Olin ihan unohtanut, miten hieno paikka onkaan Fäboda Pietarsaaressa! Hienous ei ihan välity kuvistani, mutta uskokaa, hienoa siellä on!
On paikkoja, joissa on kivat hiekkarannat. On paikkoja, joissa on kivat rantakalliot. On paikkoja, joissa on kivat ulkoilureitit. On paikkoja, joissa on kivaa metsää.
Fäbodassa ovat nämä kaikki! Se onkin varmasti yksi Fäbodan suosion salaisuus - jokaiselle jotakin ja jollekin ihan kaikkea.
Hiekkarantoja Fäbodassa on kolme: Yksi grillikahvilan oikealla puolella, toinen vasemmalla puolella ja vielä kolmas 1,5km toisesta lisää vasemmalle. Rannoissa on jonkin verran eroa toisistaan. Tällä vierailulla esimerkiksi ensimmäisellä rannalla oli aallokkoa, mutta toisella rannalla aivan tyyntä. Tämä toinen ranta on myös ensimmäistä matalampi.
Fäbodasta lähtee useampia luontoreittejä. Kaksi lyhintä ovat esteettömiksi rakennettuja. Näistä toinen on ympyrämallinen ja todella lyhyt, toinen reilun kilometrin edestakaisin ja "kääntöpaikalla" on näköalatorni.
Fäbodan alueella on useampia tällaisia yhteenkasvaneita puita. Mikähän on saanut ne juuri täällä kasvamaan tällä tavoin, kun muutoin harvemmin törmää useampaan tällaisen kasvutavan puuhun?
Fäboda näkyy olevan rakastavaisten suosiossa. Heidän rakkaudenmerkkejään näkyi siellä täällä. Esimerkiksi kelopuihin on kaiverrettu sydämiä nimikirjaimineen ja esteettömän reitin siltakaiteisiin kiinnitetty riippulukkoja niin ikään kaiverruksin varustettuna. Liekö lukkojen avaimet heitetty rantahiekkaan sillan alle vai kannettu mereen asti?
Osuimme paikalle sattumalta samaan aikaan kansainvälisen, merirosvo-teemaisen geokätköilytapahtuman kanssa. Mikään ihan pienen piirin juttu ei ollut kyseessä, sillä paikalle oli saapunut arviolta 100-200 geokätköilijää.
Olen itsekin ollut aiemmin suht aktiivinen geokätköilijä, mutta viime vuosina harrastus on jäänyt lepäämään laakereilleen. Silläkin tämä oli ihan hauska yllätys, että yks kaks sitä osallistuukin sitten johonkin miittinkiin ihan tietämättään.
Tapahtuman kävijät kirjoittivat geokätköilynimimerkkinsä puukolikkoihin, jotka sitten heitettiin (tai ennemmin kyllä ihan nätisti laitettiin) aarrearkkuun.
Geokätköilyyn kuuluvat myös niin sanotut reissaajat, eli erilaiset tavarat, joita kuljetellaan geokätköltä toiselle ja jätetään toisten löydettäviksi. Osa reissaajista on matkustanut jopa ympäri maailmaa.
Wanhan Markin vierailun yhteydessä <täällä> kerroin siitä, miten tärkeää on aina ensin itse varmistaa, miten kotieläinpuiston eläimet reagoivat silityksiin, ennen kuin päästää lapsenkin koskemaan eläimiin. Sain täällä Fäbodassa myös muistutuksen siitä, miksi tämä on aiheellista aina myös vieraiden koirien kanssa - ihan sama, kuinka kilteiksi omistajat niitä sanovat.
Meitä tuli vastaan pariskunta koiransa kanssa ja lapsi siinä kohdatessa tietenkin kommentoi koirasta jotain. Sanoin, että mennään ohi vaan, silitellään kotona sitten omia koiria. Koiranomistajat kuitenkin totesivat koiran olevan tosi kiltti, se tykkää kaikista. En päästänyt lasta koiran viereen, vaan rapsutin ensin itse koiraa kaulasta - koira murisi. "Jaha, pienet lapset ja niiden äkkinäiset liikkeet." Kommentoi toinen omistajista, vaikka tosiaan minä koskin koiraan ja lapsi seisoi rauhassa vieressäni.
Tämän vuoksi annan todella harvoin lapsen koskea vieraisiin koiriin omistajan lupauksista huolimatta, enkä myöskään päästä omia koiriani vieraiden koirien luo - kiltti kun ei aina olekaan kiltti.
Onpas kivan ja monipuolisen kuuloinen paikka! Hiekkarannan tuntumassa tarpominen on aina yhtä kivaa ja eksoottista. 😊
VastaaPoistaMInäkin harrastin aiemmin aktiivisemmin geokätköilyä, mutta nyt en ole etsinyt kätköjä vuosiin. Paitsi että viime patikalla löysin yhden kätkön vahingossa, kun olin puskapissillä. 🤭 En kuitenkaan logannut sitä, kun en ollut edes etsimässä kätköä. Hauska tuo geokätköilijöistä varoittava merkki.
On kyllä mukavan erilainen maisema luontoreitille tuo hiekkaranta ja meri! 🙂
PoistaHauska löytö pissatauolla. 😅 Minä taas kerran olin etsimässä kätköä jossain tienvarsi p-paikan pusikossa ja kun siellä kulki joku toinenkin puhelimen kanssa, niin kysäisin, että minne hänellä näyttää kätköä. No hän olikin vaan pissalle menossa ja ihmetteli, kun joku seuraa. 😂
Kiitos vinkistä! Enpä ole tuolla koskaan käynyt. Täytyy joskus kesällä käydä Pietarsaaressakin. Seinäjoella ja Vaasassa olen käynyt.
VastaaPoistaPietarsaaren alapuolella Uudessakaarlepyyssä on myös isot ja suositut hiekkarannat Storsand, mutta sieltä puuttuvat kallio ja kävelyreitit. Ja yläpuolella Kokkolan Ohtakarissa on Pohjoismaiden, vai oliko koko Pohjois-Euroopan pisin hiekkaranta, joka tosin osittain on puolustusvoimien aluetta. On tosi kiva paikka sellaisena päivänä, kun ei ole ketään muita, saa rauhassa nauttia. 😊
PoistaOnpa upea paikka. Tuolla minäkin pääsisin liikkumaan keinolonkkineni. Upea paikka myös lapsosen kannalta 🥰🥰🥰
VastaaPoistaKiva, kun on tällaisia matalan kynnyksen ulkoilupaikkojakin tarjolla. 😊
PoistaMukava päästä mukaan matkalle näin blogin välityksellä. Hieno käyntikohde.
VastaaPoistaTämä on kyllä kiva paikka, suosio todella ansaittu.
PoistaTeillä on jo reipas osanottaja retkille. Kaikki on mielenkiintoista ja jännittävää, vaikka miten pieni asia.
VastaaPoistaMeilläkin oli pikkuvieras yökylässä viime viikolla ja kivaa oli.
Vieraita eläimiä täytyy varoa.
Hän on kyllä tosiaan reipas ulkoilija, mutta etenemisvauhti vähän epätasainen. 😃 Välillä juostaan parikin sataa metriä putkeen ja sitten yhtäkkiä jäädään johonkin kohtaan 15 minuutiksi tutkimaan tai leikkimään. Munalukot sillalla olivat tosi kiinnostavia, ei millään olisi matka jatkunut.
PoistaMukava, kun saatte pienen välillä käymään. Se on aina erilaista perspektiiviä arkeen. 😊
Onpa hieno paikka, ja mikä sattumus, että geokätkeilyäkin vielä tuli "kyytiin". =)
VastaaPoistaTuo ihmisten outo käsitys, että sanotaan yhden perheen, ehkä yhden lapsen ja yhden kissan kokemuksella: "tämä on tottunut lapsiin ja kissoihin". Hmmm. Juu, tottunut sitten niihin YKSIIN. Se ei vielä tarkoita, että tottunut kaikkiin. Ja sama, kun sanotaan, että "tämä on ihan kiltti", kun ei ole kokemusta muusta. Ja kun jotain sattuu: "ei se koskaan ennen"... Niin, kun ei ole ennen vastaavaa tilannettakaan ollut. Juu. Varovaisuus ON hyvästä! Varsinkin kun on lapsista kyse! <3
Se on juuri noin eläinten kanssa, kuten kerrot, että yleistetään liikaa ja ehkä jopa vähän ylitoiveikkaasti odotetaan ja oletetaan sen oman lemmikin olevan aina kiltti. Pahimmillaan puremasta voi seurata elinikäinen vamma, joten en ota turhia riskejä. ❤️
PoistaB-I-N-G-O. täysosuma osua Fäbodaan! En tiennyt, että tuollaisiakin Geo-kätköily tapahtumia on... vaikka ystäväpiiriin kuuluu innokas kätköilijä, kätköjen suunnittelija ja jopa maabongari niiden suhteen.
VastaaPoistaPietarsaari on ihanaa seutua myös fillaristeille - juuri Fäboda ja eikös Yli-Purmokin kuulu Pietarsaareen, sinne tulimme ihan tietoisesti, kun bongailimme maamme suurimpia siirtolohkareita, muistaakseni Ilveskivi on neljänneksi suurin.
Kolmanneksi suurimmalla, täällä meillä (Kärsämäen pirunkirkolla) kävi kyllä hauskasti... lastenlasten kanssa kolusimme paikkaa. 10-kesäinen kiikutti pientä Orthex-rasiaa K I U K K U I S E N A sanaillen luonnon roskaamisesta... heh heh... oli varmaan kuullut monasti suustamme, että:"On se kumma miten ihmiset jaksaa kantaa eväät metsää, muttei tyhjinä rasioitaan ja roskiaan pois!"
Rasia olikin geokätkö ja arvaa vaan oliko vaikea löytää sitä samaa paikkaa, josta oli sen kiikuttanut pois.... hih... Voi tosiaan olla, ettei koordinaatit ihan pitäneet sen jälkeen paikkaansa.
Teillä on kyllä ihania harrastuksia ja pikkuseikkailija saa siellä sellaisia elämyksiä, kokemuksia, että ne rakentaa tulevaisuuden uteliaisuutta ja pärjäävyyttä elämään tilanteessa kuin tilanteessa - arvostan!!
Nämä kätköilytapaamiset ovat osalle harrastajista tosi tärkeitä. Itse en ole niin sosiaalinen, että osaisin mennä niihin aloittamaan keskusteluja ventovieraiden kanssa, mutta toiset tykkäävät kovasti ja porukka tulee toki samalla tutuksi.
PoistaYli-Purmo on Pedersöden kunnan kylä, Pietarsaareen menevän tien varrella. Ilveskivi onkin ollut minulla jo pitkään to do-käyntikohteiden listalla, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi. Mutta vielä joku päivä!
Oi tuota roskien siivoajaa, ihanasti asialla! Ja tarkalleen ottaen geokätköt sinänsä määritelläänkin kyllä roskiksi, mutta vähäiseksi roskaamiseksi, koska sillä ovat pieniä ja on tällainen yleishyödyllinen tarkoitus.
Minulla kävi kerran edesmenneen Lumes-lapinkoiran kanssa vähän samalla tavalla kuin teillä. Kätkösovellus lakkasi kerran toimimasta 100m ennen geokätköä ja koska en halunnut luovuttaa ollessamme jo pitkällä metsässä, lähetin Lumeksen etsimään kätköä. Lumes juoksi, minä juoksin kaverin kanssa perässä ja sitten yhtäkkiä koira tuli ison kiven takaa esiin rasia suussaan. Hyvä, kun löysi, saimme nimmarit vihkoon, mutta jouduimme laittamaan kätkön takaisin vähän fiiliksellä, kun sitä Lumes ei osannut kertoa, mistä kohtaa tarkalleen oli kätkön löytänyt. :D