perjantai 22. toukokuuta 2026

Kaikki loppuu aikanaan

Lumes oli ystäväni 17 vuoden ajan. Se on pitkä elämä koiralle, mutta silti yhteinen aika tuntui loppuvan ihan kesken. Lopulliset jäähyväiset eivät koskaan ole helppoja.

Lumes on kulkenut kanssani läpi erilaisten elämäntilanteiden. Nyt lapsiperhearjen keskellä olisin niin toivonut, että tyttäremmekin olisi saanut jatkaa kasvuaan maailman ihanimman ja kilteimmän Lumeksen kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös parhaista parhaimman Lumeksen elämä. Loppui, vaikka sitä vähän kuin tuudittautui tunteeseen, että tässä se on meidän kanssa ikuisesti, kun se on niin kauan siinä jo ollut. Samalla sen kuitenkin tiesi, että mitä edemmäs aika kuluu, sitä todennäköisemmäksi luopumisen hetkikin tuli.


Lumes oli uskomattoman iloinen, sosiaalinen ja hyväntuulinen koira. Se rakasti kaikenlaista yhdessätekemistä ja saavutimmekin koiraharrastusten parissa kisatuloksia kymmenestä eri lajista jopa suomenmestaruutta myöden.

Arjessa Lumes oli kiva ja helppo koira, jonka kanssa pystyi mennä ihan mihin vaan. Erilaiset tapahtumat, kyläreissut, ihmisvilinät, eläinkohtaamiset, hotellit jne. Lumekseen pystyi aina luottamaan. 

Ulkoilimme paljon metsissä, retkeilimme luontopoluilla ja vuosien haaveilujen jälkeen reissu Norjaankin toteutui kesällä -23 Lumeksen ollessa 14,5 vuoden ikäinen. 

Vahvimmankin koiran voimat loppuvat jossain kohtaa. Yhtenä päivänä oltiin vielä koko porukalla kesämökillä käymässä, eikä mikään viitannut siihen, että muutama päivä myöhemmin yksi olisikin joukosta poissa. 

En pysty sanoin  kertomaan, kuinka kiitollinen olen Lumekselle kaikesta. Terveisiä taivaaseen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Tämän kilpailun minä voitan

Kuinka monta muurahaista olet nähnyt yhdellä kertaa? Minä näin niitä eilen niin paljon, etten ikinä ennen.

Joku oli nimittäin saanut loistoidean kipata pussillisen vanhoja sokereita kesämökin terassin eteen. Ja kun sanon "joku", tässä yhteydessä en tarkoita itseäni.

Meidän kesämökkimme ei ole vain meidän, vaikka sitä meidän mökiksi kutsunkin, vaan sitä käyttää myös muutama meidän sukulainen - ja sokeribuffetin ilmaannuttua myös tuhansia kekomuurahaisia.

En edes tiennyt, että kekomuurahaisetkin ovat makean perään, kun pieniä mauriaisia yleisesti nimitetään sokerimuurahaiseksi, mutta nytpä se on todistettu. Hyvin maistuu.


Sana herkullisesta buffasta oli levinnyt muurahaisten kesken niin tehokkaasti, että sokerikasaa ympäröi tuhansien muurahaisten porukka. 

Sokerikasalle johti noin 20cm leveä ja muutaman metrin pituinen muurahaisten moottoritie, jossa jatkuvana virtana kulki tuhansien muurahaisten joukkio sinne ja takaisin. Tämän jälkeen moottoritie jakaantui pariin pienempään reittiin, kunnes vähitellen hajaantui.

Eikä se ollut vain pienen hetken juttu. Me olimme mökillä tämän kevään ensivisiitillä kuutisen tuntia ja muurahaisten hulinat jatkuivat koko sen ajan, olivat alkaneet jo sitä ennen ja jatkuivat vielä sen jälkeenkin ties kuinka kauan.


Kurkkaa myös kukkaloistoa kesämökillä täältä ja vähän erilainen kesämökki täältä ja ei toivottuja mökkivieraita täältä.

lauantai 25. huhtikuuta 2026

Valasbongausta Pohjanmaan rannikolla

Tällä viikolla uutisissa on ollut useampi juttu pyöriäisestä, pienestä hammasvalaasta, joka on eksynyt kauas normaalista asuinympäristöstään.

Paljon ihmisiä on käynyt bongailemassa pyöriäistä ja montaa on onnistanut päästä seuraamaan sitä jopa useammankin tunnin ajan ihan vaan rannalla seisten.

Itse olin verrattain myöhään liikkeellä pyöriäisen oltua tuolla uudella alueellaan jo useamman päivän ajan, ja jännitin, tulisikohan turha reissu lähteä sitä katsomaan.

Onni suosi - pyöriäinen oli paikalla ja kävi lähimmillään noin 30m päässä rannasta, joten sen näki hyvin ihan paljainkin silmin. Pelkällä kännykällä sen sijaan kuvista ei tullut kovinkaan häävejä.

Mutta olihan se hieno luontoelämys. Toivottavasti pyöriäinen löytää tiensä takaisin kotiin lajitovereidensa luo.


perjantai 17. huhtikuuta 2026

Onko rahalahjan saaminen tylsää?

Onko rahalahjan saaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä? Onko rahalahjan antaminen tylsää? Seteli käteen (tai tilille) ja se on siinä?

9-vuotiaalla syntymäpäiväsankarilla oli lahjatoiveena rahaa ja päädyimme hieman erilaiseen tapaan antaa rahalahja.

Käärin setelin lahjapaperiin. Laitoin tämän paketoidun setelin kirjekuoreen ja käärin kirjekuoren lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään koirien matolääkerasiaan, jonka taas sitten käärin lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjän kananmunakennon sisälle ja käärin kennon lahjapaperiin. Tämän paketin laitoin tyhjään ruokatermosrasiaan ja käärin rasian lahjapaperiin. Ja siinä se sitten oli.

Jokaiseen pakettiväliin laitettiin pieni lappu hassulla tekstillä, esimerkiksi "Tykkäätkö kananmunista?".

Lahjansaaja ei ollut kovin innostunut kääreistä paljastuneeseen termariin. Pyydettiin häntä avaamaan termaripaketti, mutta hän ei olisi halunnut tehdä sitä. Useamman avaamiskehoituksen jälkeen hän suostui avaamaan paketin - ja siellä odottikin kiva yllätys, uusi paketti. Nyt lahjansaajaa alkoi jo vähän hymyilyttää.

Kääre kääreeltä lahjansaajaa nauratti enemmän, kun esiin tuli vain uusi paketti ja taas uusi paketti. Hän pääsi niin hyvään pakettien avaamisvauhtiin, että lopussa minua alkoi jo hirvittää, revitäänkö seteli kahtia, kun lahjakääreitä auottiin aika rajuin ottein, mutta ehjänä onneksi pysyi.

Rahalahjoja tuli muiltakin synttärivierailta, ja hyvin ne kelpasivat, mutta tämä moneen kertaan paketoitu seteli aiheutti kyllä suurimman hymyn lahjansaajan huulille, kun lopulta kaiken avaamisen jälkeen paketista paljastui kuitenkin jotain mieluisaa.

Tämä viisi pakettikerrosta näytti olevan sopiva määrä ainakin tälle lahjansaajalle. Ehkä yksi tai maksimissaan kaksi lisäpakettia olisi vielä mennyt, mutta sen jälkeen avaamisen hauskuus olisi kyllä jo alkanut laantua ja kääntyä tylsyyden puolelle. Nappiin meni siis tällä kertaa!
















Synttäreitä tai muita muistamisia tulossa? 8+5 lahjaideaa koiralle ja omistajalle. Vai kaipaisiko vauva viihdykettä? Vauvan viihdekeskus - itsetehty tietysti. Silmäniloa puutarhaan? Maalasin pieniä taloja.

lauantai 11. huhtikuuta 2026

Rikkinäiset villasukat uusiokäyttöön

Minulla on paljon villasukkia. Tarkoitan, että niitä on siis oikeasti todella monet - niin monet, että riittävät varmasti vielä ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. 

Äidinäitini oli ahkera villasukkien kutoja. Sukkia tuli enemmän kuin menekkiä oli. Minä otin aina vastaan hänen tarjoamat villasukat, vaikka en olisi tarvinnut uusia. Se oli helppo tapa ilahduttaa häntä, että rakkaudella kudotut villasukat saavat käyttäjän.

Alkaessaan tulla vanhemmaksi ja vanhemmaksi, hän joskus totesi kyllä tietävänsä, että kaikilla on jo villasukkia riittämiin. Siksi hän tekee niitä lisää ja lisää, että sitten, kun hänestä aika jättää, meillä edelleen riittäisi villasukkia.

Äidinäitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta edelleen minä kuljen hänen kutomissaan villasukissa. Kiitos isu (kutsuimme häntä paikallisella murresanalla isu), sinne jonnekin. Villasukat ovat myös ihana tapa pitää hänen muistonsa elossa. Jokainen kerta, kun käytän villasukkia, muistan hänet.

Ennen vein pohjasta rikkikuluneet villasukat isulle korjattavaksi. Tuntui hullulta laittaa muuten hyvät villasukat roskiin.

Nyt kaivoin kaappini uumenista esiin parit rikkinäiset, korjausta odottaneet villasukat. Mietin, että minulla on kyllä niin paljon villasukkia, että enää niitä ei korjata, vaan teen rikkinäisistä jotain muuta. Jotain uutta.

Minulla on parit äidinäitini kutomat ranteenlämmittimet. Ne ovat aina välillä hukassa tai jossain laukussa jemmassa, joten päätin leikata rikkinäisistä villasukkista varret irti ja ottaa ne ranteenlämmitin-käyttöön.

Ranteenlämmittimistä tuli kivat! Ompelin leikatut reunat muutamaan kertaan siksakilla, jotta eivät ala purkaantumaan. Pidempiin yksilöihin tein vielä peukalonkolot, jotta niitä voi käyttää sormikkaiden kanssa lisälämmikkeenä kämmenselkään asti.

Rikkinäiset sukkaosat valitettavasti päätyivät roskikseen, ihan kaikkea ei voi säästää, mutta näiden sukanvarsista tehtyjen ranteenlämmittimien ansiosta kahdet rikkinäiset villasukat saivat kuitenkin uuden elämän.








torstai 2. huhtikuuta 2026

Rakastu puuroon

Oletko kyllästynyt yhdistelmään kaurapuuro + mansikkahillo? Eivätkö puurot ole sinun juttusi? Vaihtoehtoja, miten syödä puuroa, on paljon. Kurkkaa tästä meidän perheen puuroilut!


Meillä käytetään hyvin vähän hilloja. Hillojen sijaan meillä laitetaan puuroon erilaisia Bonne-hedelmäsoseita tai ihan vaihtelevan valikoiman tuorehedelmiä palasiksi pilkottuina. Puuro hedelmillä höystettynä saattaa näyttää erikoiselta, mutta ne sopivat todella hyvin yhteen.



Kun puuron keittää veden sijaan maitoon, siitä tulee aivan erimakuista. Kaurapuuroakaan ei enää tunnista kaurapuuroksi, kun se on tehty maitoon. 

Puurohiutaleiden valikoima on myös suuri - kaurahiutaleita, ohrahiutaleita, tattarihiutaleita (tattaripuuro onkin meidän suosikki), neljän viljan hiutaleita, kaura-ruis sekoitushiutaleita, vehnähiutaleita, riisihiutaleita - ja kaikilla näillä on oma makunsa.

Perunasuurimoista tehty helmipuuro on koostumukseltaan hyvin erilaista niin sanottuun tavalliseen puuroon verrattuna, mutta hyvää. Mannaryyneistä voi tehdä mannapuuron lisäksi erilaisia vispipuuroja (perinteisen puolukan voi korvata hyvin vaikka omenalla tai mansikalla), vehnämannan lisäksi kaupoista löytyy myös kauramannaa. Ruisjauhoista tulee myös ihan omanlaisensa puuro, samoin ohrasuurimoista. Riisipuuroa voi syödä muulloinkin kuin jouluna.


Puuroa voi syödä myös ilman, että varsinaisesti syö puuroa. Kun puuroon sekoittaa kananmunia ja paistaa puuro-kananmunasekoituksen pannulla, saa makoisia puurolättyjä. Myös puurorieskat ovat hyviä!


Olisi hauska kuulla, millainen puuro on sinun tai sinun perheesi suosikki?

perjantai 27. maaliskuuta 2026

Kieltenopiskelu aikuisiällä

Kiinnostaako kieltenopiskelu? Ei muuta, kuin tuumasta toimeen, koskaan ei ole liian myöhäistä! Itse aloitin toisen kotimaisen opiskelun syksyllä 2021 muutettuani paikkakunnalle, jossa edes auttavasta ruotsinkielen osaamisesta on suuri hyöty. Olin aikanaan koulussa ihan hyvä ruotsinkielessä, mutta kun elää 20 vuotta tarvitsematta sanaakaan ruotsia, kielitaito pääsee rapistumaan aika rankalla kädellä.

Aloitin ruotsinopiskelun lähes nollasta kansalaisopiston yksityistunneilla. Minulla oli ihan mahtava opettaja, joka on saanut minut miettimään paljon myös kieltenopiskelun laatua peruskoulussa. Koulussa on valitettavan yleistä, että opiskelussa kiinnitetään ihan liikaa huomiota virheisiin, ei niinkään yrittämiseen ja siihen, mitä osaa.

Kansalaisopiston ruotsinkielenopettajalla oli kolme perusperiaatetta: 1. Yrittämällä oppii. 2. Virheistä ei välitetä. 3. Ei ole tärkeintä, että puhuu tai kirjoittaa täysin oikein - riittää, että tulee ymmärretyksi.

Oppituntini kansalaisopistossa koostuivat suurelta osin keskustelusta, jonka lisäksi oli erilaisia harjoituksia ja paperitehtäviä. Opettaja puhui minulle aina ruotsia, mutta perään kertoi aina saman suomeksi, jos näytti siltä, etten ymmärtänyt - mitä alussa tapahtui lähes koko ajan. Minä yritin puhua ruotsia, mutta aloittaessani minulla oli ruotsinkielen sanoja niin vähän, että pääasiassa puhuin suomea ja yhden sanan ruotsiksi siellä, yhden täällä. Vähitellen pystyin puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia ja lopulta tilanne oli juuri päinvastoin kuin aloittaessani - nyt puhuin ruotsia ja vain yhden sanan suomea siellä ja toisen täällä.

Opettaja kirjoitti kaiken minun sanomani ruotsiksi taululle. Alkuun hän todellakin kirjoitti siis ihan kaiken, koska puhuin vain suomea. Kun ruotsini lisääntyi, hän kirjoitti puheeni taululle korjaten esimerkiksi aikamuoto- ja sanajärjestysvirheeni. Loppuajasta hän pääsi kirjoitustöissä jo vähän helpommalla, kun osasin puhua ruotsia sen verran hyvin, että korjattavaa oli vain vähän.

Osa ruotsinkielen sanoista on ollut vaikea muistaa ja olen kehitellyt niihin omia muistisääntöjä. Esimerkiki imurin - dammsugare - olen muistanut englanninkielen sanoista damn sugar, ja kevään - vår - muistiapuna on toiminut sana war. Jotkin sanat muistan tietystä lauseyhteydestä, esimerksi antaa - ge - muistilause on "Ge exempel".

Jännä juttu ruotsinkielen opiskelussa oli muuten se, että samalla unohdin paljon englanninkielen sanastoa. Ymmärrän kyllä englantia ihan samoin kuin ennenkin, mutta koska sitäkään kieltä ei itse tarvitse puhua tai kirjoittaa kuin hyvin harvoin, muistan todella huonosti sanoja, jos minun täytyy itse tuottaa puhetta/kirjoitusta - mielessäni pyörii vain ruotsinkielen vastaavia sanoja.

On ollut kiva tunne, että pystyn jonkin verran pärjäämään myös ruotsinkielellä. Nykyään en enää säikähdä, jos joku jossain yhtäkkiä puhuukin minulle ruotsia, vaan pystyn vastaamaan edes jotain takaisin. Olen muun muassa jutellut täysin ruotsinkielisen naapurin kanssa, tai hänen itse sanomanaan hänen suomenkielensä on niin huono, ettei hän halua käyttää sitä, sekä asioinut lapsen kanssa hammaslääkärissä ruotsiksi, kun lääkäri ei osannut suomea.

Minun onnistuu keskustella yhden ihmisen kanssa ruotsiksi niin sanotuista tavallisista asioista ja vielä paremmin niin, että toinen puhuu ruotsia ja minä suomea. Useamman henkilön seurassa en sen sijaan aina pysy kärryillä, mistä on kyse, koska puheen parveillessa eri ihmisten välillä, minulla menee helposti jotain ohitse, koska en pysty omalla osallistumisella varmistamaan oikeinymmärrystä samalla tavalla, kuin kahdenkeskisessä keskustelussa.

Harmillisesti kieltenopiskeluni päättyi siihen, kun opettajani vaihtoi työpaikkaa syksyllä -26. Koska olin pitänyt hänestä ja hänen opetustyylistään niin kovasti, kynnys kokeilla jonkun toisen opettajan tunteja nousi liian korkeaksi.

Kielitaidon säilymisen ja kehittymisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, ettei jää lepäämään laakereilleen. Yllättäen ääni- ja e-kirjapalvelu BookBeat, josta kerroin aiemmin täällä, nousikin ratkaisuksi tähän ongelmaan. Löysin tietokirjojen joukosta äänikirjoja kieltenopiskeluun ja nyt olen sitten autoillessa kuunnellut ruotsinkielenkurssia. Se on ollut aika kiva, kun asiat sanotaan ensin suomeksi, sitten ehtii itse hetken miettiä, mitä se olisi ruotsiksi, jonka jälkeen kaksi eri lukijaa sanoo sen ruotsiksi. Tämän kurssikirjan e-kirjamuodossa on lisäksi kirjallisia tehtäviä, jos haluaa kehittää myös sitä puolta kielitaidosta, eikä pelkkää suullista ja kuullun ymmärtämistä.

BookBeatin palveluhan toimii siten, että ostetaan (tai kokeilujaksossa saadaan ilmaiseksi) tietty määrä tunteja, joiden puitteissa kirjoja voi kuunnella tai lukea. Näin kieltenopiskelun (ja lastenkirjojen) kannalta kivana yllätyksenä tuli, että jos saman kirjan kuuntelee tai lukee uudelleen, se ei kuluta näitä tunteja. Voi siis kuunnella tai lukea samaa kirjaa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta silti näitä käyttötunteja ei kulu, vaan ne ovat säästössä johonkin uuteen kuunneltavaan tai luettavaan. Aika kiva!

BookBeatillä on tosiaan uusille käyttäjille tarjolla ilmaisjakso, jossa palvelua saa käyttää maksutta 30 päivää/ 20 käyttötuntia. Minullakin on tällä hetkellä tämä testijakso meneillään. Ilmaisen jäsenyyden saa lunastettua itselleen täältä. <- mainoslinkki

Mitä seuraavaksi luettaisiin?

8+5 lahjavinkkiä koiralle ja omistajalle

Nappaa talteen toimivat lahjavinkit niin koiralle kuin ihmisväellekin oli sitten joulu tai synttärit, ystävänpäivä tai nimipäivä, isäinpäivä...