Itse tehty muovailuvaha

Muovailuvaha, tuo lasten kestosuosikki, voiko sitä tehdä itse? Kyllä!

Tässä takuuvarmasti pehmeän ja hyvin muovailtavissa olevan muovailuvahan ohje. Bongasin sen viime talvena jostain, jota en muista enää, mistä.

Muovailuvahataikinaan tarvitaan 5dl (vehnä)jauhoja, 2dl suolaa, 2rl (rypsi)öljyä, 2rl sitruunahappojauhetta ja 5dl kiehuvaa vettä. 

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja vaivataan taikinaksi. Taikina on kiehuvan veden vuoksi kuumaa, joten taikinaa vaivatessa itse käytin käsissä neulesormikkaita ja niiden päällä muovihanskoja, ja siitä huolimatta piti välillä pitää pieniä jäähdyttelytaukoja.

Halutessaan taikinaan voi lisätä pari tippaa elintarvikeväriä saadakseen värillistä muovailuvahaa. Itse en sitä tällä kertaa kokenut tarpeelliseksi - kun mielikuvitusta ei rajata väreillä, kaikki on mahdollista - mutta toisaalta värit taas toki ruokkivat mielikuvitusta nekin, että ehkä joskus toisella kertaa kokeilen sitä.

Sitruunahappo ei ole pakollinen ainesosa, mutta se toimii muovailuvahan säilöntäaineena. Löytämässäni ohjeessa taidettiin muistaakseni puhua muutaman viikon säilyvyydestä, mutta meillä sama muovailuvahaerä on ollut käytössä jo joulukuulta -25 asti enkä huomaa siinä mitään pilaantumisen merkkejä.

Olen jakanut muovailuvahan neljäksi, pallomaiseksi osaksi. Säilytän niitä kiinni solmitussa muovipussissa, joka on kannellisessa muovirasiassa yhdessä muovailutarvikkeiden kanssa. 

Tämä on tosiaan ihanan pehmeää ja pienenkin helppo käsitellä, ja siitä voi muovailla ja rakennella monenlaista suurempaa ja pienempää juttua.

Meillä ei vielä viihdytä tällaisten puuhien parissa yksin, mutta aikuisen seurassa muovailuvahaleikissä vierähtää parhaimmillaan jopa lähemmäs tunnin verran aikaa. Kivaa puuhaa siis!

Itse tehtyjä erikoislättyjä

Otsikko on vähän omituinen, mutta jollain logiikalla, jos et tee tavallisia lättyjä, teet erikoislättyjä. Eikö vain?

Niinkin "erikoisia" lättyjä nimittäin on tullut itse tehtyä kuin porkkanalättyjä. Summamutikassa sekoitin keskenään porkkanasosetta, joka ei ollut itsetehtyä vaan kaupasta ostettua, ja kananmunia.

Lisäsin joukkoon maitoa ja sekoitin. Lisäsin jauhoja ja sekoitin. Ja kas, näin taikina tulikin jo valmiiksi. Itse en nykyään enää laita lättytaikinaan sokeria ja/tai suolaa.

Sitten alkoikin se jännittävin osuus. Kun ensimmäistä kertaa tekee porkkanalättyjä ja vielä ihan itse sovelletulla ainesten suhteella, ei etukäteen tiedä, tuleeko hitti vai huti.

Paistaminen onnistui hyvin, kuin myös maistaminen, ja makukin oli oikein mainio. Koostumus oli ihanan mehevää, vähän kuin pannarissa. Ja mikä tärkeintä, lapsikin kelpuutti lopputuloksen.

Kuvassa näette muuten niin sanottua multitaskaamista eli monen asian tekemistä samanaikaisesti. Paistan lättyjä ja paistumisen odotteluajalla kuorin perunoita kattilaan.

Lapsen myötä olen alkanut tehdä itse myös pinaattilättyjä, ennen ostin ne valmiina kaupasta. On muuten ihan erilainen maku itsetehdyssä, kuin teollisessa tuotteessa, mikä ei tosin ole mikään yllätys. Nam!

Samoin kuin porkkanalättyjä, tein pinaattilättyjäkin kerralla niin ison satsin, että niitä riitti pakastimeen asti. Sieltä on sitten kiva kaivella esiin syötävää vähällä vaivalla.

Myös nokkosia voisi käyttää lättyihin. Äitini teki joskus kauan kauan sitten nokkoslättyjä ja muistan, että ne olivat hyviä. Maistuivat vähän pinaattilätyiltä.

Lättyvalikoimastamme löytyy myös omena-banaanilättyjä. Näitä olen tehnyt raastetusta omenasta, muussatusta banaanista ja kananmunista. 

Nämä ovat kivan erilaisia, makeita, mutta toki rakenne ja niin sanottu suutuntuma on näissä vähän erilainen verrattuna tavallisesta lättytaikinasta tehtyihin lättyihin, eli joissa on käytetty myös maitoa ja jauhoja. 

Lätyt ovat siitä kivoja ruokia/herkkuja, että laittoi sinne sekaan vähän mitä vain, aina se on hyvää.

Kätevää sekin, että voi ensin syödä rullattuja lättyjä jauhelihalla vähän kuin tortillaa, ja sitten jälkiruoaksi samoja lättyjä hillolla.

Tai sekoittaa lättytaikinaan jo valmiiksi marjoja, niin ei tarvitse erikseen päälle enää mitään.

Lätyt ovat myös helppo ja kätevä retkieväs sekä suolaisina että makeina versioina.

Jos sinulla on jokin oma lättybravuuri, olisi hauska kuulla!

Onko rahalahjan saaminen tylsää?

Onko rahalahjan saaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä? Onko rahalahjan antaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä?

9-vuotiaalla syntymäpäiväsankarilla oli lahjatoiveena rahaa ja päädyimme hieman erilaiseen tapaan antaa rahalahja.

Käärin setelin lahjapaperiin. Laitoin tämän paketoidun setelin kirjekuoreen ja käärin kirjekuoren lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään koirien matolääkerasiaan, jonka taas sitten käärin lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjän kananmunakennon sisälle ja käärin kennon lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään ruokatermosrasiaan ja käärin rasian lahjapaperiin. Ja siinä se sitten oli.

Jokaiseen pakettiväliin laitettiin pieni lappu hassulla tekstillä, esimerkiksi "Tykkäätkö kananmunista?".

Lahjansaaja ei ollut kovin innostunut kääreistä paljastuneeseen termariin. Pyydettiin häntä avaamaan termaripaketti, mutta hän ei olisi halunnut tehdä sitä. Useamman avaamiskehoituksen jälkeen hän suostui avaamaan paketin - ja siellä odottikin kiva yllätys, uusi paketti. Nyt lahjansaajaa alkoi jo vähän hymyilyttää.

Kääre kääreeltä lahjansaajaa nauratti enemmän, kun esiin tuli vain uusi paketti ja taas uusi paketti. Hän pääsi niin hyvään pakettien avaamisvauhtiin, että lopussa minua alkoi jo hirvittää, revitäänkö seteli kahtia, kun lahjakääreitä auottiin aika rajuin ottein, mutta ehjänä onneksi pysyi.

Rahalahjoja tuli muiltakin synttärivierailta, ja hyvin ne kelpasivat, mutta tämä moneen kertaan paketoitu seteli aiheutti kyllä suurimman hymyn lahjansaajan huulille, kun lopulta kaiken avaamisen jälkeen paketista paljastui kuitenkin jotain mieluisaa.

Tämä viisi pakettikerrosta näytti olevan sopiva määrä ainakin tälle lahjansaajalle. Ehkä yksi tai maksimissaan kaksi lisäpakettia olisi vielä mennyt, mutta sen jälkeen avaamisen hauskuus olisi kyllä jo alkanut laantua ja kääntyä tylsyyden puolelle. Nappiin meni siis tällä kertaa!

Synttäreitä tai muita muistamisia tulossa? 8+5 lahjaideaa koiralle ja omistajalle. Vai kaipaisiko vauva viihdykettä? Vauvan viihdekeskus - itsetehty tietysti. Silmäniloa puutarhaan? Maalasin pieniä taloja.

Rikkinäiset villasukat uusiokäyttöön

Minulla on paljon villasukkia. Tarkoitan, että niitä on siis oikeasti todella monet - niin monet, että riittävät varmasti vielä ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. 

Äidinäitini oli ahkera villasukkien kutoja. Sukkia tuli enemmän kuin menekkiä oli. Minä otin aina vastaan hänen tarjoamat villasukat, vaikka en olisi tarvinnut uusia. Se oli helppo tapa ilahduttaa häntä, että rakkaudella kudotut villasukat saavat käyttäjän.

Alkaessaan tulla vanhemmaksi ja vanhemmaksi, hän joskus totesi kyllä tietävänsä, että kaikilla on jo villasukkia riittämiin. Siksi hän tekee niitä lisää ja lisää, että sitten, kun hänestä aika jättää, meillä edelleen riittäisi villasukkia.

Äidinäitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta edelleen minä kuljen hänen kutomissaan villasukissa. Kiitos isu (kutsuimme häntä paikallisella murresanalla isu), sinne jonnekin. Villasukat ovat myös ihana tapa pitää hänen muistonsa elossa. Jokainen kerta, kun käytän villasukkia, muistan hänet.

Ennen vein pohjasta rikkikuluneet villasukat isulle korjattavaksi. Tuntui hullulta laittaa muuten hyvät villasukat roskiin.

Nyt kaivoin kaappini uumenista esiin parit rikkinäiset, korjausta odottaneet villasukat. Mietin, että minulla on kyllä niin paljon villasukkia, että enää niitä ei korjata, vaan teen rikkinäisistä jotain muuta. Jotain uutta.

Minulla on parit äidinäitini kutomat ranteenlämmittimet. Ne ovat aina välillä hukassa tai jossain laukussa jemmassa, joten päätin leikata rikkinäisistä villasukkista varret irti ja ottaa ne ranteenlämmitin-käyttöön.

Ranteenlämmittimistä tuli kivat! Ompelin leikatut reunat muutamaan kertaan siksakilla, jotta eivät ala purkaantumaan. Pidempiin yksilöihin tein vielä peukalonkolot, jotta niitä voi käyttää sormikkaiden kanssa lisälämmikkeenä kämmenselkään asti.

Rikkinäiset sukkaosat valitettavasti päätyivät roskikseen, ihan kaikkea ei voi säästää, mutta näiden sukanvarsista tehtyjen ranteenlämmittimien ansiosta kahdet rikkinäiset villasukat saivat kuitenkin uuden elämän.

Lumes-koiran 17v synttärit

Ihan käsittämätöntä - suomenlapinkoiramme Lumes täytti menneenä viikonloppuna jo 17 vuotta! Lumes on ollut upea ystävä ja harrastuskaveri, mutta myös ihanan pitkäikäinen perheenjäsen, joka on synttärijuhlansa ansainnut.

Itse päivänsankari vietti juhlat enimmäkseen pedillään nukkuen, mutta jokaiseen ruokatarjoiluun osallistuttiin kyllä innokkaasti.

Kaikki juhlien tarjottavat liittyivät jollakin tavalla itse päivänsankariin. Herkkupannari tarjoiltiin lapinkoiranmuotoisina palasina mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Koirakuviot on painettu pannariin piparimuotilla.

Yksi juhlavieraista oli huolissaan pannariin kohdistuvasta hävikistä, koska koirien ulkopuolelle jäi reilusti reunapaloja. Lupasin, että reunapalatkin tulevat kyllä ihan varmasti syödyksi, ja tässä siitä kuvatodiste juhlia seuraavalta päivältä.

Herkkupannarin (paljon sokeria ja paljon voita) lisäksi olin valmistanut myös tavallista pannaria (ruokalusikallinen sokeria ja öljyä), koska sen ainesosat sopivat paremmin pienen lapsemme sokeria välttelevään ruokavalioon - ja näkyipä tuo maistuvan hyvin myös aikuisvieraille.

Tämän pannarin leikkasin teräväkärkisiksi suikaleiksi ja asettelin tarjolle tähden muotoon, koska Lumes on poikkeuksellisen menestyneen harrastusuransa ja pitkän ikänsä vuoksi todellinen superstara.

Mustikkapiirakka valikoitui synttärikakun asemaan siitä syystä, että Lumes on erittäin ahkera syömään mustikoita. Jos Lumeksen kanssa menee mustikka-aikana metsään siten, että Lumes on vapaana, se vain syö mustikoita eikä lenkkeilystä meinaa tulla mitään. Yhtä hyvin maistuvat myös vadelmat, jotka kotipihan pensaista katoavat nopeasti parempiin suihin.

Lisäksi tarjoiluista löytyi suklaakeksejä, koska nuorena Lumes oli todella kovasti suklaan perään ja halusi sitä aina itselleen, jos minä söin suklaata. Se jopa haistoi hengityksestäni, jos olin salaa syönyt suklaata. Lumeksen suklaaherkuttelut vain olivat kovin rajallisia, koska yllättävää kyllä, suklaa on myrkyllistä koirille .

Herkuttelu ei rajoittunut tokikaan vain ihmisiin, vaan myös synttärisankarille kavereineen oli hyväskää tarjolla. Kakunvirkaa toimitti kulhollinen Lumeksen lempiherkkuja eli uunissa rapeaksi paistettuja porsaan kylkiviipaleita, joita kaikki vieraat saivat antaa Lumekselle.

Synttärisankaria hemmoteltiin myös lahjoilla. Pussillinen koiranruokaa sopii mainiosti herkuiksi ja aktivointipallon sisällöksi. Aloituskuvan lelu ja namipussukka olivat nekin synttärilahjoja, namit sattuivat vieläpä sopivasti sisältämään Lumeksen lempimarjaa mustikkaa.

Lumes- aiheisessa tietovisassa vieraat saivat miettiä vastauksia Lumekseen liittyviin kysymyksiin ja joko päteä tietoudellaan tai oppia jotain uutta. Heitänpä saman haasteen sinullekin, joka tätä luet, montako olisit arvannut oikein?

1. Montako varvasta on yhdessä Lumeksen etutassussa?

2. Koska on Lumeksen oikea syntymäpäivä?
a) juhlapäivää edeltävä päivä
b) juhlapäivä
c) juhlapäivää seuraava päivä

3. Mikä näistä on eniten Lumeksen mieleen?
a) nakki
b) pizza

c) lihapulla

4. Tarkoittaako Lumes- nimi lunta?

5. Tykkääkö Lumes enemmän talvesta vai kesästä?

6. Mitä näistä Lumes on harrastanut?
a) eucalyptuksen hajun etsimistä

b) kaakaon hajun etsimistä

c) rahan hajun etsimistä

7. Paljonko Lumes maksoi, kun ostin sen pentuna vuonna 2009? Nykyään lapinkoiranpennut maksavat 1200-1700€.

8. Mitä hassuttelunimeä olen käyttänyt Lumeksesta, koska se on ollut niin hyvä harrastuskoira?

a) minisakemanni (eli minikokoinen saksanpaimenkoira)

b) minimalinois (eli minikokoinen belgianpaimenkoira malinois)

c) minikultsu ( eli minikokoinen kultainennoutaja)

Oikeat vastaukset: 1. Neljä varvasta. 2. b) juhlapäivänä. 3. b) pizza 4. Ei tarkoita, olen vain keksinyt sen. 5. Talvesta, lapinkoirien ehdoton lempparivuodenaika 6. a) eucalyptuksen hajun etsimistä, tämä on nose work niminen koiraharrastuslaji 7. 850€ 8. a) minisakemanni, koska saksanpaimenkoira rotuna kiinnostaa minua myös paljon

Synttärijuhlien vieraat tiesivät oikeita vastauksia vaihtelevasti 1-5 välillä, joten heillä tietovisa meni enemmän uuden oppimisen puolelle.

Nämä olivat toiset Lumekselle järjestämäni synttärijuhlat. Ensimmäiset olivat viime vuonna, kun Lumes täytti 16 vuotta. Mitä siellä tarjoiltiin ja mitä siellä tapahtui? Synttärikertomus nro1 löytyy täältä.

8+5 lahjavinkkiä koiralle ja omistajalle

Nappaa talteen toimivat lahjavinkit niin koiralle kuin ihmisväellekin oli sitten joulu tai synttärit, ystävänpäivä tai nimipäivä, isäinpäivä, äitienpäivä, kesäjuhlat, muuten vaan juhlat. Kivat yllätykset piristävät aina!

1. Mainos Icebug

Olen itse ollut Icebug-nastakenkien uskollinen käyttäjä siitä asti, kun yli kymmenen vuotta sitten sain ensimmäiset Icebugini lahjaksi äidiltäni. Icebugien nastat ovat pitäneet minut pystyssä hulluimmillakin pääkallokeleillä ja on ihana tunne, kun voi vain kävellä rennosti eikä tarvitse jännittää jalkojaan liukastumisen pelossa.

Mutta miksi ostaa nastakengät irrallisten piikkipohjallisten tilalta, eivätkö ne ole sama asia? Icebugeissa nastoja on koko kengän pohjan pituudelta kantapäästä varpaisiin asti, joten pito on taattu askeleen jokaisessa vaiheessa. Kun nastat ovat integroituna kengän pohjaan, kävelytuntuma on normaali ja miellyttävä, ja myös juokseminenkin onnistuu erinomaisesti. Nastakenkien kanssa voit olla varma, että turvallinen liikkumisesi on varmistettu koko ulkoilun ajan.

Itse käytän Icebugeja läpi talven luottokenkinäni. Myös lumiset tiet voivat joskus olla liukkaita aurauksen tai tamppaantumisen jäljiltä, ja Icebugien kanssa tiedän aina kulkevani varmoin askelin.

Ostin muutama viikko sitten itselleni uudet Icebugit, ne kymmenen vuotta vanhat kun alkavat olla jo palvelusikänsä päässä, ja nyt on taas hymy huulilla, kun lähden koirien ja lapsen kanssa kävelylle.

Olen kirjoittanut Icebugeista myös ihan oman blogitekstin otsikolla Talven parhaat ulkoilukengät, se löytyy täältä, ja olen avannut vähän laajemmin sitä, miksi Icebugit ovat suosikkini.

Kiinnostuitko? Tutustu valikoimaan - tässä linkki Icebug verkkokauppaan. 

2. Mainos Koiratarvike Haukkula

Haukkula on täysin kotimainen pienyritys, jonka varasto sijaitsee Vantaalla. Muista nettikaupoista  Haukkula erottuu Tassuväki-bonusohjelmallaan, jossa bonusta saa ostosten lisäksi myös esimerkiksi tykkäämällä heidän Facebook-sivuistaan, lisäämällä lemmikin syntymäpäivän ja arvostelemalla ostamiaan tuotteita. Bonuspisteitä keräämällä saa melko helposti ostoksistaan jopa 15% alennusta - ja ensimmäisestä ostoksesta saa aina -10% bonuksista riippumatta.

Suosittelen Haukkulan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistettuja, haitta-aineettomia Ozami pururullia ja purutikkuja. Treeninamiksi sopii erinomaisesti Boost lihaisa koiranmakkara, joka kiinteän koostumuksensa ansiosta on helppo pilkkoa suuhunsopiviksi palasiksi. Kotiin, autoon ja retkille sopivaan lemmikin ensiapulaukkuun on valmiiksi koottu kaikki perustarvikkeet pienempiä ja vähän suurempiakin hätätilanteita varten.

Valopanta tai pantaan/valjaisiin kiinnitettävä irtovalo parantaa koirien näkyvyyttä pimeässä ja useammalle koiralle voi hankkia jokaiselle vaikka oman värinsä, niin tietää, missä päin pihaa kukainenkin viipottaa.  Tämä on meillä ihan pakollinen varustus bolognesella, kun se ei aina huomioi luoksetulokutsuja ja saattaa myös poistua pihasta tai piileskellä jossain. Sinisenä loistava valo paljastaa nyt sijainnin aina. Valopannat toimivat loistavasti myös lasten käytössä, ja toki aikuisillakin, ja niitä on perusheijastimia hauskempia käyttää ja näkyvyyskin huomattavasti taatumpi.

Klikkaa itsesi Haukkulan verkkokauppaan tästä.

3. Itse tehty koirantakki

Meidän bolognese-koiramme on kovin kylmänarka ja palelee ulkona nopeasti jo alle +10 asteen lämpötiloissa. Takkeja on onneksi hyvin helppo tehdä itsekin, jos ei tarvitse niihin mitään monimutkaisia ominaisuuksia, joten bolognese on saanut näitä tee se itse-versioita.

Täällä blogistani löytyvä ohje superhelppoon takkiin koiralle.

4. Mainos Renkaat.com

Olen huomannut, että moni vierastaa uusien autonrenkaiden ostoa kesken kauden. Ei haluta ostaa uusia kesärenkaita enää syksyllä, tai uusia talvirenkaita kesken talven. Usein kuulee puhuttavan myös siitä, miten halutaan ajaa renkaat loppuun ennen kuin hankitaan uudet. Toisinaan tämä aiheuttaa valitettavasti vaaratilanteita joko kyseiselle autoilijalle itselleen sekä myös muille tielläliikkujille.

Liikenneturvan sivuilla kerrotaan, että talvirenkaiden kulutuspinnan pääurien syvyys tulee olla vähintään 3mm ja kesärenkaiden 1,6mm. Tämä ei kuitenkaan tarkoita turvallista urasyvyyttä, vaan lainvaatimaa minimiä, jolla renkaiden pito-ominaisuudet märällä tai lumisella tiellä ovat jo selvästi heikentyneet.

Välillä törmää myös virheelliseen käsitykseen siitä, että kun renkaita autoon laittaessa mitataan urasyvyydeksi juuri tuo minimi, niin renkaita voisi sitten käyttää huoletta vielä koko sen kesän tai talven. Jos esimerkiksi kesärenkaiden urasyvyys on maaliskuun lopulla juuri ja juuri 1,6mm, se on - ajomääristä riippuen tietysti -  lokakuun lopulla jo paljon vähemmän kuin tämä vaadittu minimimitta.

Kolahtiko - siis ajatuksen tasolla, ei toivottavasti konkreettisesti. Tästä pääset Renkaat.comin sivuille vertailemaan uusien, turvallisia ajokilometrejä varmistavien renkaiden hintoja.

5. Mainos Kodin1

Koiramme ovat olleet jo monen vuoden ajan raakaruokinnalla ja ruokien säilytyspaikkana luonnollisesti on tällöin pakastin. Ennen koiramme söivät kuivaruokaa ja ruokasäkkien kanssa oli alkuun säilytysongelma - ruuan pitäisi olla helposti saatavilla, mutta kuitenkin johonkin kauniisti ja sisustukseen sopivasti piilotettuna. Tällöin ratkaisuksi valikoituivat pystymalliset, kannelliset pyykkikorit. Kurkkaa esimerkiksi Pyykkikorit Candy harmaa, Komari tumma puu/valkoinen tai Kalthota valkoinen, joihin kaikkiin mahtuu helposti 15kg ruokasäkki.

Hierontavasaraa tai hierontapistoolia, kumpaa nimitystä siitä haluaakaan käyttää, kohtaan minulla oli alkuun epäluuloja. Sattuuko se? Auttaako se? Onko se ihan turhake? Epäluulot hälvenivät nopeasti, kun vekotin pääsi käyttöön - sillä on todella kätevä hieroa hartiaseutua ja selkää, tuntuu miellyttävältä ja ihan oikeasti se jopa auttaa niihin lihasjumeihin.

Sukella Kodinykkösen verkkokauppaan tästä.

6. Itse tehdyt namit koiralle

Tätä koirien lihapannaria tein yhteen aikaan ahkeraan ja koirilla olikin treeneissä aina itse tehdyt herkut tarjolla. Nämä namit eivät tahraa tai murusta, ja ovat koirieni mielestä herkullisia.

500g broilerin hienoksi jauhettua, luutonta jauhelihaa
4 kananmunaa
2,5dl perunajauhoja

Sekoita ainekset (broilerin tilalle voi toki halutessaan vaihtaa muuta lihaa tai sisäelimiä) keskenään kulhossa, kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Peitä taikina leivinpaperilla, se estää kuoren muodostumisen.

Paista keskitasolla uunissa 175C noin 35-45 minuuttia, jonka jälkeen paloittele ja anna jäähtyä ennen pusseihin tai rasioihin pakkaamista.

Ohjeen mukaisesti tehdystä pannarista tulee namipalasia noin 650g. Pannarinpalaset säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, joten osa annoksesta kannattaa pakastaa ja ottaa aina sulamaan tarpeen mukaan.

7. Mainos BookBeat

Ääni- ja E-kirjapalvelu BookBeat on kätevä aineeton lahja sinulle tai hänelle, jolla on jo kaikkea muuta. Yli miljoonan kirjan valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotain.

Lukaise oma käyttökokemukseni BookBeatistä tai hyppää suoraan BookBeatin tilaukseen - ensimmäiset 30 vuorokautta ovat uusille käyttäjille ilmaiset.

8. Maalaa taulu

Kuinkahan monta vuotta olen haaveillut siitä, että tekisin koiran tassunjälkitaulun? Kuinkahan monta kuukautta olen haaveillut siitä, että tekisin lapsen jalanjälkitaulun? Kaikki taiteilijatarvikkeet on jo hankittu, joten olisiko aika ryhtyä tuumasta toimeen...

Löydä oma sisäinen taiteilijasi ja toteuta haaveesi, niin kuin minäkin yritän tehdä.

Pienten talojen vuodenajat

Sain viime kesänä päätökseen pienten talojen maalausprojektini, kerroin siitä täällä.

Napsin taloista kuvia eri vuodenaikoina, ne ovat nyt kokeneet sekä kesän, syksyn, talven että kevään.

Ilokseni talojen maalipinnat säilyivät vuodenaikojen ja säiden vaihteluista täysin priimakunnossa!