläpuolella. Pakkaskeleille Reima Toppila jää liian kylmäksi, mutta välikausihaalari- nimityksestään riippumatta Toppila sopii käytettäväksi myös läpi koko kesän.

Suurin ero Reiman ja Polarn O. Pyretin kuorihaalareissa on materiaalien tuntumassa, Reimalla se on sekä sisä- että ulkopuolella sileää ja liukaspintaista, POPilla enemmän sellaista tavallisen kankaan tapaista. Toinen iso ero on haalareiden kokomitoituksessa, Reiman koko 98 on ihan valtava 82cm pituiselle lapselle, mutta POPilla sama kokonumero on ihan ok. POP- haalarin huppu on Reimaa parempi muotoilultaan.

Tämä meidän Reima välikausihaalari oli meille uutena ostettu ja kokoa 74, lapsi on nyt tosiaan 82cm pituinen. Reiman haalareissa olevan 6cm kasvuvaran ansiosta haalari olisi sopinut lapselle käytettäväksi vielä nyt keväällä. Halusin kuitenkin myydä sen pois mieluummin nyt paremmassa kunnossa kuin 2-4 kk lisäkäytön jälkeen, jolloin sen jälleenmyyntiarvo olisi todennäköisesti jäänyt vähäisemmäksi.

Ps. Tässä kuvassa lapsella on jalkineina Affenzahn Low Boot Knit  vedenpitävät paljasjalka välikausikengät.

Tämä kevät on nyt vähän uusien haalareiden testailua. Poismyydyn Toppila-haalarin tilalla meillä on jo ylempänä mainittu Polarn O. Pyren kuorihaalari, josta kelien lämmetessä lisää, otan fleecevuorin pois. Lisäksi meillä on käytettynä saadut/ostetut POPin pelkkä kuorihaalari koossa 92, LassieTecin välikausihaalari koossa 80 (kuvassa) ja Reiman välikausihaalari koossa 86.

Nämä kaikki pitävät edelleen ainakin jonkin verran vettä, mutta vielä en tiedä, ovatko niiden vedenpitävyysominaisuudet täysin tallessa. Jos edes joku näistä kestää pidempääkin sateessa oleskelua ja vedessä istuskellessa leikkimistä, ihan mahtavaa, mutta jos ei, joudun lähteä vielä lisäostoksille.

Ps. Fleecetuubihuivi haalarin ulkopuolelle puettuna lämmittää ihanasti lapsen niskaa ja kasvoja viileämmillä keleillä.

Teknisiä ominaisuuksia, kuten tässä tapauksessa vedenpitävyys, sisältäviä ulkovaatteita ei tule pestä liian usein - vaatteen ominaisuudet voivat kärsiä siitä, samoin kuin vääränlaisesta kuvaamisesta; esimerkiksi goretex- kenkiä tai hanskoja ei saisi kuivata lattialämmityksen tai patterin päällä.

Meillä leikeissä likaantuneet haalarit, hanskat ja kengät huuhdellaan juoksevassa vedessä ja sen jälkeen laitetaan kuivumaan. Pesukoneessa ne pestään vain 1-2 kertaa vuodessa, eli lähinnä, jos laitetaan pidemmäksi aikaa kaappiin säilöön tai mikäli ne ovat jostain syystä ihan todella likaiset.

Lasten ulkovaatteet ovat ulkona leikkimistä ja touhuamista varten ja saavat olla sen näköiset - pesun jälkeen ne olisivat kuitenkin taas yhtä likaiset jopa heti seuraavan käyttökerran jälkeen. 

Meillä on erikseen sellaiset siistimmät ulkovaatteet niitä hetkiä varten, kun halutaan lapsen olevan "edustuskunnossa", eikä näiltä vaatteilta tarvita hienoja teknisiä ominaisuuksia, kuten ulkoleikkivaatteilta.

Ps. Jos lapsen vaatteita, kenkiä jne tarvitsee nimikoida päivähoitoa varten, kätevät nimitarrat saa tilattua Ikioma nimilappu-nettikaupasta. <- mainoslinkki

Äidin aarrelaatikko

Kun lapselle pitää keksiä vähäksi aikaa jotain kiinnostavaa tekemistä, äidin aarrelaatikko pelastaa!

Pienet lelut 80- ja 90-luvuilta lisättynä nykypäivän yllätysmunasisällöillä saavat lapsen istahtamaan aloilleen ja keskittymään tutkimiseen ja leikkimiseen.

Arvaatko, mitkä näistä ovat 1,5-vuotiaan lempparit?

Löytyykö näistä jotain sinulle tuttua?

Aarrelaatikko on oikeammin metallirasia hieman erilaisemmalla ulkonäöllä. Muistan todella paljon kodintavaroideni historiaa, mutta tämän purkin historia -mistä ja milloin- on kyllä unohtunut.

Tutit olivat joskus keräilytavaraa. Minullekin niitä kertyi muutama.

Nämä pienet hevoset ovat isomman hevosen varsoja. Ne ovat kaikki olleet ketjulla kiinni toisissaan, mutta olen joskus irrottanut ne, jotta niillä pystyisi paremmin leikkimään.

Alkuvuodesta mietin äitini ja siskoni kanssa, oliko meillä lapsena ollenkaan Duplo-legoja, koska minkäänlaista muistikuvaa niillä leikkimisestä ei ole. Äitini löysi myöhemmin valokuvatodisteita aiheesta ja minun aarrelaatikostani löytyi ihan fyysisiä todisteita - yksi legoukko ja yksi legopalikka.

Vaaleanpunainen jänis oli tosi hieno aikanaan, sillä on taivuteltavat raajat. En tiedä, mikä tuo musta ritiläjuttu jäniksen ja legoukon jalkojen vieressä on, mutta olen aina leikkinyt, että se on grilli.

Ah, trollipeikot! Nämä olivat myös keräilyesineitä ja kuten huomaatte, olen muutamalle pyöritellyt villalangasta vaatteet. Yksi trollipeikoista on myös joutunut luopumaan tavaramerkistään eli tuuheasta hiuskuontalostaan - olen tehnyt sille nutturan.

Teimme lapsena paljon puutöitä kotona ja Vaahteramäen Eemelin tapaan veistimme puukolla puuhahmoja, jotka minulla olivat aina koiria.

Silloin ennenvanhaan pieniä lelukauppoja oli vähän joka paikkakunnalla, niin meilläkin. Kävimme siellä välillä ja tämä sorminukkehirviö on yksi sieltä ostamistani leluista.

En tiedä, kuuluuko tämä teroitinkoriste johonkin lelusarjaan vai onko se vain teroitinkoriste, mutta söpö se on.

Pahoinpidelty pandakarhu - ensimmäinen kertomus lapsuuteni leluista.