Wanha Markki, eläinten vanhainkoti

Ylistarossa, Etelä-Pohjanmaalla, sijaitsevassa eläinten vanhainkoti <Wanhassa Markissa> vierailin ensimmäisen kerran jo melko pian sen perustamisen jälkeen, vuonna 2005. Toisen kerran kävin siellä jokunen vuosi myöhemmin ja nyt, parikymmentä vuotta ensimmäisestä kerrasta, oli kolmannen Wanhaan Markkiin tutustumisen aika.

Wanha Markki jakautuu nykyään kahteen alueeseen: Erikseen aidattuun eläinten vanhainkotiin, jonne on yli 2-vuotiailta 8€ vierailumaksu, ja vapaasti käytettävissä olevaan leikkipihaan, josta kulku myös kahvilaan sekä useampaan myymälään, joista löytyy muun muassa naistenvaatteita ja lahjatavaroita.

Vaikka eläinten vanhainkodin puoli on aidattu erilliseksi alueekseen, lähes kaikki eläimet näkyvät jo kahvilapihan puoleltakin. Mikäli eläimiin ei ole tarvetta tehdä lähempää tuttavuutta, niiden katselu näin ollen onnistuu mukavasti hieman etäämmältäkin vaikka samalla kahvikupposesta nauttien.

Alla olevassa kuvassa näkymä kahvilapihasta eläinten vanhainkodin puolelle. Aidat ovat vain nimelliset ja vapaana kulkevat lampaat ja kanat kulkevat välillä aidan alta myös kahvilapihan puolelle.

Seuraavassa kuvassa näkymä parkkipaikalta eläinten vanhainkodin puolelle. Tämä aasi oli oikein seurallinen ja kun heti autosta päästyämme menimme aidan vierelle sitä katsomaan, aasi tuli luoksemme ja sitä sai rapsutella ihan niin paljon, kuin vain halusi.

Näin läheisiin tunnelmiin pääsimme yhden eläinasukkaan kanssa siis jo parkkipaikalla ja aasi oli niin ihana, että lapsi olisi halunnut ottaa sen mukaan tai edes päästä ratsastamaan sillä.

Tässä kohtaa pieni varoituksen sana: Aaseilla on todella erikoinen ja kovaääninen ääni. Tästä kannattaa kertoa lapsille jo etukäteen, sen tajusimme jälkikäteen. Aiheutti melkoisen säikähdyksen pienille lapsille, kun ollessamme ihan siinä vieressä, aasi alkoi huutamaan II-OO-II-OO.

Varoitus numero kaksi: Monet vanhemmat päästivät lapsensa ihan huoletta yksinään koskemaan eläimiin. Vaikka tällaisessa paikassa eläimet yleisesti ottaen ovat ystävällisiä, itse ainakin jokaisen siliteltävän eläimen kohdalla pyysin lasta ensin olemaan takanani ja koskin ensin itse eläimeen nähdäkseni, miten se reagoi. Jos eläin oli ok, annoin lapsenkin tulla silittämään. On myös tärkeää tarkkailla siliteltävän eläimen elekieltä, jotta pystyy itse reagoida ajoissa, jos eläimen tunnetila muuttuu.

Avoimesta pihasta löytyi opasteita tärkeisiin paikkoihin, eli vessaan ja lastenhoitoon, ja useita vanhoja menopelejä, joissa lapset saivat leikkiä. Kahden traktorin lisäksi leikittävänä oli moottoripyörä, paloauto, auto, lentokone (nämä kaikki siis ihan oikeita) sekä polkuautoja ja niille alamäki. Tänne voi tulla siis viihtymään vähän niin kuin leikkipuistoon!

Eläinten vanhainkodin puolella oli vielä hytillinen vene leikittäväksi (varo nauloja-tekstillä varustettuna, joten jäin miettimään, miksi törröttäviä nauloja ei vasaroida alas tai kiskota pois) sekä pieni, mutta runsaasti erilaisia leluja sisältävä hiekkalaatikko.

Olimme varanneet "vanhainkotivierailulle" aikaa noin pari tuntia, ja se riitti juuri eläinkierroksen tekemiseen. Emme tienneet, että täällä oli lapsille näitä leikkijuttujakin näin paljon, joten valitettavasti hiekkalaatikkoleikkeihin ei ollut aikaa ja traktorin ja autojen kyydissäkin käytiin istumassa vain pikaisesti. Täällä olisi meidän 2-vuotiaiden kanssa saanut helposti vietettyä vielä toisetkin pari tuntia.

Sika oli hauska tavata. Niitä näkee todella harvoin missään. Ihmisillä on kyllä hevosia, lehmiä, kanoja, ankkoja, lampaita ja niin edelleen, mutta hyvin harvalla on sikoja ihan muuten vaan.

En ole mitenkään perehtynyt erilaisiin sikarotuihin, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että kaikilla sioilla on se saparohäntä. Eipäs olekaan! Tällä sialla häntä oli heiluva vappuviuhka.

Sika piti lepohetken aitaansa vasten makoillen. Kun sitä silitteli, se röhki kevyesti. Karvapeite oli erittäin karheaa. Aivan toisenlainen tuntuma kuin melkein missä tahansa muussa kotieläimessä.

Lampaat ja osa kanoista - en tiedä, miksi eivät kaikki - ulkoilivat tosiaan vapaina ja niiden lisäksi myös vuohet juoksentelivat irrallaan. Lampaat ja kanat olivat ystävällismielisiä, mutta vuohiin suhtauduin hieman varauksella.

Eläimille (pois lukien aasit, ankat ja alpakat) sai ostaa ruokapusseja, josta niitä sai syöttää. Huomasin vuohien ajavan, jopa puskevan, välillä lampaita pois tieltään, kun vuohet halusivat lampaiden tilalle herkuttelemaan. Osa lampaista näkyikin vähän pelkäävän vuohia ja lähtevän jo heti valmiiksi kauemmas, jos vuohi lähestyi. Tämän vuoksi olin tosi tarkkana vuohien kanssa, ettei vain itse jäätäisi niiden alle, jos sattuisivat rynnimään paikalle silitellessämme ja ruokkiessamme lampaita.

Wanha Markki eläinten vanhainkotineen on viihtyisä kesäretkipaikka, mutta jäin kaipaamaan enemmän infoa eläimistä. Vanhainkoti-nimike ja kotisivujen teksti saa uskomaan, että kaikki paikan eläimet ovat siellä viettämässä vanhuudenpäiviään ja pelastettu kodittomuudelta tai lopetukselta. Kuitenkin osa eläimistä on hyvinkin nuoria ja toiset myös ihan varta vasten hankittuja.

Olisin toivonut pieniä esittelyjä eläimistä, esimerkiksi tietoa, kuinka kauan ne ovat olleet Wanhassa Markissa ja miksi/kuinka sinne päätyneet. Nyt jäin vähän ihmettelemään, miksi siellä vaikkapa oli 4-vuotias aasi ja 10-vuotias poni, jotka ovat vasta elämänsä alkutaipaleella.

Loppuun vielä kuva Wanhan Markin takapihan hauskasta, kippuraisesta omenapuusta. Visiitistä tänne jäi hyvä mieli, eläimet vaikuttivat hyvinhoidetuilta, tosin aina toki voisi isommatkin aitaukset eläimillä olla. Vähän pohdin, saavatko hevonen, poni ja aasit kuinka paljon liikutusta ja tekemistä vai ovatko vain koko ajan tarhassa. Ja kuinka nämä kaikki eläimet mahtuvat talveksi majoittumaan ainakin osittain sisätiloihin - kesähän on helppo, kun voivat olla yötä päivää ulkona.

Seuraavana päivänä lapsi kotona muisteli, mitä eläimiä olimme nähneet, ja keräsi niitä omista leluistaan. Hänellä oli ihanasti mielikuvitusta, sillä lammas=lammas, puupalikka=alpakka, pallot=kanat, kala=aasi, kettu=ankka, valkoinen koira=possu, musta koira (oikealla reunassa)=vuohi. Vaikka hän paikanpäällä ei mitenkään erityisesti vuohista kiinnostunut, niin tämä koiravuohi oli niin ihana keksintö, että sen kanssa leikittiin pitkään ja otettiin uloskin mukaan.

Wanha Markki aukesi vasta klo11, mutta me olimme Ylistarossa jo tätä aiemmin, joten jotain tekemistä piti keksiä. Aivan ensimmäisenä suuntasimme siis yhteen Ylistaron leikkipuistoista, summamutikassa kohteeksi valikoitui Koivurannantien leikkipuisto ja se olikin ihan nappivalinta!

Monet leikkipuistot ovat mielestäni tylsiä, koska niissä ei tarjota tilaa luovuudelle ja erilaisille leikeille, vaan ne ovat ennemminkin kiipeily- ja keinupuistoja. Sen vuoksi täällä ilahdutti suuresti hiekkalaatikko, joka oli kuorma-auto, liukumäki ja tunneli, joista muodostui veturi, ja kiipeilyteline, joka oli tehty leikkimökkimäiseksi. Näiden parissa voi kehitellä monenlaisia leikkejä!

Lisäksi leikkipuistosta löytyi kaksi taaperokeinua ja kaksi lautakeinua, pomppukeinu, jousikeinut, karuselli, tavallinen kiipeilyteline ja vielä jalkapallomaali palloineen. Valikoimaa siis riitti moneen makuun. Kiva nähdä, että lapsiin on satsattu! Söimme täällä eväsretkilounaan, joten puistopöytä penkkeineenkin pääsi käyttöön.

Koska lapsemme ovat vielä päiväuni-ikäisiä, oli tämäkin tarve jotenkin hoidettava lomareissulla. Lapset rattaisiin pötkölleen ja kahden tunnin kävelylenkille - voila! Tosin sitä ennen lainasimme <Kriikun Myllykahvilan> vessaa, ja olihan muuten aika kiva paikka jokimaisemalla. En yhtään ihmettele, että piha oli koko ajan täynnä autoja.

Suositus muuten ylipäätään Ylistaron keskustan läpiajolle, tai mieluiten vaikka kävelylle tai pyöräilylle, ja tuosta Kriikun myllyltä jatkaa sillan yli sen verran, kun tietä riittää. Aika kivoja vanhoja taloja, joita emme nukutuskävelyllä valitettavasti pystyneet sen kummemmin pysähtyä katselemaan tai kuvia ottamaan, vaikka olisi kiinnostanut.

Pari vuotta sitten kävin Ylistarossa toisenlaisella retkellä, kun tuolloin matka suuntautui Wittingin luontopolulle ja kaivoksille. Kertomus siitä <täällä>.

Ja hei, jos hevostelu kiinnostaa enemmän kuin katselun verran, Ylistarosta löytyy <Silverhills-niminen ratsastuskoulu>. Siitä minulla ei ole kokemusta kuin nettisivujen selailun verran, joten ihan vain tällaisena sivujuonen vinkkinä.

Ylistaro kuuluu nykyään Seinäjoen kaupunkiin, joten lisätietoja majoituksista, matkailukohteista ja niin edelleen <https://visitseinajokiregion.fi/>.

Keskisen kyläkauppa koirien ja lapsen kanssa

Kuinka toimii yhdistelmä kolme koiraa, 1-vuotias lapsi ja Keskisen kyläkauppa Tuurissa? Tämä selvisi heinäkuisella kesälomareissullamme, jonka kohteista yksi oli "Vesan kauppa".

Crazy drivers stunt show:n kalustoa.

Kyläkauppahan on sillä tavalla koiraystävällinen, että sen käytävillä ja tavarapuodissa saa pienten koirien kanssa kulkea. Ravintoloihin ja ruokapuotiin koiria ei saa ollenkaan ottaa mukaan, mutta piha-alueelta löytyy lukittavissa olevia häkkejä, joihin koirat voi jättää odottelemaan.

Hyödynsimme näitä häkkejä, kun heti ensimmäisenä kyläkauppaan saavuttuamme lähdimme käymään syömässä. Yleensä koirat jäävät autoon, mutta nyt päivä oli liian aurinkoinen ja lämmin siihen, kun peräkontin jättäminen aukikaan ei näin isossa paikassa tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Avaimen häkkiin sai kyläkaupan info-pisteeltä, jonne otettiin talteen myös avaimenhakijan nimi, puhelinnumero ja arvioitu koirien häkissäoleskeluaika. Häkkialueella kannattaa käydä jo valmiiksi katsomassa, minkä numeroiseen häkkiin haluaa koiran jättää.

Häkkialueita on kyläkaupan pihan reunamilla kaksi - yksi ihan kaupan edessä ja siinä luonnollisesti enemmän ihmisiä kulkemassa, toinen caravan-parkkialueen perällä rauhallisemmassa paikassa. Me valitsimme kaupan sisäänkäyntiä lähellä olevan häkkialueen, mutta laitoimme häkkiin koirien kevythäkin, jossa koirat ovat treeneissäkin tottuneet lepäilemään. Näin koirat olivat paremmassa suojassa ja niillä oli myös kotoisampi olo.

Meidän koirien odotteluhäkki.

Ruokailimme seisovasta pöydästä, jossa on kätevää, kun samaan hintaan saa ruuan myös pienelle lapselle. Plussaa Keskisen ravintolalle siitä, että lasten ruokailuun oli tykötarpeita tarjolla - muun muassa muovilautasia ja ruokalappuja. 

Lapsille oli myös oma seisovapöytä nakkeineen ja lihapullineen, mutta tämä on mielestäni vähän stereotypisoivaa. Yleensä lapset kotonakin syövät ihan tavallista, samaa ruokaa aikuisten kanssa. Miksi seisovan pöydän monipuoliset tarjottavat eivät heille ravintolassa maistuisi?

Ruokailun ja sitä seuranneen lattiansiivouksen - en nimittäin kehtaa jättää lapselta pudonneita ruokia henkilökunnan siivottavaksi - jälkeen lähdimme katsomaan koiria. Niillä oli kaikki hyvin häkissä, mutta luonnollisesti olivat iloisia päästessään sieltä pois.

Tavarapuotikierroksella koirien kanssa.

Koirathan saavat siis tosiaan tulla mukaan kyläkaupan tavarapuotiin, kunhan ne pysyvät ostoskärryissä. Hyödynsimme tätä mahdollisuutta, jotta koirien ei tarvitse olla häkeissä ruokailua pidempää aikaa.

Kyläkaupan virallinen ohje on, että kääpiörodut ovat sallittuja, mutta käytännössä ainakin keskikokoiset koirarodut menevät myös seulasta läpi. Meidän kolme koiraamme mahtuivat kaikki sopivasti samaan kärryyn. Täällä ei ole erikseen merkattuja koirakärryjä, joten itse täytyy huolehtia mukaan jokin alusta kärryn pohjalle laitettavaksi. Meillä oli tätä varten mukana ohut retkipatja ja sen päälle vielä iso viltti.

Lapinkoirat ovat vuosien mittaan tottuneet kaikenlaisiin hassuihin juttuihin eivätkä ne olleet kärrykyydistäkään moksiskaan. Lumes jopa oikein nautti olostaan, se kun on aina tykännyt maisemien tarkkailusta ja täällä niitä "maisemia" riitti. Mestalla oli vähän tylsää ja se kävikin aika nopeasti pitkäkseen kärryihin.

Pikkubolognese olisi ollut tyytyväisempi, jos kärryajelu olisi jätetty välistä. Sen joutui jopa laittamaan remmistä kärryihin kiinni, koska oli ihan vahdittava ja yritti välillä nousta ylös kärryjen laitaa vasten.

Koirat saivat ihmisiltä positiivista kommenttia ja muutama kysyi luvan rapsutteluunkin. Suosittelenkin kyläkauppakierrosta lähinnä vain ihmisystävällisille koirille, jotka eivät ahdistu siitä, että ihmisiä on välillä aivan liki ja joku saattaa koskea koiriin myös ihan yllättäen. Tämä huomioitava varsinkin, jos koirat ovat sitä kokoluokkaa, että niiden pää kohoaa selvästi kärryistä yli.

Eräosaston "pieni maskotti".

Lapselle tavarapuodissa ja kyläkaupan käytävillä riitti ihmeteltävää. Somistuksia oli sitten jos jonkinlaista ja montaa kokoa - oli karhua, yksisarvista, robottia, tiikeriä, autoa, kukkia. Ja oli toki paljon ihmisiä, paljon tavaraa ja bonuksena vielä ihan tavarapuodin sisällä superhauska leikkipaikka, johon sai mennä touhuamaan kesken kauppakierroksen.

Olimme kyläkaupassa yönylivierailulla ja kokemuksemme OnnenTähti-hotellissa majoittumisesta löytyykin täältä. Hotellihuone oli ihan kätevä olla olemassa myös lapsen päiväunia varten, kun meillä kävi niin hyvä tuuri, että pääsimme sisään jo tuntia oletettua aiemmin ja saimme lapsen päiväunille sänkyyn rattaiden sijasta.

Meidän lomareissun ajallehan sattuivat ne heinäkuun hellepäivät, joten oli todella mukava, ettei tarvinnut lähteä lähes parin tunnin kävelylle päiväuniajaksi - vaikka toisaalta olisi kyllä voinut olla mukava tutustua Tuuriin kyläkaupan alueen ulkopuolellekin.

Koirienkin kannalta oli mukava, kun ne pystyi jättämään huoneeseen vieraillessamme Miljoona Tivolissa. Hotellin vastaanotolta olimme saaneet yhden nivaskan ilmaiskuponkeja kyläkaupan palveluihin ja kävi niin hauskasti, että samaan aikaan kanssamme oli sisäänkirjautumassa pariskunta, joka ääneen päivitteli, etteivät he tee näillä kupongeilla mitään - minäpä sitten reippaana tyttönä kysäisin, haluaisivatko antaa kupongit meille.

Tivolin laitteissa ei ollut kovin montaa 1-vuotiaalle soveltuvaa, mutta se toki oli arvattavissa jo etukäteen. Suurimpaan osaan pienten lasten laitteista oli yläraja pituudelle, joten ainoaksi vaihtoehdoksi, johon vanhempi pääsi lapsen mukaan, jäi hevoskaruselli. Se sitten olikin kyllä ihan hitti! Ratsastimme karusellissa kahdet kierrokset peräkkäin, eikä lapsi olisi halunnut hevosen selästä ollenkaan pois.

Lapsille kyläkaupan alueelta löytyykin paljon tekemistä sekä sisällä että pihalla. Lapsiperheet ovat selvästi yksi Keskisen suurimmin panostettu asiakasryhmä. Koirien kanssa kyläkaupan ulkoalue on sen sijaan kyllä melko tylsä, vaikka sieltä vähän jostain kohtaa vihreääkin löytyy.

Koirakävelyllä löysimme skeittipuiston ja pumptrack-radan.

Kävimme aamu-ulkoilulla testaamassa ihan kyläkaupan kyljessä olevan Muumi-leikkipuiston ajatuksella, ettei näin aikaisin siellä muita ole ja voimme hyvin ottaa koirat mukaan. Väärässä oltiin, sillä näkyivät kaikki muutkin tulevan leikkipuistoon heti aamupalan jäljiltä. Onneksi jälleen kerran oli hyötyä siitä, että koirat ovat käytökseltään rauhallisia ja tottuneet odotteluun, joten ne pystyivät olla leikkipuiston reunalla aiheuttamatta häiriötä.

Ennen kotiinlähtöä ehdimme vielä pikaisesti ajelulle kyläkauppaa ympäri kiertävän kesäjunan kyytiin. Se olikin lapselle karusellia vastaava, riemukas elämys. 

Päällimmäisenä kyläkaupan reissulta jäikin mieleen, että kun nykyään puhutaan paljon siitä, että kesälomahuvien järjestämiseen lapsille kuluu rahaa pienen omaisuuden verran, niin täällä Tuurissa se kaikki on tarjolla ihan ilmaiseksi. Lisätietoja viihdykkeistä Kyläkaupan nettisivuilla.

Matkalla Muumi-leikkipuistoon oli kaunis jokimaisema.

Lomareissumme kertomus Keuruulta täällä ja Saarijärveltä täällä.

Hotelli OnnenTähti, Keskisen kyläkauppa, Tuuri, Etelä-Pohjanmaa

Kesälomareissumme kolmas ja viimeinen yö vietettiin Tuurissa Keskisen kyläkaupan OnnenTähti- hotellissa. https://tuuri.fi/majoitu/hotelli-onnentahti/

Kuten muutkin yöpaikkamme (Saarijärven Ruustinna ja IK Camping Keuruulla), myös OnnenTähti näkyi olevan erittäin suosittu majoituspaikka näin kesäaikana - hotelli oli lähes täyteen buukattu kaikkien huoneiden osalta.

Ympäristön lisäksi yksi syy huoneiden suureen varausprosenttiin on ilmeisesti OnnenTähden erityisen löyhät peruutusehdot. Täältä varatun huoneen voi maksutta perua tulopäivänä klo18 asti.

Seurasin huoneiden varaustilannetta useampana päivänä monta kertaa päivässä ja viimein torstaina ilmestyi vapautunut lemmikkihuone (170€) sunnuntaille.

Tässä vielä koottuna hotelli OnnenTähden plussat ja miinukset meidän vierailultamme.

+ Ilmastointi huoneessa, joten ei kuumunut helteelläkään.

+ Ei erillistä lemmikkimaksua.

+ Suklaalevy huoneessa odottamassa oli kiva yllätys.

+ Hotellissa on lapsille oma leikkihuone.

+ Ystävällinen palvelu myös erimielisyyksissä.

+ Paljon oheistekemistä, jonka vuoksi tänne tultiinkin.

+ Lapselle matkasänky saatavilla, joskin 13€ lisämaksusta.

- Huono äänieristys, kaikki äänet käytävältä kuuluivat huoneeseen eli askeleet, ovien avaamiset/sulkemiset, puhe.

- Valtavan pitkästi käveltävää, että pääsee huoneeseen/ sieltä pois. Jo pelkästään hotellin käytäviä riitti 150m edestä, joten kun muutaman kerran päivässä kulki huoneeseen ja takaisin, niin pelkästään siitä jo tuli lähes 1,5km kuntoilua.

- Todella huono paikka majoittua koirien kanssa aamu- ja iltapissatuksia ajatellen.

- Onnentähden hotellia mainostetaan luksusmajoituksena, josta johtuen minulla ehkä oli  liian suuret odotukset. Mielikuva ja todellisuus eivät vastanneet toisiaan. 

- Suihkussa veden lämpötila ei pysynyt tasaisena vaan vaihteli jatkuvasti viileän ja lämpimän välillä.

Wittingin kaivokset ja luontopolku, Ylistaro, Etelä-Pohjanmaa

Etelä-Pohjanmaalle Ylistaroon, Seinäjoen sivukylälle, avattiin menneenä kesänä satoja vuosia vanhojen kaivosten ympärille rakennettu luontopolku. Paikka ja aihe onkin kiinnostanut ihmisiä, sillä luontopolusta tuli heti suosittu.

Perille löytää osoitteella Könnintie 978, Seinäjoki - ja nimenomaan Seinäjoki, sillä sama osoite löytyy myös Ilmajoelta, mutta se vie eri paikkaan.

Luontopolku on huolella rakennettu ja selkeästi merkitty. Leveällä sorapinnalla pääsi kulkemaan hyvin myös lastenvaunujen kanssa, mutta ihan huterimmat kaupunkirattaat jättäisin silti kotiin.

Aivan pienimpiä kuoppia lukuunottamatta kaikki polun varrella olevat kaivoskuopat on aidattu, joten myös perheen pienimpien on turvallista juoksennella reitillä. Huomioitava kuitenkin, että kahdennentoista kuopan jälkeen tulee tienylitys ja kuopan nro14 rappusiin ei ole porttia.

Kaivoskuoppia luontopolun varrelta löytyy 15 kappaletta. Vanhimmat niistä on tehty "ikiaikaisella" nuotiomenetelmällä, jossa kallio saatiin halkeilemaan polttamalla ensin nuotiota kivipinnalla ja sitten heittämällä vettä päälle. Lämpötilojen nopea vaihtelu teki kiveen halkeamia, joista sitten jatkettiin töitä. 

Nämä Wittingin kaivokset ovatkin ilmeisesti Suomen ainoa paikka, jossa on nähtävillä polttolouhitut kaivokset. Myöhemmin käyttöön tullut ruuti ja sittemmin dynamiitti nopeuttivat ja helpottivat louhintatyötä

Syvimpään kaivoskuoppaan pääsee tukevia kierreportaita pitkin tutustumaan sisään ihan pohjalle asti. Tämä olikin kiva ja mielenkiintoinen lisä kaivosalueelle tutustumiseen, ettei tarvitse vain aitojen yli ylhäältä päin katsella, vaan saat ihan "käydä hypistelemässä" paikanpäällä.

Tämä Vittingin kylän kaivosalue on kokonaisuudessaan aika harvinaislaatuinen ja se on Suomen toiseksi vanhin rautakaivos. Sieltä löytyy myös hiontakelpoista rodoniittia, jonka jotkut luokittelevat jalokiveksi ja siitä voidaan valmistaa koruja.

Luontopolku on pituudeltaan 1,7km. Paluu on merkattu tietä pitkin, jonka varrella sijaitsee viidestoista kuoppa, mutta me kävelimme mieluummin takaisinkin metsän läpi.

Pääparkkipaikalle mahtuu hyvin muutama auto (ja toiselle p-paikalle vielä muutama lisää) ja vieressä on myös uimamonttu, sauna (joka kesällä ilmeisesti lämmitetään päivittäin) ja nuotiopaikka, joten tänne voi tulla kaivosalueeseen tutustumisen lisäksi muutenkin viihtymään.

Meidän porukassa oli tällä kertaa viisi aikuista, yksi 8-vuotias (joka oli innoissaan kaivoksista), yksi vauva ja neljä koiraa (meidän kolmen lisäksi viimeisen kuvan parkinvärinen lapinkoira).

Lisätietoja Wittingin kaivoksista löytyy esimerkiksi Ylen artikkelista täältä ja Seinäjoen museoiden blogista täältä. 

Etelä-Pohjanmaalla kannattaa piipahtaa myös Vimpelin komeilla kuntoportailla (eli täällä klik), joita on niin pitkästi, että niitä kavutessa voi loppua kunto.

Vimpelin kuntoportaat ja näkötorni järvimaisemalla

Etelä-Pohjanmaalla Vimpelissä sijaitsevan Lakis-laskettelumäen reunaan rakennettiin vuonna 2019 kyläseuran toimesta noin 400 metrin pituiset kuntoportaat, joita kiipeillessään voi nauttia upeasta järvimaisemasta. Mäen päällä, kuntoportaiden lepotasanteen vieressä, kohoaa lisäksi 16 metrinen näkötorni, jossa saa ihailla maisemia vielä vähäsen korkeammalta ja kaikkiin ilmansuuntiin.

Olen muutaman kerran kuntoillut täällä koirieni kanssa ja vaikka portaiden kapuaminen vähänkin reippaampaan tahtiin ottaa oman kunnon päälle, on kokemus aina yhtä hieno maisemia ja erinomaista talkootyön laatua ihaillessa. Huhtikuulla -21 kuntoportailumme sai vielä eksoottisen lisän, kun lumisen kevättalven ansiosta laskettelukausi olikin yhä täydessä toiminnassa. Onneksemme portailla oli silti jo kevätkäyttäjiä riittänyt ja talvikunnossapidon puutteesta huolimatta rappuset olivat ihan käyttökunnossa.

Näkötorni on tukeva ja sen rapuista selviytyvät reippaat koiratkin. Näköalakuntoilupaikan lisäksi alueelta löytyy ainakin myös useampi laavu evästelyyn, pururata lenkkeilyyn, frisbeegolfrata ja aivan mäen laelta rullaluisteluratakin. Lappajärven puolella Hotelli Kivitipussa on myös kiinnostava, ilmainen 3D-lasein toteutettu virtuaalimatka avaruuteen, mutta sen ajaksi koirat taitaa joutua jättämään autoon.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki suoraan Youtubeen.

Lisää maisemakohteita löytyy naapuripitäjästä, Keski-Pohjanmaan puolella sijaitsevasta Vetelistä, jonka pururatareitistön varrella on komeita näköalakallioita (klik).