Fäboda - hiekkarantoja, kallioita, esteettömiä luontoreittejä

Olin ihan unohtanut, miten hieno paikka onkaan Fäboda Pietarsaaressa! Hienous ei ihan välity kuvistani, mutta uskokaa, hienoa siellä on!

On paikkoja, joissa on kivat hiekkarannat. On paikkoja, joissa on kivat rantakalliot. On paikkoja, joissa on kivat ulkoilureitit. On paikkoja, joissa on kivaa metsää. 

Fäbodassa ovat nämä kaikki! Se onkin varmasti yksi Fäbodan suosion salaisuus - jokaiselle jotakin ja jollekin ihan kaikkea.

Hiekkarantoja Fäbodassa on kolme: Yksi grillikahvilan oikealla puolella, toinen vasemmalla puolella ja vielä kolmas 1,5km toisesta lisää vasemmalle. Rannoissa on jonkin verran eroa toisistaan. Tällä vierailulla esimerkiksi ensimmäisellä rannalla oli aallokkoa, mutta toisella rannalla aivan tyyntä. Tämä toinen ranta on myös ensimmäistä matalampi.

Fäbodasta lähtee useampia luontoreittejä. Kaksi lyhintä ovat esteettömiksi rakennettuja. Näistä toinen on ympyrämallinen ja todella lyhyt, toinen reilun kilometrin edestakaisin ja "kääntöpaikalla" on näköalatorni.

Fäbodan alueella on useampia tällaisia yhteenkasvaneita puita. Mikähän on saanut ne juuri täällä kasvamaan tällä tavoin, kun muutoin harvemmin törmää useampaan tällaisen kasvutavan puuhun?

Fäboda näkyy olevan rakastavaisten suosiossa. Heidän rakkaudenmerkkejään näkyi siellä täällä. Esimerkiksi kelopuihin on kaiverrettu sydämiä nimikirjaimineen ja esteettömän reitin siltakaiteisiin kiinnitetty riippulukkoja niin ikään kaiverruksin varustettuna. Liekö lukkojen avaimet heitetty rantahiekkaan sillan alle vai kannettu mereen asti?

Osuimme paikalle sattumalta samaan aikaan kansainvälisen, merirosvo-teemaisen  geokätköilytapahtuman kanssa. Mikään ihan pienen piirin juttu ei ollut kyseessä, sillä paikalle oli saapunut arviolta 100-200 geokätköilijää.

Olen itsekin ollut aiemmin suht aktiivinen geokätköilijä, mutta viime vuosina harrastus on jäänyt lepäämään laakereilleen. Silläkin tämä oli ihan hauska yllätys, että yks kaks sitä osallistuukin sitten johonkin miittinkiin ihan tietämättään.

Tapahtuman kävijät kirjoittivat geokätköilynimimerkkinsä puukolikkoihin, jotka sitten heitettiin (tai ennemmin kyllä ihan nätisti laitettiin) aarrearkkuun.

Geokätköilyyn kuuluvat myös niin sanotut reissaajat, eli erilaiset tavarat, joita kuljetellaan geokätköltä toiselle ja jätetään toisten löydettäviksi. Osa reissaajista on matkustanut jopa ympäri maailmaa.

Wanhan Markin vierailun yhteydessä <täällä> kerroin siitä, miten tärkeää on aina ensin itse varmistaa, miten kotieläinpuiston eläimet reagoivat silityksiin, ennen kuin päästää lapsenkin koskemaan eläimiin. Sain täällä Fäbodassa myös muistutuksen siitä, miksi tämä on aiheellista aina myös vieraiden koirien kanssa - ihan sama, kuinka kilteiksi omistajat niitä sanovat.

Meitä tuli vastaan pariskunta koiransa kanssa ja lapsi siinä kohdatessa tietenkin kommentoi koirasta jotain. Sanoin, että mennään ohi vaan, silitellään kotona sitten omia koiria. Koiranomistajat kuitenkin totesivat koiran olevan tosi kiltti, se tykkää kaikista. En päästänyt lasta koiran viereen, vaan rapsutin ensin itse koiraa kaulasta - koira murisi. "Jaha, pienet lapset ja niiden äkkinäiset liikkeet." Kommentoi toinen omistajista, vaikka tosiaan minä koskin koiraan ja lapsi seisoi rauhassa vieressäni. 

Tämän vuoksi annan todella harvoin lapsen koskea vieraisiin koiriin omistajan lupauksista huolimatta, enkä myöskään päästä omia koiriani vieraiden koirien luo - kiltti kun ei aina olekaan kiltti.

Kortjärven luontopolku on ihana!

Kortjärven luontopolku (Kortjärv naturstig) sijaitsee Pohjanmaalla, Teerijärvellä, lähellä Keski-Pohjanmaan rajaa. Sinne on hyvin helppo poiketa päätieltä. Reitistö on erittäin hyvin ylläpidetty, kiertelee kivoissa metsä-, joki- ja järvimaisemissa, ja sen varrelle on sijoiteltu lukuisia paikallisen taitelijan puuveistoksia. Geokätköilijää ilahduttavat monet luontopolulle sijoittuvat etsintätehtävät.

Reittivaihtoehtoja on useita: voit kävellä vain suoraan laavulle evästelemään ja sitten takaisin (1km/suunta), kiertää lyhyemmän reitin (3,3km), pidennetyn reitin (5,5,km) tai valita mukaan vielä ylimääräisen lisäkierroksen (3,2km). Laavun lisäksi kierroksilta löytyy ainakin pari muutakin taukopaikkaa.

Kortjärven luontopolku on suosittu paikallisten keskuudessa ja parkkipaikalta löytyykin lähes aina vähintään yksi auto, usein enemmänkin. Vesistöjen läheisyydestä johtuen keväisin (ja joskus syksyisinkin) poluilla saattaa paikoin tulvia, joten ihan pikkukengillä ei kannata matkaan lähteä.

Lisätietoja Kortjärven luontopolusta täältä ja täältä. Myös Teerijärven toinen luontopolku Höbäck-Sarjärv on hyvinkin tutustumisen arvoinen (ja täynnä geokätköjä).

Kuvakaappaus Googlemapsista.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Toiselta puolelta Pohjanmaata Mustasaaresta löytyy Kunin vaellusreitti mukavilla maisemilla (linkki) ja yllättävän ihana, vanha soramonttu (linkki). Mikäli hypätään naapurimaakunnan Keski-Pohjanmaan puolelle, noin 10km päässä Kortjärven luontopolusta on Vetelin pururadan kivat kalliomaisemat (linkki).

Jos taas ajellaan 50km Etelä-Pohjanmaalle Vimpeliin, sieltä löytyy piiitkät kuntoportaat ja näkötorni järvimaisella (linkki). Nämä kaikki retkeilykohteet ovat myös kohtuullisen helppo yhdistää reissuun Kokkolaan majakkasaari Tankariin, jonne sinnekin koirat ovat tervetulleita (linkki).

Karvia - geokätköillen löydät kaikkea kivaa

Jalasjärvi-Kankaanpää väliselle tieosuudelle jäävä Karvia on käymisen, tai edes ainakin ohiajamisen arvoinen paikka. Meidän yhden päivän geokätköilyreissulta Karvialle vuonna 2015 loppui kuntaan tutustumisessa aika kesken, nähtävää - ainakin geokätköjä - olisi ollut niin paljon.

Jalasjärveltä päin tullessa autoilijaa ensimmäisenä hämmästytti kottikärryissä istuva tyttö kani sylissään. Vähän päästä tienvarressa näkyi vastavihitty hääpari, ja kun bussipysäkillä odottavat ihmisetkin paljastuivat suuriksi nukkehahmoiksi, alkoi ankara ukkeli- ja akkeli-bongailu. Willit patsaat

Karvianjärven rantamilta löysimme kolme virallista uimapaikkaa, joista Karviankylän uimaranta (ilmeisesti nykyään Saran uimaranta-niminen?) oli ehdottomasti hienoin. Siellä oli siisti ja hyväkuntoinen, hirsinen pukuhuonemökki, kuivakäymälä wc, lentopallokenttä (nurmea), iso roskis ja keitto-/grillikatos sisältäen pöydän, penkit, takan ja hellan, joihin myös polttopuita löytyi. 

Paikka oli niin kiva, että siellä olisi voinut vaikka yöpyäkin, ja koska kalakanta järvessä on kuulemma hyvä (kuha, purotaimen, kirjolohi, hauki, harjus), onkimiesten ja -naisten kannattaa laittaa kalastusluvatkin kohdilleen. Karvian kalastuskunta

Vanhalle sahalle vei pelottavan vanha ja laho silta - tai siltä se ainakin näytti - mutta koska autokieltomerkkiä ei näkynyt ja siltaa selvästi oli autoillakin ylitetty, rohkaisimme mielemme ja ylitimme mekin joen. Se kannatti, sillä yllättävän hauskan geokätkön lisäksi sillan toisella puolen oli oikein kaunista luontomaisemaa.

Karviassa on aikonaan ollut sotalinnoitus eli skanssi, jonka tehtävänä oli valvoa liikennettä tiellä ja ottaa kiinni sotapalvelusta pakoilevia. Kyrön-Skanssin linnoitus toimi Karviassa Kyrönkankaantien ja Karvianjoen yhtymäkohdassa yli 30 vuotta. Nykyään jossain niissä kohdin on harvinainen(?) neljän vierekkäisen sillan keskittymä, joista kivisilta on kaunein ja samalla vanhin. Joenrantamassa on myös viehättävä, pieni harjanne - perua jostain vanhoilta ajoilta?

Geokätköilypuuhat veivät meidät piipahtamaan jopa hautausmaalla, jonka perälle yhteen rykelmään oli koottu ilmeisestikin kaikki "vanhentuneiden" hautojen hautakivet- ja ristit. Se oli mielestäni ihan mukava idea sen sijaan, että ne olisi vain heivattu jonnekin varaston perälle piiloon. 

Kirkon läheisyydessä sijaitsee myös Karvian kotiseutumuseo, jossa on nähtävää sekä sisällä että ulkoalueellaan.

Vaikka koirat saivatkin jaloitella jokaisen geokätkön etsinnän yhteydessä lyhyemmälti tai pidemmälti, oli silti mahtavaa löytää suuri, rauhallinen ja aukea alue, jossa niiden oli turvallista purkaa juoksuenergioitaan. Pelkkä pikkukäpsyttely autossa istumisten päälle kun ei tuo riittävän hyvää mieltä koirille eikä oikeastaan meille ihmisillekään.

Karviasta löytyy myös luontoreittejä kuljettaviksi, vaikka meidän aikatauluun niiden läpikäyminen ei valitettavasti tuolloin sopinutkaan. Näe ja koe

Lumes oli todella suureksi avuksi geokätköjen etsimisessä ja osoitti jälleen pätevyytensä niin maasto- kuin rakennusetsinnöissäkin. Kaiken lisäksi Lumes on aina niin ihanan iloinen löytäessään kätkön - hei, hei, täällä se on, löysin sen!

Mestaa kyseinen tehtävä ei yhtä paljon innosta, mutta enpä tosin ole sen kiinnostavuuteen panostanutkaan, kun Lumes niin mielellään hoitaa nämä hommat. Purkinlöytöpalkkioapajille Mesta kyllä syöksyy nopeaan paikalle, pitäähän Herra Hurtta Huolettomankin retkievästä saada...

Jos alla oleva video ei näy, kokeile päivittää sivu ja yritä uudelleen.

Geokätköily on oivallinen tapa tutustua uusiin paikkakuntiin ja saattaapa sieltä omasta asuinkunnastaankin löytää uusia paikkoja kätköjen myötä. Me löysimme itsemme syksyllä ihanalta, vanhalta soramontulta (klik), ehkä sinä löydät itsesi ensi kesänä viihtyisältä majakkasaarelta (klik)?