Rikkinäiset villasukat uusiokäyttöön

Minulla on paljon villasukkia. Tarkoitan, että niitä on siis oikeasti todella monet - niin monet, että riittävät varmasti vielä ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. 

Äidinäitini oli ahkera villasukkien kutoja. Sukkia tuli enemmän kuin menekkiä oli. Minä otin aina vastaan hänen tarjoamat villasukat, vaikka en olisi tarvinnut uusia. Se oli helppo tapa ilahduttaa häntä, että rakkaudella kudotut villasukat saavat käyttäjän.

Alkaessaan tulla vanhemmaksi ja vanhemmaksi, hän joskus totesi kyllä tietävänsä, että kaikilla on jo villasukkia riittämiin. Siksi hän tekee niitä lisää ja lisää, että sitten, kun hänestä aika jättää, meillä edelleen riittäisi villasukkia.

Äidinäitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta edelleen minä kuljen hänen kutomissaan villasukissa. Kiitos isu (kutsuimme häntä paikallisella murresanalla isu), sinne jonnekin. Villasukat ovat myös ihana tapa pitää hänen muistonsa elossa. Jokainen kerta, kun käytän villasukkia, muistan hänet.

Ennen vein pohjasta rikkikuluneet villasukat isulle korjattavaksi. Tuntui hullulta laittaa muuten hyvät villasukat roskiin.

Nyt kaivoin kaappini uumenista esiin parit rikkinäiset, korjausta odottaneet villasukat. Mietin, että minulla on kyllä niin paljon villasukkia, että enää niitä ei korjata, vaan teen rikkinäisistä jotain muuta. Jotain uutta.

Minulla on parit äidinäitini kutomat ranteenlämmittimet. Ne ovat aina välillä hukassa tai jossain laukussa jemmassa, joten päätin leikata rikkinäisistä villasukkista varret irti ja ottaa ne ranteenlämmitin-käyttöön.

Ranteenlämmittimistä tuli kivat! Ompelin leikatut reunat muutamaan kertaan siksakilla, jotta eivät ala purkaantumaan. Pidempiin yksilöihin tein vielä peukalonkolot, jotta niitä voi käyttää sormikkaiden kanssa lisälämmikkeenä kämmenselkään asti.

Rikkinäiset sukkaosat valitettavasti päätyivät roskikseen, ihan kaikkea ei voi säästää, mutta näiden sukanvarsista tehtyjen ranteenlämmittimien ansiosta kahdet rikkinäiset villasukat saivat kuitenkin uuden elämän.