Itse tehtyjä erikoislättyjä

Otsikko on vähän omituinen, mutta jollain logiikalla, jos et tee tavallisia lättyjä, teet erikoislättyjä. Eikö vain?

Niinkin "erikoisia" lättyjä nimittäin on tullut itse tehtyä kuin porkkanalättyjä. Summamutikassa sekoitin keskenään porkkanasosetta, joka ei ollut itsetehtyä vaan kaupasta ostettua, ja kananmunia.

Lisäsin joukkoon maitoa ja sekoitin. Lisäsin jauhoja ja sekoitin. Ja kas, näin taikina tulikin jo valmiiksi. Itse en nykyään enää laita lättytaikinaan sokeria ja/tai suolaa.

Sitten alkoikin se jännittävin osuus. Kun ensimmäistä kertaa tekee porkkanalättyjä ja vielä ihan itse sovelletulla ainesten suhteella, ei etukäteen tiedä, tuleeko hitti vai huti.

Paistaminen onnistui hyvin, kuin myös maistaminen, ja makukin oli oikein mainio. Koostumus oli ihanan mehevää, vähän kuin pannarissa. Ja mikä tärkeintä, lapsikin kelpuutti lopputuloksen.

Kuvassa näette muuten niin sanottua multitaskaamista eli monen asian tekemistä samanaikaisesti. Paistan lättyjä ja paistumisen odotteluajalla kuorin perunoita kattilaan.

Lapsen myötä olen alkanut tehdä itse myös pinaattilättyjä, ennen ostin ne valmiina kaupasta. On muuten ihan erilainen maku itsetehdyssä, kuin teollisessa tuotteessa, mikä ei tosin ole mikään yllätys. Nam!

Samoin kuin porkkanalättyjä, tein pinaattilättyjäkin kerralla niin ison satsin, että niitä riitti pakastimeen asti. Sieltä on sitten kiva kaivella esiin syötävää vähällä vaivalla.

Myös nokkosia voisi käyttää lättyihin. Äitini teki joskus kauan kauan sitten nokkoslättyjä ja muistan, että ne olivat hyviä. Maistuivat vähän pinaattilätyiltä.

Lättyvalikoimastamme löytyy myös omena-banaanilättyjä. Näitä olen tehnyt raastetusta omenasta, muussatusta banaanista ja kananmunista. 

Nämä ovat kivan erilaisia, makeita, mutta toki rakenne ja niin sanottu suutuntuma on näissä vähän erilainen verrattuna tavallisesta lättytaikinasta tehtyihin lättyihin, eli joissa on käytetty myös maitoa ja jauhoja. 

Lätyt ovat siitä kivoja ruokia/herkkuja, että laittoi sinne sekaan vähän mitä vain, aina se on hyvää.

Kätevää sekin, että voi ensin syödä rullattuja lättyjä jauhelihalla vähän kuin tortillaa, ja sitten jälkiruoaksi samoja lättyjä hillolla.

Tai sekoittaa lättytaikinaan jo valmiiksi marjoja, niin ei tarvitse erikseen päälle enää mitään.

Lätyt ovat myös helppo ja kätevä retkieväs sekä suolaisina että makeina versioina.

Jos sinulla on jokin oma lättybravuuri, olisi hauska kuulla!

Wanha Markki, eläinten vanhainkoti

Ylistarossa, Etelä-Pohjanmaalla, sijaitsevassa eläinten vanhainkoti <Wanhassa Markissa> vierailin ensimmäisen kerran jo melko pian sen perustamisen jälkeen, vuonna 2005. Toisen kerran kävin siellä jokunen vuosi myöhemmin ja nyt, parikymmentä vuotta ensimmäisestä kerrasta, oli kolmannen Wanhaan Markkiin tutustumisen aika.

Wanha Markki jakautuu nykyään kahteen alueeseen: Erikseen aidattuun eläinten vanhainkotiin, jonne on yli 2-vuotiailta 8€ vierailumaksu, ja vapaasti käytettävissä olevaan leikkipihaan, josta kulku myös kahvilaan sekä useampaan myymälään, joista löytyy muun muassa naistenvaatteita ja lahjatavaroita.

Vaikka eläinten vanhainkodin puoli on aidattu erilliseksi alueekseen, lähes kaikki eläimet näkyvät jo kahvilapihan puoleltakin. Mikäli eläimiin ei ole tarvetta tehdä lähempää tuttavuutta, niiden katselu näin ollen onnistuu mukavasti hieman etäämmältäkin vaikka samalla kahvikupposesta nauttien.

Alla olevassa kuvassa näkymä kahvilapihasta eläinten vanhainkodin puolelle. Aidat ovat vain nimelliset ja vapaana kulkevat lampaat ja kanat kulkevat välillä aidan alta myös kahvilapihan puolelle.

Seuraavassa kuvassa näkymä parkkipaikalta eläinten vanhainkodin puolelle. Tämä aasi oli oikein seurallinen ja kun heti autosta päästyämme menimme aidan vierelle sitä katsomaan, aasi tuli luoksemme ja sitä sai rapsutella ihan niin paljon, kuin vain halusi.

Näin läheisiin tunnelmiin pääsimme yhden eläinasukkaan kanssa siis jo parkkipaikalla ja aasi oli niin ihana, että lapsi olisi halunnut ottaa sen mukaan tai edes päästä ratsastamaan sillä.

Tässä kohtaa pieni varoituksen sana: Aaseilla on todella erikoinen ja kovaääninen ääni. Tästä kannattaa kertoa lapsille jo etukäteen, sen tajusimme jälkikäteen. Aiheutti melkoisen säikähdyksen pienille lapsille, kun ollessamme ihan siinä vieressä, aasi alkoi huutamaan II-OO-II-OO.

Varoitus numero kaksi: Monet vanhemmat päästivät lapsensa ihan huoletta yksinään koskemaan eläimiin. Vaikka tällaisessa paikassa eläimet yleisesti ottaen ovat ystävällisiä, itse ainakin jokaisen siliteltävän eläimen kohdalla pyysin lasta ensin olemaan takanani ja koskin ensin itse eläimeen nähdäkseni, miten se reagoi. Jos eläin oli ok, annoin lapsenkin tulla silittämään. On myös tärkeää tarkkailla siliteltävän eläimen elekieltä, jotta pystyy itse reagoida ajoissa, jos eläimen tunnetila muuttuu.

Avoimesta pihasta löytyi opasteita tärkeisiin paikkoihin, eli vessaan ja lastenhoitoon, ja useita vanhoja menopelejä, joissa lapset saivat leikkiä. Kahden traktorin lisäksi leikittävänä oli moottoripyörä, paloauto, auto, lentokone (nämä kaikki siis ihan oikeita) sekä polkuautoja ja niille alamäki. Tänne voi tulla siis viihtymään vähän niin kuin leikkipuistoon!

Eläinten vanhainkodin puolella oli vielä hytillinen vene leikittäväksi (varo nauloja-tekstillä varustettuna, joten jäin miettimään, miksi törröttäviä nauloja ei vasaroida alas tai kiskota pois) sekä pieni, mutta runsaasti erilaisia leluja sisältävä hiekkalaatikko.

Olimme varanneet "vanhainkotivierailulle" aikaa noin pari tuntia, ja se riitti juuri eläinkierroksen tekemiseen. Emme tienneet, että täällä oli lapsille näitä leikkijuttujakin näin paljon, joten valitettavasti hiekkalaatikkoleikkeihin ei ollut aikaa ja traktorin ja autojen kyydissäkin käytiin istumassa vain pikaisesti. Täällä olisi meidän 2-vuotiaiden kanssa saanut helposti vietettyä vielä toisetkin pari tuntia.

Sika oli hauska tavata. Niitä näkee todella harvoin missään. Ihmisillä on kyllä hevosia, lehmiä, kanoja, ankkoja, lampaita ja niin edelleen, mutta hyvin harvalla on sikoja ihan muuten vaan.

En ole mitenkään perehtynyt erilaisiin sikarotuihin, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että kaikilla sioilla on se saparohäntä. Eipäs olekaan! Tällä sialla häntä oli heiluva vappuviuhka.

Sika piti lepohetken aitaansa vasten makoillen. Kun sitä silitteli, se röhki kevyesti. Karvapeite oli erittäin karheaa. Aivan toisenlainen tuntuma kuin melkein missä tahansa muussa kotieläimessä.

Lampaat ja osa kanoista - en tiedä, miksi eivät kaikki - ulkoilivat tosiaan vapaina ja niiden lisäksi myös vuohet juoksentelivat irrallaan. Lampaat ja kanat olivat ystävällismielisiä, mutta vuohiin suhtauduin hieman varauksella.

Eläimille (pois lukien aasit, ankat ja alpakat) sai ostaa ruokapusseja, josta niitä sai syöttää. Huomasin vuohien ajavan, jopa puskevan, välillä lampaita pois tieltään, kun vuohet halusivat lampaiden tilalle herkuttelemaan. Osa lampaista näkyikin vähän pelkäävän vuohia ja lähtevän jo heti valmiiksi kauemmas, jos vuohi lähestyi. Tämän vuoksi olin tosi tarkkana vuohien kanssa, ettei vain itse jäätäisi niiden alle, jos sattuisivat rynnimään paikalle silitellessämme ja ruokkiessamme lampaita.

Wanha Markki eläinten vanhainkotineen on viihtyisä kesäretkipaikka, mutta jäin kaipaamaan enemmän infoa eläimistä. Vanhainkoti-nimike ja kotisivujen teksti saa uskomaan, että kaikki paikan eläimet ovat siellä viettämässä vanhuudenpäiviään ja pelastettu kodittomuudelta tai lopetukselta. Kuitenkin osa eläimistä on hyvinkin nuoria ja toiset myös ihan varta vasten hankittuja.

Olisin toivonut pieniä esittelyjä eläimistä, esimerkiksi tietoa, kuinka kauan ne ovat olleet Wanhassa Markissa ja miksi/kuinka sinne päätyneet. Nyt jäin vähän ihmettelemään, miksi siellä vaikkapa oli 4-vuotias aasi ja 10-vuotias poni, jotka ovat vasta elämänsä alkutaipaleella.

Loppuun vielä kuva Wanhan Markin takapihan hauskasta, kippuraisesta omenapuusta. Visiitistä tänne jäi hyvä mieli, eläimet vaikuttivat hyvinhoidetuilta, tosin aina toki voisi isommatkin aitaukset eläimillä olla. Vähän pohdin, saavatko hevonen, poni ja aasit kuinka paljon liikutusta ja tekemistä vai ovatko vain koko ajan tarhassa. Ja kuinka nämä kaikki eläimet mahtuvat talveksi majoittumaan ainakin osittain sisätiloihin - kesähän on helppo, kun voivat olla yötä päivää ulkona.

Seuraavana päivänä lapsi kotona muisteli, mitä eläimiä olimme nähneet, ja keräsi niitä omista leluistaan. Hänellä oli ihanasti mielikuvitusta, sillä lammas=lammas, puupalikka=alpakka, pallot=kanat, kala=aasi, kettu=ankka, valkoinen koira=possu, musta koira (oikealla reunassa)=vuohi. Vaikka hän paikanpäällä ei mitenkään erityisesti vuohista kiinnostunut, niin tämä koiravuohi oli niin ihana keksintö, että sen kanssa leikittiin pitkään ja otettiin uloskin mukaan.

Wanha Markki aukesi vasta klo11, mutta me olimme Ylistarossa jo tätä aiemmin, joten jotain tekemistä piti keksiä. Aivan ensimmäisenä suuntasimme siis yhteen Ylistaron leikkipuistoista, summamutikassa kohteeksi valikoitui Koivurannantien leikkipuisto ja se olikin ihan nappivalinta!

Monet leikkipuistot ovat mielestäni tylsiä, koska niissä ei tarjota tilaa luovuudelle ja erilaisille leikeille, vaan ne ovat ennemminkin kiipeily- ja keinupuistoja. Sen vuoksi täällä ilahdutti suuresti hiekkalaatikko, joka oli kuorma-auto, liukumäki ja tunneli, joista muodostui veturi, ja kiipeilyteline, joka oli tehty leikkimökkimäiseksi. Näiden parissa voi kehitellä monenlaisia leikkejä!

Lisäksi leikkipuistosta löytyi kaksi taaperokeinua ja kaksi lautakeinua, pomppukeinu, jousikeinut, karuselli, tavallinen kiipeilyteline ja vielä jalkapallomaali palloineen. Valikoimaa siis riitti moneen makuun. Kiva nähdä, että lapsiin on satsattu! Söimme täällä eväsretkilounaan, joten puistopöytä penkkeineenkin pääsi käyttöön.

Koska lapsemme ovat vielä päiväuni-ikäisiä, oli tämäkin tarve jotenkin hoidettava lomareissulla. Lapset rattaisiin pötkölleen ja kahden tunnin kävelylenkille - voila! Tosin sitä ennen lainasimme <Kriikun Myllykahvilan> vessaa, ja olihan muuten aika kiva paikka jokimaisemalla. En yhtään ihmettele, että piha oli koko ajan täynnä autoja.

Suositus muuten ylipäätään Ylistaron keskustan läpiajolle, tai mieluiten vaikka kävelylle tai pyöräilylle, ja tuosta Kriikun myllyltä jatkaa sillan yli sen verran, kun tietä riittää. Aika kivoja vanhoja taloja, joita emme nukutuskävelyllä valitettavasti pystyneet sen kummemmin pysähtyä katselemaan tai kuvia ottamaan, vaikka olisi kiinnostanut.

Pari vuotta sitten kävin Ylistarossa toisenlaisella retkellä, kun tuolloin matka suuntautui Wittingin luontopolulle ja kaivoksille. Kertomus siitä <täällä>.

Ja hei, jos hevostelu kiinnostaa enemmän kuin katselun verran, Ylistarosta löytyy <Silverhills-niminen ratsastuskoulu>. Siitä minulla ei ole kokemusta kuin nettisivujen selailun verran, joten ihan vain tällaisena sivujuonen vinkkinä.

Ylistaro kuuluu nykyään Seinäjoen kaupunkiin, joten lisätietoja majoituksista, matkailukohteista ja niin edelleen <https://visitseinajokiregion.fi/>.

Mikkelinsaaret, Vöyri (Maksamaa), Pohjanmaa

Kesäpäivän veneretkemme jatkui Ritgrundin majakkasaaresta (>kertomus täällä<) Mikkelinsaarille, joka on sadoista saarista koostuva saariryhmä. Ritgrundin tavoin se kuuluu Merenkurkun saaristoon ja on Unescon maailmanperintökohde.

Meidän määränpäänämme oli tarkemmin sanottuna Kummelskär-saari, jossa on vierasvenesatama 10-20 veneelle palveluineen. Paikka on vähän kuin leirintäalue, jonne asuntoautojen sijaan vain saavutaan asuntoveneillä - ja toki sinne tullaan vierailemaan ihan vain päiväseltäänkin.

Kummelskärissä sijaitsee vanha merivartioasema, joka on ollut toiminnassa vuosien 1949-1993 välisen ajan. Nykyään vanhassa merivartioaseman talossa toimii Mikkelinsaarten luontoasema. Luontoasemaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja sen toimesta huolehditaan kahvilan lisäksi muun muassa alueen yleisestä kunnossapidosta.

Saarta kiertää luontopolku, joka tarjoaisi varmasti hienoja näkymiä, mutta johon me emme uskaltaneet koirien ja lapsen kanssa lähteä tutustumaan - heti polun alussa kun on varoitus kyykäärmeistä.

Sen sijaan kiipesimme torniin, josta aukeni upeat maisemat saaren ylle ja merelle, sekä nautimme kahvilan antimista lohikeiton muodossa.

Vessa (todella siisti puucee) löytyy, saunaankin olisi päässyt ja lapsi löysi keinun keinuttavaksi. Kummelskär on viihtyisä paikka viettää aikaa, kuvat eivät vain ihan tavoita tunnelmaa.

Luontoaseman pihamaalla lenteli runsaasti pääskysiä ja pesiä näkyi useita. Huomasimme yhden pesästään pudonneen pääskynpoikasen ja mietin hetken, mitä sille tehtäisiin. Poikanen oli vielä ihan pirteä, mutta toisin kuin monet muut linnut, pääskyt eivät ruoki poikasiaan maahan. Päädyin nostamaan poikasen yhteen lähimpinä olevista pesistä ja toivomaan, että emot löytävät sen sieltä ja jatkavat ruokkimista.

Kerroin aiemmin Vöyrin kreikkalaisesta puistosta ja peikkoluolasta >täällä<. Vöyriin kuuluva Maksamaa on isolta osin saaristoa, johon nämä Mikkelinsaaretkin kuuluvat.

Ritgrundin majakkasaari, Mustasaari, Pohjanmaa

Kesäpäivän veneretkemme suuntautui Merenkurkun saaristoon, joka on Suomen ainoa kansainväliseltä Unescon maailmanperintölistalta löytyvä luonnonperintökohde.

Lounastimme pienellä ja ihastuttavalla Ritgrund-saarella, jonka kuusikulmainen puumajakka on rakennettu vuonna 1863 valaisemattomaksi merimerkiksi, tunnusmajakaksi, niin sanotuksi pookiksi. Vuonna 1945 se muutettiin valomajakaksi ja on nykyään Suomen ainoa pookista tehty merimajakka ja Suomen ainoa puurakenteinen valomajakka.

Tässä veneilykartalta kuvattuna Ritgrundin (ympyröity punaisella) sijainti suhteessa mantereeseen.

Ritgrundin vasemmalla puolella hieman alaviistoon on Raippaluodon saaristo, jonne pääsee nähtävyytenäkin tunnettua Raippaluodon siltaa pitkin, ja oikealta puolelta löytyvät Mikkelinsaaret, jonne suuntasimme matkamme Ritgrundilta lähdettyämme.

Ritgrundin kohdalta alkaa tärkeä sisäväylä Perämereltä Selkämerelle ja siellä on ollut luotsitoimintaa vuoteen 1983 asti. Luotsitalo onkin edelleen pystyssä majakan vieressä. Se on ollut alunperin yksikerroksinen, mutta myöhemmin siihen rakennettiin toinenkin kerros ja ilmeisesti samassa yhteydessä hirsiseinän päälle asennettiin paneelit.

Luotsi-nimike on sanana itselleni tuttu, mutta suoraan en kyllä osannut sanoa, mitä se itseasiassa tarkoittaa. Googlaamalla löytyi tieto, että luotsi on luotsiaseman alaisuudessa työskentelevää henkilöä, joka nykyäänkin muun muassa ohjaa aluksia turvallisesti avomeriltä satamiin ja niistä ulos. 

Ritgrundilta löytyy grillikatos (omat polttopuut mukaan), kierrätyspiste ja alla olevan kuvan söpöstä mökistä vessa. Vessa näkyi olleen ahkerassa käytössä paikallisten asukkaiden - lintujen - toimesta eikä sinne todellakaan tehnyt mieli mennä itse asioimaan. Harmi, ympäristön siisteyden kannalta puuceen käyttäminen olisi paljon parempi vaihtoehto kuin puskavessailu.

Saarella pesii tosiaan jonkin verran lintuja ja mekin saimme kalatiiran toimesta häädön, kun meinasimme vähän kävellä rantakivikkoa pitkin. Tiiralla oli ilmeisesti poikaset jossain siinä lähettyvillä.

Saarella on majakan ja luotsitalon lisäksi useampia muitakin rakennuksia. Entisaikaan, jo alkaen Suomen ollessa Ruotsin vallan alla, Ritgrundin asukaskuntaa lisäsi kesäaikaan saarella asuvat kalastajat.

Saari rakennuksineen on ulkoisesti viehättävän ja siistinä säilyneen näköinen. Valitettavasti tulin kurkanneeksi osaan avonaisina olevista rakennuksista ja jouduin pettymään, täälläkin käydään sotkemassa paikkoja ja tekemässä ilkivaltaa.

Ritgrundin satama-altaassa on kaksi laituria ja tilaa arviolta noin 7-10 veneelle. Saapuessamme paikalle aamupäivällä, saimme olla ihanasti omassa rauhassa, mutta puolenpäivän jälkeen sinne rantautui muutama vene ja kymmenkunta ihmistä lisää.

Päivän sää on suoraan verrannollinen veneilijöiden määrään. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkee, sää retkipäivänämme oli todella aurinkoinen ja tyyni. Näin täydellisiä päiviä ei kesän aikana välttämättä tule montaa, joten ei tietenkään ollut yllätys, että meidän lisäksemme muitakin oli päättänyt lähteä veneilemään juuri sinä päivänä.

Lisätietoja Merenkurkun saaristosta muun muassa Vaasan kaupungin sivuilla. Tänä vuonna vietetään Merenkurkun maailmanperinnön 20-vuotisjuhlaa, tulossa on vielä 3.-9. elokuuta Kornäsin ja 12.-20. syyskuuta Maalahden kuntien maailmanperintöviikkojen ohjelmat.

Kertomukseni Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa sijaitsevasta Tankarin majakkasaaresta.

Kesäloma Pohjanmaalla? Vieraile kreikkalaisessa puistossa ja peikkoluolassa. Suuntaa aivan ihanalle Kortjärven luontopolulle. Käy vaeltamassa Kunissa tai katsomassa hurmaava, vanha soramonttu.