Aloitin aikanaan bloggaamisen vuodatus.net-palvelussa vuonna 2008 ja parhaimmillaan/pahimmillaan minulla oli neljä eri blogia neljää eri aihetta varten. Siirryttyäni Bloggerin puolelle, Team Vallattomat alkoi koiristani ja niiden kanssa harrastamisesta sekä muista lemmikeistäni kertovana blogina vuonna 2012, mutta tuli yllättäen tiensä päähän kesällä 2020.
Elämä ilman blogia tuntui kuitenkin jotenkin oudolta ja tyhjältä, joten vanhan blogin jatkoksi perustin tämän Team Vallattomat 2.0. helmikuulla 2021. Alkuperäisversiostaan poiketen tämä uusi Team Vallattomien versio käsittelee koirien lisäksi muitakin elämän osioita, jonka vuoksi vaihdoin blogille myös uuden, kuvaavamman tunnistekuvan.
Blogin nettiselainversion sivupalkissa on ollut luettavissa, keistä Team Vallattomat koostuu, mutta poistin sen sieltä ja nyt esittely on tässä koottuna.
FI KTV-HTM SM16 HK2 PERA-A RTK1 Lumes
Suomenlapinkoirauros
s. 17.01.2009
Agility Maxi3
Koiratanssi Heelwork Suomen koiratanssivalio, suomenmestari 2016, Pohjoismaiden mestaruus joukkuepronssi 2017
Koiratanssi Freestyle AVO KM
Luonnetesti 78
Nose work Hyväksytty hajutesti
Pelastuskoirakoe PERA A HYV
Palveluskoirien hakukoe HK2
Palveluskoirien jälkikoe Alokasluokka
Rallytoko RTK1
Tottelevaisuuskoe VOI2
Näyttelyt EH
Harrastettu myös vesipelastusta ja verijälkeä
HK3 RTK4 PAIM-E Mesta
Suomenlapinkoirauros
s. 28.03.2013
Agility Pikkumaksi3 1xnolla + 1xtuplanolla
Koiratanssi heelwork AVO EH
Koiratanssi freestyle VOI SERT
Luonnetesti 156
Paimennuskoe 1 luokka
Palveluskoirien hakukoe HK3 2x 1-tulos suomenmestaruuksista sija 16/36 2017
Rallytoko RTK4
Tottelevaisuuskoe AVO1
Harrastettu myös metsäjälkeä ja noseworkia, toiminut Kennelliiton kaveri- ja lukukoirana
Pikkubolognese
Bolognesenarttu
s. 3/2013
Harjoitellut rallytokoa, koiratanssia, agilitya ja jäljestystä
Muhku
Koko konkkaronkan kulkupeli
vm 2016
Emäntä
Neljänkympin kriisin ohittanut tyyppi, joka koiratouhujen lisäksi hevostelee, suppailee, retkeilee, kesämökkeilee, toimii sosiaalitoimen tukiperheenä ja on kirjoittanut lemmikeistään blogia vuodesta 2008 alkaen.
Lapsi
Taaperoikäinen tallustaja
Muistoissa
Aladin, suomenlapinkoirauros
Linnanneidon Gallant Lucas, saksanpaimenkoirauros
22 egyptinokahiirtä
4 kesyrottaa
4 kania
Jotain asiaa? Minut tavoittaa blogin kommenteista sekä sähköpostitse alielhel_at_gmail.com.
Toisen roska on toisen aarre - negatiivisuuden kautta positiivisuuteen, eikö vaan? Kiva! Mutta mitäs sitten, kun se toisen roska on toisenkin roska?
Asumme talossa, jonka aiempi tai aiemmat asukkaat ovat heittäneet tarpeettomat, rikkinäiset tai muuten vaan ylijäämätavarat piharakennuksen viereen joutomaalle.
Toissakeväänä halusimme ottaa tuon joutomaan käyttöön ja rakentaa siihen pienen katoksen. Ensimmäisenä jouduimme työhön, jota olimme kaikki aikaisemmat vuoden vältelleet - keräämään kaikki edellisen asukkaan roskat pois.
Tavaraa kertyi iso kuomukärryllinen. Tässä muutamia kuvaotoksia teidän iloksenne. Löydättekö aarteita vai onko kaikki roskaa, kuten me ne luokittelimme?
Olen tässä aikani pähkäillyt yhtä vanhaa lastenrunoa. Miten liittyvät toisiinsa makkarat, puutikut ja keittoruoka?
Makkarat ja puutikut ymmärrän, voit tökätä makkarat tikunnokkaan ja paistaa nuotiolla tai vaikka takassa. Makkarat ja keittoruuan ymmärrän, voit tehdä makkarakeittoa.
Mutta miten tikut liittyvät näihin kahteen yhdessä? Paistettiinko makkarat tikunnokassa ennen keittoon laittamista? Sekoitetaanko tai syödäänkö keittoa tikulla?
Kerro ihmeessä oma ajatuksesi tai tietosi asiasta!
Miltä 17-vuotias koira näyttää? Millainen liikkumiskyky näin vanhalla koiralla on? Mikä on vanhuksen mieliala? Onko sen elämä enää elämisen arvoista? Mikä on pitkän iän salaisuus?
Seuraavissa joulukuun -25 ja helmikuun -26 välillä otetuissa kuvissa ja videoissa esiintyy tammikuulla 17-vuotta täyttänyt suomenlapinkoiramme Lumes, jonka synttärijuhlista olen kertonut täällä.
Lumes on aina tykännyt hakeutua vähän hankaliin paikkoihin. Sitä jotenkin kiehtoo se, että on jotain haastetta. Se ei ole koira, joka ylittää aidan matalimmasta kohdasta.
Jotain Lumeksen voinnista voineekin päätellä siitä, että edelleenkään se ei halua helppoa elämää. Yksi sen lempparipaikoista ruokapäivystykseen on keittiönpöydän alla. Sieltä sitten kaavitaan itsensä esiin jostain tuolien alta kömpien.
Ja miksi, oi miksi se aina kävelee lapsen lelujen päältä, vaikka esteetöntäkin kulkureittiä olisi tarjolla. "No katos tulin tästä vähän oikoreittiä..."
Lumes ei ole enää pitkiin aikoihin kuullut puhetta, joten sen kanssa eletään käsiviittomilla ja fyysisesti ohjaamalla. Lähietäisyydeltä toimii myös vihellys huomionherätyksenä - paitsi jos ollaan sikeässä unessa, siitä heräämiseen tehoaa vain kosketus.
Poseeraukset ja pienet temput onnistuvat namiohjauksella. Ruoka, siitä Lumes todellakin tykkää edelleen.
Lumes on aina tullut erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. Mitään nuoruuden intoa osallistua lapsen puuhiin sillä ei enää ole, mutta luotettava kaveri se on.
Muutama päivä sitten sattui ikävä haaveri, kun lapsi juoksi pimeässä huoneessa eikä ehtinyt huomata - en minäkään- , että Lumes oli siellä nukkumassa. Asia todentui siinä vaiheessa, kun lapsi kompastui koiraan ja kaatui sen päälle. Äkkipikaisemman koiran kanssa olisi voinut käydä huonosti, mutta Lumeksen reaktio tähän kesken unien tulleeseen säikähdykseen ja varmasti vähän kipuunkin, oli vain kohottaa päänsä ja odottaa, että saan nostettua lapsen pois.
Seuraavana päivänä huomasin, että Lumes käveli ulkona vähän vinossa ja mietti pitkään, ennen kuin meni ulkorappuset alas. Siitä seuraavana päivänä jouduin kaksi kertaa auttamaan sen ylös makuulta, huomasin sen kävelevän sisälläkin vinossa ja illalla takajalat eivät kantaneet kunnolla matottomalla lattialla. Tästä seuraavana päivänä Lumes oli taas normaali ja tajusin vasta tuolloin yhdistää tuon lapsen kaatumisen ja koiran oireet toisiinsa.
Yksi Lumeksen parhaita luonteenpiirteitä on aina ollut sen iloisuus, leikkisyys ja hyväntuulisuus. Oma-aloitteisuus leikkeihin on iän myötä hävinnyt, mutta tarjottu lapanen kelpaa hyvinkin kiskottavaksi ja itselleen napattavaksi.
Kovin pitkää hetkeä se ei jaksa lapasen kanssa leikkiä ja juosta, mutta vartioi sitä kyllä itseään muutaman vuoden nuoremmalta Mestalta, joka ei näinkään vanhalta kaveriltaan tohdi mennä ottamaan lelua ilman lupaa.
Mitään pelkkää juhlaa 17-vuotiaan koiran elämä ei toki enää ole. Syksyllä Lumeksella oli jonkin aikaa satunnaista sisälle pissimistä ja kakkimista noin 1-3 kertaa kuukaudessa. Näytti siltä, ettei se enää osaa pidättää, jos on hätä, vaan ne tulee sitten kun tulee, jos ei ulos ole kukaan päästämässä. Toisaalta nyt kyllä on taas ainakin pari kolme kuukautta takana ilman yhtään vahinkoa, joten oliko sillä jokin hetkellinen dementia silloin vai onko ruokailujen ja ulospääsyjen rytmitys toiminut nyt paremmin - mene ja tiedä.
Lumes on hyvin terve. Sillä ei ole mitään sairautta, johon sen olettaisi jossain kohtaa menehtyvän. Ainoa heikkous on se, että vanhalla koiralla alkaa näkyä, että se on vanha, kroppa tulee vanhaksi. Jos Lumes ei olisi viettänyt niin liikunnallista elämää kuin on, sen jalat ja kehonhallinta olisivat voineet jo pettää. Koko elämänsä monipuolisesti liikkuneella koiralla on kuitenkin lihaskunto ja koordinaatio sen verran hyvässä kunnossa, että se kantaa vanhuuteen asti heikkenevän kropan tukena.
Ruoka, varsinkin iltaruoka, on Lumekselle tärkeä. Useina päivänä se tarvitsee kaksi iltaruokaa, koska unohtaa jo syöneensä, eikä sitten osaa mennä nukkumaan ilman iltaruokaa, joten on pakko antaa toinenkin annos, jotta vanhus malttaa lähteä levolle.
Lumes ei hyväksy enää ollenkaan tilan rajaamista porteilla. Sehän on aina ollut todella kuuliainen aidoille ja pysynyt vaikka minkälaisten viritelmien takana, mutta ei enää. Jos sisällä laittaa portin johonkin oviaukkoon ja Lumes haluaa kulkea siitä, se ihan surutta kaataa irrallisen portin nurin tai kiinteän portin takana, jos siitä ei pääse ahtamaan itseään mistään välistä läpi, alkaa haukkua.
Tärkein asia, minkä olen Lumeksen kanssa huomannut, on se, että vanha koira, myös tosi vanha koira, voi paljon paremmin, kun sille tarjoaa erilaista tekemistä. Sitä helposti ajattelee, että no se on niin vanha, ei se tarvitse enää mitään, mutta mitä enemmän Lumeksen kanssa tekee pieniä juttuja kotona sisällä ja pihalla ja ottaa sitä välillä mukaan kävelyille, sitä pirteämpi ja iloisempi se on.
En nykyään ehdi oikein keskittyä luettaviin kirjoihin. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta äänikirjoista, joita kuunnellessa voisi tehdä samalla jotain muutakin. Ajaa autolla, laittaa pyykkejä, tehdä ruokaa, ulkoilla, askarrella, siivota, kuntoilla tai toki vaikka vaan loikoilla.
Olen aiemmin pitänyt todella paljon kirjojen lukemisesta ja välillä harmittaa, että sitä ei enää tule tehtyä. Silmukka soikoon- blogin seuraajana olen aina silloin tällöin altistunut muistutukselle äänikirjojen olemassaolosta, ja aihe onkin palannut säännöllisesti mieleeni.
Nyt, kun hoksasin mahdollisuuden ilmaisjaksoon ääni- ja e-kirja palvelu BookBeatiin, pääsen vihdoinkin ajatuksista tekoihin. Jännittävää!
Tule kanssani tutustumaan, miten BookBeat toimii, ja halutessasi saat jäsenyyden myös itsellesi tämän BookBeat-linkin kautta. <-- Mainos Uusi käyttäjä (eli myös minä, jee) saa BookBeatin jäsenyyden ilmaiseksi 30 päivän ajaksi - mikä ihana mahdollisuus sukeltaa äänikirjojen (tai e-kirjojen) maailmaan vaikka koko perheen voimin!
30-päivän liittymistarjous on voimassa vain uusille BookBeat-käyttäjille ja sisältää 20 tuntia ilmaista kirjojen kuuntelu- ja/tai lukuaikaa. Ja jos tutustumisaikana tuntuu, että tämä ei olekaan minun tai sinun juttu, jäsenyyden voi irtisanoa milloin vain. Kuinka jäseneksi liitytään?
BookBeatiä voi käyttää älypuhelimella ja tabletilla, kirjojen lukeminen tai kuuntelu tehdään BookBeat-sovelluksen kautta, mutta jäseneksi liittymisen voi suorittaa myös tietokoneella. Yllä olevan linkin kautta avautuu suoraan sivu, jossa BookBeatin jäseneksi pääsee liittymään. Klikkasin sieltä linkkiä "hyödynnä tarjous" ja sen jälkeen hyväksyin käyttöehdot ja valitsin, millä tavoin haluan jatkaa liittymistä - sähköpostilla, Google- tai Apple-tilillä.
Kirjoitin vaadittavat tiedot ja tämän jälkeen valittavaksi tuli kolme vaihtoehtoa, millaisella maksullisella vaihtoehdolla BookBeatiä alustavasti haluaa käyttää ilmaisen tutustumisjakson jälkeen, jos haluaa. Tätä varten tarvitaan myös maksutiedot, BookBeat on suosittu on luotettava palveluntarjoaja. Tilauksen voi kuitenkin peruuttaa tai vaihtaa milloin tahansa. Eli jos ilmaisjakson jälkeen minä tai sinä ei halua palvelua enää maksullisena käyttää, tilaus vain perutaan, ja sillä selvä. Tämä on itselleni tärkeä asia, että ensin saa ilmaiseksi kokeilla, olisiko tämä minun juttu.
Ja valmista tuli! Nyt voi etsiä yli miljoonan kirjan valikoimasta jotain kivaa kuunneltavaa (tai luettavaa)!
Sovelluksen käyttö
Jäseneksi liittymisen jälkeen latasin sovelluksen ja kirjauduin sisään. Sovelluksen käyttö paljastui todella helpoksi. Alareunassa on hakutoiminto, jossa voi valita, minkä kielistä kirjallisuutta haluaa lukea/kuunnella ja sen jälkeen hakea tiettyä kirjaa nimen tai kirjoittajan kautta. Vierestä löytyy linkki kategorioihin, joista itse nyt ensin valitsin lapset ja sen alakategoriasta 0+ ikäiset lapset.
Päädyinkin siis oman kirjakuuntelun sijaan kuitenkin ensin kokeilemaan tätä yhdessä lapsen kanssa. Luemme kyllä ihan oikeitakin kirjoja päivittäin yhdessä, mutta tuli mieleeni, olisiko se mukava tapa aina iltapalan yhteydessä kuunnella äänikirjana jokin pieni satu?
Klikkasin kirjan kuvaa ja sitten play-nappia ja tadaa, alkoi kuulua erään tutun possutytön viiden minuutin iltasatuja - ajattelin sen olevan sopiva sadun pituus 1,5-vuotiaalle. Kerronta oli elävää ja satua oli itsekin mukava kuunnella. Lapsikin tykkäsi, mutta tarinan sijaan vielä keskittyi enemmän lukijan mies-ääneen ja tiettyihin, mielestään hassuihin sanoihin ja äännähdyksiin. Mutta tämä oli ihan kiva juttu!
Mitäs nyt?
Palaan aiheeseen viikon parin sisään, kun ehdin kuuntelemaan lisää kirjoja. Olisi mukava kuulla myös sinun kokemuksiasi, jos päätät tehdä kuten minäkin, ja hypätä äänikirjojen pariin!
Luoksetulo on yksi tärkeimpiä koiralle opetettavia taitoja. Periaatteessa kyseessä on hyvin yksinkertainen tehtävä, koiran on tultava luokse sitä kutsuttaessa. Vaikeus tuleekin siinä, miten saada omistajan kutsu koiran kannalta kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi kuin jokin koiran oma tekeminen tai ympäristössä olevat mielenkiinnonkohteet.
Helppona muistisääntönä voidaan pitää, että jokaista uutta asiaa pitäisi opettaa koiralle vähintään viisi onnistunutta toistoa vähintään viitenä eri kertana vähintään viidessä eri paikassa vähintään viidessä eri häiriössä.
Tämä tarkoittaa vähintään 625 onnistunutta harjoituskertaa, ja tähän lisäksi vielä ne kerrat, jotka mahdollisesti eivät ole onnistuneet, joten ihan pienistä määristä harjoituksia (ja palkintoherkkuja) ei ole kyse, jos koiralleen haluaa oikeasti luotettavan luoksetulon.
Lisäksi on eroa siinä, kutsutaanko koira luokse lyhyen (10-20m) vai pidemmän (20-50m) välimatkan päästä, joten myös nämä pidemmät välimatkat pitäisi harjoitella vielä tämän perusharjoitusmäärän päälle. Mikäli koiran perheessä on useampia ihmisjäseniä ja halutaan koiran tottelevan heitä kaikkia, täytyisi nämä harjoitukset toistaa vielä jokaisen perheenjäsenen kanssa erikseen.
Missä sitten pitäisi harjoitella? Missä vaan, missä joskus voi tulla tarve saada koira kutsusta luokseen - ottaen huomioon, että joskus voi tapahtua myös vahinkoja ja koira pääsee irti jossain, missä ei pitäisi.
Tässä esimerkkejä: Kotona sisällä (x5 x5 x5), kotona ulkona (x5 x5 x5), lenkkitien varrella (x5 x5 x5), metsässä (x5 x5 x5), pellolla (x5 x5 x5), koirapuistossa (x5 x5 x5), treenikentällä (x5 x5 x5), kyläpaikassa ulkona (x5 x5 x5), kyläpaikassa sisällä (x5 x5 x5)... Ilman häiriöitä, aikuisten ihmisten läsnäollessa, lasten läsnäollessa, toisten koirien läsnäollessa, muiden eläinten läsnäollessa, liikkuvien autojen luona, kiinnostavien hajujen luona, houkuttelevan ruuan läsnäollessa...
Huomioitavaa on, että koiran palkitsemista ei voi lopettaa, ennen kuin se oikeasti osaa suorittaa halutun tehtävän halutulla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä herkkuja (yleisimmin käytetty palkitsemistapa, myös lelu tietenkin käy, jos se on koiralle mieluisampi) täytyy antaa koiralle monen monta sataa tai tuhatta kertaa, ennen kuin niiden määrää voidaan alkaa vähentämään ja satunnaistamaan. Hyvä idea onkin unohtaa koiran ruokkiminen ruokakupista ja sen sijaan käyttää koiran päivittäiset ruuat koulutustilanteisiin.
Kun puhutaan koiran palkitsemisesta, on tärkeää että koira oikeasti kokee palkkion itselleen palkitsevaksi. Koira saattaa vaikkapa sisällä motivoitua hyvin ihan pelkistä kuivaruokanappuloista, mutta ne eivät välttämättä ole koiraa kiinnostava palkkio enää ulkona, jossa koiralle on sisätiloihin verrattuna tarjolla paljon enemmän houkutuksia; haisteltavaa, katseltavaa, liikkumistilaa. Erilaisia paikkoja ja tilanteita varten kannattaakin varautua erilaisilla herkuilla.
Pentua on helpompi opettaa kuin aikuista koiraa. Pentu on aina valmis kaikkeen uuteen ja oppii nopeasti, kunhan opetusmetodit ja palkkiot ovat kohdallaan. Aikuisella koiralla on pahimmillaan jopa useiden vuosien ajalta vanhoja käyttäytymismalleja taakkanaan ja näiden unohtaminen uuden tieltä voi olla työläs projekti, jossa kannattaa varautua huomattavasti pennunkoulutusta pidempään projektiin.
Luoksetuloa on tehokkainta opettaa koiralle samanaikaisesti useammalla erilaisella, toisiaan vahvistavalla metodilla. Tykkään itse tehdä koirien kanssa paljon sellaisia luoksetuloharjoituksia, joissa koiran näkökulmasta katsoen ei varsinaisesti kutsuta koiraa luokseen, vaan tarjoan koiralla jotain kiinnostavaa tekemistä, jonka vuoksi se haluaa tulla luokseni.
En koskaan ota koiriani kiinni, kun harjoittelen niiden kanssa luoksetuloa. Syötän niille herkkuja. Leikin niiden kanssa. Rapsuttelen niitä. Juttelen niille. Vasta sen jälkeen laitan remmin kiinni, jos se on tarpeellista. En halua, että luoksetulo tarkoittaa koiralle sitä, että sen vapaus loppuu, se joutuu kiinni. Haluan luoksetulon tarkoittavan sitä, että minun luokseni on hauskaa ja kannattavaa tulla. Tällöin tarvittaessa saan kyllä otettua koiran myös kiinni.
Yksi niin sanotuista luoksetuloleikeistä, jota koirieni kanssa harjoittelen, on seuraava: Koirat ovat vapaana ja tekevät, mitä haluavat. Koirien huomaamatta pudotan viereeni maahan koirien herkkuja, jonka jälkeen kyykistyn herkkujen viereen ja alan suureen ääneen, iloisesti ja innokkaasti ihmetellä, mitä siellä maassa oikein on. Koirat reagoivat äänensävyyni ja asentooni juoksemalla välittömästi luokseni katsomaan, mitä oikein olen löytänyt. Näytän koirille herkkuja, jotka ne saavat syödä, ja samalla koirien huomaamatta pudottelen muutamia lisäherkkujakin maahan, jotka edelleen yhtä iloisella ja innokkaalla äänellä koirille esittelen.
Alla video, jossa kesken lenkkeilyn teen tämän luoksetuloharjoituksen. Se sopii mainiosti myös kytkettynä ulkoillessa ohitusharjoituksiin sijaistoiminnoksi koirille, mutta sitä kannattaa ensin harjoitella omassa kotipihassa ja lenkeillä ilman häiriötä, jotta koira tietää, mistä on kyse (nyt syödään jotain hyviä herkkuja tienreunasta). Muista eläytyä omaan rooliisi, se on iso osa tätä harjoitusta.
Mitä hyötyä tästä on? Koirat oppivat pitämään minua hyödyllisenä, koska olen niin hyvä löytämään herkkuja kotipihalta ja metsästä. Tämän ansiosta koirat ovat vapaana ollessaankin minusta kiinnostuneempia - koskaan ei voi tietää, milloin taas löydän jonkin mahtavan herkkuapajan. Kaiken koirankoulutuksen perusta on, että koira on kiinnostunut omistajastaan. Tästä aiheesta enemmän aiemmassa blogitekstissäni Oletko koirasi mielestä kiinnostava.
Ja se luoksetulon puoli - jos vapaana olevien koirien kanssa ulkoillessani havaitsen ympäristössä jotain, joka saattaisi kiinnostaa koiria tai olla niille vaarallista, minun tarvitsee vain kyykistyä ja alkaa huudella "mitä täällä on" ja koirat tulevat heti luokseni. Ei haittaa, jos sillä yksittäisellä kerralla minulla ei satukaan olemaan herkkuja mukana. Sain koirat luokseni, kuten oli tarkoitus, ja otettua ne kiinni, jos tarve. Seuraavalla ulkoilukerralla teen sitten herkkujen kanssa korjaavan harjoituksen, jotta mielikuva löytämistäni ruokapaikoista pysyy yllä.
Ystävänpäivän lähestyessä tulin miettineeksi ystävyysteemaa bloggaamisen, eli oman blogin kirjoittamisen ja toisten blogeihin kommentoimisen kautta. Tässä on paljon samanlaisia elementtejä kuin niin sanotussa oikeassakin ystävyydessä, eli siinä, kun tunnet jonkun ihmisen ihan livenä ja pidät häneen yhteyttä.
Bloggaamisessa kerrot omia kuulumisiasi toisille, luet toisten kuulumisia ja he sinun. Kommentoidaan, jaetaan vinkkejä, myötäeletään. Mietitään, mitä toiselle kuuluu. Eihän tämä bloggaaminen olisikaan oikein mitään, jos ei kukaan koskaan toistensa juttuja lukisi ja niitä kommentoisi, niistä tykkäisi.
Jaan tähän otteita Satu Pusan ja Anita Polkutien pienestä kirjasesta Ystävyyden ikkunoissa..., jonka muistaakseni olen joskus saanut äidiltäni. Mielestäni nämä runot kuvaavat hyvin myös tätä bloggaamisen maailmaa.
"Ystävyys on mansikan maku keskellä talvea, kermavaahtoa ja nonparelleja, kirkas väri harmaudessa, kartta tuntemattomassa maastossa, paras kakkuresepti."
"Ystävyys on nostamista ylös, työntämistä eteenpäin, kuuntelemista ja hiljaisuutta, olemista toista varten, oikea sana, kysymys, runo."
"Toivon kaikesta sydämestäni sinulle niitä asioita, jotka johdattavat tietäsi kohti unelmiesi täyttymystä. Monet meret on seilattava yksin, mutta ihanaa, että olemme tukemassa toinen toisiamme."
"Ei elämä ole pelkkää onnea, iloa, voi arki kantaa taakkoja monta kiloa. Joskus huokaus mielen ja valon valtaa; surut tarttuu, ehkä hengenkin salpaa. Silti arkeen sisältyy hohtoa omaa, jotain herkkää, elämän makua somaa."
"Kiitos ystävä innostuksesta, joka leijuu yllämme keskustellessamme, ajatuksista, jota syttyvät yhtä aikaa."
"Ystävyyden sielusta, joka on yhteinen aarrearkku, ammentaa itsemme täyteen elämää, valoa, täydentää lauseita, löytää avaimia, yllättyä, huojentua, etsiä ja kurkistaa."
Ihanaa ystävänpäivää juuri sinulle, jo näin huolella etukäteen toivoteltuna!
Ps. Jos kaipaat lahjavinkkejä ystävänpäivään joko nelijalkaiselle tai kaksijalkaiselle kaverillesi, tai mikseipä vaikka sinulle itsellesikin, koska jokaisenhan meistä tulisi olla itsemme paras ystävä, löytyy tämän linkin takaa muutama erilainen lahjaidea.
