Lasten talvikintaat vertailussa - päivitetty versio

Päivitetty kintaiden plussat ja miinukset helppolukuisempaan muotoon.

Vaikeimpia asioita äitiydessä on ollut löytää lapselle oikeasti lämpimät talvikintaat, jotka vielä pysyisivät kädessäkin ja niillä pystyisi leikkimään eli ottamaan esimerkiksi lapiota käteen.

Kaikki valmistajat kehuvat omia talvikintaitaan lämpimiksi, vaikka todellisuudessa niillä kaikilla ei tarkene ulkona edes pikkupakkasilla. Myös vanhemmat suosittelevat kintaita toisilleen muun muassa Facebookin lapsiaiheisissa ryhmissä, mutta mikä lämmittää yhden kädet, ei lämmitäkään toisen käsiä.

Yksi ongelma on toki ero lapsissa, on niin sanottuja kylmäkätisempiä ja lämminkätisempiä.

Toinen ongelma on siinä, kuinka kauan ulkona ollaan ja mitä siellä tehdään - on eri asia ulkoilla 0-kelillä kuin -10 asteen pakkasessa, on eria olla paikoillaan kyhjöttävä lapsi kuin sinne tänne juoksenteleva lapsi, on eri asia olla ulkona 30 minuuttia kuin kaksi tuntia.

Ja kolmas ongelma on toki ero siinä, minkä ikäiset lapset kintaita käyttävät - suurempaan käteen on paljon helpompi toteuttaa vaikkapa kerrospukeutumista kuin pieneen käteen, joka on heti toimintakyvytön pökkelö.

Itse olen jo vaipumassa epätoivoon. Olen käyttänyt erilaisiin lapsen kintaisiin rahaa jo liki 200€, mutta täysin toimivia talvikintaita ei ole vieläkään löytynyt.

Toki markkinoilla riittäisi vielä testattavaa, mutta vähän hirvittää taas laittaa rahaa ostaakseen lisää "superlämpimiä" kintaita vain todetakseen, että lapsen sormet ovat niitäkin käyttäessä kylmät, kintaat eivät pysy kädessä tai ettei niiden kanssa pysty leikkimään.

Olen syksyn ja alkutalven mittaan ostanut kymmenet erilaiset kintaat nyt 1,5-vuotiaalle lapselle. Tässä meidän talvihanskarallin käyttötulokset, josta toivottavasti löytyy vinkkiä jollekin toiselle, joka pähkäilee talvikinnashankintojen kanssa.

Juhani Mutka talvirukkaset

Ostettu Citymarketista.

+ Söpö pupu-heijastinkuvio kämmenen selkäpuolella.
+ Kintaiden kämmenpuoli on kumimaista pintaa, joka suojaa kosteudelta ja parantaa otetta leluista.

- Peukalon paikka ihan liian pitkä ja haittaa esineisiin tarttumista.
- Mainitaan vedenpitäviksi, mutta ovat lähinnä vettä hylkivät.
- Kintaiden sisävuorissa on peukalon sisäänmenoaukon kohdalla ikäänkuin ylimääräinen, löysä kohta, jonka vuoksi peukalo on toisinaan vaikea saada paikoilleen.

- 0-kelillä menevät juuri ja juuri sellaisenaan, mutta jo yhdellekin pakkasasteelle tarvitsevat lapasen väliin ja siltikin muutaman pakkasasteen jälkeen tulee sormiin kylmä. Ovat siis enemmän välikausikintaat kuin talvikintaat.

* Kintaat pysyvät muuten hyvin kädessä, mutta jos kävelemme lapsen kanssa käsikädessä, siinä yhteydessä valuvat vähän alas.

Ostaisinko uudestaan? En.

Remu Findley topparukkaset

Ostettu Citymarketista.

+ Ovat ainakin jonkin verran vedenpitävät
+ Pysyvät kädessä aika hyvin.

- Mainitaan pitävän kädet lämpiminä haastavissakin sääolosuhteissa, mutta ilman aluslapasia näillä tarkenee vain lämpötilan ollessa plussan puolella ja paksujen aluslapasten kanssa juuri ja juuri -5 asti. Välikausikintaina siis paremmat.

* Kämmenen vahvikemateriaali on aika liukasta, mutta tarjoaa toki pitävämmän otteen kuin pelkkä kangaspinta.
* Pukemista helpottava vetoketju on muuten hyvä asia, mutta se on liian lyhyt, joten aikuisen käden joutuu kuitenkin ahtamaan kintaan sisälle auttaessa lapsen peukaloa paikoilleen.

Ostaisinko uudestaan? Todennäköisesti en.

Stormberg Droppy Lined Rain Mittens- rukkaset

Fleece(?)vuorilliset sadekintaat. Ostettu XXL:stä.

+ Vaikka lähtökohtaisesti en pidä fleecevuoratuista sadeasuista, yllätyin positiivisesti, miten hyvät nämä kintaat olivat.

+ Vaikka peukalonpaikka on kurakintaille tyypillisesti leveä ja pitkä, se jostain syystä ei näissä kintaissa vaikeuta leikkimistä.

+ Kintaat ovat kivan lämpimät ja toimivat hyvin käyttötarkoituksessaan. Lisäämällä lapaset väliin, pärjää mainiosti pidempäänkin lumisohjoleikeissä.
+ Helpot laittaa käteen, vaikka vetoketjua ei olekaan.

- Lunta käteen ottaessa nämä ovat vähän liukkaat, koska lumi itsessäänkin on liukaspintaista.

* Pidempikestoisissa vesileikeissä vesi alkaa vähän tihkua kärjestä sisään.

* Kiristyskuminauha on liian pitkä, mutta en muista, oliko se sitä jo alunperin vai onko venynyt käytössä. Kintaat pysyvät kuitenkin hyvin kädessä kuminauhan löysyydestä huolimatta.

Ostaisinko uudestaan? Kyllä.

Elsa Pitkänen Satu-rukkaset

Suomessa valmistetut pitkän perinteen talvikintaat. Ostettu netistä.

+ Ovat suht helposti puettavat, vaikka vetoketjua ei ole.

- Lapsen sormet palelivat jo muutamassa pakkasasteessa eikä tilanne ollut sen parempi edes aluslapasia käyttämällä.

- Peukalon paikat ovat liian pitkät ja koska sen lisäksi kintaat ovat kämmenpuoleltakin liukasta päälliskangasmateriaalia, on lelujen ottaminen ja kädessä pitäminen vaikeaa.

* Kintaat pysyivät kädessä, kun lapsi leikki itsekseen, mutta pitäessäni lasta kädestä kiinni, valuivat kintaat alaspäin.

Ostaisinko uudestaan? En.

Tähti Jonathan topparukkaset

Ostettu Jesper Junior -nettikaupasta.

+ Laadukkaat kintaat, joissa käytännöllisiä yksityiskohtia on selvästi mietitty paljon.
+ Suht helppo pukea käteen pitkän vetoketjun ansiosta.
+ Pysyivät kädessä hyvin ja kämmenosan kumimainen pinta antoi hyvän otteen leluista. 

- Tämä kintaiden malli ei jotenkin sopinut meidän lapsen kädelle.
- Lapsen sormet olivat kylmät jo muutamassa pakkasasteessa eivätkä aluslapasetkaan auttaneet tilanteessa.

* Kintaat ovat tosi paksut (tietysti siksi, koska niistä on yritetty tehdä lämpimät) ja siksi jäykät kädessä. 

Ostaisinko uudestaan? En, vaikka olisin halunnut tykätä näistä kintaista.

Tähti Jonathan välikausirukkaset

Ostettu Jesper Junior -nettikaupasta.

+ Hyvin suunnitellut ja laadukkaat, vedenpitävät.

+ Voi käyttää sekä aluslapasten kanssa (parin asteen pakkaskelille asti) että ilman.

+ Pitkän vetoketjun ansiosta suht helpot pukea käteen.

+ Pysyvät hyvin kädessä ja leluista saa pidettyä hyvin kiinni.

- Tämä kintaiden malli ei jotenkin sopinut meidän lapsen kädelle.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Nämä ovat muuten tosi kivat kintaat, mutta mieluusti kuitenkin ostaisin sellaiset, joiden istuvuus lapsen käteen olisi kaikkineen hyvä.

HC Outwear Econ lasten softshell hanskat

Ostettu HC Outwear - nettikaupasta.

+ Aivan ihanan notkeata materiaalia, jonka ansiosta käsiä on helppo käyttää ja leikkiminen onnistuu erinomaisesti.

+ Söpö eläinhahmo kintaiden kärjissä.

+ Suhteellisen helpot pukea käteen, vaikka vetoketjua ei olekaan.

+ Pysyvät hyvin kädessä.

- Mainitaan lämpimiksi, mutta lapaset lisäämällä näillä pärjää maksimissaan vain viiteen pakkasasteeseen.

* Pitävät jonkin verran vettä, mutta pidemmällä kastumisella kosteus alkaa tihkua läpi.

Ostaisinko uudestaan? Ehkä, näissä on paljon hyvää.

Valmistajan nettikaupassa on muuten näiden kintaiden kohdalla hämäävä virhe tekstissä. Kaksien, eläinhahmoa lukuunottamatta, identtisten kintaiden nimet ja kuvaustekstit ovat erit, vaikka varmistin asiakaspalvelusta, että kintaat ovat samanlaiset.

Mittens "Mitta"

Ostettu Lager 175:sta.

+ Todella edulliset, hinta vain viisi euroa.
+ Hyvä hinta-laatusuhde.
+ Sellaisenaan näillä tarkenee nollakelistä parin asteen pakkaseen, aluslapasia käyttämällä lähes -10 pakkaseen asti. 

- Kintaat mainitaan vedenpitäviksi, mutta ovat sitä vain hetkisen aikaa. Puolen tunnin leikit suojalumessa lumilintuja rakentamassa saivat kintaat kastumaan sisäpuolelle asti.

* Kintaita oli vain kahta kokoa ja tämä pienempi kokokin selvästi liian suuri meidän 1,5-vuotiaan käteen, mutta leikit onnistuvat yllättävän hyvin silti.

Ostaisinko uudestaan? Ehkä, olivat kuitenkin aika lämpimät ja nämä kädessä leikitkin onnistuivat.

Vilperi lasten kosteussuoja rukkaset

Suomessa valmistetut. Ostettu Vilperi Rukkaset -nettikaupasta.

+ Omituisesta kosteussuoja-nimestään huolimatta nämä ovat oikeasti lämpimät. Muutamassa pakkasasteessa näillä pärjää sellaisenaan, yli -5 asteen jälkeen laitan välilapaset ja näillä on ulkoiltu sormet lämpiminä -20 pakkasasteessa asti.
+ Suht helpot pukea käteen, vaikka vetoketjua ei olekaan.

- Kalliit, hinta yli 30 euroa.

* Kintaat ovat aika paksut ja kokonaan liukaspintaista päälliskangasta, joten vaikkapa lapion käyttäminen näiden kintaiden kanssa on hankalaa, jopa mahdotonta. Taaperokärryjen ja lumikolan työntäminen sentään onneksi onnistuu.

* Kintaat lämmittävät vain lapsen ollessa liikkeessä, pulkassa tai rattaissa istuessa sormet ovat kylmät aluslapaset lisänäkin jopa nollakelissä.

Ostaisinko uudestaan? En tiedä. Haluaisin kyllä kokeilla, olisiko Reiman, Polarn O. Pyretin (mainoslinkki) tai Hestran valikoimissa kintaita, jotka ovat Vilpereiden tapaan lämpimät, mutta joilla lelujen käyttäminen onnistuisi paremmin. 

Aluslapasina kaikkien kintaiden alla olen käyttänyt Myllymuksujen merinovillalapasia, joissa on ihanan pitkä varsi.

Pulkassa ja rattaissa istumiseen, jossa mikään kinnas ei pidä lapsen sormia lämpiminä, olen todennut parhaaksi yhdistelmän lapaset + lapsen villasukat + toiset villasukat + minun lapaset. Pulkassa tai rattaissa ei tarvitse saada mitään pidettyä kädessä, joten siinä ei haittaa, että peukalo ei ole käytettävissä.

Ps. Jos lapsen kintaita tai muita vaatteita tarvitsee nimikoida päivähoitoa varten, kätevät nimitarrat saa tilattua Ikioma nimilappu- nettikaupasta. <- mainoslinkki

Talven parhaat ulkoilukengät - päivitetty versio

Lisätty juoksuvideo jäisellä tiellä.

Mitkä ovat hyvän talviulkoilukengän ominaisuuksia? Voiko sen kaiken saada yksissä kengissä vai onko pakko omistaa useammat talvikengät? Icebugit ovat minun lempparikenkäni talveen ja jos sinulla on vielä suunnitteilla uusien talvikenkien osto tai kaipaat jotain muuta, kuin mitä nykyiset kenkäsi ovat, suosittelen antamaan Icebugeille mahdollisuuden. Valikoimaan pääset tutustumaan tämän mainoslinkin kautta icebug.com.

Mikäli alla oleva video ei näy, tässä suora linkki YouTubeen.

Minä arvostan sitä, että kengillä pysyy pystyssä ihan missä vaan. En halua käyttää irrallisia liukuesteitä kengissä, ne ovat kömpelöitä ja vaikuttavat negatiivisesti askeltuntumaan. Minulla onkin jo vuodesta 2011 asti ollut käytössä Icebug nastakengät enkä enää edes oikein tiedä, mitä liukkaus on. Se tunne on mieletön, kun voit vaan rennosti kävellä, tai vaikka juosta, eikä tarvitse yhtään miettiä, onko tässä nyt jotain jäätä vai lunta vai mitä, kun pystyssä pysyminen on taattu.

Talvikenkien tulee olla lämpimät, niillä täytyy pystyä ulkoilemaan myös kovemmillakin pakkasilla ilman palelevia varpaita. Tässä kohtaa täytyykin sitten tehdä erottelu sen välille, että onko ulkoilu lenkkeilyä ja liikettä vai paikoillaan seisoskelua. 

Omat jalkani ovat pysyneet lämpiminä Icebugeissa -20 pakkasiin asti ihan pelkän tavallisen sukan kanssa, kunhan olen lenkkeilemässä, eli kuljen eteenpäin. Pihalla seisoskelussa sen sijaan Icebugeissa tulee aika nopeasti kylmä ja siihen hommaan minulla onkin pari numeroa liian suuret talvisaappaat, joita käytän 2-3 päällekkäisten villasukkien kanssa.

Keliolosuhteet voivat talvella vaihdella paljonkin ja hyvät talvikengät soveltuvat näihin erilaisiin sääilmiöihin. Vanhoissa Icebugeissani oli sellainen ongelma, että ne eivät olleet vedenpitävät ja kuitenkin jääkelit usein yhdistyvät märkyyteen joko loskalumen tai ihan veden muodossa. Syystalvella ostamani uudet Icebugit valitsinkin nyt nimenomaan vedenkestävällä kalvolla, jotta saan huoletta tallustella märässä metsässä sekä merenjäällä, jonka päälle ranta-alueilla on noussut vesi.

Minä haluan kenkien olevan helposti puettavat ja riisuttavat. Sellaiset, että ne saa vain tökätä jalkaan ja sitten sitoa nauhat kiinni. Ei mitään ylimääräisiä kommervenkkejä, että nauhoja joutuu löysäillä tai pujotella tai käyttää kenkkälusikkaa, että jalan saa kenkään sisälle. Ymmärrän hyvin lapsia, jotka haluavat käyttää aina vain kumisaappaita, koska ne ovat niin helpot laittaa jalkaan ja ottaa pois. Ja niin ovat Icebuginikin.

En halua ostaa uusia kenkiä joka vuosi, en edes joka toinen vuosi. Kun ostan kengät, haluan ostaa laatua, joka kestää useamman vuoden ajan ja niin sanotusti maksaa itsensä takaisin. 

Vanhat Icebugini olivatkin minulla käytössä hurjat 14 vuotta ja tänä aikana korjautin suutarilla yhden kerran pienet ulkosauman repeämät (korjaus maksoi vaivaiset 8€, joten suutaripalveluita todellakin kannattaa käyttää) ja toiseen kenkään vaihdoin nauhan. Sisäpuolelta kengät toki näin monien käyttövuosien aikana kuluivat niin, että loppuvuosina eivät kovin lämpimät enää olleet, ja luonnollisesti vuodet ja kävelykilometrit näkyivät myös kengänpohjissa ja nastoissa. Sinänsä ne olisivat käyttökunnossa edelleen, mutta syksyllä päätin, että nyt olisi aika jo päästää vanhukset eläkkeelle ja ostaa tilalle uudet kenkäkaverit.

Ostin uudet Icebugini syystalvella ale-hintaan. Icebug.com mainoslinkin takaa löytyykin normaalihintaisten kenkien lisäksi myös outlet-osasto, josta voi tehdä edullisia löytöjä.

Kestovaippa - miten se toimii? Päivitetty versio

Päivitetty neljäs kestovaippamalli kuorivaippa+sisävaippa, joka löytyy koirakuvan alta kuorivaipan yhteydestä.

Miten kestovaippa toimii? Kestovaippa koostuu vedenpitävästä kuoriosasta, virtsan ja löysän ulosteen imevästä sisäosasta (josta yleensä käytetään nimeä imuosa tai imu) sekä märkänäkin kuivalta tuntuvasta päällisestä. Eli perusperiaatteet ovat samat kuin kertakäyttövaipoissakin, mutta kestovaipoissa nämä kaikki osat ovat pestäviä ja jälleenkäyttöä kestäviä.

Kestovaippoja on neljää erilaista mallia ja niissä kaikissa on omat hyvät puolensa. Alla esittelen nämä erilaiset kestovaipat käyttäen yhtä poikkeusta lukuunottamatta esimerkkinä Myllymuksujen tuotteita, koska se on ainoa kestovaippamerkki, josta meillä on käytössä useampi eri vaippamalli.

Kestovaippoja on sekä tarrakiinnitteisinä ja muovineppari eli neppikiinnitteisinä. Malliltaan kestovaipat ovat yleensä edestä avattavia, mutta joillain merkeillä on myös sivuneppimallit, joita voi käyttää housuvaipan tapaan.

Kuorivaippoja käyttäessä vaipan kaikki osat voidaan koota erikseen eli kuoriosa, sisäosa ja päällinen ovat kaikki toisistaan irrallisia.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Voit koota tismalleen sellaiset vaipat kuin haluat.

+ Toisistaan irralliset osat kuivuvat pesun jälkeen nopeammin uudelleen käyttöön.

+ Sisäosat voi kuivata kuivausrummussa.  
+ Erillisen sisäosan ja päällisen ansiosta säästyy pesukertoja ja rahaa, koska kuorivaippaa ei välttämättä ole tarpeellista pestä jokaisen käyttökerran jälkeen, ja tämän vuoksi niitä myös riittää vähän vähempi määrä kuin muita vaippamalleja.

Kuorivaippojen kanssa voidaan käyttää myös sisävaippoja, joissa vaipan sisäosa ja päällinen ovat tehty vaipan muotoon ja pysyvät näin irrallisia sisäosia paremmin paikoillaan. Sisävaipoissa on yleensä tasku, jonne voi tarvittaessa laittaa vielä lisäksi irrallisia sisäosia.

Ylemmässä kuvassa kuorivaippa, sisäosa ja kuivaliina kuvausta varten aseteltuina. Käytössä sisäosa on pitkittäin taiteltuna kuorivaipan päällä ja kuivaliina siihen sisäosan päälle levitettynä. 

Alemmassa kuvassa Nalle kuorivaippa ja Onnikas sisävaippa, jonka sisällä on lisätäytteitä.

Taskuvaipassa kuoriosa ja päällinen ovat valmiiksi kiinni toisissaan, niiden muodostamaan taskuun lisätään haluttu sisäosa.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Sisäosa pysyy taskun ansiosta hyvin paikoillaan.

+ Vaippaosa kuivuu pesun jälkeen kohtuullisen nopeasti, koska sisäosan saa sieltä pois.

+ Sisäosat voi kuivata kuivausrummussa.

+ Voit valita juuri sellaiset sisäosat kuin haluat.

Kuvassa taskuvaippa ja kuvausta varten sisäosa sen päälle aseteltuna. Käytössä sisäosa on pitkittäin taiteltuna vaipan taskussa.

All in one eli AIO-vaipat ovat periaatteessa kuin taskuvaippoja, joissa on sisäosa kiinteästi vaipassa mukana. Tässä on siis kolme kärpästä yhdellä iskulla - kuori, sisäosa ja päällinen.

Tämän vaippamallin hyvät puolet:
+ Helppo käyttää, kun kaikki on valmiina.

+ Sisäosa pysyy hyvin paikoillaan.
+ Tarvittaessa vaipan taskuun voi laittaa myös lisää sisäosia.

Kuvassa AIO-vaippa, jonka sisäosa on kuvausta varten otettu pois taskusta. Joissakin AIO-vaipoissa sisäosaa ei saa vaipasta ulos, vaan se on ommeltu päällisen kanssa yhteen.

Jäikö jotain kysyttävää? Haluatko sanoa jotain? Kerro kommenteissa.

Mikä Team Vallattomat?

Aloitin aikanaan bloggaamisen vuodatus.net-palvelussa vuonna 2008 ja parhaimmillaan/pahimmillaan minulla oli neljä eri blogia neljää eri aihetta varten. Siirryttyäni Bloggerin puolelle, Team Vallattomat alkoi koiristani ja niiden kanssa harrastamisesta sekä muista lemmikeistäni kertovana blogina vuonna 2012, mutta tuli yllättäen tiensä päähän kesällä 2020.

Elämä ilman blogia tuntui kuitenkin jotenkin oudolta ja tyhjältä, joten vanhan blogin jatkoksi perustin tämän Team Vallattomat 2.0. helmikuulla 2021. Alkuperäisversiostaan poiketen tämä uusi Team Vallattomien versio käsittelee koirien lisäksi muitakin elämän osioita, jonka vuoksi vaihdoin blogille myös uuden, kuvaavamman tunnistekuvan.

Blogin nettiselainversion sivupalkissa on ollut luettavissa, keistä Team Vallattomat koostuu, mutta poistin sen sieltä ja nyt esittely on tässä koottuna.

FI KTV-HTM SM16 HK2 PERA-A RTK1 Lumes

Suomenlapinkoirauros

s. 17.01.2009

Agility Maxi3

Koiratanssi Heelwork Suomen koiratanssivalio, suomenmestari 2016, Pohjoismaiden mestaruus joukkuepronssi 2017

Koiratanssi Freestyle AVO KM

Luonnetesti 78

Nose work Hyväksytty hajutesti

Pelastuskoirakoe PERA A HYV

Palveluskoirien hakukoe HK2

Palveluskoirien jälkikoe Alokasluokka

Rallytoko RTK1

Tottelevaisuuskoe VOI2

Näyttelyt EH

Harrastettu myös vesipelastusta ja verijälkeä

HK3 RTK4 PAIM-E Mesta

Suomenlapinkoirauros

s. 28.03.2013

Agility Pikkumaksi3 1xnolla + 1xtuplanolla

Koiratanssi heelwork AVO EH

Koiratanssi freestyle VOI SERT

Luonnetesti 156

Paimennuskoe 1 luokka

Palveluskoirien hakukoe HK3 2x 1-tulos suomenmestaruuksista sija 16/36 2017

Rallytoko RTK4

Tottelevaisuuskoe AVO1

Harrastettu myös metsäjälkeä ja noseworkia, toiminut Kennelliiton kaveri- ja lukukoirana

Pikkubolognese

Bolognesenarttu

s. 3/2013

Harjoitellut rallytokoa, koiratanssia, agilitya ja jäljestystä

Muhku

Koko konkkaronkan kulkupeli

vm 2016

Emäntä

Neljänkympin kriisin ohittanut tyyppi, joka koiratouhujen lisäksi hevostelee, suppailee, retkeilee, kesämökkeilee, toimii sosiaalitoimen tukiperheenä ja on kirjoittanut lemmikeistään blogia vuodesta 2008 alkaen.

Lapsi

Taaperoikäinen tallustaja

Muistoissa

Aladin, suomenlapinkoirauros

Linnanneidon Gallant Lucas, saksanpaimenkoirauros

22 egyptinokahiirtä

4 kesyrottaa

4 kania

Jotain asiaa? Minut tavoittaa blogin kommenteista sekä sähköpostitse alielhel_at_gmail.com.

Team Vallattomat löytyy myös Facebookista, Instagramista ja YouTubesta.

Toisen roska on toisen aarre

Toisen roska on toisen aarre - negatiivisuuden kautta positiivisuuteen, eikö vaan? Kiva! Mutta mitäs sitten, kun se toisen roska on toisenkin roska?

Asumme talossa, jonka aiempi tai aiemmat asukkaat ovat heittäneet tarpeettomat, rikkinäiset tai muuten vaan ylijäämätavarat piharakennuksen viereen joutomaalle. 

Toissakeväänä halusimme ottaa tuon joutomaan käyttöön ja rakentaa siihen pienen katoksen. Ensimmäisenä jouduimme työhön, jota olimme kaikki aikaisemmat vuoden vältelleet - keräämään kaikki edellisen asukkaan roskat pois.

Tavaraa kertyi iso kuomukärryllinen. Tässä muutamia kuvaotoksia teidän iloksenne. Löydättekö aarteita vai onko kaikki roskaa, kuten me ne luokittelimme? 

Selittäkää minulle tämä lastenruno

Olen tässä aikani pähkäillyt yhtä vanhaa lastenrunoa. Miten liittyvät toisiinsa makkarat, puutikut ja keittoruoka? 

Makkarat ja puutikut ymmärrän, voit tökätä makkarat tikunnokkaan ja paistaa nuotiolla tai vaikka takassa. Makkarat ja keittoruuan ymmärrän, voit tehdä makkarakeittoa. 

Mutta miten tikut liittyvät näihin kahteen yhdessä? Paistettiinko makkarat tikunnokassa ennen keittoon laittamista? Sekoitetaanko tai syödäänkö keittoa tikulla?

Kerro ihmeessä oma ajatuksesi tai tietosi asiasta!

"Maanantaina makkarat tehtiin. Tiistaina tikut vuoltiin. Keskiviikkona keitto keitettiin. Torstaina tupaan kannettiin. Perjantaina perheelle annettiin. Lauantaina liemi latkittiin. Sunnuntaina suu pyyhittiin."

Miltä näyttää 17-vuotias koira?

Miltä 17-vuotias koira näyttää? Millainen liikkumiskyky näin vanhalla koiralla on? Mikä on vanhuksen mieliala? Onko sen elämä enää elämisen arvoista? Mikä on pitkän iän salaisuus?

Seuraavissa joulukuun -25 ja helmikuun -26 välillä otetuissa kuvissa ja videoissa esiintyy tammikuulla 17-vuotta täyttänyt suomenlapinkoiramme Lumes, jonka synttärijuhlista olen kertonut täällä. 

Lumes on aina tykännyt hakeutua vähän hankaliin paikkoihin. Sitä jotenkin kiehtoo se, että on jotain haastetta. Se ei ole koira, joka ylittää aidan matalimmasta kohdasta.

Jotain Lumeksen voinnista voineekin päätellä siitä, että edelleenkään se ei halua helppoa elämää. Yksi sen lempparipaikoista ruokapäivystykseen on keittiönpöydän alla. Sieltä sitten kaavitaan itsensä esiin jostain tuolien alta kömpien.

Ja miksi, oi miksi se aina kävelee lapsen lelujen päältä, vaikka esteetöntäkin kulkureittiä olisi tarjolla. "No katos tulin tästä vähän oikoreittiä..."

Lumes ei ole enää pitkiin aikoihin kuullut puhetta, joten sen kanssa eletään käsiviittomilla ja fyysisesti ohjaamalla. Lähietäisyydeltä toimii myös vihellys huomionherätyksenä - paitsi jos ollaan sikeässä unessa, siitä heräämiseen tehoaa vain kosketus.

Poseeraukset ja pienet temput onnistuvat namiohjauksella. Ruoka, siitä Lumes todellakin tykkää edelleen.

Lumes on aina tullut erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. Mitään nuoruuden intoa osallistua lapsen puuhiin sillä ei enää ole, mutta luotettava kaveri se on.

Muutama päivä sitten sattui ikävä haaveri, kun lapsi juoksi pimeässä huoneessa eikä ehtinyt huomata - en minäkään- , että Lumes oli siellä nukkumassa. Asia todentui siinä vaiheessa, kun lapsi kompastui koiraan ja kaatui sen päälle. Äkkipikaisemman koiran kanssa olisi voinut käydä huonosti, mutta Lumeksen reaktio tähän kesken unien tulleeseen säikähdykseen ja varmasti vähän kipuunkin, oli vain kohottaa päänsä ja odottaa, että saan nostettua lapsen pois.

Seuraavana päivänä huomasin, että Lumes käveli ulkona vähän vinossa ja mietti pitkään, ennen kuin meni ulkorappuset alas. Siitä seuraavana päivänä jouduin kaksi kertaa auttamaan sen ylös makuulta, huomasin sen kävelevän sisälläkin vinossa ja illalla takajalat eivät kantaneet kunnolla matottomalla lattialla. Tästä seuraavana päivänä Lumes oli taas normaali ja tajusin vasta tuolloin yhdistää tuon lapsen kaatumisen ja koiran oireet toisiinsa.

Yksi Lumeksen parhaita luonteenpiirteitä on aina ollut sen iloisuus, leikkisyys ja hyväntuulisuus. Oma-aloitteisuus leikkeihin on iän myötä hävinnyt, mutta tarjottu lapanen kelpaa hyvinkin kiskottavaksi ja itselleen napattavaksi.

Kovin pitkää hetkeä se ei jaksa lapasen kanssa leikkiä ja juosta, mutta vartioi sitä kyllä itseään muutaman vuoden nuoremmalta Mestalta, joka ei näinkään vanhalta kaveriltaan tohdi mennä ottamaan lelua ilman lupaa.  

Mitään pelkkää juhlaa 17-vuotiaan koiran elämä ei toki enää ole. Syksyllä Lumeksella oli jonkin aikaa satunnaista sisälle pissimistä ja kakkimista noin 1-3 kertaa kuukaudessa. Näytti siltä, ettei se enää osaa pidättää, jos on hätä, vaan ne tulee sitten kun tulee, jos ei ulos ole kukaan päästämässä. Toisaalta nyt kyllä on taas ainakin pari kolme kuukautta takana ilman yhtään vahinkoa, joten oliko sillä jokin hetkellinen dementia silloin vai onko ruokailujen ja ulospääsyjen rytmitys toiminut nyt paremmin - mene ja tiedä.

Lumes on hyvin terve. Sillä ei ole mitään sairautta, johon sen olettaisi jossain kohtaa menehtyvän. Ainoa heikkous on se, että vanhalla koiralla alkaa näkyä, että se on vanha, kroppa tulee vanhaksi. Jos Lumes ei olisi viettänyt niin liikunnallista elämää kuin on, sen jalat ja kehonhallinta olisivat voineet jo pettää. Koko elämänsä monipuolisesti liikkuneella koiralla on kuitenkin lihaskunto ja koordinaatio sen verran hyvässä kunnossa, että se kantaa vanhuuteen asti heikkenevän kropan tukena.

Ruoka, varsinkin iltaruoka, on Lumekselle tärkeä. Useina päivänä se tarvitsee kaksi iltaruokaa, koska unohtaa jo syöneensä, eikä sitten osaa mennä nukkumaan ilman iltaruokaa, joten on pakko antaa toinenkin annos, jotta vanhus malttaa lähteä levolle.

Lumes ei hyväksy enää ollenkaan tilan rajaamista porteilla. Sehän on aina ollut todella kuuliainen aidoille ja pysynyt vaikka minkälaisten viritelmien takana, mutta ei enää. Jos sisällä laittaa portin johonkin oviaukkoon ja Lumes haluaa kulkea siitä, se ihan surutta kaataa irrallisen portin nurin tai kiinteän portin takana, jos siitä ei pääse ahtamaan itseään mistään välistä läpi, alkaa haukkua.

Tärkein asia, minkä olen Lumeksen kanssa huomannut, on se, että vanha koira, myös tosi vanha koira, voi paljon paremmin, kun sille tarjoaa erilaista tekemistä. Sitä helposti ajattelee, että no se on niin vanha, ei se tarvitse enää mitään, mutta mitä enemmän Lumeksen kanssa tekee pieniä juttuja kotona sisällä ja pihalla ja ottaa sitä välillä mukaan kävelyille, sitä pirteämpi ja iloisempi se on.

Mikäli alla oleva video ei näy, tässä suora linkki YouTubeen.

Äänikirja - kuinka se toimii? Tuu testaan mun kanssa!

En nykyään ehdi oikein keskittyä luettaviin kirjoihin. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta äänikirjoista, joita kuunnellessa voisi tehdä samalla jotain muutakin. Ajaa autolla, laittaa pyykkejä, tehdä ruokaa, ulkoilla, askarrella, siivota, kuntoilla tai toki vaikka vaan loikoilla.

Olen aiemmin pitänyt todella paljon kirjojen lukemisesta ja välillä harmittaa, että sitä ei enää tule tehtyä. Silmukka soikoon- blogin seuraajana olen aina silloin tällöin altistunut muistutukselle äänikirjojen olemassaolosta, ja aihe onkin palannut säännöllisesti mieleeni.

Nyt, kun hoksasin mahdollisuuden ilmaisjaksoon ääni- ja e-kirja palvelu BookBeatiin, pääsen vihdoinkin ajatuksista tekoihin. Jännittävää!

Tule kanssani tutustumaan, miten BookBeat toimii, ja halutessasi saat jäsenyyden myös itsellesi tämän BookBeat-linkin kautta. <-- Mainos Uusi käyttäjä (eli myös minä, jee) saa BookBeatin jäsenyyden ilmaiseksi 30 päivän ajaksi - mikä ihana mahdollisuus sukeltaa äänikirjojen (tai e-kirjojen) maailmaan vaikka koko perheen voimin! 

30-päivän liittymistarjous on voimassa vain uusille BookBeat-käyttäjille ja sisältää 20 tuntia ilmaista kirjojen kuuntelu- ja/tai lukuaikaa. Ja jos tutustumisaikana tuntuu, että tämä ei olekaan minun tai sinun juttu, jäsenyyden voi irtisanoa milloin vain.

Kuinka jäseneksi liitytään?

BookBeatiä voi käyttää älypuhelimella ja tabletilla, kirjojen lukeminen tai kuuntelu tehdään BookBeat-sovelluksen kautta, mutta jäseneksi liittymisen voi suorittaa myös tietokoneella. Yllä olevan linkin kautta avautuu suoraan sivu, jossa BookBeatin jäseneksi pääsee liittymään. Klikkasin sieltä linkkiä "hyödynnä tarjous" ja sen jälkeen hyväksyin käyttöehdot ja valitsin, millä tavoin haluan jatkaa liittymistä - sähköpostilla, Google- tai Apple-tilillä. 

Kirjoitin vaadittavat tiedot ja tämän jälkeen valittavaksi tuli kolme vaihtoehtoa, millaisella maksullisella vaihtoehdolla BookBeatiä alustavasti haluaa käyttää ilmaisen tutustumisjakson jälkeen, jos haluaa. Tätä varten tarvitaan myös maksutiedot, BookBeat on suosittu on luotettava palveluntarjoaja. Tilauksen voi kuitenkin peruuttaa tai vaihtaa milloin tahansa. Eli jos ilmaisjakson jälkeen minä tai sinä ei halua palvelua enää maksullisena käyttää, tilaus vain perutaan, ja sillä selvä. Tämä on itselleni tärkeä asia, että ensin saa ilmaiseksi kokeilla, olisiko tämä minun juttu.

Ja valmista tuli! Nyt voi etsiä yli miljoonan kirjan valikoimasta jotain kivaa kuunneltavaa (tai luettavaa)!

Sovelluksen käyttö 

Jäseneksi liittymisen jälkeen latasin sovelluksen ja kirjauduin sisään. Sovelluksen käyttö paljastui todella helpoksi. Alareunassa on hakutoiminto, jossa voi valita, minkä kielistä kirjallisuutta haluaa lukea/kuunnella ja sen jälkeen hakea tiettyä kirjaa nimen tai kirjoittajan kautta. Vierestä löytyy linkki kategorioihin, joista itse nyt ensin valitsin lapset ja sen alakategoriasta 0+ ikäiset lapset.

Päädyinkin siis oman kirjakuuntelun sijaan kuitenkin ensin kokeilemaan tätä yhdessä lapsen kanssa. Luemme kyllä ihan oikeitakin kirjoja päivittäin yhdessä, mutta tuli mieleeni, olisiko se mukava tapa aina iltapalan yhteydessä kuunnella äänikirjana jokin pieni satu?

Klikkasin kirjan kuvaa ja sitten play-nappia ja tadaa, alkoi kuulua erään tutun possutytön viiden minuutin iltasatuja - ajattelin sen olevan sopiva sadun pituus 1,5-vuotiaalle. Kerronta oli elävää ja satua oli itsekin mukava kuunnella. Lapsikin tykkäsi, mutta tarinan sijaan vielä keskittyi enemmän lukijan mies-ääneen ja tiettyihin, mielestään hassuihin sanoihin ja äännähdyksiin. Mutta tämä oli ihan kiva juttu!

Mitäs nyt?

Palaan aiheeseen viikon parin sisään, kun ehdin kuuntelemaan lisää kirjoja. Olisi mukava kuulla myös sinun kokemuksiasi, jos päätät tehdä kuten minäkin, ja hypätä äänikirjojen pariin!

Luoksetulon opetus koiralle, osa 1/5

Luoksetulo on yksi tärkeimpiä koiralle opetettavia taitoja. Periaatteessa kyseessä on hyvin yksinkertainen tehtävä, koiran on tultava luokse sitä kutsuttaessa. Vaikeus tuleekin siinä, miten saada omistajan kutsu koiran kannalta kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi kuin jokin koiran oma tekeminen tai ympäristössä olevat mielenkiinnonkohteet.

Helppona muistisääntönä voidaan pitää, että jokaista uutta asiaa pitäisi opettaa koiralle vähintään viisi onnistunutta toistoa vähintään viitenä eri kertana vähintään viidessä eri paikassa vähintään viidessä eri häiriössä.

Tämä tarkoittaa vähintään 625 onnistunutta harjoituskertaa, ja tähän lisäksi vielä ne kerrat, jotka mahdollisesti eivät ole onnistuneet, joten ihan pienistä määristä harjoituksia (ja palkintoherkkuja) ei ole kyse, jos koiralleen haluaa oikeasti luotettavan luoksetulon.

Lisäksi on eroa siinä, kutsutaanko koira luokse lyhyen (10-20m) vai pidemmän (20-50m) välimatkan päästä, joten myös nämä pidemmät välimatkat pitäisi harjoitella vielä tämän perusharjoitusmäärän päälle. Mikäli koiran perheessä on useampia ihmisjäseniä ja halutaan koiran tottelevan heitä kaikkia, täytyisi nämä harjoitukset toistaa vielä jokaisen perheenjäsenen kanssa erikseen.

Missä sitten pitäisi harjoitella? Missä vaan, missä joskus voi tulla tarve saada koira kutsusta luokseen - ottaen huomioon, että joskus voi tapahtua myös vahinkoja ja koira pääsee irti jossain, missä ei pitäisi.

Tässä esimerkkejä: Kotona sisällä (x5 x5 x5), kotona ulkona (x5 x5 x5), lenkkitien varrella (x5 x5 x5), metsässä (x5 x5 x5), pellolla (x5 x5 x5), koirapuistossa (x5 x5 x5), treenikentällä (x5 x5 x5), kyläpaikassa ulkona (x5 x5 x5), kyläpaikassa sisällä (x5 x5 x5)... Ilman häiriöitä, aikuisten ihmisten läsnäollessa, lasten läsnäollessa, toisten koirien läsnäollessa, muiden eläinten läsnäollessa, liikkuvien autojen luona, kiinnostavien hajujen luona, houkuttelevan ruuan läsnäollessa...

Huomioitavaa on, että koiran palkitsemista ei voi lopettaa, ennen kuin se oikeasti osaa suorittaa halutun tehtävän halutulla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä herkkuja (yleisimmin käytetty palkitsemistapa, myös lelu tietenkin käy, jos se on koiralle mieluisampi) täytyy antaa koiralle monen monta sataa tai tuhatta kertaa, ennen kuin niiden määrää voidaan alkaa vähentämään ja satunnaistamaan. Hyvä idea onkin unohtaa koiran ruokkiminen ruokakupista ja sen sijaan käyttää koiran päivittäiset ruuat koulutustilanteisiin.

Kun puhutaan koiran palkitsemisesta, on tärkeää että koira oikeasti kokee palkkion itselleen palkitsevaksi. Koira saattaa vaikkapa sisällä motivoitua hyvin ihan pelkistä kuivaruokanappuloista, mutta ne eivät välttämättä ole koiraa kiinnostava palkkio enää ulkona, jossa koiralle on sisätiloihin verrattuna tarjolla paljon enemmän houkutuksia; haisteltavaa, katseltavaa, liikkumistilaa. Erilaisia paikkoja ja tilanteita varten kannattaakin varautua erilaisilla herkuilla.

Pentua on helpompi opettaa kuin aikuista koiraa. Pentu on aina valmis kaikkeen uuteen ja oppii nopeasti, kunhan opetusmetodit ja palkkiot ovat kohdallaan. Aikuisella koiralla on pahimmillaan jopa useiden vuosien ajalta vanhoja käyttäytymismalleja taakkanaan ja näiden unohtaminen uuden tieltä voi olla työläs projekti, jossa kannattaa varautua huomattavasti pennunkoulutusta pidempään projektiin.

Luoksetuloa on tehokkainta opettaa koiralle samanaikaisesti useammalla erilaisella, toisiaan vahvistavalla metodilla. Tykkään itse tehdä koirien kanssa paljon sellaisia luoksetuloharjoituksia, joissa koiran näkökulmasta katsoen ei varsinaisesti kutsuta koiraa luokseen, vaan tarjoan koiralla jotain kiinnostavaa tekemistä, jonka vuoksi se haluaa tulla luokseni.

En koskaan ota koiriani kiinni, kun harjoittelen niiden kanssa luoksetuloa. Syötän niille herkkuja. Leikin niiden kanssa. Rapsuttelen niitä. Juttelen niille. Vasta sen jälkeen laitan remmin kiinni, jos se on tarpeellista. En halua, että luoksetulo tarkoittaa koiralle sitä, että sen vapaus loppuu, se joutuu kiinni. Haluan luoksetulon tarkoittavan sitä, että minun luokseni on hauskaa ja kannattavaa tulla. Tällöin tarvittaessa saan kyllä otettua koiran myös kiinni.

Yksi niin sanotuista luoksetuloleikeistä, jota koirieni kanssa harjoittelen, on seuraava: Koirat ovat vapaana ja tekevät, mitä haluavat. Koirien huomaamatta pudotan viereeni maahan koirien herkkuja, jonka jälkeen kyykistyn herkkujen viereen ja alan suureen ääneen, iloisesti ja innokkaasti ihmetellä, mitä siellä maassa oikein on. Koirat reagoivat äänensävyyni ja asentooni juoksemalla välittömästi luokseni katsomaan, mitä oikein olen löytänyt. Näytän koirille herkkuja, jotka ne saavat syödä, ja samalla koirien huomaamatta pudottelen muutamia lisäherkkujakin maahan, jotka edelleen yhtä iloisella ja innokkaalla äänellä koirille esittelen.

Alla video, jossa kesken lenkkeilyn teen tämän luoksetuloharjoituksen. Se sopii mainiosti myös kytkettynä ulkoillessa ohitusharjoituksiin sijaistoiminnoksi koirille, mutta sitä kannattaa ensin harjoitella omassa kotipihassa ja lenkeillä ilman häiriötä, jotta koira tietää, mistä on kyse (nyt syödään jotain hyviä herkkuja tienreunasta). Muista eläytyä omaan rooliisi, se on iso osa tätä harjoitusta.

Mitä hyötyä tästä on? Koirat oppivat pitämään minua hyödyllisenä, koska olen niin hyvä löytämään herkkuja kotipihalta ja metsästä. Tämän ansiosta koirat ovat vapaana ollessaankin minusta kiinnostuneempia - koskaan ei voi tietää, milloin taas löydän jonkin mahtavan herkkuapajan. Kaiken koirankoulutuksen perusta on, että koira on kiinnostunut omistajastaan. Tästä aiheesta enemmän aiemmassa blogitekstissäni Oletko koirasi mielestä kiinnostava. 

Ja se luoksetulon puoli - jos vapaana olevien koirien kanssa ulkoillessani havaitsen ympäristössä jotain, joka saattaisi kiinnostaa koiria tai olla niille vaarallista, minun tarvitsee vain kyykistyä ja alkaa huudella "mitä täällä on" ja koirat tulevat heti luokseni. Ei haittaa, jos sillä yksittäisellä kerralla minulla ei satukaan olemaan herkkuja mukana. Sain koirat luokseni, kuten oli tarkoitus, ja otettua ne kiinni, jos tarve. Seuraavalla ulkoilukerralla teen sitten herkkujen kanssa korjaavan harjoituksen, jotta mielikuva löytämistäni ruokapaikoista pysyy yllä.

Ystävänpäivä lähestyy, oletko valmis?

Ystävänpäivän lähestyessä tulin miettineeksi ystävyysteemaa bloggaamisen, eli oman blogin kirjoittamisen  ja toisten blogeihin kommentoimisen kautta. Tässä on paljon samanlaisia elementtejä kuin niin sanotussa oikeassakin ystävyydessä, eli siinä, kun tunnet jonkun ihmisen ihan livenä ja pidät häneen yhteyttä.

Bloggaamisessa kerrot omia kuulumisiasi toisille, luet toisten kuulumisia ja he sinun. Kommentoidaan, jaetaan vinkkejä, myötäeletään. Mietitään, mitä toiselle kuuluu. Eihän tämä bloggaaminen olisikaan oikein mitään, jos ei kukaan koskaan toistensa juttuja lukisi ja niitä kommentoisi, niistä tykkäisi.

Jaan tähän otteita Satu Pusan ja Anita Polkutien pienestä kirjasesta Ystävyyden ikkunoissa..., jonka muistaakseni olen joskus saanut äidiltäni. Mielestäni nämä runot kuvaavat hyvin myös tätä bloggaamisen maailmaa. 

"Ystävyys on mansikan maku keskellä talvea, kermavaahtoa ja nonparelleja, kirkas väri harmaudessa, kartta tuntemattomassa maastossa, paras kakkuresepti."

"Ystävyys on nostamista ylös, työntämistä eteenpäin, kuuntelemista ja hiljaisuutta, olemista toista varten, oikea sana, kysymys, runo."

"Toivon kaikesta sydämestäni sinulle niitä asioita, jotka johdattavat tietäsi kohti unelmiesi täyttymystä. Monet meret on seilattava yksin, mutta ihanaa, että olemme tukemassa toinen toisiamme."

"Ei elämä ole pelkkää onnea, iloa, voi arki kantaa taakkoja monta kiloa. Joskus huokaus mielen ja valon valtaa; surut tarttuu, ehkä hengenkin salpaa. Silti arkeen sisältyy hohtoa omaa, jotain herkkää, elämän makua somaa."

"Kiitos ystävä innostuksesta, joka leijuu yllämme keskustellessamme, ajatuksista, jota syttyvät yhtä aikaa."

"Ystävyyden sielusta, joka on yhteinen aarrearkku, ammentaa itsemme täyteen elämää, valoa, täydentää lauseita, löytää avaimia, yllättyä, huojentua, etsiä ja kurkistaa."

Ihanaa ystävänpäivää juuri sinulle, jo näin huolella etukäteen toivoteltuna!

Ps. Jos kaipaat lahjavinkkejä ystävänpäivään joko nelijalkaiselle tai kaksijalkaiselle kaverillesi, tai mikseipä vaikka sinulle itsellesikin, koska jokaisenhan meistä tulisi olla itsemme paras ystävä, löytyy tämän linkin takaa muutama erilainen lahjaidea.

Lumes-koiran 17v synttärit

Ihan käsittämätöntä - suomenlapinkoiramme Lumes täytti menneenä viikonloppuna jo 17 vuotta! Lumes on ollut upea ystävä ja harrastuskaveri, mutta myös ihanan pitkäikäinen perheenjäsen, joka on synttärijuhlansa ansainnut.

Itse päivänsankari vietti juhlat enimmäkseen pedillään nukkuen, mutta jokaiseen ruokatarjoiluun osallistuttiin kyllä innokkaasti.

Kaikki juhlien tarjottavat liittyivät jollakin tavalla itse päivänsankariin. Herkkupannari tarjoiltiin lapinkoiranmuotoisina palasina mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Koirakuviot on painettu pannariin piparimuotilla.

Yksi juhlavieraista oli huolissaan pannariin kohdistuvasta hävikistä, koska koirien ulkopuolelle jäi reilusti reunapaloja. Lupasin, että reunapalatkin tulevat kyllä ihan varmasti syödyksi, ja tässä siitä kuvatodiste juhlia seuraavalta päivältä.

Herkkupannarin (paljon sokeria ja paljon voita) lisäksi olin valmistanut myös tavallista pannaria (ruokalusikallinen sokeria ja öljyä), koska sen ainesosat sopivat paremmin pienen lapsemme sokeria välttelevään ruokavalioon - ja näkyipä tuo maistuvan hyvin myös aikuisvieraille.

Tämän pannarin leikkasin teräväkärkisiksi suikaleiksi ja asettelin tarjolle tähden muotoon, koska Lumes on poikkeuksellisen menestyneen harrastusuransa ja pitkän ikänsä vuoksi todellinen superstara.

Mustikkapiirakka valikoitui synttärikakun asemaan siitä syystä, että Lumes on erittäin ahkera syömään mustikoita. Jos Lumeksen kanssa menee mustikka-aikana metsään siten, että Lumes on vapaana, se vain syö mustikoita eikä lenkkeilystä meinaa tulla mitään. Yhtä hyvin maistuvat myös vadelmat, jotka kotipihan pensaista katoavat nopeasti parempiin suihin.

Lisäksi tarjoiluista löytyi suklaakeksejä, koska nuorena Lumes oli todella kovasti suklaan perään ja halusi sitä aina itselleen, jos minä söin suklaata. Se jopa haistoi hengityksestäni, jos olin salaa syönyt suklaata. Lumeksen suklaaherkuttelut vain olivat kovin rajallisia, koska yllättävää kyllä, suklaa on myrkyllistä koirille .

Herkuttelu ei rajoittunut tokikaan vain ihmisiin, vaan myös synttärisankarille kavereineen oli hyväskää tarjolla. Kakunvirkaa toimitti kulhollinen Lumeksen lempiherkkuja eli uunissa rapeaksi paistettuja porsaan kylkiviipaleita, joita kaikki vieraat saivat antaa Lumekselle.

Synttärisankaria hemmoteltiin myös lahjoilla. Pussillinen koiranruokaa sopii mainiosti herkuiksi ja aktivointipallon sisällöksi. Aloituskuvan lelu ja namipussukka olivat nekin synttärilahjoja, namit sattuivat vieläpä sopivasti sisältämään Lumeksen lempimarjaa mustikkaa.

Lumes- aiheisessa tietovisassa vieraat saivat miettiä vastauksia Lumekseen liittyviin kysymyksiin ja joko päteä tietoudellaan tai oppia jotain uutta. Heitänpä saman haasteen sinullekin, joka tätä luet, montako olisit arvannut oikein?

1. Montako varvasta on yhdessä Lumeksen etutassussa?

2. Koska on Lumeksen oikea syntymäpäivä?
a) juhlapäivää edeltävä päivä
b) juhlapäivä
c) juhlapäivää seuraava päivä

3. Mikä näistä on eniten Lumeksen mieleen?
a) nakki
b) pizza

c) lihapulla

4. Tarkoittaako Lumes- nimi lunta?

5. Tykkääkö Lumes enemmän talvesta vai kesästä?

6. Mitä näistä Lumes on harrastanut?
a) eucalyptuksen hajun etsimistä

b) kaakaon hajun etsimistä

c) rahan hajun etsimistä

7. Paljonko Lumes maksoi, kun ostin sen pentuna vuonna 2009? Nykyään lapinkoiranpennut maksavat 1200-1700€.

8. Mitä hassuttelunimeä olen käyttänyt Lumeksesta, koska se on ollut niin hyvä harrastuskoira?

a) minisakemanni (eli minikokoinen saksanpaimenkoira)

b) minimalinois (eli minikokoinen belgianpaimenkoira malinois)

c) minikultsu ( eli minikokoinen kultainennoutaja)

Oikeat vastaukset: 1. Neljä varvasta. 2. b) juhlapäivänä. 3. b) pizza 4. Ei tarkoita, olen vain keksinyt sen. 5. Talvesta, lapinkoirien ehdoton lempparivuodenaika 6. a) eucalyptuksen hajun etsimistä, tämä on nose work niminen koiraharrastuslaji 7. 850€ 8. a) minisakemanni, koska saksanpaimenkoira rotuna kiinnostaa minua myös paljon

Synttärijuhlien vieraat tiesivät oikeita vastauksia vaihtelevasti 1-5 välillä, joten heillä tietovisa meni enemmän uuden oppimisen puolelle.

Nämä olivat toiset Lumekselle järjestämäni synttärijuhlat. Ensimmäiset olivat viime vuonna, kun Lumes täytti 16 vuotta. Mitä siellä tarjoiltiin ja mitä siellä tapahtui? Synttärikertomus nro1 löytyy täältä.